Kuukauden auto: Renault Zoé, syyskuu 2007

Tämänkertainen pienoismalli poikkeaa taas hiukan totutusta, kyseessä kun ei ole se kaverin tuttu malli vaan tehtaan konseptiauto, mallinimeltään Zoé. Pienoismallin vertailu oikeaan autoon perustuu tällä kertaa vain kuviin, sillä mallin esikuvaa on mahdoton bongata liikenteestä. Vaikka monikaan ei pääse näkemään näitä livenä, ovat konseptiautot silti merkittäviä, vakavasti otettavia autoja. Hyvästä esimerkistä käy vaikkapa Renault Avantime, joka voisi olla suoraan näyttelystä myyntiin tuotu konseptiauto. Zoé esiteltiin yleisölle Geneven autonäyttelyssä 2005 ja vaikka se vielä nytkin, parin vuoden ikäisenä näyttää äkkiä melko ufolta, sitä se ei suinkaan ole. Tehtaat eivät tee, eivätkä esittele näitä innovaatioitaan omaksi huvikseen. Jos nyt katsotaan vanhempia, vastaavia "kummajaisia", niistä löytyy yllättävän paljon ratkaisuja, jotka tänään ovat käytössä uusissa autoissa. Kun muutama vuosi kuluu, käyttöautoista löytyy tämän hetken konseptiautoista tuttuja ratkaisuja. Toki osa rakenteista on aina tehtaan kikkailua, propellipäille on kerrankin annettu lupa rakentaa oikeasti jotain hauskaa ja samalla valmistaja pääsee esittelemään osaamistaan. Suurin osa on kuitenkin täyttä asiaa, onhan tämäkin auto ihan oikea toimiva ajopeli, eikä vain pelkkä ulkokuori. Zoé näyttää korinsa alaosalta, ovet suljettuina, jo nyt melko tyypilliseltä nykyajan pikkuautolta. Lasinen katto ja sen aukaisumekaniikka sen sijaan on jo eksoottisempaa tavaraa, samoin kuin auton takasivuille liukuvat ovet. Kun ovet liukuvat auki ja katon lasiosat nousevat samalla ylös, arkisuus onkin yhtäkkiä kaukana.
Takaluukku avautuu nerokkaasti, luukku ja lasi liukuvat lomittain säästäen tilaa auton takana ja yläpuolella. Uskonkin, että tällainen luukku on tuotannossa jo lähiaikoina, ainakin se kuulostaa paljon tarpeellisemmalta kuin sisäkattoon LED- valoilla heijastettu tähtitaivas. Myös tämän auton moottori tai lähes vastaava mylly on jo tuotantovalmis. Moottorin koko on vain 1.2 litraa, mutta turbon ja 16 venttiilin ansiosta siitä on jo konseptiautossa otettu ulos sata hevosvoimaa. Viisiportainen automaattivaihteisto sisältää paljon elektroniikkaa, joka hyvän ohjelman avulla antaa tälle autolle huippuväännön jo hyvin pienillä kierroksilla. Zoén kuorissa piilee erittäin potentiaalinen kaupunkiauto, mutta hiukan pitää vielä odottaa ennen kuin kaikki tämän auton metkut löytyvät kaupassa myytävistä malleista. Kansainvälisissä autonäyttelyissä autojen esillepano on aivan oma taiteenlajinsa, muodostaen jo itsessään ison osan koko showsta. Usein nähty tapa on, että auto on pyörivällä alustalla. Tämä pienoismalli tulee esille yhtä näyttävästi, rasian muotoilu on mallin tyyliin sopivaa ja kansi aukeaa hitaasti ja äänettömästi nappia painamalla. Sen jälkeen autoa voikin ihailla em. pyörivällä alustalla. Itse autoon ei tarvitse koskea, vaan alustaa pyöritetään erillisestä nupista. Rasian sisäpuolinen valaistus olisi todella upea juttu, mutta senhän voi jokainen itse väsäillä, jos tahtoo.
