Caravelle myyntipakkauksessaan ja kovakatolla.
| |
|
Nyt kun lähes kaikki ovat vaihtaneet alle talvirenkaat ja ensilumet ovat sataneet jo lounaissuomeenkin, menemme takaisin kesätunnelmiin ja ihastelemme 1965 Caravellen pienoismallia, jossa on mukana myös kangaskatto ja avoautomahdollisuus kaikkein karskeimpia harrastajia varten eli avoautoilu onnistuu talvellakin. Suosittelen sitä silti vain tässä pienemmässä mittakaavassa, paitsi että se on terveydellinen kysymys, myös klassiselle avoautolle pitää antaa talvella armoa.
Pari sanaa pienoismallin esikuvasta eli lähdeaineiston mukaan mallin valmistus ajoittuu vuosille 1962-68 ja kahtena ensimmäisenä vuotena moottorina oli 956 kuution 51 heppainen mylly. Seuraava malli kasvoi 1100 kuutioiseksi, jälleen kahden vuoden ajaksi ja tehoa saatiin jo 55 Hv. Kaksi viimeistä vuotta mallimerkintänä oli 1100 S, menoa ryyditti kaksikurkkuinen Weber ja tehoa löytyi 57.5 heppaa. Näin kertoo teos nimeltä Toutes les Renault, joten uskokaamme siihen. Kuvattavaksi ja hypisteltäväksi minulle kiikutettiin jälleen tumma auto ja siinä on aina omat haittapuolensa: sininen väri ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, mutta sopii luonnossa tähän klassikkoon erinomaisesti. Tällä kertaa tosin mallissa on hyvin tehdyt listat, kahvat ja muitakin hopeanvärisiä osia, jotka rikkovat hyvin sinisen värin. Korin viimeistely on myös todella hienoa; kaikki pienetkin mallimerkit, takaluukun lukko ja muut vastaavat ovat paikoillaan. Pyyhkijät, kahvat ja listat löytyvät sieltä mistä pitääkin ja valkosivurenkaat kruunaavat kokonaisuuden. Tämänkin auton on valmistanut Norev ja mittakaava on tuttu 1:43. 
Se mikä tekee tästä mallista erityisen hauskan, on mukana seuraava ns. kangaskatto ja kasa asiaan kuuluvia nippeleitä. Toki em. katto on muovia, mutta mallinnettu erittäin hyvin ja tällainen varustelu tekee aina isoille pojille tarkoitetusta pikkuautosta mielekkäämmän.
Normaalisti pienoismalli vaan seisoo paikoillaan vitriinissä ,mutta tällä voi oikeasti purkaa leikkimielisyyttään vaihtelemalla kattoversioita aina mielensä mukaan, kunhan ei ole liian innokas. Osat ovat kuitenkin pieniä ja herkkiä hajoamaan, joten ihan joka päivä ei kannata heittäytyä lapseksi, sopivan maltillisesti osia kyllä kannattaa vaihdella.
Aika ajoin kattoa vaihtamalla tai kokonaan poistamalla vitriiniin saa mukavasti uutta ilmettä aivan ilmaiseksi, koska näin välttyy uuden pienoismallin ostolta.
Lyhyenä episodina tarina tämän mallin kuvauksista. Koska luonnonvalo on tutkitusti sopivin näihin pienoismallifotoihin, kuvasin mallia parvekkeen pöydällä kerrostalon ylimmässä kerroksessa tuulisena syyspäivänä ja ainakin tämän mallin rullausominaisuudet tuli testattua. Metallinen valumalli, kamera ja jalusta eivät ole niitä kaikkein lämpimimpiä tavaroita hypistellä, kun ilma on siinä +2 celsiusta ja tuuli on purevaa. Kaikessa kohmeessa jouduin kuitenkin siirtämään kameraa ja irrotin hetkeksi otteen autosta, jolloin havaitsin, että Caravellen vierintävastus on olematon. Pieni tuulenpuuska kiihdytti auton nollasta betonilattialle ajatusta nopeammin kovan kolahduksen säestämänä ja lopputuloksen jokainen saa arvata. Vihjeeksi kerron, ettei minulla ollut tapahtuman jälkeen ollenkaan kivaa…. | |
|
|
| On täysin makuasia, mikä versio sopii katsojan silmään, henkilökohtaisesti en pidä koskaan avoautojen rättikatoista, vaan luokittelen ne välttämättömäksi varusteeksi, kovakattoinen ja cabrio ovat sulavan näköisiä, mutta kangaskattoversio on jotenkin kökkö. Malliin se tuo kuitenkin oman kivan mausteensa. |
| |
|
Kuvassa on täysin mallia vastaava esikuva, mutta Floridena. Värikin on mustavalkokuvan perusteella hyvin lähellä samaa ja malliksi on merkitty Floride Convertible, esittelyvuosi 1962. Caravellen avomallista kirja esitteli auton vain ilman valkosivuja, lienevätkö olleet valinnaisvarusteena? Asianharrastaja huomaa irtokattomallin esikuvan heti Florideksi kyljissä olevista ilmanottoaukoista, Caravellessahan ilmanotto tapahtuu konepelliltä.
