Huhtikuun aurinko alkaa lämmittää jo yhtä paljon kuin jokakeväinen autokuume. Kevätaurinkoa on riittänyt hiukan jo pienoismallin kuviinkin, joten on sopiva aika vuodesta esitellä vaihteeksi lähes uusi malli. Mikään maailman uutuus ei tämäkään auto ole, mutta pienoismallina melko tuore versio, jota on edelleen saatavana. Malli on hieno, kiiltävä ja aivan virheetön. Siis mitä parhain valinta autokuumeen lisäämiseen, toisin kuin ehkä olivat pari edellistä esittelymallia. Vuorossa on oman aikansa ison luokan auto, hieno, ylellinen Renault 25 ja sen TX- versio. Malli on jälleen hiukan sinisen sävyinen ja metallihohtomaalilla maalattu, toisaalta siis erittäin hieno malli, mutta metallisininen on kuvissa aina se toiseksi vaikein väri. Musta vie kyllä selkeän voiton sinisestäkin.
Mallin esikuva on uskoakseni monille varsin tuttu, ns. Phase II korimalli, jonka myynti ajoittui vuosille 1989- 92. Malliin erikoistunut nettisivu kertoo myös, että ensimmäinen, mm. kulmikkaammilla ajovalloilla varustettu kori tuli tuotantoon vuonna 1984. Autoa sai monilla eri varustepaketeilla - ja moottoreilla. Listalta löytyivät ainakin mallit TX, TXI, Tdi, TDx ja V6 Turbo, joista V6 Baccara lienee ollut ylellisin. Minulla oli käytössäni vino pino ulkomaalaisia esitteitä, kun tutkailin tätä autoa, mutta pienoismalli ei ihan tasan vastaa mitään esitteiden mallia. Itse mallissa ei myöskään ole mitään mainintaa moottorista, mutta ankarien vertailujen jälkeen päädyin TX 2.0 malliin. Tähän vakioon kaksilitraiseen pikkuauto täsmää lähes täydellisesti, ohjauspyörä on perusmallia ja lähes kaikki varusteet vastaavat esitteen autoa, tästä pienemmästä yksilöstä puuttuvat vain sumuvalot ja sävylasit. Varustetasosta kertovat TX- merkinnät kyllä löytyvät mm. pienoismallin c- pilareista. Esitteet antoivat myös melko laajan "ikkunan " tämän 2.0 moottorin tehoista, se vaihteli välillä 100 - 113 hevosvoimaa ihan riippuen siitä, mistä esitteestä sen katsoi. Suomen versiossa lienee ollut siis ainakin sata heppaa jo tässä perusmallissa. Aika kuluu todella nopeasti, viimeiset valmistuneet Renault 25- autotkin alkavat olla jo rippikouluiässä, mutta tällainen auto tarjoaa hyväkuntoisena varmasti vielä tänäänkin varsin mukavaa kyytiä. Myös autojen jatkuva, kasvava koko tulee taas selkeästi esiin tämän mallin yhteydessä, olihan tämä uutena ison luokan auto vaan eipä ole enää. Sikäli suuntaus on ihan hölmö, että nyt valmistajat joutuvat esittelemään uusia malleja sinne pikkuautoluokkaan, tutut pikkuluokan autot kun pursuavat ulos normeistaan. Ja suuntauksen pysyessä samana, on kierre jatkuvaa. 
Pienoismalli on metallia ja tuttua 1:43 mittakaavaa. Jo ensi silmäyksellä näkee, että kyseessä on erittäin nätti auto. Metalliväri kuuluu ilman muuta asiaan tämän tyyppisessä autossa ja maalipinta onkin varsin hyvää työtä. Vaikka mikään luukku ei aukene, yleisilme antaa käsityksen viimeistellystä tuotteesta. Ovathan kaikki korin pokkaukset, luukut ja listat paikoillaan ja niistä saa selvän käsityksen, vaikka ne eivät erillisiä osia olekaan. Ovet, helmat, bensantäyttöaukon luukku ja muut vastaavat yksityiskohdat on valettu koriin. Samoin on toteutettu koria kiertävä musta "kumilista", se ei ole kumia vaan samaa valua auton kanssa, mutta se on selkeästi koholla ja maalattu mustaksi.
