Kuukauden auto Renault/Dacia Logan, syyskuu 2006

Kuukausi on vaihtunut syyskuuksi ja syksyllähän aina esitellään uusia malleja. Linja pitää myös pienoismallien puolella, vaikka ihan uunituoreesta mallista ei olekaan kysymys. Joka tapauksessa kesän R4-jakso on nyt katkennut ja onhan tämän auton esikuvakin todellinen uutuus Suomessa. Siis ehkä joskus, autoa kun ei saa ostaa meillä lainkaan. Olemme esittelyssä siis edelläkävijöitä ja jo toisen kerran pienoismalli on maassamme ennen esikuvaa. Muun muassa oikean auton saatavuus vaikuttaa siihen, etten ole perehtynyt Loganin tekniikkaan paljoakaan. Seurasin mallin kehitystä ja markkinointia kuitenkin sen verran, että kyseessähän lienee ajatus, voisiko sanoa vaikka tämän päivän kuplavolkkarista. Eli uusi, perustarpeet täyttävä, mutta halpa auto, johon jokaisella on varaa ja joka ajan mittaan olisi tuttu näky joka mäessä ja niemen notkossa ympäri pallon. Niin... siis muualla mutta ei Suomessa, josta ainakin osittainen kiitos lankeaa edullisen autoverotuksemme kontolle. Pikainen nettisurffailu paljastaa, että tuo Renaultin tavoite on alkanut jo toteutua. Eri kuvagallerioista voi bongata mm. Dacia Logan poliisiauton ja paljon muitakin sovellutuksia. Autossa on kuitenkin, edullisuudestaan huolimatta riittävästi varusteita tämän päivän vaatimuksiin, lisäksi pienoismallikin paljastaa, että kaikki metallivärit, alumiinivanteet ja muut sellaiset ovat tänä päivänä myös halvemman auton vakiotavaraa. Moottorivalikoimassakin löytyy eli kyseessä ei ole ihan niin perusauto kuin ensi alkuun annettiin olettaa. Koneeksi voi valita 1.4 tai 1.6 bensakoneen ja nykytyylin mukaan listalla on myös 1.5 litran diesel, dCi myyntinimeltään. Automyyjä Miikka Sonkki Raision Keskusautohallista tiesi kertoa, että Loganin myynti ulottuu tällä hetkellä ainakin seuraaviin maihin: Turkki, Iran, Brasilia, Argentiina, Pohjois-Afrikka, Ranska, Espanja, Saksa sekä tietysti Venäjä ja muut Itä-Euroopan maat. Se, onko auton merkki Renault vai Dacia, riippuu sitten ihan markkina-alueesta. Ensimmäiset autot ilmestyivät myyntiin muistaakseni viime vuonna ja markkina-alue laajenee hiljalleen. Tässä jutussa esiintyy kaksi autoa rinnakkain, Renault sekä Dacia. Jälkimmäinen on kuitenkin mukana vain, jotta näemme mallien väliset pienet erot. Pääosaa saa luvan esittää Renaultin oman merkin alla kulkeva versio. Mallit ovat, kuten kuuluukin, tehty täysin samasta alustasta ja muotista. Pienet eroavaisuudet käyvät kuitenkin hyvin ilmi myös pienoismalleista. Hassua kyllä, mallitehdas on tehnyt ensin Dacian, jonka nimi komeilee pohjalevyssä, mutta Renaultissa lukee vain Logan ja automerkin kohdalla on sileää muovia. Valmistajana on Ranskalainen tuotemerkki nimeltään Eligor, keväällä esitellystä Fregaten pienoismallista tuttu firma. Mallin mittakaava on tuttu 1:43. Tuotanto on kuitenkin Kiinassa, kuten melkein kaikilla valmistajilla. Fregatehan oli todella hieno pienoismalli ja kun näitä kahta autoa katselee lähempää, ei voi olla vertaamatta laatua aikaisempaan Eligorin malliin. Onkin aika yllättävää, että uudempi auto, juttumme Logan, on selvästi huonompaa työtä. Huono tämäkään ei toki ole, mutta lähemmin tarkasteltuna mallissa on paljon pieniä maalivirheitä ym. vastaavia juttuja, joita moderneissa, tämän tason malleissa enää harvemmin esiintyy. Paljaalla silmällä tai auton ollessa vitriinissä näitä virheitä ei huomaa, eivätkä ne haittaa mitenkään. Kuitenkin, kun on tottunut katsomaan esim. Vitessen ja Universal Hobbiesin Renaulteja, Loganissa on jotenkin halpistuotteen makua. Vai onkohan halvalle haiskahtava mallinnus tahallista, esikuvaa täydellisesti mukaillen… Olen kuitenkin jo aiemminkin todennut saman, jota painotan taas, eli syynään nämä mallit suurennuslasin kanssa, jotta niistä riittäisi kerrottavaa. Sen vuoksi mukana on myös kritiikkiä, joka ei tarkoita, etteikö malli puoltaisi paikkaansa merkkikeräilijän rivistössä. Metallisininen on aina väreistä vaikein, metallivärin vaatimat rakeet