Pienoismalli on mittaristoa myöten viilattu todella tarkaksi. Lähdeaineiston perusteella Floriden ja Caravellen erotti sisältä helposti jälkimmäisen pyöreästä mittaristosta. Penkille valunut kuohuviini on pienoismallitehtaan peruja, liekö mallintekijä kuunnellut Caravellen radiota liian innokkaasti. 
|
|
|
Jos jatketaan edelleen laatu- ja muotoiluteemalla, saadaan näppärä aasinsilta näiden autojen ja muotoilun väliin, sillä myös legendaariset diivat ovat eri vuosikymmenillä poseeranneet Renaultin eri malleissa niin kyydissä kuin vierelläkin. Floridessa pyöreät muodot ovat muualla kuin kojetaulussa, huomion varastaa väkisinkin kuvissa poseeraava Brigitte Bardot. Valitettavasti tällaista täydellistä pienoismalliyhdistelmää ei ole ainakaan vielä saatavana. 
|
Aasialaisen käsityön tarkkuus näkyy myös renkaissa, kapseleissa ja kylkilogoissa. Sama linja jatkuu auton perässä ja keulassa, muovikromauksetkin ovat niin laadukkaita, että puskureista heijastuu kuvaajan takin väri. Keulan ruhmut liittyvät aiemmin kerrottuun episodiin, nämä eivät ole tehtaan virheitä. 
|
|
|
|
Caravelle, Caravelle soft top ja cabrio.
Kuvasta olen havaitsevinani, että kangaskatto on kääritty osittain sisälle kovakaton ollessa paikoillaan. Pahoittelen jälleen kielitaidottomuuttani, alkuperäisessä kuvatekstissä saatettiin kertoa asiasta, tosin siinä voi yhtä hyvin lukea ”hyvää syksyä”….Renaultin lähdeaineistot kun tahtovat aina olla ranskaksi ja tuntuu, että flaaminkielikin on minulle helpompaa. |
Keulastaan autot ovat muuten identtiset, mutta kuvan vuoden 1966 mallissa näkyy puskurin alla jotkin, kaiketi sumuvalot? Pienoismallista niitä ei löydy, mutta lähdekirjassa ne ovat lähes jokaisessa Caravelle/Floride- mallissa. Takapäästään mallit ovat rekisteriä lukuun ottamatta identtiset, tosin Caravellen konepellin ilmanottoritilä on tehty malliin teipillä ja maalilla, mutta sen ymmärtää, aidot aukot nostaisivat mallin hinnan pilviin. Aikaisemmista tapahtumista johtuen kuvassa on käytössä kangaskatto, josta pahoitteluni. |
|
|
Pitää jälleen kerran hämmästellä ja ihailla miten paljon näiden ns. normaalihintaisten pienoisautojen pikkutarkkuus ja laatu on aivan viime vuosina kasvanut. Ennen tällaisesta mallinnoksesta saattoi vain haaveilla, kun se nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Näin meidät pikkuautoihin hurahtaneet ihmiset hemmotellaan piloille ja jos sama kehitys jatkuu, seuraavaksi olemme kai jo vaatimassa avattavan konepellin alle pilkuntarkkaa moottorin pienoismallia apulaitteineen. Joissain tämä on jo osin tehtykin, koneestahan ei nykyään näy paljoa muuta kuin muovisia katteita. Tarkkoja, akkua myöten varusteltuja mallejakin kyllä historiasta löytyy ja ne maksoivat aikanaan alle 10 suomen markkaa, mutta mallit olivat itänaapurin tekeleitä, eikä siinä asiassa ollut kannattavuuden ja markkinatalouden kanssa mitään tekemistä. Renaultin pienoismallejakin idässä tiettävästi kopioitiin, mutta viimeistely ei yltänyt omien merkkien tasolle. Se on kuitenkin oma juttunsa ,josta ehkä lisää joskus tulevaisuudessa.
MV- kuvat kirjasta Renault I’Empire de Billancourt. Tekniset tiedot ja valmistusvuodet: René Bellu; Toutes les Renault. Markku Rantanen | |