|
|
|
|
|
|
|
Mustan listan yläpuolella, auton kyljessä, on myös "kromilista" joka on tehty samoin ja viimeistelty hopeamaalilla. Myös etu- ja takahelmojen pokkaukset näyttävät hyvältä, mallinnus on onnistunutta ja vaikka äkkiä näyttäisi, että korissa on todella paljon pikkuosia, se johtuu vain tarkasta viimeistelystä, jolla saadaan ihmeitä aikaan. Irtopalikoita on käytetty todella vähän, melkein kaikki on metallivalua ja viimeistelty maalilla. Laseja kiertävät hopealistat näyttävät juuri tällaisilta erillisosilta, mutta nekin ovat kohovalua ja maalattuja, samoin on ovenkahvojen, takaluukun lukon ja keulamerkin laita. Peilit ovat korin väriset ja niissä on oikeasti peilaava pinta.
Takapäästä, luukun päältä löytyy myös pieni spoileri, tai lippa. Jo kuvistakin erottaa sen olevan myös samaa valua korin kanssa. Perän erillisosia ovat vain muovista tehdyt takavalot ja ehkä hiukan liiankin iso takalasin pyyhin, jollei mallimerkintää ja rekisteriteippiä lasketa myös erillisosaksi. Mitään pakoputkea tai edes sen ulostuloa ei mallista löydy, koko pohjalevy on sileää muovia. | |
|
|
|
|
Keulassa jatkuu sama pelkistetty, mutta tyylikäs linja. Ajovalot ovat kirkasta muovia, mutta valon sisälle on laitettu väriä niin, että autoon on saatu keltaiset polttimot. Vilkuissa on vastaavasti oranssit polttimot, koska vilkunlasit ovat kirkkaat. Salaisuus paljastuisi varmasti, jos pääsisi purkamaan yhden etulyhdyn. Mitään polttimoitahan siellä ei toki ole, vaan juju piilee jossain värjätyissä umpion sisäosissa. Puskurin alla oleva ritilä on osittain irtopala, mutta matalan maskin ritiläkin on valua, urat on valettu hiukan syvemmälle koriin ja musta väri erottaa sen muusta keulasta. Rekisterikilpi on samaa teippiä kuin takana, kaikki muu on taas korin kanssa yhtä puuta. Aivan läheltä katsottuna, kameran makrolinssillä, nuo ajovalojen lasit ovat aavistuksen liian ulkona, mutta sitä ei tosiaankaan huomaa paljaalla silmällä.
Sisälle ei taaskaan näe kovin hyvin, siis valokuvaamista ajatellen. Onneksi etulasit ovat auki ja siitä on mukana tuo yksi kuva, livenähän näkymä on paljon parempi. Sisusta on varsin tyylikkään ja muhkean näköinen. Paitsi että se on tarkasti tehty, se myös näyttää mukavalta. Penkit ovat kovaa muovia, mutta ne on valettu hyvin muotoonsa. Niin edessä kuin takanakin on keskikyynärnoja ja penkkeihin on mallinnettu myös ompeleiden saumat. Oviverhoilu on kauttaaltaan samaa tyyliä, väri on vaaleaa sinisen harmaata ja ovissa on kaikki tarvittavat kahvat. Turvavyöpolitiikka on hiukan outoa, takapenkiltä vyöt kyllä löytyvät, mutta edessä niitä ei ole. Kojelautaa koristaa pikkutarkka mittaristo ja etuovissa on valmiina myös kaiuttimet!
Jostain syystä sisäpeilin säätö on pahasti pielessä ja tässä yksilössä koko lasirakennelma on pudonnut aavistuksen paikoiltaan. Se lienee helposti korjattavissa, tällaisia tehdasvikoja on usein ihan uusissakin malleissa, sillä nämä matkustavat pitkiä matkoja rahtitavarana ja saavat välillä melkoisia tällejä osakseen.
Auton alla pyörii esikuvan mukaiset alumiinivanteet. Nyt renkaat ja vanteet ovat oikean kokoiset suhteessa pienoismalliin. Vanteiden mallinnus on hyvää, mutta ihan se viimeinen silaus on jäänyt tekemättä, koloihin ja kulmiin on jäänyt hiukan valujäämiä. Tosin tämä on taas enemmänkin hiusten halkomista ja tarkan lähikuvan tulosta. Paljaalla silmällä asia ei häiritse joten hiukan kauempaa katsottuna, vaikkapa mallin ollessa vitriinissä, kokonaisuus näyttää erittäin hyvältä.
