Kuukauden auto Renault Fregate Cabriolet, huhtikuu 2006

Nyt on viimeistään se hetki, kun oikean vanha-autonkin ympärillä alkaa iltaisin tapahtua, kesä ja ajokausi häämöttävät jo lähellä ja illat sen kuin pitenevät. Siispä mekin tutustumme vanhaan automalliin ja vielä avo sellaiseen. En kerro oikeasta autosta paljoakaan ja syykin on hyvin yksinkertainen; en tiedä siitä juuri mitään, en edes ole nähnyt ikinä vastaavaa autoa luonnossa. Ranskalaisen Fregate-kerhon sivuilla näytti olevan paljon asiaa ja varmasti sitä löytyy myös alan kirjoista, mutta kirjallisuutta minulla ei ole nyt käytettävissäni ja ranskan kieltä en osaa, paitsi soveltamalla. Sieltä ymmärsin mm. moottorien koot, jotka olivat 2.0 ja myöhemmin 2.2 litraa. Vaihteistosta tajusin sen olleen nelivaihteinen manuaali tai kolmeportainen semiautomaatti mutta siihen se sitten rajoittuukin. Renaultin paperi taas kertoo, että Fregaten valmistus ajoittui vuosille 1952- 1960, mutta avomallia tehtiin välillä 1953-1959. Varsinaisesti avomalli ei ollut Renaultin kuvastossa lainkaan ja korin onkin tehnyt firma nimeltä Letourneur et Marchand. Vastaavasti kovakattoiset coupet tehtiin Chapronin koripajassa. Myös avomallin pinnavanteet olivat uniikkitavaraa ja räätälöity vain avomallia varten. Nyt esittelyssä oleva pienoismalli on varsin hieno kauttaaltaan. Jo pelkkä auton muotoilu edustaa tyyliä josta ainakin henkilökohtaisesti pidän, lisäksi kyseinen malli on varsin laadukas ja menee taas kategoriaan ”jo esineenäkin kaunis”. Tuon aikakauden pyöreä muotoilu miellyttää yleensäkin ja vaikka vaikutteita oli selvästi otettu valtameren takaa, eurooppalainen kompaktimpi koko tuntuu jollain lailla luonnikkaammalta. Katsotaan alkuun yleiskuvia tästä mainitusta muotoilusta. Hallitsevana piirteenä on tosiaan pyöreys, ainoa suora kohta taitaa olla kynnyskotelo, sekään ei välttämättä koko matkaltaan. Punainen sisutus kokovalkoisessa autossa luo heti mielikuvan siitä paljon puhutusta karamellista ja jo yleiskuvista näkee, että mallissa on tosiaankin kaikki paikoillaan. Myös jo aiemmin mainitut vanteet on muistettu ottaa huomioon. Samoin hienot kromaukset, listoitukset ja kiiltävähampainen maski tulevat hyvin esiin.
Kun katsotaan autoa hiukan enemmän yläviistosta, ilta-auringon heijastuessa tuulilasiin ja punaiseen nahkapenkkiin, ainakin itselle tulee välittömästi mieleen kaunis kesäilta. Käsi sydämelle; kuka uskaltaa mielessään sanoa ettei tekisi mieli hypätä kyytiin!
Yläviistosta otetuissa kuvissakin näkyy hyvin miten kangaskaton viikkaus on toteutettu, lähikuvassa se erottuu vielä paremmin. Vaikka kangaskatto onkin pikkuautossa kovaa muovia, kaikki luonnolliset rypyt ja taitteet on todella hyvin mallinnettu. Valitettavasti sisustan pienimmät lokerot jäävät näyttämättä mutta penkkien kuvio ainakin näkyy. Sekä istuin- että selkänojien etu- ja yläreunoissa on poikittaiset sileät alueet, keskeltä istuimet on verhoiltu syvillä pystyurilla. Sekä edestä että takaa löytyy muhkeat sivukyynärnojat. Ovenkahvat ja lasinnostimet löytyvät myös, lisäksi etuovien sisäverhous on topattu alaosastaan huomattavasti paksummaksi kuin muualta. Toppaus ja kyynärnojat jatkavat sujuvasti tuota pyöreää linjaa, samoin tekevät mittaristo ja kojetaulu. Kuten jo ulkoapäinkin näkyi, mallissa on erillinen taustapeili ylös käännettyjen, punaisten aurinkolippojen välissä. Nämä kaikki punaiset sisäosat on toteutettu erillisillä muovinippeleillä, mitään yhtenäisiä ”valumöttejä” ei tästä mallista löydy vaikka sillä konstilla mallin tekijä olisi päässyt paljon helpommalla.
