Nyt kun syksy ja sateet piiskaavat nurkkia, on sopiva aika palata vielä kesätunnelmiin, sen lämpimälle terassille tai grillikatokseen. Mukana on kaikenlaista kivaa ja värikästä tavaraa, liittyen silti tähän pienoismalliin, miksei pienen aasinsillan kautta myös Renaulteihin yleensäkin. Kaikki tavarat sekä tietysti kuukauden auto vievät meidät Ranskaan. Näin tähän saadaan linkki kaiken välille. Oheistavarat sopivat Ranskalaisen auton harrastajalle myös ilman pienoismallia ja Renault-harrastaja saattaa helposti kerätä tai harrastaa myös jotain muuta Ranskalaista tavaraa. Kaiken voi yhdistää kaikkeen, näitä kaikkia voi kerätä yhdessä tai erikseen, pikkuauto voi johtaa muun tavaran keräämiseen ja päinvastoin. Eli tarkoituksena on kertoa, mitä kaikenlaista ns. hömppää maailmalta löytyy ja miten niitä voi yhdistellä myös pienoismalliharrastukseen.
Yhdistäviä tekijöitä siis löytyy, mutta kaiken takana on silti yksi tuotemerkki; Ricard pastissijuoma, suomeksi sanottuna anisviina. Koe/testimaistajamme mukaan pastis (suom. pastissi) on hyvin samanlaista kuin Kreikkalaisten ouzo.
Kuuluisan ja suositun tuotteen ympärille on luonnollisesti tullut paljon oheis- ja mainostavaraa. Mitenkään huonoimmasta päästä ei ole Renaultin pakettiauton pienoismalli, jota koristavat Ricardin mainokset. Itse autolla on monta nimeä kuten Galion ja Goelette. Tämän kuvissa olevan mallin nimi on syntynyt painoluokasta, Renault 1000 kg on auton virallinen nimi, mutta puhun tästä eteenpäin vain "Mörkö Rellusta". Sen tuntevat kaikki ja tuon nimen alle mahtuvat kaikki tälle alustatyypille tehdyt autot, vaikka niissä onkin pieniä kori-ja runkoeroja. Raskaampiakin Mörköjä löytyy, mutta tällä sivulla ei esitellä kuorma-autoja, joten tonniluokan auto osuu juuri sopivasti pakettiauton puolelle. Äsken minua muistutettiin, että myös TV:n Pikkukakkosessa, Pelle-Hermannin taustalla oli Mörkörellu, joten sen tosiaan tuntevat ihan kaikki. Tavarapaljouden, jonkun mielestä krääsäkasan esittely, on luonnollista aloittaa sieltä, minkä ympärille kaikki muu rakentuu. Tässä kohtaa pitää korostaa, ettei tämä ole alkoholi- eikä tupakkamainontaa. Sen enempää allekirjoittaneella kuin ylläpidollakaan ei ole mitään kaupallista intressiä näiden tavaroiden suhteen, kyse on vain ja ainoastaan keräilyharrastukseen liittyvästä "roinasta". Pastiksen juuret ulottuvat usean sadan vuoden taakse Etelä-Ranskaan, tarkemmin Marseilleen. Alkujaan sikäläinen suosikkijuoma, pastiksen edeltäjä, oli koiruoholikööriä, mutta sen valmistus kiellettiin 1900-luvun alkupuolella, kun joku keksi sen sisältämän absintti-nimisen aineen aiheuttavan terveydellisiä haittoja. Marseillessa ei jääty tuleen makaamaan, vaan siellä alettiin etsiä absintille korviketta. Henri-Louis Pernod toi nopeasti markkinoille Pernod anisliköörin, jossa absintti oli korvattu pastissilla. Varsinaisesti sana pastis tuli mukaan vasta vuonna 1932, kun Paul Ricard lanseerasi nimen viralliseksi tuotenimeksi. Paul Ricard onkin tehnyt pastisjuomastaan maailman myydyimmän anisviinan. Yhtiö valmistaa myös paljon muita alkoholijuomia, mutta Ricard pastis on niistä ylivoimaisesti tunnetuin ja kuinka ollakaan, nykyään Pastis Ricard S.A kuuluu Pernod Ricard Group yhtiöryppääseen. Tämän tuotenimen ympäriltä löytyykin ihan kaikkea, joka voidaan jollain tavalla liittää kattaukseen anisviinan kanssa. Osa uusista oheistavaroista, kuten mm. Ricardin jakeluauton pienoismalli valmistetaan, kuinkas muutenkaan kuin Kiinassa. Juomapullo sitä vastoin tulee takuuvarmasti Marseillesta, enkä jaksa uskoa, että sen valmistusta koskaan siirretäänkään Aasiaan, joku järjestys sentään vielä pitää maailmassa olla. 
