Tässä kuussa alkava Formula ykkösten MM-sarja on taas suomalaisittain suuria odotuksia täynnä.
Toiset luottavat punaiseen, toiset taas odottavat Heikiltä urotekoja jo debyyttikaudella. Nostaaksemme vielä hiukan tunnelmaa, kaivoimme vitriinistä jotain, joka liittyy aiheeseen mutta ei ole kuitenkaan F1 kilpa-auto. Penkomisen tuloksena esittelenkin nyt kolme Renaultin F1 toimitsijamallia. Autot ovat kaikki vanhoja, mutta keskenään samalta vuodelta.
Kyseessä ei kuitenkaan ole niin yhteen nivottu mallisarja kuin esim. tammikuun autot olivat,
nämä kuuluvat kyllä tavallaan yhteen, mutta nämä myytiin täysin toisistaan erillään. Näiden kolmen auton jälkeen ei myöskään ole tullut lisää vastaavia malleja, vaan "sarja" rajoittuu näihin autoihin. Mallien valmistaja on Vitesse, materiaali on metallivalua ja mittakaava on tuttu 1:43.
Autoina ovat Laguna Break lääkäriauto, Megane Coupe turva-auto sekä Sport Spider, jonka tarkka funktio ei oikein ole tiedossa. Nämä mallit ovat myös siitä erikoisia, että näille on olemassa ihka oikeat, täysin vastaavat esikuvat, mutta vain Renaultin maailmassa. Malleissa lukee Portugal 1996, mutta jo tuolloin Mercedes-Benz oli F1-sarjan virallinen toimitsija-auto. Vastaavia autoja on tehty ainakin kahtena peräkkäisenä vuotena, nämä siis 1996, kun seuraava kuva on Espanjan Jerezistä vuotta myöhemmin. Tuona vuotenahan juhlittiin Villeneuven maailmanmestaruutta, jonka hän saavutti Williams-Renaultilla. Nämä autot ovat kaiketi olleet esillä vastaavassa tilaisuudessa, mutta Portugalin Estorilissa tuolloin -96, jolloin juhlien keskipisteenä toimi Damon Hill. |
|
Lehtikuva on lainattu vanhasta, Ranskalaisesta autolehdestä ja kyseessä on Renaultin formulapuolen mediatapahtuma tuon em. maailmanmestaruuden kunniaksi. Sen vuoksi mukaan on valjastettu kilpurien lisäksi täysi rekvisiitta miehistöä ja kalustoa. Jutun kuvissa esiteltiin tietenkin suurta yleisöä enemmän kiinnostavat F1 - autot, mutta ei tarkemmin näitä malleja. Sen tuosta lehtikuvastakin pystyy erottamaan, että Spider oli saanut uuden teippauksen vuodelle 1997.
Megane on esitelty jo aikaisemmin kerholehdessä, joten sen kaikkiin yksityiskohtiin ei nyt sukelleta niin pikkutarkasti. Hiukan sama pätee Lagunan suhteen, sehän on hyvinkin ajankohtainen kerhon printtimedian puolella, mutta Spideria ei liene tutkittu tarkemmin missään. Tämän sivun mallit olivat myynnissä joskus 90-luvun loppupuolella ja ovat melko harvinaisia tänään. Monikaan ei halua myydä omiaan pois, sillä nämä toimivat hienona lisänä vaikkapa formulamallien vitriinissä. Mallit on tavallaan tehty hiukan liian aikaisin. Niin sanottu vanha Vitesse meni konkurssiin 2000 - luvun alkupuolella ja tilannetta koitettiin vielä kalkkiviivoilla pelastaa huimalla laadun nousulla. Nämä on tehty vailla huolen häivää, silloin kun kaikki oli vielä hyvin ja niinpä esimerkiksi maalipinta tai kaikkien osien mallinnus ei ole parasta Vitesseä. Esikuvien taustoista sen verran, että ensimmäinen (Safety car) turva-autokokeilu tehtiin jo vuonna 1973 Canadan osakilpailussa, mutta homma aiheutti melko suurta hämminkiä mm. tulosten suhteen ja asia jätettiin mietinnän alle, kunnes 1993 Brasiliassa FISA (nyk.FIA) oli saanut säännöt selviksi ja turva-autojen käyttö vakiintui. Idea lääkäriautosta (Medical car) taas sai alkunsa vuonna 1978 Ruotsin GP:ssä, kun Bernie Ecclestone pyysi professori Sid Watkinsia mukaan GP toimintaan. Alkuaikoina käytäntö