lyövät silmille varsinkin valokuvissa. Jostain syystä sininen on tälle ilmiölle kaikkein herkin, mutta luonnossa sävy on kyllä erittäin nätti ja sopii tähän autoon mainiosti. Vinoparkissa kuvatussa autossa rakeet näkyvät selvästi, mutta yleensähän mallivitriini on hiukan hämärä ja lasilla suojattu, joten valokuva valehtelee sikäli hiukan. Tumma sävy on vielä vaikeampi, tämä vaalea sininen ei sisällä niin paljon pieniä kiteitä. Mallin sivuprofiili on ihan hyvä, kaikki tarpeellinen on paikallaan ja näyttää hyvältä. Lähempääkin katsottuna mallissa on tavallaan paljonkin yksityiskohtia, mutta toteutuksessa on monessa kohtaa menty hiukan halvimman kautta. Mikään luukku ei esimerkiksi aukene ja harmittavinta on, että kaikki lasit ovat tiukasti kiinni. Sisälle ei siis näe juuri mitään, kun yleensä tämän tapaisissa, uusissa nykyautojen malleissa löytyy myös sisältä lähes kaikki. Tässäkin mallissa on selkeästi muotoon valettu sisusta, josta löytyy mm. mittaristo, ilmasuuttimet, ovien kaikki sisäkahvat, muotoilut jne. Istuinverhoiluunkin on hiukan panostettu, joten avoin kuljettajan ikkuna olisi todella mukava juttu.
Sivukuvasta ja yleiskuvistakin erottaa kaikki koripeltien pokkaukset, luukkujen muodot ja muut mallin ominaispiirteet. Peltien muodot onkin mallinnettu hyvin, pienet pokkaukset aina hinaussilmukkaa myöten ovat paikallaan. Sivuprofiilissa minua eniten häiritseviä osia ovat Eligorin tapa kiinnittää malli pakkaukseen sekä auton kattoantenni. Nyt suoraan sivulta katsottaessa pohjassa näkyy hiukan hölmön näköinen tappi. Se on kuitenkin kiinteä, valettu kiinni pohjalevyyn pakkausta varten, eikä se irtoa kuin sahalla. Sovittelin malleja myös lasivitriiniin ja tappi kiinnitti aina vaan huomiota. Antennin kallistuskulma on myös huima ja kiinnityspalakin on hiukan ylimitoitettu. Siinä ne suurimmat kokkareet sitten tulivatkin, joten siirrytään tärkeämpiin, positiivisiin juttuihin. Kun katsotaan vaikkapa auton ovia tarkemmin, selviää, etteivät ne aukea vaan äärilinjat on valettu muottiin. Aukkojen ääriviivat ovat pikkuisen syvemmällä koripinnasta ja näin ne on saatu näyttämään varsin aidoilta. Ovien kahvat on myös valettu koriin hiukan koholleen, kahvan alla on sormille varattu kolo ja kahvan viimeistely on hoidettu maalilla. Samoin on tehty lukkopesien kanssa. Tapa on varsin yleinen, mutta toimiva ja lopputulos näyttää ihan hyvältä. Myös mustat kylkilistat ja sivuvilkut on toteutettu samalla systeemillä. Vilkut tosin ovat oranssit, kun taas käytössäni olevan esitteen autossa nämä vilkut ovat valkoiset. Auton peilit ovat erillisiä muoviosia, samoin lienevät puskurien mustat osat. Jälkimmäisistä on hiukan vaikea sanoa, mutta muovisilta ne tuntuvat. Ikkunathan ovat pääasiassa aina muovia, mutta Loganin mallissa myös ikkunatiivisteet tuntuvat muovisilta. Rakennetta on hiukan vaikea tutkia mutta ulkonäkö on ainakin onnistunut mainiosti. Tuulilasin ja konepellin välissä oleva musta muoviosa ja pyyhkijät ovat samaa valua. Pyyhkijät näyttävät ensin erillisiltä, mutta tarkemmin katsottuna ne edustavat jotain yleismallista pyyhkijää, joita löytyy myös halvemmista malleista. Lasinpesurien suuttimissa on perustavaa laatua oleva virhe, niitä ei mallissa ole lainkaan vaan konepelti on siltä osin täysin sileä. Täysin vastakohtainen pikkujuttu tulee vastaan auton katolta. Yläviistosta näkyy hyvin nuo katon reunoissa olevat vesiurat, niissä on ihan oikeasti kumiset tiivisteet ovien yläpuolella, ovista taaksepäin jatkuvat urat ovat tyhjät ja siis syvemmät. Mallin renkaat edustavat modernia profiilia ja kulutuspintaa pitkittäisine vesiurineen ja poikittaislamelleineen. Kumilaatu on todella pehmeää, sillä lämpimällä säällä kuvatessani näitä autoja, renkaisiin tarttui joka ikinen pölyhiukkanen. Renkaan kuvio näkyy kuvassa, mutta samalla näkyy auton pohjalevyn ainoa erikoisosa eli pakoputki. Se on valettu muovipohjaan hiukan koholleen, sisältäen kaksi äänenvaimenninta ja ulostulon. Viimeistely on hoidettu hopeamaalilla.