Tätä juomaa ei latkita pullonsuusta kesämökin halkopinon takana, vaan se nautitaan aterian yhteydessä ns. aperitiivina. Kesällä kattaus tehdään usein terassille tai puutarhaan, mutta juoman kuuluu olla viileää ja tästä muodostuisi ehkä pieni ongelma ilman seuraavaa tavaraa.
Saatavilla näet on juuri Ricard-pullolle mitoitettu ja sen merkeillä koristettu pehmeä kuljetus/ säilytyslaukku. Tämä laukku toimii myös kaatimena, yläpäästä löytyy vetoketju, joten pulloa ei tarvitse poistaa kylmäsäilytyksestä tarjoilunkaan aikana. Myös kantohihna kuuluu vakiovarusteisiin, joten kuorman uskaltaa luovuttaa rähmäkäpälänkin kuljetettavaksi. Laukun valmistuttajan puhelinnumero menee Pariisiin, mutta itse työ on teetetty Kiinassa. Suomessa kun ollaan, ei ruokailu ulkosalla oikein aina houkuttele, ei ainakaan talvisaikaan. Sisätiloissa ruokailtaessa laukun voi laittaa koristeeksi, koska matka jääkaapista pöytään on lyhyt.
Testimaistajamme mukaan aperitiivin oikeaoppinen määrä on n. 4 senttiä ja se voidaan tarjoilla myös vedellä laimennettuna, jolloin juoma muuttuu sameaksi. Olisi kuitenkin kiusallista, jos jokaisen pitäisi rampata vesihanan luona ja siksi valikoimista löytyykin nätti, keraaminen kannu. Vettä tarvitaan samat 4 senttiä per annos. Tämä kannu on melko pieni, sillä se on mitoitettu kahdelle annokselle. Kannun hankinta on sitä paitsi nyt erittäin edullista. Kun ostaa pullon tätä juotavaa, saa kannun kaupan päälle. Tosin tarjous oli nyt voimassa vain Saksassa…
Niin, juomaa ei siis litkitä pullonsuusta, eikä sitä tarvitse juoda edes ihan mistä tahansa lasistakaan. Pöytään laitetaan tietysti Ricard-logoilla varustetut juomalasit, ne piristävät ja täydentävät kattausta huomattavasti. Lasit voi valita vuodeajan mukaan, tuotemerkkiä vastapäätä löytyy aina aurinkoinen vuodenajan symboli, jonka alla on teksti, esimerkiksi Summer by Ricard. Tässä käsillä olevassa sarjassa ei ole talvilasia lainkaan, sitä edustaa pienellä auringolla varustettu lasi, jossa ei ole mitään tekstiä. Talvilasia on kyllä valmistettu, mutta mistä sen onnistuu löytämään? Näitä laseja, tai muitakaan tuotteita kun ei kannata etsiä lähimmästä halpakaupasta. 