vaihteli kovastikin, mutta vuonna 1996 FIA standardisoi sekä Medical että Safety carin. Sen jälkeen ne ovat olleet samanlaisia joka ainoassa GP kilpailussa. Tietysti mallit ovat uudistuneet ja varustelu on kehittynyt, mutta tuolloin -96 näihin autoihin tuli selkeät säännöt niiden toiminnan, minimivarustelun, suorituskyvyn ja henkilökunnan suhteen. Professori Watkinshan tunnetaan varsinaisena formula ykkösten turvallisuuden uran uurtajana ja hän istuikin useita vuosia lääkäriautossa kaikki GP-viikonloput, kunnes jäi eläkkeelle ja Gary Hartstein astui tilalle. Kurkataan ensimmäiseksi sisälle tähän Lagunan lääkäriautoon. Siellä ei ole mitään erikoisvarusteita, kuten oikeassa autossa, vaan tämä on sisältä tavallinen RXE, Autoon kyllä olisi sopinut vaikkapa esikuvan mukainen erikoisohjaamo. Pienoismallissa on nimittäin laajalti avautuvat etuovet ja erikoisvarustelu ainakin ohjaamossa olisi tullut mainiosti esiin. |
|
Myös tavaratila on tyhjä, joten lääkäriauton varustus rajoittuu korin ja sivulasien teippauksiin sekä katolla olevaan valopalkkiin. Pitää kuitenkin muistaa, että myös näiden pienoismallien esikuvat tehtiin, niin ainakin oletan, ainoastaan mestaruusjuhlien show- ja mainoskäyttöön, joten myös ne saattoivat olla vakioita sisältä. En nyt jaksa muistaa noiden kahden kauden em. kilpailuja, mutta en usko, että niissä olisi millään syyllä voitu käyttää ns. vierasmerkkiä. Olihan sopimus FIA:n ja MB:n välillä jo silloin voimassa. Näitä autoja ei löydy myöskään vanhoja F1 - kirjoja selatessa, vaan kausien 1996-97 kuvissa näkyy ainoastaan "tähdellistä" kalustoa näissä taustatehtävissä. Samoin em. lehdestä lainatusta, alkuperäisestä kuvasta erottaa varikolla seisovan hopeisen Safety car-mersun. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä, sillä kuten todettua, näille on todistettavasti olemassa esikuva ja silloinhan pienoisversio on aina todellinen pienoismalli, ei pelkkä lelu tai matkamuisto.
Lagunassa on siis avattavat etuovet ja myös konepelti aukeaa. Sisustan mallinnus ei ole mitään huippua, eikä moottoristakaan saa ihan täyttä varmuutta. Kone on kuitenkin oikeaoppisesti katettu mustalla muovilla, niinhän se jo tuohon aikaan alkoi olla oikeissakin autoissa. Luukkujen avautuminen on toisaalta hieno juttu, mutta saranat ovat väkisin tiellä tässä mittakaavassa. Avattavien luukkujen istuvuus myös kärsii, jos niitä räplää usein. Asia vaan tahtoo olla niin, että me isotkin miehet tykkäämme räplätä tuollaisia osia… |
|
|
|
|
Auton ulkokuori on värinsä puolesta pirteä ja vihreäsävyiset lasit, mustat listat sekä kattokaiteet
tekevät kokonaisuudesta tyylikkään. Takaluukun päällä oleva ilmanohjain /takavalot/ takalasi - kompleksi on toteutettu hienosti ja mallinnuskin on varsin hyvää. Tuttuun tapaan kaikki valaisimet, ritilät ja muut vastaavat nippelit ovat erillisiä muoviosia, vain etuhelman alimmainen "huuli" on osa pohjalevyä. Lagunan alumiinivanteet on aikanaan tehty hyvin, sillä ne kestävät vertailun vielä nykypäivän malleihinkin. Renkaat sen sijaan ovat melkein sileät, niistä löytyy vain pari pitkittäistä uraa. Lieneeköhän niin, että tämän yksilön omistaja on ajanut ne sileäksi?
Tämän mallin varsinainen "juttu" ovat kuitenkin nuo F1 - teippaukset sekä katolla oleva valopaneeli. Teipit on tehty huolella ja ne ovatkin oikein tyylikkäät. Valopaneeli menettelee Lagunan katolla, mutta Meganessa se on liian iso ja näyttää hiukan tötterömäiseltä.
