Tätä kirjoitettaessa ulkona on sakea räntäsade ja talvinen keli, vaikka kalenterin mukaan on jo kevät. Kokeillaanpa josko tämä kevätkukkasen keltainen, pirteä pikkuauto saisi nuo kelitkin paremmiksi.
Nyt joku jo sanoo, että narsissi on kirkkaampi. No myönnän, tuo on enemmänkin eräs gerberan sävy eikä se ole varsinainen kevätkukka, mutta saa kelvata, koska se kelpasi meidänkin emännälle….
Ja tuo kukka-asia on muuten faktaa, toisin kuin pienoismallin väri, joka näyttää todella haalean keltaiselta, mutta on keinovalossa hiukan kirkkaampi. Sisällä ja keinovalossahan nämä yleensä ovat esillä. Saman kirkkauden toi esiin myös aurinko, joka vieraili hetken taivaalla kesken kuvauksien.
Mallien säilyvyyden kannalta pitääkin muistuttaa siitä vitriinin sijainnista. Paras paikka on aina sellainen, johon ei paista aurinko lainkaan. Se paitsi heikentää ajan myötä kaikkia teippauksia, haalistaa myös maalipintaa ja pahimmillaan lämpö vääntää muoviosat piloille. Ikävintähän on, että tämä tapahtuu pikkuhiljaa, omistajan huomaamatta. Satunnainen auringonpaiste ei tee haittaa, joten kesähelteelläkin uskaltaa mainiosti pitää vaikkapa kirpputoria tai vastaavaa mm. erilaisissa harrasteautotapahtumissa. | |
|
|
|
Tämä auto on todellinen harvinaisuus sekä aitona että pienoismalliversiona. Kyseessä on Espanjassa valmistettu, ensimmäisen sukupolven R5-malliin pohjautuva neliovinen sedan, Renault Siete. Tai Renault 7, ihan miten kukin sen haluaa sanoa, molempia mallinimiä kun näkyy olevan laajalti käytössä. Suomessa asia ei varmaan herätä suurempaa kiistaa. Rekisteritietojen mukaan maassamme ei ole ainuttakaan tällaista autoa ja uskallan väittää myös jutun pienoismallin olevan ainoa yksilö Suomessa. Puhun tässä jutussa nyt Sietestä ettei homma mene täysin sekaisin, mitään selkeää jaottelua en nähnyt missään tiedoissa, vaan mallimerkintää tulkittiin aika vapaasti.
Esikuvasta ei siis liiemmin ole tietoa tarjolla mutta jotain pientä kuitenkin. Tämä auto on ainut Renault, jota on valmistettu ainoastaan Espanjassa, muita mallejahan on koottu kyllä samassa Fasan tehtaassa, mutta myös muualla. Auton valmistus ajoittuu vuosille 1974-1983 ja kaikkiaan näitä ” porrasperäviitosia” tuli tehtaan hihnalta 240 000 kappaletta. Määrä on melko pieni, jos verrataan sitä vaikka ykköskorin R5-malliin, jota sama tehdas teki 980 000 kappaletta. Tekniikasta ja varusteistakaan ei paljoa kerrota, malleja oli ainakin TL ja TS mutta ainut tarjolla ollut moottori oli 50 heppainen, 1037 kuutioinen Renaultin kone. Keulasta kyllä erottaa tuon R5-johdannaisen, silti keulakin on kokenut selkeitä muutoksia ja loppukorihan on aivan omaa malliaan. Suurin ero viitosen keulaan verrattuna muodostuu puskurista, Sietessä muovipuskurit on korvattu perinteisillä kromipuskureilla, joten etuhelmakin on mennyt siinä kohtaa uusiksi. Akseliväli on samalla pidentynyt 6 senttimetriä, kun autoon on istutettu porrasperä. Lopputuloksen estetiikasta jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta ainakin malli on harvinainen ja kääntäisi takuulla monet päät, jos tällaisella kurvailisi Suomen suvessa. 