Pari pientä, patterilla toimivaa LED- valoa ja rasia olisi täydellinen. Hienon pakkauksen haittapuolena on sen vaatima suuri tila. Renaultilta löytyy paljon konseptiautojen pienoismalleja ja olisihan niiden esillepano tosi näyttävää, jos jokainen malli olisi vastaavassa rasiassaan lasivitriinissä. Siinä vaan loppuisi tila ennemmin kuin äkkiä, joten hiukankin useamman mallin omistaja joutuu laittamaan rasian komeroon ja auton irrallisena vitriiniin, muiden mallien sekaan. Tämänkin mallin mittakaava on 1:43, joten irrallisena ei vaadi paljoakaan tilaa. Mallin varsinainen kori, tämä metallihohtopunainen osa on metallivalua, muu on muovia. Kaikki luukut on valettu tuttuun tapaan hiukan syvemmälle koriin, mutta mikään luukku ei aukea. Samoin on kattoelementtien laita, mallinnus on hienoa ja erikoinen rakenne on saatu melko pitkälti näyttämään aidolta, mutta katto on ja pysyy kiinni. Koko muovirakennelma vaikuttaisi olevan yhtä ja samaa tavaraa, mustat listat hämäävät kyllä silmää ja saavat kunkin palasen näyttämään erilliseltä osalta. Kuitenkin vain katolla pitkittäin oleva, metallihopea elementti on erillinen osansa.
Kokemukseen pohjautuen tämä umpimallinen ratkaisu on kuitenkin parempi, sillä jos näin pienet ja hentoiset osat ovat aukeavia, niillä on tietenkin pakko leikkiä. Siitä taas seuraa väistämättä se, että ne ovat ennen pitkää rikki. Totta se on, kyllä pikkuauton keräilijän on pakko "leikkiä" erikoisilla malleilla, aivan kuten lapsetkin tekevät. On niin kiva aukoa ja sulkea kaikkia luukkuja, joissa on mekaanisia toimintoja. Ero on lähinnä siinä, että me vanhemmat "pojat" ainakin yritämme leikkiä varovaisemmin, koska lelut on maksettu omasta kukkarosta… Tämän mallin maalipinta on erittäin laadukas, tumma metallihohtopunainen. Mukana on myös etuviistosta otettu kuva jossa malli kiiltelee elokuisessa auringonpaisteessa. Siitä näkyy paitsi sisustan sävy, myös maalipinnan värivaihtelu valaistuksesta riippuen. Maalipinnasta on turha etsiä valumia tai pölyjäämiä, mutta sormenjälkiä on senkin edestä… Korin ja erillisosien laatu on myös korkeaa, mistään ei pursuile mitään, eikä pikkuosissakaan roiku mitään valujäämiä tai purseita, vaan kaikki on tehty valmiiksi jo tehtaalla, aivan kuten pitääkin. Nopealla katselulla näyttää kuin mallissa ei olisi ainuttakaan kulmaa. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, miten paljon kulmiakin Zoéssa on, jopa yllättävän teräviä sellaisia. Keula laskeutuu pyöreästi ja jyrkästi alas, mutta särmiä löytyy mm. tuulilasin alareunasta ja ajovalojen syvennyksistä. Ajovalot on oikeassa autossa toteutettu LED- tekniikalla ja myös pienoismallin valot ovat melko erikoiset. Ajovalojen edessä ei ole mitään isoa pleksiä, kuten nykyautoissa on tapana, vaikka valot saattavat kuvissa näyttää sellaisilta. Pienoismallin ajovalot löytyvät esikuvan mukaisesti valaisinosan uloimmasta reunasta. Polttimo on istutettu valkoiseen, valoluomea muistuttavaan osaan, joka kuitenkin toimii tavallaan heijastinpintana. Valoaukon iso, heijastimelta näyttävä alue on myös erillinen pala, mutta siis täysin avoin, ilman mitään lasia tai vastaavaa. Se on valettu hiukan spiraalimaiseksi, kuten oikeassakin autossa, mutta lienee pelkkä koriste. Ainakaan ison auton kuvissa tuo pinta ei heijasta kirkasta valoa, vaan antaa ainoastaan pienen, jännän efektin. Etukulmiin on erikseen upotettu pystysuuntaiset, keltaiset muovivilkut, joiden muoto mukailee keulan kaarta. Keskelle keulaa on upotettu Renaultin merkki ja aivan alhaalla helmassa näkyy musta ilmanottoritilä. Se on selkeästi sisempänä kuin keulan pinta ja valmistettu muovista. Ritilä on ihan siisti, ja myös sen aukossa on terävät kulmat. Ritilän alla etuhelma on lähes suora, mutta kulmistaan se on muotoiltu hiukan sisäänpäin. Jos arvostellaan pikkuosien laatua, tämän pienoismallin valoja voisi luonnehtia jo taiteeksi, mutta keulamerkki on lätkäisty paikalleen hiukan hätäisesti, eikä istu kokonaisuuteen.