Vanteet ovat ihan oikein erilaiset Renaultissa ja Daciassa, kummassakin on oman mallisensa alumiinivanteet. Mallinnus on ikään kuin onnistunut puolittain, sillä vanteiden viimeistely ja maalaus eivät ole parhaasta päästä. Valujäämiä ja epätarkkuutta on aika paljon, keskiöiden merkitkin ovat hiukan sinne suuntaan, mutta hienoa asiassa on kuitenkin, että tehdas on viitsinyt laittaa malleihin keskenään erilaiset vanteet. Keulassa näkyy selkeästi näiden autojen eroavaisuudet. Maskit ovat ihan erilaisia keskenään ja mallinnus esikuvaan on kohtalaista. Molemmissa on oma merkkinsä ja maski sekä ajovalot ovat erillisiä muovipalikoita. Osien sovitus heittää kuitenkin hiukan ja se näkyy lähikuvissa selvästi. Lisäksi umpioissa on kikkailtu teipillä, eikä lopputulos ole ihan paras mahdollinen. Puskurin alta löytyy mustalla muovilla peitetty ilmanottoaukko, mutta sumuvalot ovat saaneet vain pienen valukuopan ja siihen tipan hopeamaalia. Keulan osalta kuvat kertovat enemmän kuin selittely, niitä on helppo vertailla keskenään ja myös em. pikkuosat tulevat makrokuvissa hyvin esiin.
Vastaavissa, takapäästä otetuissa lähikuvissa näkyy myös hyvin nuo mallien väliset erot. Eroja on vähemmän ja ne rajoittuvatkin pääasiassa mallimerkintöihin. Renaultin logo on tehty mielestäni hiukan huonommin, muuten kaikki merkit ovat kohdallaan ja toteutus on luonnollisesti erittäin ohutta teippiä. Kuvista näkyy myös, että takalyhdyt ovat erillisiä muoviosia. Ne olisivatkin muuten oikein hyvää työtä, mutta peruutusvalo on tehty aika rumasti, punaisen muovin päälle on vain lätkäisty harmaa teipinpala. Metallivalu sen sijaan on mainiota myös takana, jo takaluukun pyöreä pokkaus kaartaa kauniisti. Lisäksi takahelmassa on rekisterikilvelle oma syvennys, sen molemmin puolin on vielä nuo pienet pokkaukset ja hinaussilmukkakin on upotettu paikoilleen. Mukana on vielä kuva, jossa näkyy takalasi ja hiukan sisustaa. Takalasissa on melko paksut lämmitysvastukset, mutta sisällekin näkyy hiukan ja siellä on kolme pääntukea ja jopa tarkkaan muotoiltu hattuhylly. Lisäjarruvalokin on matkassa ja se on pikkuosana erittäin onnistunut, samoin hyllyltä löytyy keskimmäisen turvavyön kotelo! Korissa on siis paljon hienoa, metallivaluun ja joihinkin pikkuosiin on selvästi panostettu, mutta se ihan viimeinen silaus on tehty hiukan hutaisten. Loganin kohdalla Eligor ei siis saa samoja kehuja kuin joissain muissa malleissaan, mutta se on hauskaa, että kummastakin merkkiversiosta on tehty oma mallinsa. Monesta, ainakin vielä nyt paljon yleisemmästäkään autosta kun ei ole sitä ainuttakaan mallia saatavana. Näiden ko. pienoismallien saatavuus Suomessa riippuu hiukan jällenmyyjästä. Nämä mallit on hankittu Keskusautohallin Raision myymälästä, tosin tilaustavarana. Maahantuojan hintapolitiikka on kuitenkin Renaultin kohdalla sen verran harrastajaystävällistä, että tilaustavaran odotus kyllä palkitaan. Raision myymälän lisäksi Käyttöauton Tampereen myymälä on varsin hyvä paikka mallien hankintaan, tällaisia uudehkoja malleja on usein hyllytavarana, kuten moni on kerhon vuosikokousten yhteydessä varmasti huomannut.
-Markku Rantanen -