Vaikka todellisesta erikoisuudesta onkin kyse, oikeasta autostakin on tarjolla aito valokuva. Kari Kitti on joskus 80-luvun alkupuolella tallentanut filmille oheisen Sieten jossain päin Kanarian saaria. Tyyppimerkintä paljastaa auton TL -malliksi, siis samaksi kuin pienoismallimmekin on. Ainoa selkeä ero löytyy pölykapseleista, kuvan autossa on kokonaan kiiltävät, sileät kapselit. Toinen versio on sitten kolmella peltiklipsillä kiinnitetty, keskeltä himmeä tai musta kapseli. Jutun autossa on nämä jälkimmäiset ja vuosimalliltaan se on 1975. Mahdollisia TS/ TL mallieroja ei sitten olekaan enää tiedossa. Toki netissä on myös muutamia Sieten kuvia, joita kiinnostuneet voivat käydä katsomassa ja vertaamassa. En liitä niitä tähän, ettemme syyllisty piratismiin, mutta sieltä voi bongata esimerkiksi auton, josta löytää vastaavat pölykapselit kuin tässä pikkuautossakin on alla.
Nettikuvista löysin joitakin keskinäisiä eroja, joista mainittavimpia olivat nimenomaan nämä kapselit, valkoiset etuvilkut sekä mustan kylkilistan puute. Kuitenkin juuri TL-mallissa sattui olemaan valkoiset vilkut, josta päättelin, että nämä pikkuerot esiintyvät eri vuosimallien välillä. Näistä isoista, mallin yleiskuvista, jokainen saa luoda tuon mielipiteensä korin ulkonäöstä, itse olen sitä mieltä, ettei porrasperä sitä ainakaan paranna, mutta kuten sanottu, tämä on makuasia.
Pienoismalli on myös todellinen harvinaisuus, tämä kuuluu samaan ns. lehtikioskisarjaan kuin aiemmin tänä vuonna esitelty R11 poliisiautokin. Erona on valmistaja ja markkina-alue, tämä on tehty IXO:n tehtaalla, mutta kulkee Altayan tuoteperheessä. Kuin aitoustodistuksena malli kuuluu kaiken lisäksi vain Altayan Espanjan valikoimiin, Ranskassa tätä ei ole ollut myynnissä. Mikään muu tunnettu valmistaja ei ainakaan toistaiseksi ole tällaista mallia tehnyt. Kahta eri valmistajan resine-mallia on tiedossa, mutta ne jäävät huikeasta hinnastaan huolimatta kakkoseksi tämän metallimallin rinnalla. Myös joitain itse koottavia resine/ hartsimalleja lienee olemassa, mutta ne sivuutan tylysti. Rakennusmallien maailma on taas ihan oma juttunsa, näissä valmiissa metallimalleissakin riittää varmasti tarpeeksi esittelemistä. Lisäksi tämän kokoiset rakennusmallit eivät ole heikkohermoisen (esim. allekirjoittaneen) harrastus, nelivetoinen moderni ralliautokin on leppoisampi purkaa ja koota. Auton mittakaava on sama tuttu 1:43 kuin aiemminkin, tämän mallin kohdalla se tarkoittaa noin 8.5 sentin kokonaispituutta. Kuten yleiskuvista jo näkyi, malli on ihan kelpo työtä niin maalipinnaltaan kuin kromiosiltaankin. Mallinnus on myös erittäin hyvää, kun verrataan sitä vaikkapa valokuvan autoon, saman havainnon tein nettiä selatessani. Yleisesti voidaan todeta nyt kahden esitellyn ns. kioskimallin välillä, että IXO (Altaya) vetää selvästi pidemmän korren Noreviin (Hachette) verrattuna, mitä tulee mallin tarkkuuteen ja varsinkin viimeistelyyn. | |
| |
|
Kromipuskurithan muuttavat auton ulkonäköä jo melko paljon. Lisäksi helmoissa olevat, alkujaan kaiketi alumiiniset listat, tuovat oman mukavan lisänsä. Keskellä kylkilinjaa kulkevat mustat kumilistat on toteutettu teipillä, mutta nuo helmalistat on tehty erikseen auton valuun ja ne ovat selvästi koholla muusta korista. Viimeistely on tehty maalaamalla ja lopputulos näyttää varsin onnistuneelta. Myös kaikki ovenkahvat, takaluukun lukko, katon tippalistat, takasivulasien kolmiot sekä C-pilarien ilmanpoistoritilät on valettu selvästi koholleen ja viimeistelty tarkalla maalauksella.