Netti ja lähinnä ulkomaiset huutokaupat ovat paras paikka tehdä löytöjä. Mutta kun on ostanut vastaavaa kautta muutaman sataa auton pienoismallia ja nähnyt, miten "paljon" myyjiä kiinnostaa tuotteen pakkaaminen ja sen eheänä perille saattaminen, alkaa lasitavaran ostelu tuntua lähinnä extreme-lajilta. Karkeasti voisi sanoa, että kaksi myyjää kymmenestä pakkaa metallisen pikkuauton kiitettävästi, tuo luku ei kyllä rohkaise keramiikan tai lasin hankkimiseen postitse ulkomailta. Aivan uusia tavaroita saa varmasti ostaa ainakin Ranskasta, joten järkevimpänä vaihtoehtona tulee mieleen esim. lasien hankinta mahdolliselta lomamatkalta.
Meilläpäin maailmaa ei sisätiloissa taida enää kukaan tupakoida, mutta maailmalla on toisin.
Jottei tunnelma menisi piloille, valikoimasta löytyy tietysti Ricard-tuhkakuppi. Suomessa sitä voidaan käyttää ainakin kesällä ulkokattauksessa, niin kauan kuin tupakointi omalla pihalla on vielä sallittua. Jos homman haluaa viedä tyylillä loppuun asti, voi tarjolle tietenkin asettaa Ranskalaisia savukkeita. Tuhkakuppi on iso, keraaminen ja painava, sen logo sijoittuu samalle aikakaudelle eli 60-luvulle pienoismallin kanssa. Tästä päätellen tuhkiksella on jo ikää hiukan enemmän ja vilkaisu pohjapuolelle vahvistaa asian; Made in France.
Netistä voi siis löytyä niin vanhaa kuin uuttakin Ricardin tavaraa, eikä tämän pöydän varustus ole lähelläkään täydellistä. Mukava alku kuitenkin ja lisäksi haluan huomauttaa, että esimerkkipöytämme on pieni, siihen on katettu vain kaksi annosta. Ruoka ja muu asiaan kuuluva jäi sisätiloihin, pöytä oli tarkoitus kattaa ihan kunnolla, mutta elokuussa sananmukaisesti salamavauhdilla muuttunut keli vesitti innostuksemme. Lämpimällä ilmalla pihassa näkyisi mm. Ricardin riippumatto, taustalla olisi varmaan pari Ricardin lentopalloa heittelevää henkilöä ja muu iloinen pöytäseurue olisi sonnustautunut Ricardin T-paitoihin, lippiksiin ja muuhun asiaan kuuluvaan hassutukseen. Jos haluaa nähdä erään alkuperäisistä tyyleistä nauttia Ricardia, kannattaa matkustaa Ranskaan ja etsiä joku rauhallinen ravintolan terassi. Siellä istuu pomminvarmasti ryhmä vanhempia gubbeja, jotka pelaavat päivät petankkia, omaan rauhalliseen tahtiinsa. Taukoja pelissä pidetään riittävästi, jotta aikaa jää myös pastiksen lipittämiseen. Onhan oikea nestetasapaino varsin tärkeä osa suoritusta varsinkin ulkolajeissa. Jotain jäi vielä esittelemättä vaikka pöydällä olikin paljon tavaraa. Niin, se kuukauden auto kuulunee kai myös mukaan tähän juttuun. Se täyttää aiemmin esitetyn, näiden tavaroiden yhteenkuuluvuus-kriteerin sataprosenttisesti. Pikkuauto esiintyy ihan oikeasti osana kesäkattauksia, mutta talviajat se viettää osana Renaultin pienoismallikokoelmaa, eikä siis toimi pelkkänä lautasliinan painona. Monen mainosauton / tuotteen kohdalla saattaa tapahtua seuraava ilmiö. Ensin omistaa joitain muita tavaroita ja sitten jostain löytyy tuotemerkillä varustettu auton pienoismalli. Kokoelma saattaa lipsahtaa laajaksi myös toisin päin, kun ensin kerää pienoismalleja, mutta sitten joku keksii kaupata malleihin sopivaa rekvisiittaa. Kilpa-autojen kohdalla tämä on tietenkin erittäin, jopa liiankin yleistä (se krääsä on kyllä ihan kivaa, mutta mihin ihmeeseen saan tulevaisuudessa mahtumaan sen kaiken..), mutta muitakin vastaavia teemoja löytyy. Pyöräkilpailu Tour De France on eräs tällainen tapahtuma, jonka tiimoilta löytyy rompetta joka lähtöön. Allekirjoittanutta kiinnostavat tietenkin tuon kilpailun autot, fillaroinnin ollessa sivuseikka. Huolto-toimitsija-ym. ajoneuvoista on tehty käsittämätön määrä erilaisia ja eritasoisia pienoismalleja, mutta niihin palataan ehkä myöhemmin. 