Eräs terävä kulma löytyy siis tuulilasin edestä, sen alareunasta. Aivan keskellä konepeltiä, punaisessa pellissä on pieni syvennys, jonka tarkoitusta en tunne. Sen takana lasin saumassa on selkeä kolo, jolle löytyy myös tarkoitus. Autossa on vain yksi tuulilasin pyyhin ja se on piilotettu tuohon koloon. Pyyhinvarsi on mustaa muovia ja niin ovelasti asennettu, että sitä ei meinannut aluksi noteerata pikkuautosta lainkaan. Se ei valitettavasti lyö mitenkään esille edes yläviistosta otetusta pikkukuvasta. Kun lähdetään seuraamaan kylkilinjaa, seuraavaksi tulevat vuoroon sivuvilkut. Ne on upotettu ovien eteen ja ovat myös LED- mallia, kuten kaikki Zoén valaisimet. Pikkuauton vilkut on valettu korissa oleviin syvennyksiin ja viimeistelty oranssilla maalilla. Muotoilu on esimerkillistä, mutta erillinen muoviosa olisi vielä hienompi. Vilkkujen yläpuolelta löytyvät hienot, voimakkaasti muotoillut taustapeilit. Ne on tehty kahdesta eri osasta myös pienoismallissa, mutta tässä ne eivät liiku mihinkään. Oikeassa autossa peili on kiinnitetty oveen ja se liukuu taakse oven mukana.
Auton kyljet ovat sivuvilkkuja lukuun ottamatta lähes sileät, vain helmoissa kulkee pieni pokkaus ja oviin on valettu pikkuriikkiset ympyrät. Nämä toimittavat kaiketi ovenkahvan virkaa ja auton luonteen mukaisesti painonappisysteemillä. Kuskin puolelta löytyy myös polttoainesäiliön korkki, se on valettu takimmaiseen punaiseen pilariin ja on ihan perusmallia. Auton perä on hiukan pyöreä joka suuntaan. Iso takalasi on kupera, sen reuna on värjätty mustaksi ympäriinsä ja lasin alareunassa on hiukan vastaava kulma kuin tuulilasissakin. Lasin sisäpuolella, lähes katon rajassa on kaksi punaista, symmetrisesti asennettua valoa. Oletan niiden olevan jarruvaloja, vaikka sitä ei missään mainita.
Lasin kuperuus /heijastumat aiheuttavat sen, etteivät nuo valot tahdo erottua edes takaa otetussa kuvassa, eihän niitä meinannut huomata muutenkaan. ( veikkaanpa tässä kohtaa että ko. mallin omistajakin huomaa ne vasta nyt) Lasissa on myös Renaultin merkki ja jälleen vinossa. Tämä tuskin lienee ollut tarkoituksena, vaikka autossa onkin paljon erikoista muotoilua.