Konepellissä ja etuhelmassa olevat ilmaritilät on myös tehty kunnolla, pienoismallin korissa on selkeästi reiät niissä kohdin. Useinhan mallipaja toteuttaa tällaiset yksityiskohdat teipillä, varsinkin näissä edullisemmissa malleissa. Tämän mallin ainoa epäselvä kohta on bensatankin korkki. Se on toki aivan oikeassa paikassa ja itse korkki on teippiä, mutta aivan varma en ole siitä, onko siinäkin kohtaa valussa pieni upotus. Tietyssä kulmassa korkin reunus näyttää peilaavan hiukan, ihan kuin sekin olisi hiukan upotettu. Pyyhkijät ja taustapeili ovat erillisiä muoviosia, eivät mitään huippumuotoilua mutta ihan siistiä työtä nekin. Myös puskurit sekä kaikki keulan pikkuosat ovat tietenkin erillisiä muoviosia. Tuuli-ja takalasia kiertävät listat ovat myös selvästi koholla ja erittäin tarkkaa työtä, mutta rakenne jää hiukan epäselväksi. Ne saattavat olla samaa pakettia lasien kanssa, tämä on kuitenkin vain arvaus. | |
Autossa on sisälläkin pieniä yksityiskohtia, harmi vaan, ettei sinne juurikaan näe. Kaikki luukut pysyvät visusti kiinni, vain kuskin ikkuna on jätetty auki. Sisusta on kauttaaltaan tummaa, sisältäen kuitenkin jopa mittariston. Myös oviverhoiluissa erottuu kuviointi, oven sisäkahvat, ikkunaveivit jne. Paljon on siis nähty vaivaa sielläkin, vaikka näkymä on tosiaankin hyvin rajallinen.
Jonkin verran siitä saa selvää tästä lähikuvasta, vaikka lasit yrittävätkin peilata parhaansa mukaan.
Kun katsotaan takapäätä tarkemmin, sieltä löytyy paljon tarkkoja pikkujuttuja. Takavalot ovat muovia ja melko siistiä työtä. Rekisterikilpi löytyy omalta paikaltaan kuin myös puskuriin upotettu kilven valo, samoin aiemmin mainittu takaluukun lukko. Mallimerkinnät ovat siistiä työtä, oikealla näkyy TL-kilpi, vasemmalla on Sieten isompi kyltti, josta löytyy erikseen kuva sivun alareunasta. Tässä kohtaa on ihan pakko mainita, että kuvasin tuon kyltin juttua tehdessäni parvekkeellamme, kuva on siis ihka aidosta Sieten kyltistä, joten auton rakennus on jo hyvällä alulla. Enää pitäisi saada tuo kyltti omaksi ja löytää loput osat siihen ympärille… Puskurien kävyissä on hauska ominaispiirre, josta ne tunnistaa; Kävyt roikkuvat selvästi puskurin alapuolella eikä kuten usein, symmetrisesti keskellä puskuria. Lisäksi sekä puskureiden että käpyjen keskellä on kumilistat. Kaikkiaan auton perä on oikein hyvää työtä. | |
|
|
Keulassa on myös paljon tavaraa ja siihen on selvästi panostettu. Ihan perus R5-mallista tämän kyllä erottaa helposti, vinosta kulmasta kuvattaessa yhdennäköisyyttä on ehkä eniten. Ajovalot ja vilkut ovat erillisiä muoviosia, samoin maski, joka näyttäisi koostuvan ainakin kahdesta eri palasta. Rekisterikilpi löytyy myös täältä ja puskuri on tietenkin vastaava kuin takanakin. Hiekkapellissä ovat nuo aiemmin mainitut ilmanottoaukot, jotka näkyvät paremmin alaviistosta kuvakulmasta. Lisäksi keulaa koristaa vielä Renaultin merkki. Suoraan edestä otetuissa makrokuvissa näkyy etteivät mittasuhteet nyt ole ihan huippuluokkaa, mutta kaikki osat on silti tehty kunnolla. Mikään ei pahemmin repsota tai ole hutaisten tehty, vaan malliin on selvästi panostettu. Hakemalla löytää aavistuksen vinossa olevan puskurin eikä kromaus ole missään kohtaa mitään ihan huippuluokkaa.