Mörköperheen eri malleista on myös tehty useita pienoisautoja, niitä on eri valmistajilta, eri koreilla ja eri painoluokissa todella paljon. Lisäksi nämä mainosautot muodostavat oman haaransa, niitäkin on valtavasti, sillä eri versioita on helppo teipata sen jälkeen, kun firmalla on jo muotti valmiina. Tämä Mörkö on perinteikkään Corgin tekemä metallimalli, mittakaava on 1:43 ja mallia on tehty rajoitetusti.
Tutut Ranskalaiset pienoismallimerkit sekä myös ns. kioskiautot edustavat kuitenkin mainosmörköjen enemmistöä, lähes joka alalta löytyy oma mainosversionsa. Ricardin auto tuntuu olevan maailmalla melko suosittu, tätä ei noin vain hankittu netistä klikkaamalla, vaan autoa piti ihan tosissaan etsiä. Tietysti jostain Retromobilen kaltaisesta tapahtumasta tällaisia varmaan löytyy ilman suurta ähellystä, mutta sellaiseen tilaisuuteen pääseminen - ja matkustaminen, edes kerran, on sitten kokonaan oma juttunsa. Corgi on tuotemerkkinä melko vanha, jo 51 vuotta on kulunut ensimmäisen Corgi Toys-leluauton valmistuksesta. Alkuperäinen yhtiö meni konkurssiin 80-luvun alussa, kun brittivalmisteiset leikkiautot kävivät liian kalliiksi. Aasiasta virtasi jo paljon halvempia leluautoja ja samaan aikaan pikkupoikien kiinnostus suuntautui yhä enemmän muualle. Lelubisnes alkoi pyöriä erilaisten hahmojen ja "toimintaukkelien" ympärillä ja myös pelipuoli alkoi vallata markkinoita. Corgi säilyi kuitenkin erilaisten yhtiökauppojen jälkeen tunnettuna nimenä, suuntautuen samaan aikaan kasvaneille keräilyautomarkkinoille. Nykyään Corgin nimen alla tehdään aivan kaikenlaisia pienoisautoja, maailmalla myydään niin muutaman euron leluautoja kuin isoja, pitkälti yli sadan euron hintaisia rekkojakin ja väliin mahtuu sitten ihan kaiken kokoista ja tasoista mallia. Tämä malli on valmistettu vuonna 2004, enkä ainakaan muista nähneeni näitä Suomessa myynnissä. Malli on suunnattu selvästi keräilijöille, sen kertoo jo rasian Limited Edition-teksti. Varsinkin takapäästä otetussa kuvassa näkyy, miten auto seisoo hiukan vinossa. Tällä kertaa se on totta, eikä johdu kameran tuomasta vääristymästä. Tämä Corgin pakkaustyyli, jossa malli on sivuttain, puoliksi upotettuna rasiaan, jättää toisen puolen pyörät hiukan roikkumaan ja kun auto on pitkään rasiassa, jouset venyvät tai kuoleentuvat ja auto seisoo kenossa. Asiaa voi koittaa korjata laittamalla toinenkin puoli rasitukseen tai sitten vastakkaista puolta pitäisi venyttää, mutta harva näiden kanssa jaksaa niin paljon touhuta. Kun malli pääsee hyllyyn merkkikaveriensa pariin, se sulautuu rivistöön, eikä pieni jousien väsyminen enää häiritse. | |
|
|