Ohjaamon ”sisäkuvasta” erottaa pikkuisen noita edellä mainittuja kahvoja, mutta ovien sisäpuoliset hopean väriset listat jäävät ikävästi katveeseen. Sen sijaan mittaristo ei jää piiloon, sieltä löytää mainiosti kaiken tarpeellisen jota tästä koko- ja hintaluokasta vain suinkin voi odottaa. Ratti, siinä oleva vaihteen valitsin sekä mittaristo itse ovat varsin tarkkaa työtä. Ratista löytyy myös töötin kehä ja jopa hansikaslokeron kansi on saanut oman avausnuppinsa. Kerrotaan saman tien että tämä kyseinen malli on varustettu manuaalivaihteistolla. Ja että mistäkö sen erottaa? Sen erottaa jalkatilassa olevista , mustalla kuvioidulla kumilla päällystetyistä polkimista joita on kolme! (Tämä on faktaa, pahoittelen että sinne ei mahtunut minkäänlainen kamera) Katsotaan seuraavaksi yksityiskohtia ulkoapäin. Sivukuvissa näkyy hienosti kaikki mallin kylkimerkit, listoitukset ja muut vastaavat. Etulokasuojan molemmat mallimerkinnät ovat ohutta teippiä, kylki- ja helmalistat sen sijaan on maalattu hopeamaalilla. Puskurin päädyn ja taustapeilin kromaukset ovat todella kirkkaita, samoin vanteiden julkisivut. Takapään vastaavassa kuvassa näkyy hyvin tuo pyörän edessä oleva kivisuoja joka on toteutettu jo muottivaiheessa eli se on osa valua. Jotta kivisuoja ei olisi liian simppeli, siihen on valettu myös pieni pokkaus joka esikuvassa lienee peltiä. Myös pyöränkotelon päällä oleva punahopea valaisin, joka on kaiketi sivuvilkku, on valettu koriin ja maalattu käsin. Tässä kohtaa mallin päälle on jälleen kertynyt pölyä joka paistaa kuvista ikävästi, en vaan millään opi sitä pyyhkimistä kuvauksen aikana…. Katsotaan vielä läheltä tuo pinnavanne. Jo kustannussyistä vanteet ovat tottakai muovia mutta maalatun ja tässä olevan ”kromatun” muovin välillä on kyllä iso ero kun puhutaan näyttävyydestä. Renkaan kuviota en saanut näkymään mutta se on myös hyvin mallinnettu, vanhan ajan melko kauhealta näyttävä kuvio jos ajatellaan ajettavuutta. Palataan vielä osittain sisustukseen ja katsotaan tuulilasin nurkkaa lähempää. Pyyhkijät ovat jälleen erillisiä osia, samoin tämä taitaa olla ainoa kuva jossa ovenkahva näkyy hieman lähempää ja myös kahvat ovat kromattuja erillisosia. Tästä näkyy hyvin miten myös tuulilasin kehys on saanut hopeapinnan eikä pesurin suuttimiakaan ole unohdettu. Ne ovat selvästi valusta kohollaan ja viimeistelty pisaralla maalia.
Lasithan ovat aina muovia näissä malleissa ja ikävänä puolena on, että ne naarmuuntuvat helposti jo parin pölyjen pyyhintäkerran jälkeen. Paljas silmä ei naarmuja erota, mutta tällaisissa tilanteissa ne tulevat väkisin esiin. Kolmioikkunoita ei ole ollut tarpeen vielä niin paljoa pyyhkiä, ne ovat paitsi kirkkaat, myös erittäin hyvin toteutettu. Palaset istuvat paikoilleen erinomaisesti ja ne on tottakai viimeistelty hopeisilla kehyksillä. Siirrytään auton päätyihin jossa yksityiskohtia jälleen riittää. Kun katsotaan takapäätä niin voi vain todeta että sieltä löytyy kaikki. Takaluukkuun on valettu jokainen pikkuosa erikseen, vain Renault- teksti ja rekisterikilpi on teipattu. Kilven kehys, sen keskellä oleva rekisterivalo, yläpuolinen merkki sekä lukkopesä ovat kaikki valua ja viimeistelty hopeamaalilla. Ainoastaan puskuri on irtopala, mutta jälleen todella hyvin tehty. Ja katsokaapa takavaloja, ne näkyvät parhaiten takakulman kuvassa. Jokainen ”lampunlasin” monista muodoista on valettu ja sen jälkeen maalattu. Tässä kohtaa mallitehdas yleensä laistaa helpoimmin ja asentaa takavaloiksi muoviset, sinne päin muotoillut palaset joiden välistä liima pursuilee ja istuvuus on samaa luokkaa halpojen haalareiden kanssa. Eipä silti, hyvin tehtyjä muovilamppujakin toki löytyy. Lähikuvassa näkyy miten hopeaväriä on hiukan levinnyt lokasuojaan ja siitä päättelen, että työ on tehty kynäruiskulla. Tämä on kuitenkin pelkkää arvailua mutta muissa pikkuosissa vastaavaa ei ilmene. En tarkoita tätäkään virheeksi, eihän tätä huomaa paljaalla silmällä lainkaan, mutta tämä kuva herätti minut taas kerran pohtimaan käsityön suurta määrää.