Tämä malli on hyvä esimerkki siitä, että yksinkertainen voi olla kaunista. Mitään ihmeellisiä pikkuosia tai aukeavia hienouksia ei siis löydy, mutta hyvä mallinnus ja yhteen sovitettu kokonaisuus takaavat nätin lopputuloksen. Joskus mallissa saattaa olla vaikka mitä kikkailuja ja hienoja pikkuosia, mutta joku liioiteltu takalippa tai väärän kokoiset pyörät saavat auton näyttämään huonolta. Samoin muutama huonosti istuva pikkuosa voi pilata koko mallin. Vaikka Norevin tuotantolinja on Aasiassa, on emoyhtiö edelleen Ranskalainen ja sillä saattaa olla vaikutusta asiaan. Oman maan tuttuja merkkejä on helpompi mallintaa, kenties motivaatiokin on korkeammalla. Norev on tehnyt Renaulteja tosi pitkään, joten tyyli ja linja ovat hioutuneet vuosien saatossa, joskin kummallisia heittoja esiintyy silloin tällöin. Ylipäätään tämän tehtaan tuotteet eivät ole ihan sieltä halvimmasta päästä, vaikka mallien rakenne onkin usein yksinkertainen. On kuitenkin vaikea laittaa mallivalmistajia paremmuusjärjestykseen; siihen vaikuttavat keräilijän vaatimukset, mieltymykset ja myös saman tuotemerkin sisällä voi olla isojakin heittoja laadun ja mallinnuksen suhteen. | |
|
|
|
|
|
Norevilta löytyy myös muita versioita, listalla ovat ainakin 25 GTS- ja Meribel.
Näitä muita malleja pitää kysellä pienoismallikaupoista, mutta jutun auto kuuluu myös Renaultin jälleenmyyjien listaan. Kyseinen yksilö on hankittu Keskusautohallin Raision myymälästä ja sen varaosanumero on 77 11 225 855. Varastotilanteesta ei ole tietoa, malli saattaa olla tilaustavaraa.
Tätä tuskin löytyy myynnissä yksityisiltä, malli on vielä sen verran tuore. Vanhempia Noreveja ja muitakin, usein tosi hyviä malleja saattaa löytää suomalaisesta nettihuutokaupasta, joka toimii nimellä huuto.net. Kesällä moni myös kaupittelee joutavaksi käyneitä mallejaan erilaisissa auto- ja kerhotapahtumissa. Myyntipöydät kannattaa tutkia huolella, sillä joukossa saattaa piillä tosi hienojakin autoja.
Vaikka ihan jokaista uutta mallia ei saa merkkiliikkeestäkään edes tilaamalla, on Renaultin tilanne silti todella hieno moneen muuhun merkkiin verrattuna. Mallien hinnathan ovat varsin edullisia, paljon halvempia kuin mallikaupoissa ja niinhän sen pitäisikin olla. Merkkiliikkeen tuotto tulee muualta ja pienoismallikauppa on vain hyvää palvelua merkkiuskollisille asiakkaille. Näin ei kuitenkaan aina ole, monella muulla merkillä asia on täysin päinvastainen. Pienoismalleihin ja oheistavaroihin lätkäistään vielä päälle ns. merkkiliikelisä ja jonkun ajan päästä malleja ja oheistavaraa ei enää pidetä listoilla, koska ne eivät liiku. Syy on aika selvä, harva viitsii maksaa jopa tuplahintaa pienoismallikaupan taksoihin verrattuna. Mielestäni jossain mättää ja pahasti, kun sama malli on ulkomailta ja netin kautta tilattuna halvempi kuin 30 kilometrin päässä merkkiliikkeessä. Olen tehnyt kohtalaisen laajaa kenttätutkimusta asiasta, eikä hintapolitiikka ole mitenkään verrannollinen oikean auton hintaluokkaan. Kalliin automerkin pienoisversio voi olla yllättävänkin edullinen, kun vastaavasti yleisen käyttöauton pienoismalli maksaa ihan kohtuuttomia. Joten nauttikaa tästä Renaultin suomasta edusta niin kauan kuin se on mahdollista ja organisaatio pitää tätä palvelua yllä. Jokaisen automerkin kohdalla se ei suinkaan ole itsestään selvyys ja vuoden vaihteessa tilanne saattaa muuttua myös Renaultin kohdalla. | |
| -Markku Rantanen - |
|
|