| Auto näyttää ensivilkaisulla isolta metallimöykyltä, jossa ei juuri yksityiskohtia ole. Hieno väritys erottuu kyllä heti ja sehän onkin oikeastaan tämän mallin pääasia. Silti mallissa on paljon muutakin maininnan arvoista. Eniten pikkutavaraa löytyy keulasta, ikkunattomassa pakettiautossa kun ei ole kyljissä pahemmin muuta kuin umpipeltiä. Ihan ulommaisena keulassa on musta, muovista tehty puskuri, jossa on rekisterikilpi. Nokalta löytyvät myös kaikki koriin kiinteästi kuuluvat tunnusmerkit, kuten maskiritilä ja sisäilman tuloritilä. Nuo osat on valettu hiukan koholleen ja erottuvat selvästi, mutta kaikki on maalattu korin värillä. Maskissa on kohollaan myös Renaultin merkki, joka on saanut annoksen hopeamaalia. Ajovalot on puoliksi upotettu koriin, ne ovat erilliset ja tehty muovista. Valot ovat tietysti keltaiset ja ilmeisesti pohja on värjätty, mutta lasi on kirkas, sillä tuo keltaisuus on saatu näyttämään todella hyvältä. | |
|
|
|
Tuulilasin pyyhkimet ovat myös hienot, ne ovat riippuvaa mallia ja tehty hyvin ohuesta, kiiltävästä metallista. Tuulilasin yläpuolella on reiät, joihin pyyhkijän tyvet on painettu. Tämän mallin kohdalla en ole varma, mutta usein tämän tyylin pyyhkijät tulevat paketissa erillisinä ja ne pitää omin käsin tepuilla paikoilleen. Isoille ja kankeille sormille tämä tapa ei ole todellakaan kaikkein mukavin…
Etuovista löytyy koriin valetut saranat ja oven sauma, mutta luukut eivät avaudu. Silti niihin on laitettu tyylikkäät, erilliset ovenkahvat. Kahvat ovat aivan oikein "vääränkätiset" ja kiiltävät. Hytin yläkulmissa on muoviset, erilliset peilit. Vertaamalla oikean auton kuviin, peilien koko on ihan oikea, enkä kyllä kadehdi sitä autokuskia, joka on työkseen peruutellut tällaista autoa ahtaille kauppojen takapihoille. Peilien asennus on hiukan vastaavaa kuin pyyhkijöiden, eikä malli enää mahdu rasiaansa, kun peilit ovat paikoillaan. Tässä piileekin hienojen pikkuosien kääntöpuoli; ne ovat mukavia olemassa, mutta esim. mallin kuljetus on joskus todella hankalaa ja varovaista hommaa. Pikkuosat irtoavat ja katoavat kovin helposti, eikä taustapeilin etsiminen parvekkeen matolta ole valokuvaajallekaan mitenkään vierasta hommaa. Hytin alanurkista löytyy erittäin hienot astinlaudat, niiden pintaan on mallinnettu tarkasti nuo vinourat, jotta tossu puree tuohon peltiin paremmin. Astinlaudat on maalattu hopeavärillä, mutta urat on tehty ihan oikeasti, ei teipillä tai maalilla. Koska tämä yksilö on täysin umpikylkistä mallia, sivuille on valettu, muusta korista hiukan upoksiin, vain paikat pikkuikkunoille. Joissain malleissa nämä "makuuhytin" ikkunat ovat valmiina, mutta useimmin ne löytyvät kokonaan ikkunallisesta korista. Pitkittäislinjaa kiertää myös puolipyöreä pokkaus auton pelleissä ja keskilinjan yläpuolelta löytyy tuo pitkä, iso kanttaus. Pyörien aukoissa on metalliset levikkeet, jotka ovat osa korivalua, viimeistely on tehty mustalla maalilla ja mallinnus on mainiota. Levikkeitä pitikin hetken aikaa koputella, ensivilkaisulla ne näyttivät olevan osa pohjalevyä. | |