Merkin alla on hopean värinen, muovinen pala, jossa lukee Zoé, sen alla on kolo rekisteriä varten. Tuo hopea palikka saattaa liittyä takaluukun aukaisuun, niin selkeästi se on tehty erilliseksi osaksi. Takavalot ovat erilliset, muoviset soikiot. Ne on upotettu koriin ja ovat ihan siistit, mutta näyttävät melko tavallisilta. Oikean auton erikoista valotekniikkaa tai kristallipallon muotoa ei niihin ole yritettykään mallintaa millään lailla. Takaluukku ei, kuten todettua, avaudu sekään, vaan sauma on ainoastaan valettu koriin näköispainoksena. Luukun sauma menee keskeltä takavaloa, mutta oikean auton valokuva paljasti tämänkin juonen; Luukussa on kolot valojen kohdalla ja valot jäävät kiinni koriin, hiukan kuormausaukon eteen silloin kun luukku nostetaan pystyyn. Auton perä ei ole sekään täysin pyöreä, vaikka siitä sellaisen ensivaikutelman saakin. Korissa kulkee poikittainen pokkaus takavalojen alla, pikkuautossa se tuntuu selvänä kulmana. Lisäksi aivan alhaalla osittain sisään kaartuvassa helmassa on kiinni suorakaiteen mallinen palikka. Pikkuautossa se on metallia ja oletan sen mallintavan pakoputkea, kun en muutakaan käyttöä osaa sille keksiä.
Autossa on kokoisekseen tosi isot pyörät, rengaskoko on 225/40 - 18" ja sen huomaa korin sivuprofiilissa. Pienoismallissa on hyvät, kuvioidut renkaat ja alumiinivanteet. Vanteisiin on saatu melko hyvin esiin niiden oma, erikoinen ideansa. Vanteiden puolat ovat oikeasti epäsymmetrisiä ja jokainen puola on kuin kahdesta eri paksuisesta osasta tehty. Pienoismallissa tuo ero on saatu aikaan tekemällä epäsymmetrinen ura jokaiseen puolaan. Myös jarrut on mallinnettu vanteen sisään, raoista erottaa hyvin jarrulevyn ja satulan. Näiden osien mallinnus ei ole koskaan mitään huippuluokkaa tässä mittakaavassa, mutta antaa autolle kivan lisämausteen.
Vanteissa jäin lähinnä kaipaamaan vastaavaa kiiltoa, joka oikeista vanteista löytyy. Nehän loistavat kuin kromivanteet, mutta pienoisvanteisiin on vedetty puolikiiltävä hopeamaali. Ulkopuolella epäsymmetrisyys näkyykin lähinnä vanteissa, kun taas sisätiloissa se on suorastaan teemana. Hytin pikkunippeleitä voisi selittää loputtomiin, mutta se ei vastaa koskaan kunnon valokuvia ja niitä on tälläkin kertaa melko mahdotonta näyttää. Vaikka lähes koko katto on lasia, tai tässä tapauksessa muovia, on se samalla niin kaareva ja peilaava ettei lähikuvia onnistu ottamaan. Lisäksi kattopalat (oikeassa autossa aukeavat palaset) sisältävät aikaisemmin mainitun LED- viidakon, joilla heijastetaan sisäkattoon mm. tähtikuvioita. Nämä kuviot, niiden johdotukset ym. on valettu pienoismallin muovikupuun joka sinänsä on hieno asia. Huonona puolena tuo raidoitus hankaloittaa sisänäkymiä todella paljon.. Hytistä on mukana nuo muutamat lähikuvat joista näkyy mm. tuo LED- systeemi, paneeleiden tukirakenteet sekä keskellä kattoa kulkeva harmaa osa, jossa on luukkujen saranointi ym. tekniikkaa. Edestä ja ylhäältä kuvattuna näkee, miten kojelauta, mittaristo ja muut yksityiskohdat ovat kaikki pyöreitä ja epäsymmetrisiä. Sisustan muotoilusta minulle tuli ensinnä mieleen Alvar Aalto. Oikeastaan koko hytin etuosa on kuin yhtä suurta Aalto- maljakkoa. Kuka tietää, vaikka joku nuori Renaultin muotoilija olisi alkujaan saanut innoituksensa katsellessaan vanhoja Aallon töitä.
