Olen vuosia kestäneen pienoisautokeräilijän urani aikana todennut, että mallimaailma on täynnä yllätyksiä. Tässä tulee yksi niistä, kiiltävän ja hienon uutuuden sijaan esittelen teille vanhan, hiukan kieroon vääntyneen lelun, jonka kori on kokonaan kumia.
Auton esikuvana toimii klassinen R16, eikä malli hetken katselun jälkeen ehkä olekaan enää niin outo. Uskon ainakin 60-luvulla syntyneiden Renaultistien muistavan nämä kumiautot varsin hyvin, olivathan nämä omana aikanaan jokaisen hiekkalaatikon vakiomallistoa.
Mallin merkki on Tomte (Stavanger) ja se on Norjalaista alkuperää. Vaikka auto on tehty täysin lasten leluksi, mittakaava on silti hyvinkin tarkkaan 1:43 ja tänään Tomten autot löytyvät ihan muualta kuin hiekkalaatikoista. Oikeastaan kumi on kai väärä sana, maailmalla puhutaan pehmeästä muovista ja jotain sellaista yhdistettähän nämä ovat.
Tuosta Stavanger-nimestä en löytänyt mitään tietoa, siksi olen merkinnyt sen sulkuihin. Se saattaa olla autosarjan virallinen, täydellinen nimi, mutta yleisesti puhutaan aina Tomtesta, joten noudatan samaa linjaa.
Tomte ei tuotteena ole kuitenkaan näin simppeli ja suppea juttu, tehtaalla on pitkä historia ja sen ehkä tunnetuin tuote on ihan muu kuin leikkiauto, joten tässä hiukan taustaa tästä klassisesta lelumerkistä, sen synnystä ja tekijästä. Norjalainen Åsmund S. Laerdal aloitti yritystoiminnan vuonna 1940, toiminta oli alkuun hyvin pientä ja piti sisällään lähinnä lasten kirjoja ja postikortteja. Melko nopeasti firma kuitenkin laajeni ja aloitti myös lelutuotannon. Alkuun valikoimissa oli ainoastaan puuleluja, mutta melko pian Laerdalista tuli myös pehmeiden muovilelujen pioneeri; tavallisesti leikkiautot olivat vielä tuohon aikaan metallisia ja puisia, mutta Laerdal aloitti muovilelujen valmistuksen jo varhain 50-luvulla. Leluja valmistettiin niin tytöille kuin pojillekin, leikkiautojen lisäksi valikoimiin tulivat myös hyvin realistiset, monia toimintoja sisältäneet pehmytmuoviset nuket. Toisin kuin paperimassa- ja kangasnuket, Laerdalin nukeissa oli mm. liikuteltavat raajat sekä räpsyvät silmät. Kaikkiaan yhtiö teki vuosien saatossa miljoonia muovileluja, mutta Åsmundin mielessä tulevaisuuden visiot olivat ihan muualla. Pitkä kokemus ja tietotaito muovilelujen parissa auttoivat huomattavasti, kun yritys suunnitteli ja valmisti uuden ja kuuluisimmaksi nousseen tuotteensa. Tämä uutuus nosti firman talouden ja tunnettuuden aivan uudelle tasolle. Tuotteen syntyyn liittyy myös historiallinen tarina jonka todenperäisyyttä kukin voi vain arvailla. Olen lukenut tarinan jostain englantilaisesta julkaisusta ja seuraavassa on lyhennettynä oma, epätoivoinen käännösyritykseni tästä artikkelista. Varsinaisesti tämä "historiikki" ei liity Tomten leluautoihin, mutta en malta jättää sitä myöskään kertomatta: Tarina sijoittuu Ranskaan ja 1890 - luvun loppuun, jolloin Seine-joesta löydettiin eräänä päivänä tuntemattoman, nuoren naisen ruumis. Aluksi tapaukseen epäiltiin liittyvän raiskauksen, mutta naisesta ei löytynyt väkivallan merkkejä, joten juttua tutkittiin myös onnettomuutena. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että nainen oli tehnyt tuon lopullisen ratkaisunsa itse. Koska naisen henkilöllisyys jäi vahvistamatta, hänen kasvoistaan tehtiin ns. kuolinnaamio tai ehkä maski on oikeampi sana. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tämä oli hyvin yleistä siihen aikaan tällaisissa tapauksissa, joissa vainajan tausta ja henkilöllisyys jäi ns. pimeäksi. Nuoren naisen kasvoille jäänyt eteerinen hymy ja tapaukseen liittyvä muu mystiikka jaksoi kiehtoa ihmisiä todella pitkään. Spekulaatiot ja huhut tarinan ympärillä jatkuivat ja lopulta juttu jäi kulkemaan kansan suussa jotenkin niin, että tapahtuma oli seurausta onnettomasta rakkaussuhteesta. Tarinasta tuli legenda ympäri Euroopan ja sen seurauksena mm. tytön kuolinnaamiota, jossa siis olivat nuo hymyilevät kasvot, alettiin jatkuvan kysynnän takia valmistaa ns. jälkituotantona. Monien sukupolvien jälkeen tyttö "heräsi uudelleen eloon", kun Åsmund Laerdal kohtasi myös tällaisen naamion ja viimeisteli samaan aikaan tuota aiemmin mainittua, käänteentekevää tuotettaan. Kyllä, kyseessä oli nukke, mutta ei mikä tahansa lelu vaan elvytys- ja ensiapukoulutuksessa käytettävä Anne - nukke, jolle Laerdal päätti antaa tarinassa kerrotun tytön kasvot. Tuotteen kaupallinen kannattavuus oli aivan toista luokkaa kuin halpojen lelujen, joten elvytysopetusnukesta ja vastaavista tuotteista löytyi tehtaan tulevaisuus ja nämä sympaattiset leluautot katosivat pikkuhiljaa Laerdalin tuotannosta. Kiivaimmillaan näitä pehmeitä autoja valmistettiin 60-luvulla, kun 70-luvulla tuotantoon tuli enää pari uutta mallia ja samalla vuosikymmenellä näiden valmistus myös loppui. Numerojärjestyksen mukaan Renault 12 on sarjan viimeinen malli. Leluautot jäivät kuitenkin myös elämään omana legendanaan. Vaikka uusia ei enää valmisteta, samat autot ovat palvelleet useampiakin sukupolvia hyvän kestävyytensä ansiosta. Kaikkiaan tässä Laerdalin Tomte - autosarjassa on yhteensä 30 erilaista autoa sekä yksi traktori kärryineen. Mitään virallista kuvastoa en ole koskaan nähnyt, oheinen numeroitu lista (lopussa) on peräisin brittiläisestä 80-luvulla ilmestyneestä lelulehdestä, johon on listattu kaikki, ainakin siihen aikaan tunnetut 1:43 kokoa olevat mallit. Tomtella on myös muutama isompaa mittakaavaa oleva auto sekä pieni junasetti. Mistään ei edes selvinnyt, onko autojen numerointi loogisesti juokseva, mutta näin ainakin olettaisin asian olevan. Siihen viittaa ainakin autojen mallikehitys, loppupäässä on selkeästi uudempia malleja. On hauska leikkiä ajatuksella siitä, miltä näyttäisi vaikkapa Tomten tekemä Megane Sport mallia 2007. 
Kaikki kulkuneuvot ovat pehmeää muovia, ne on valettu ontoiksi niin että kori on pohjan puolelta auki, sisältäen vain eräänlaisen tukiristikon. Pohjasta löytyy myös "Tomte StavangeRNorway"-teksti ja mallin numero. Joskus autolla on ajettu paljon hiekassa ja tekstiä on vaikea löytää. Numero sensijaan säilyy yleensä hyvin, sillä se on syvemmällä korissa, tavallaan katon sisäpinnassa. Auton merkkiä ei ole koskaan mainittu erikseen, mutta suurin osa kokoelmasta käsittää hyvin tuttuja merkkejä, jotka on helppo tunnistaa. Oikeastaan vain Pininfarinan Alfa Romeo avoauto on täysi "ufo", muuten mallit ovat kuten tämä R16, tuttuja ja arkisia autoja. Mukana on autoja kaikista merkittävistä maanosista, joissa on ollut autoteollisuutta, vain itäautot loistavat poissaolollaan.