|
|
|
|
Auton takaa löytyy lisää huolellista valutyötä. Takana on pariovet, mutta ei ikkunoita ja ovien saumat, saranat sekä ikkunoiden paikat on taas tehty juuri eikä melkein. Takaovessa on vastaava kiiltävä kahva kuin hytin ovissakin ja takaa katolta löytyy hieno yksityiskohta. Rekisteri ja sen päällä oleva pieni lippa on valettu osaksi koria, tippalistan päälle. Katolla on poikittaiset urat ja tippalista siis kulkee ylhäällä koko matkaltaan, muuttuen hiukan ohuemmaksi samassa kohtaa jossa hytin ja tavaratilan kattopalat kohtaavat. Katto on yhtä ja samaa valua, mutta hytin taakse on tehty pieni, erillinen sauma. Oikeastaan vain vanteet ja takavalot ovat viimeistelemättä, valot on kyllä valettu perän alakulmiin, mutta niissä ei ole edes punaista maalitippaa päällä. Vanteet taas ovat hyvin simppelit, muoviset kiekot, joista kyllä erottaa pultit ja pyörän navat, mutta silti ne ovat hiukan lelumaiset. Tai no, eihän esikuvan vanteissakaan ole mitään suurta ja mullistavaa, jonka voisi tuoda esille pienoiskoossa. Ehkä nykyautojen hienot alumiinivanteet totuttavat jo liian kriittiseksi. Renkaat ainakin ovat ihan hienot, pehmeästä kumista valmistetut ja niihin on nakerrettu ikivanha Michelinin kuvio. Renkaan kumi on tosi pehmeää ja tuntui, että kaikki paikkakunnan pölyt leijuivat ja tarttuivat renkaisiin, kun otin kuvia ulkosalla.
Auton hytti on erillistä sisäpeiliä lukuun ottamatta kokonaan musta, eikä sinne paljoa näe. Taskulampun avulla sieltä erottuu ratti, konekoppa ja mustat ovipahvit, joissa on kyllä jotkut sisäkahvat, mutta niiden mallinnus menee arvailun puolelle. Kojelaudan päällinen on varustettu pitkillä urilla, hytissä on myös kaksi ryhdikästä penkkiä, mutta ei väliseinää. Kaikupohjaa siis löytyi, jos esikuva oli vastaavalla varustuksella. Tavaratilassa ei ole mitään, sieltä näkyy vain sininen metalliseinä, mutta eipä se ikkunattomassa pakussa ole mikään ihme. Harvemmin sinne kurkitaan kuten nyt, tuskin missään muualla malli joutuu näin tarkkaan syyniin, eikä se ole normaalisti tarkoituskaan. Mutta jos siellä kuitenkin olisi ollut vaikka juomakorin pienoismalli… | |
|
|
|
|
|
Koska tämä on autokerhon sivu, jutun sisällön luonteen takia tähän loppuun
kuuluu ehdottomasti liikennevalistusosio.
Tosin jokainen tuntee tekstin viestin jo entuudestaan, mutta kerrataan se nyt kuitenkin;
Tämä viimeinen kuva antaa suuntaa siitä, milloin aperitiiveja on nautittu tarpeeksi. Kun pöydällä oleva pikkuauto alkaa näyttää tällaiselta, on syytä laittaa korkki kiinni ja mennä nukkumaan. Siirtymistä auton rattiin voi harkita aikaisintaan vuorokauden kuluttua!
-Markku Rantanen - |
|
|