Megane on astetta vaatimattomampi. Sivulasi on auki, mutta ovet pysyvät kiinni. Mallin penkit ovat siniset ja ne potkaisevatkin kivasti esille. Valkopohjainen mittaristo ja muut ohjaamon pienet osat menevät varsinkin valokuvassa hiukan hukkaan, kun sisälle ei näe. Livenä tilanne on toki paljon parempi, mutta muu sisusta on Lagunan tapaan harmaata muovia ja melko vaatimaton. Oikeassa turva-autossahan on kilpurin varustus, eikä sitä ihan kuka tahansa pääse edes ajamaan. Hommaa on hoitanut nyt monta vuotta sama mies, entinen DTM kuljettaja Bernd Maylander. |
|
Tämä malli on tyypiltään Coupe 16V ja täysin vakio, homman juju piilee jälleen teippauksissa, värityksessä ja katon vilkkuvaloissa. Vertailemalla näitä malleja rinnakkain, huomaa hyvin,että ne on tehty samaan aikaan. Kaikki pikkuosat noudattavat samaa kaavaa; niin lamput, listat kuin muutkin pienet muoviosat ovat selkeästi tulleet samasta koneesta. Renkaat ovat vieläkin sileämmät kuin Lagunassa ja nyt vanteiden mallinnus keikkuu siinä välttävän ja huonon rajamailla. Vanteen malli on oikea, mutta viimeistely melko surkeaa, se näkynee lähikuvastakin. Kaukaa katsottuna ja ikäisekseen vanne on kohtalainen, mutta viime vuosina vanteet ovat parantuneet huimasti. Näin se ruokahalu kasvaa syödessä ja nyt vaatimustaso on aivan muuta kuin Meganen alkuaikoina.
Molemmissa autoissa kaikki mallimerkinnät ovat oikeilla paikoillaan ja siistiä työtä, samoin kummassakin on pienet sumuvalot, peileissä on oikeasti peilaava pinta ja kummankin mallin takavalot ovat selvästi paremmin tehty kuin keulan vastaavat osat.
Meganen takapää on kaikkiaan hieno, siellä on paljon tavaraa ja lopputulos on paitsi tyylikäs, myös kiinnostava. Tekisi mieli purkaa yksi takavalo, sillä toteutus jäi kiusaamaan. Näyttää siltä, kuin valaisimia varten koriin jätetyt kuopat olisi ensin täytetty muovimassalla. Sen jälkeen muu osa on maalattu, mutta punaiset lasit on asennettu erikseen. Joku on jaksanut tosissaan kikkailla tämän takalyhdyn kanssa, mutta tarkka rakenne jää mysteeriksi. Takaluukun päällä on siisti siipi ja perän viimeistelee kiiltävä, lyhyt pakoputken pää. |
|
|
|
|
Kuten sanottu, kattovilkkusysteemi on hiukan liian iso tähän malliin ja näyttää kolholta. Teippaukset ovat vastaavat kuin Lagunassa, samoin sävylasit. Molemmissa näkyy myös etujousituksen yläpää, kun konehuoneeseen katsoo tarkasti. Mitään erillisosia siellä ei ole, mutta valusta erottuvat selkeästi joustintukien yläpäät.
Meganen kori on valettu todella hyvin, kaikki pyöreät ja melko vaikeat muodot on saatu hienosti esiin. Myös maalaus on hieno, molemmat värisävyt ovat metallihohtomaalia, teippiä on käytetty ainoastaan formulaosaston logoihin. Vaikka kyljissä on jopa hiukan hankala kuvio, ei rajausten jälkiä pahemmin löydy. Jostain syystä metallihohtopinnat ovat olleet Vitessellä paljon paremmin hallussa kuin perusvärit. Lagunan pinta on selkeästi huonompi ja ilmiö korostuu Spiderissä, jossa on rinnakkain molempia värejä.