Jostain syystä Renaultista pitäviä pikkupoikia hemmoteltiin aivan erityisesti, sillä valikoimiin kuuluu peräti neljä erilaista Renaultia. vanhin on avomallin Caravelle, hiukan pohjoismaisempaa kalustoa ovat sitten R16, R12 ja R5. Kun Caravellea syynää tarkemmin, se osoittautuu kyllä Florideksi, mutta malli on saatettu ottaa jenkeistä tai listan laatija ei ole perehtynyt kaikkiin eroavaisuuksiin. Niin tai näin, harrastaja ei pääse siitä erehtymään, sillä se on sarjan ainoa Renaultin avomalli. Mukana olikin paljon avoautoja, joissa oli aina samaa valua oleva kuljettaja, joissain autoissa oli myös matkustajia ja joskus perheen koirakin oli päässyt kyytiin. Kuljettajille oli yhteistä erittäin ryhdikäs ajoasento. Nyt myöhemmin, monet leikit leikittynä näitä hahmoja yhdistää liiankin usein puuttuva, poikki purtu pää. Tuulilasit ovat avomalleissa erillisosia, samoin kaikissa autoissa on erilliset renkaat ja akselit, mutta vain akselit ovat metallia, kaikki muu on pehmeää muovia. Nuo hahmot olivat helppoja pureskeltavia myös ihan pikkulapsille, mutta uskon, että useammin syynä on ollut perheen lemmikkieläin. Välillä näkee malleja, jotka on järsitty ihan joka puolelta, mutta henkilöt ja renkaat ovat selvästi ruokalistan kärkipäässä. Myös tuo erillinen tuulilasi on usein rikki tai puuttuu kokonaan. Pelkästään leikkimällä näitä autoja ei kyllä saa rikki, suurempi syy luonnolliseen poistumaan on ollut autojen halpa hinta uutena. Niinpä ne on jätetty pihalle säiden armoille, joskus ne ovat lojuneet pihassa myös talven yli. Vaikka nämä autot ovatkin äärettömän kestäviä, ei jatkuva ulkosäilytys ole tehnyt hyvää tuolle materiaalille. Pakkanen ja vastaavasti kova kuumuus ovat taivuttaneet ja hapertaneet näitä malleja, värit ovat haalistuneet ja akselit ruostuneet. Ihan liian usein näkee myös autoja, joita on koristeltu tussilla, se on niin kova yhdistelmä, ettei sellaista saa millään täysin puhtaaksi.
|
|
|
|
|
|
| Vaikka nämä mallit olivatkin aikanaan halpoja ja pikkunassikoille tarkoitettuja, autojen hyvä mallinnus voi tuottaa asiaan perehtymättömälle yllätyksen. Muotti / mallinnus on erittäin tarkkaa; Itse autot ovat heti ensi näkemältä helposti tunnistettavissa ja niissä on myös hämmästyttävän paljon yksityiskohtia. Korin kaikki pienetkin pokkaukset, listat ja ulokkeet on toteutettu tarkasti. Kaikissa umpikoriautoissa ikkunat on toteutettu samalla systeemillä, ne ovat ummessa, mutta valettuna aavistuksen syvemmälle kuin korin ulkopinta. Luukkujen saumat ovat myös hyvin näkyvissä, samoin puskurit, etu- ja takavalot ja muut vastaavat, yksilölliset osat. Toki mallinnus parani tasaisesti loppua kohden, tämä R16 on järjestyksessään 25:s malli ja jo huomattavasti tarkempi kuin vaikkapa Caravelle, jonka numero on kuutonen. Tarkemmassa mallinnuksessa on myös kääntöpuolensa, materiaali muuttui hiukan pehmeämmäksi ja tämäkin auto on paljon naarmuisempi kuin monet vanhemmat, alkupään ajopelit. Korin pinta tuntuu myös hiukan tahmaiselta, kun vanhemmat mallit taas ovat sileämpiä ja kovempia. | |
|
|
|
|
R16:sta löytyy niin paljon tarkkoja, autolle ominaisia muotoja, että tätä voisi kutsua enemmänkin pehmytmuoviseksi pienoismalliksi kuin leikkiautoksi. Nämä seikat näkyvät myös kuvissa, mutta listataan tähän tärkeimmät, tulevathan ne esiin huomattavasti paremmin, kun autoa hypistelee omissa käsissään. Kuvissa kannattaa kiinnittää huomiota vaikkapa katossa ja konepellissä oleviin, todella tarkkoihin pokkauksiin. Samoin kyljissä olevat pitkittäiset listat niin keskellä kuin alahelmoissakin ansaitsevat maininnan. Tuulilasissa on pyyhkijät ja jopa apumiehen puolella, tuulilasin edessä oleva ilmanottoaukko löytyy tästä mallista. Joku on viitsinyt erikseen kaivertaa ovenkahvatkin muottiin, mutta uskomattomimpia yksityiskohtia ovat maskin muotoilu ripoineen sekä takakyljissä olevat Renault R16 - mallimerkinnät! 