Keulassa jatkuu sama pikkutarkka linja, tosin täällä päässä autoa erillisiä osia on hiukan enemmän. Puskuri on yhä samaa, hyvää laatua kuin muutkin muoviosat. Edellisessä on jälleen tuo rekisteritunnus, mutta päähuomion vie väistämättä maski sekä mallin valaisimet. Ajovalot ovat tietenkin keltaiset ja viimeistelty jälleen kromikehyksillä. Lisäksi nokalta löytyvät nuo vakiovarusteisiin kuuluvat lisävalot ja niistä saattaa kuvassa erottaa hienon pikkujutun; keskellä lasia on tuon aikakauden tapaan se ulospäin sojottava ”piikki”! Etunurkasta otetussa kuvassa valaisin erottuu paremmin ja muistelisin, että tuo ”piikki” oli nimenomaan sumuvaloissa. Maski on myös varsinainen taideteos. Ulkoapäin ja purkamatta sen rakennetta on mahdoton täysin selvittää, se näyttäisi olevan yhtä palikkaa jossa pystyrivat menevät tuon valkoisen pellin läpi. En pysty täysin varmaksi sanomaan enkä uskalla ryhtyä purkamaan, saattaisi mallin omistaja olla riemuissaan….. Joka tapauksessa keulan viimeistely on tosi nättiä työtä, löytyyhän sieltä myös valuun tehdyt parkkivalot eikä sovi sivuuttaa maskissa olevaa mallimerkkiä. Merkissähän on kolmea väriä; itse merkin kromaus, punainen etuosa ja hopean värinen salmiakki. Näistä keulan kuvista näkyy mainiosti myös nuo taustapeilit, kromattuja muoviosia nekin. Pikku yksityiskohtana on pakko huomauttaa tuosta rikki poksahtaneesta ajovalosta, koko polttimon kupu on tainnut pudota jonnekin lampun sisään. Jos hakemalla haetaan niin toinenkin virhe löytyy mallin keulalta, tuossa kulmakuvassa näkyy pieni liimanokare joka on jäänyt putsaamatta.
Siihen virheet sitten rajoittuvatkin jollei lasketa mukaan pohjalevyä .Se, sekä siinä olevat pyörien akselit ovat ainoita osia joihin ei viimeistelyä ole ulotettu. Tämäkään ei ole moite, mallihan on tarkoitettu koristeeksi vitriiniin, ei suinkaan leikkiautoksi, joten miksi uhrata tukeviin akselirakennelmiin. Samaa käyttötarkoitusta palvelee hyvin myös muovinen pohjalevy, ulkokuortahan näissä on tarkoitus ihailla ja se kyllä kestää katseen. Mallin mittakaava on tuttu 1:43, valmistaja on Ranskalainen Eligor mutta näiden uudempien mallien tuotanto on siirretty tuttuun tapaan Kiinaan. Tälläkin kertaa tuo kiinailmiö on tämän loistavan hinta/laatusuhteen ehdoton edellytys. Vanhemmissa Eligorin malleissa on toki mukavaa lähihistorian havinaa mutta tällaista nippeliherkuttelua niistä on turha hakea. Väistämätön tosiasia kun on , ettei tällaista jälkeä pystytä tuottamaan muualla kuin halpatyövoiman maissa. Toistan ehkä itseäni kun muistutan taas tämänkin mallin mittavasta käsityön määrästä. En kuitenkaan malta olla puuttumatta asiaan, tuollaisia nippeleitä ja maalauksia kun ei asenneta koneellisesti. Ranskassa ja keskieuroopassa Fregatesta on saatavana uusia pienoismalleja joka lähtöön, halvimmista alle 20 euron kioskimalleista aina käsin tehtyihin autoihin, joissa hintakattona on vain myyjän pokerinaama. Näistä arvokkaammista esim. ParadCar osuu n. 60 euron paikkeille. Eri valmistajien mallistoista löytyy mm. Berlineä, Amiralea, Grand Pavoisia, Domainea ja niin myös tätä kyseistä Eligorin Cabriolet- mallia, numeroltaan 100546. Samaa autoa , eri numerolla tosin, löytyy myös kangaskattoisena versiona. Saatavuus suomessa on heikkoa, voisi sanoa nolla. Entä se hinta; Juuri sen vuoksi olen hehkuttanut mallin laatua, tällainen kun maksaa tällä hetkellä luokkaa 25- 35 euroa. Tarkistin hinnan juuri muutamasta Ranskalaisesta nettikaupasta, vaihtelu riippuu hieman ostopaikasta ja varastotilanteesta. Päälle tulee tietenkin postikulut (niinhän ne tulevat suomessakin) mutta juuri äsken olisin voinut tilata saman mallin kotiin kannettuna, kaikkine kuluineen hintaan 36 euroa, joten uskallan väittää että rahoilleen saa todella hyvän vastineen. - Markku Rantanen-