Lisäksi, taas kerran, toinen ajovalo on poksahtanut, jostain syystä Renaultin pienoismallit syövät paljon polttimoita.
Mallin mittasuhteet saa hauskasti muuttuman, kun ottaa kuvat sekä ala-että yläviistosta. Äkkiä katsottuna näyttää kuin kuva olisi kokonaan eri autosta, niin paljon kamera ja silmä valehtelevat. Kun huomioi auton alkuperäisen hinnan ja harvinaisuuden, tällaiset pienet mittasuhteiden heitot ja pintakäsittelyvirheet sallii paljon helpommin. Ja kun mittasuhteista puhutaan, palaan vielä noihin hintaviin resine-malleihin. Monet arvostavat niitä juuri hinnan takia, mutta niissä jos jossain saa varautua siihen, että mallien mittasuhteissa vallitsee täysi taiteilijan vapaus valmistajan suunnalta. | |
|
|
Vielä tämän mallin vanteet, nekin ovat hintaluokkaansa nähden ihan kelvollista työtä. Vanteen ulkokehällä olevat reiät ovat aitoja, metalliin läpi asti puhkaistuja pieniä aukkoja, eivät mitään teippikikkailuja. Kapseleiden kiinnikepalat sen sijaan on toteutettu ilmeisesti erittäin ohuella teipillä, mutta hyvä, että edes niin. Helpompaahan olisi ollut käyttää tavallisia vanteita ja sileitä kapseleita. Renkaatkin ovat sopivan kapeat, kuten tässä autossa kuuluukin olla. Merkkiä niissä ei ole mutta kuvio erottuu selkeästi.
Kaikkiaan malli on siis varsin hyvää laatua, mukavilla pikkuosilla ja nippeleillä höystettynä. Lisäarvoa antaa tietysti mallin harvinaisuus, mutta kyllä tämä menisi läpi ihan mallikaupan valikoimissakin. Ensimmäisenä ei tule mieleen, että kyseessä on halpatuotantomalli. Jälleen kerran myönnän, että olen rehellisesti kateellinen noille ulkomaisille kerääjille; Sen lisäksi, että me värjöttelemme täällä pitkän, pimeän talven, meillä ei ole myytävänä missään paikassa millään hintaa tällaistakaan mallia. Samaan aikaan Espanjalainen lajitoverimme kävelee kioskille ja saa ostaa näin hienon, harvinaisen mallin suoraan hyllystä ja lisäksi todella edulliseen hintaan. Onneksi samassa kaverissa on sen verran bisnesmiehen vikaa, että hän myy näitä myös netissä, kohtalaisella voitolla tietenkin. Silti tuo bisnesvainu mahdollisti mm. tämänkin mallin esittelyn ja jutun teon. -Markku Rantanen- | |
| |