Väriskaala näkyy kuvissa, samoin kuin kaikki edellä kerrotut rakenteet. Luettelo ei kerro värejä, joten muitakin saattaa olla olemassa. Tässä esiintyvät ovat ainakin yleisimpiä värejä ja niitä, joita olen tavannut livenä.
Suoraan takaa näkee hyvin, että tämä yksilö on vääntynyt melko kieroksi. Kenties se on saanut joskus liikaa lämpöä, mutta sekään ei haittaa menoa, sillä kaikki pyörät ovat yhä tukevasti kiinni maassa. Tällainen auto saakin vääntyä todella paljon ennen kuin se murtuu tai jokin pyörä jää kantamaan. Olen kerännyt itselleni tätä sarjaa osittain lapsuusmuistojen innoittamana, mutta osittain myös tämän ainutlaatuisuuden takia. En usko että kukaan enää tulevaisuudessa tuottaa mitään vastaavaa, näin pikkutarkkaa ja kestävää, mutta silti halpaa leikkiautoa. Kaikki nykyiset muoviautothan ovat melko kovaa materiaalia ja tehty kestämään vain hetken. Melko lähelle Tomten laatua ja suosiota pääsi Ruotsalainen Galanite, mutta kotimainen Plasto on jo paljon selkeämpi lelu, vaikka sekin valmisti hiukan vastaavia autoja. Tämän kuvissa olevan auton saattaa helposti sekoittaa myös Saksassa valmistettuun, lähes identtiseen R16 kumiautoon. Se ei kuitenkaan liene suora kopio, sillä valmistaja on stanssannut pohjan nimensä, aivan kuten Tomtekin ja tämä Saksan mallisto tuntee nimen Stelco. Parhaiten autot erottaa vanteista, Stelcon vanteet ovat viisipuolaiset ja rengasosa reunoistaan kuvioitu. Sitä, milloin jälkeen mainittua on valmistettu, en osaa sanoa.
Kuvien autot eivät ole omiani, sillä ne ovat tilanpuutteen takia muualla säilössä. Olisi vielä ollut hauska verrata eri-ikäisten autojen renkaita keskenään, muistan että ne ovat pysyneet pääpiirteissään samanlaisina läpi koko tuotannon, mutta aivan tarkka vertailu jää nyt suorittamatta. Se ainakin on varmaa, että Tomte kestää isoisältä lapsille. | |
| -Markku Rantanen - |
|
| 1 | VW Pickup |
| 2 | Willys Jeep |
| 3 | Sunbeam Alpine |
| 4 | Fire truck |
| 5 | Mercedes Benz 300 SL |
| 6 | Renault Caravelle Convertible |
| 7 | Bedford lorry |
| 8 | JaguaRLeMans |
| 9 | Mercedes Benz 180 4-door |
| 10 | Peugeot 403 Convertible |
| 11 | Mercedes Benz 190 SL |
| 12 | Ford Vedette 4-door |
| 13 | VW Police |
| 14 | Chevrolet El camino Pickup |
| 15 | Kew (English Dodge) lorry |
| 16 | Ford Thunderbird |
| 17 | Willys FC 100 Tow truck |
| 18 | Land Rover |
| 19 | Farm Tractor |
| 20 | Trailer |
| 21 | Citroen DS 19 Convertible |
| 22 | Bentley Convertible |
| 23 | Land RoveRPickup |
| 24 | Toyota 2000 GT |
| 25 | Renault R16 |
| 26 | Leyland dump truck |
| 27 | Volvo 145 Station vagon |
| 28 | Datsun 240 Z |
| 29 | VW Beetle |
| 30 | Renault R5 LeCar |
| 31 | Alfa Romeo Pininfarina P-33 |
| 32 | Renault R12 4-door |