Spider onkin tämän kolmikon suuri mysteeri, sen käyttötarkoitus jäi epäselväksi myös esikuvan osalta. Pienoismalli on silti hauskan näköinen ja ikäisekseen siinä on paljon yksityiskohtia. Autostahan on myöhemmin valmistettu useitakin eri versioita, tämä Vitesse lienee markkinoiden ensimmäinen Spiderin pienoismalli. Itse kori ja runko on mallinnettu hyvin, vain tuo keltainen pinta on hiukan kehnosti maalattu. Metalliharmaa taas on hyvinkin näyttävän näköinen sävy, korihan on kasattu monesta palasta, joten kaksivärimaalaus on ollut helppo tehdä. Ulkopuolella suurimman huomion vievät ohjaamon edessä olevat ritilät, jotka toimittavat tuulilasin virkaa. Ne ohjaavat ilmavirtauksia jotenkin niin, että varsinaista lasia ei tarvita lainkaan. Tuo iso, harmaa palikka on muovia ja ritilät ovat pikkuautossa aidot, ne menevät ns. läpi asti. Kylkien isot ponttonit ja ilmanottoaukot ovat myös näyttävän näköiset ja muotoilu on onnistunutta. Keulaan on lisäksi tehty pari pientä aukkoa, mutta ne ovat feikkiä. Nokka on umpinainen, hämäys on tehty teipillä. Peräpäässä on sitten kunnolliset ja varsin massiiviset ritilät. Perän ritilät poistavat ilmaa, kun sivujen aukot imevät sitä sisäänsä, katteiden alla olevan moottorin jäähdytystä varten. |
|
Keskeltä kaarevaa nokkaa löytyy valuun tehty Renaultin merkki, joka on maalattu hopeavärillä, ajovalot ovat tosi isot ja hienosti tehty nekin. Itse lamput ja vilkut ovat isojen, valaisinta peittävien sävytettyjen pleksien alla. Siis aivan kuten nykyisissä perheautoissa. Tuon peitelasin, tai pleksin saumaus on hiukan ruman näköinen ja muistuttaa enemmän omavalmistetta. Kyljissä huomion vievät taas F1 - teippaukset. Pikkuosia kyljessä on varsin vähän, sillä sivuvilkut ovat ainoastaan pisara maalia. Irtopalikoita ovat vain kiiltävä bensatankin korkki sekä taustapeilit.
Bensakorkin materiaalista en ole aivan varma, mutta toteutus on erikoinen ja korkki tuntuu metalliselta. Peilit ovat myös varsin hienot, ne tulevat katteen läpi ja kiinnityskohta pysyy visusti piilossa.
Kun mennään takapäähän, yksityiskohtia tulee enemmän. Perän ilmettä hallitsevat jo aiemmin mainitut ritilät, mutta myös valovarustus on melko runsasta. Toiseen kulmaan on upotettu kaksi erillistä valoa jotka molemmat ovat punaisia. Toisella puolen taas on yksi punainen ja yksi kirkas valo. Kyseessä ovat kaiketi takasumuvalo ja peruutusvalo. Näitä varsinaisia takavaloja ympäröi vielä erillinen, kiiltävä kehys. Lisäksi perän ilmanpoistoritilän päissä on punaiset, pyöreät valot, joiden tarkoitusta en tunne. Valot ovat kaikki erillisiä osia, ja hyvin tehtyjä. Lisäksi takaa löytyy rekisteri sekä Renault Sportin tyylikäs logo. Keltaisen katteen päällä on vielä Spider-teippi. Keskellä perää, harmaan ja keltaisen osan välissä on selkeä aukko. En löytänyt esikuvasta mitään tarkkaa tietoa, mutta kaiketi tuokin on joku ilmanpoistosysteemi. Koneen kate kaiketi myös aukeaa tästä saumasta, mutta tämän malli kate pysyy valitettavasti kiinni. Muotoilu on tässäkin autossa hyvin tarkkaa, korivalun linjat vastaavat hienosti esikuvansa jokaista kaarta ja uloketta. |
|
|
|
|
Nyt ei voi valittaa sisätilojen näkyvyyttä, tässä autossa hyttiin näkee taatusti. Lattialta erottuvat hyvin profiilirungon muodot, palkkeja kulkee sekä pitkittäin että poikittain. Ohjaamossa on myös pieni mittaristo, kolmipuolainen ratti ja mustat oviverhoilut, mutta lokinsiipiovet eivät aukea, niitä esittää vain ohut, syvennetty ura korivalussa. Keskellä ohjaamoa kulkee konsoli, jossa on mm. vaihdekeppi ja käsijarrukahva. Konsolin keskellä paistaa iso, punainen nappi, jota voisi luulla päävirtakytkimeksi, mutta se on hätävilkkujen katkaisin.
Nuo pikkuosat eivät ole mitään huipputarkkoja, mallinnus ei aivan kestä vertailua tämän päivän vastaaviin autoihin. Istuimina on mustat kuppipenkit, mutta turvavöitä ei ole lainkaan. Heti penkkien takana kulkee turvakaari. Kaaren pystypäät on upotettu katteen sisään, joka on melko harvinaista. Pelkkä liimaaminen katteiden päälle on se yleisempi tapa. Kaikki em. osat ovat muovia ja kaari onkin jo pettänyt yhdestä saumastaan. Ikä ja lämpövaihtelut jättävät jälkiään myös pienoismalleihin ja on mahdollista, että kaaren liimaus on alkujaankin ollut heikkoa tai jo uutena rikki. 