Sisällä on penkit kolmelle, taakse pääsee siis vain yksi matkustaja. Takapenkin vieressä on kummallisen näköinen "pitsihäkkyrä", jota ihmettelin ensin hetken. Lähdeaineistosta kuitenkin selviää, että kyseessä on hattuhylly, joka on tehty "pilvimäisistä rakenteista", mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Mallinnus on ainakin onnistunut hyvin, takalasin läpikin kuvatessa hylly on tosiaan erikoinen.
Ovien sisäverhoilu on harmaata, samoin kojelaudan etummaisin osa sekä penkkien taustat. Istuinosat ovat beigeä nahkaa, esikuvassa penkit sisältävät lähes uskomattomia ominaisuuksia ja taittuvat melkein solmuun, mutta näitä rakenteita ei luonnollisestikaan ole siirretty pienoismalliin. Jo pieni koko on esteenä ja sen lisäksi luukkujen pitäisi aueta, jotta niistä olisi jotain iloa.
Penkkien kanssa samaa, vaaleaa beigeä sävyä löytyy myös kojelaudan päältä, takasivuista ja tavaratilasta. Lisäksi ovissa kulkee ohut ura ja onpa ratin viereen saatu muutama vipu ja kytkinkin mukaan, mutta osat ovat niin pieniä että tunnistus on lähinnä arvailua.
	Mittaristo on myös hyvin erikoinen ja sen sininen erikoisnäyttö on mallinnettu mahdollisuuksien puitteissa. Hytin yläkuvassa näkyy myös sininen nelikulmainen näyttö, se lienee navigaattorin tai vastaavan laitteen näyttöruutu.
Kuvista saa varmasti ainakin sen oikeaan osuneen käsityksen, että sisusta on hyvin erikoinen, epäsymmetrinen ja pyöreä. Kaikkiaan Zoé on pienoismallinakin pirteä ilmestys, värivalinta on todella osuva ja lasikatto takaa ainakin sen, ettei malli aivan heti huku massaan isommassakaan mallikokoelmassa. Kuten sanottu, myös hieno ja toimiva rasia tuo oman lisämausteensa sille, jolla on tilaa pitää koko komeus esillä. Pienoismalli on kaikkiaan erittäin hienoa työtä, ainoastaan nuo keulan ja perän merkit on asennettu kokonaisuuteen nähden huonosti. Nekään eivät ole logoina huonoja, mutta erottuvat selkeästi muuten lähes täydellisestä mallista. Jossain muussa yksilössä ne saattaisivat olla mallin parhaita pikkuosia.
	Tämä pienoismalli on Norevin tuotantoa ja tämä kyseinen yksilö on hankittu alkuvuodesta 2007, joten näitä pitäisi vielä olla saatavilla varaosatiskiltä, ainakin tilaamalla. Mallin varaosanumero on 7711420080 ja tällainen konseptiautohan on siitä hauska laite, että sen voi hankkia ilman turhia perusteluja, ihan vaan huvin vuoksi mikäli auto miellyttää silmää.
Eipä tarvitse miettiä, oliko se oma, kauan sitten hukattu auto juuri näillä ajovaloilla, onko värisävy liikaa pielessä tai tulenkohan koskaan omistamaan tällaista uutta autoa jne. Komeudella on tietysti hintansa. Kun hyvän kioskiauton voi saada alle 20 euron, tuorein Renaultin tarvikekuvasto kertoo Zoén hinnaksi 46 euroa.
-Markku Rantanen -