Mallin oudoin yhdistelmä löytyy pyöristä. Vanteet esittävät kyllä alumiinivanteita, mutta mallinnus on tosi kehnoa. Valu on huonoa ja suttuista, lisäksi vanteiden maali on lohkeillut. Vanteiden väleissä näkyy levy, joka esittää kai jarrulevyä, mutta sekään ei häikäisen laadullaan. Hiukan yllättäen renkaat ovat tämän kolmikon karkeimmat, kuvio on tiheää ja äkkiseltään mieleen tulee joku 80-luvun rallirengas. Kuvio ulottuu pitkälle renkaan sivuun ja urasyvyyttä on ainakin tarpeeksi. Takarenkaat ovat leveämmät kuin etupään kiekot, mutta kaikki renkaat saisivat olla vieläkin leveämpää mallia. Nyt etupyörät ikään kuin hukkuvat lokasuojien sisään ja kaikkiaan rengastus on hiukan epäuskottava. Voin toki olla väärässä, mutta tällaisesta autosta odottaa löytävänsä hienokuvioiset, leveät ja matalat renkaat.
Vaikka joitain heikkojakin kohtia löytyy, on kolmikko silti ihan hauska ja piristävä poikkeus. Yleensä tällaisista show-autoista ei tehdä pienoismalleja, joten jo senkin takia näillä on oma erikoisarvonsa. Lisäksi laajempaa keräilyä ajatellen tulee mieleen tuo aikaisemmin mainitsemani käyttötarkoitus; nämä ovat muun muassa tosi hyvää rekvisiittaa F1 vitriinissä. Kyseisissä yksilöissä on jo pieniä kulumia, kuten Spiderin puoliksi puuttuva rekisterikilpi keulassa. Liimaus on ollut ehkä huonoa jo tehtaalla, mutta myös ikä tekee välillä tällaisia inhottavuuksia. Teipit irtoilevat melko pienistäkin kosketuksista, sopivan terävä kolhu murtaa tuollaisen siirtokuvan ja yhden murtuman jälkeen lopputeippi varisee helpolla tiehensä. Lagunan etuhelmassakin näkyy pieniä kolhuja siellä täällä, niitä ei voi välttää vaikka mallit olisivat erityisen hyvässä huolenpidossa. Pölyjen pyyhintä, vitriinien järjestely ja muut toimenpiteet jättävät aina jälkensä. Pienoismalli on toki aina hienompi täysin virheettömänä, siihen jokainen tietysti pyrkii, mutta homma ei ole aivan niin helppoa. Ainut tapa varjella mallia kaikilta kolhuilta kun on pitää se avaamattomassa paketissa, mieluummin syvällä komeron kätköissä. Samalla katoaa kyllä mielekkyys koko keräilystä, sillä ketäpä se malli siellä komeron perällä ilahduttaisi. Tilan puute on kyllä usein todellinen ongelma, mutta jos sopivaa hyllytilaa löytyy ja omistatte vaikka pienenkin mallikokoelman, laittakaa se rohkeasti esille. Silloin malleista on iloa niin itselle, kuin satunnaisille vieraillekin. Asia tuli mieleeni nyt, kun olen kysellyt useilta keräilijöiltä mahdollisuutta tehdä pieni lehti- tai nettijuttu heidän kokoelmistaan. Hämmästyttävän moni kieltäytyi heti, harrastuksesta ei haluta hiiskua muille ja hienojakin kokoelmia pidetään täysin piilossa. Itsellänikin on suuria ongelmia tilojen ja vitriinien kanssa, mutta niin paljon pidän esillä kuin tilat vaan sallivat. Siinä kohtaa tuleekin toinen, mutta mieluisa yllätys. Lähes kaikki, satunnaisetkin vieraat kiinnostuvat heti, kun näkevät pikkuautovitriinin. Kommentteja ja kysymyksiä alkaa sadella välittömästi, nenä painuu kiinni lasivitriiniin, vaikka henkilö ei muuten olisikaan mikään erityinen autoihminen. Jokainen malleja katsellut vieras on löytänyt jonkin itselleen tutun tai yhdistävän tekijän pikkuautorivistä ja kohta on jo käynnissä hyvinkin vilkas keskustelu. Mikä hauskinta, myös naisihmiset, muutkin kuin puolisoni, ovat yhä useammin osoittaneet kiinnostusta mallikeräilyyn. Jos muu ei kiinnosta, ainakin he kysyvät takuuvarmasti, että " onko sulla yhtään kuplavolkkaria". Aurinkoista ja lämmintä kevättä kaikille pienoisautojen ystäville. |
| -Markku Rantanen - | |