Kuukauden auto: Renault Laguna III, tammikuu 2008

Kuukauden auto -palsta ylpeänä esittää Suomen ensiesittelyssä Renault Laguna III Berline ja Break, olkaa hyvä!
Oikein hyvää juuri alkanutta vuotta kaikille. Uusi vuosi on kiva aloittaa myös uunituoreella mallilla ja vieläpä niin, että kyseessä on Suomen ensiesittely. Esikuvaa joutuu vielä odottelemaan kauppoihin, ei ehkä kauaa, mutta joutuu kuitenkin. Ainakaan autoa ei myydä vielä tämän jutun julkaisupäivänä, se on varma. Vakavasti puhuen, merkin organisaatiossa tapahtuvien muutosten takia uutuuden julkaisupäivä ei tätä kirjoitettaessa ollut tiedossa, joten ehkä se tapahtuu jo parin päivän kuluttua, ehkä ei. Sitä odotellessa voi näistä pienoismalleista ottaa ensituntuman Lagunan uusimpaan versioon ja pohtia kumpi malli olisi enemmän edukseen omassa pihassa. Esillä ovat sekä viistoperäinen, että farmarimalli, kahtena eri värivaihtoehtona. Automyyjä Miikka Sonkin mukaan viralliset nimet ovat edelleen Berline ja Break, joiden myynti Keski-Euroopassa alkoi syksyllä 2007 Yleiskuvaus Vertailu pienoismallin ja esikuvan kesken on nyt melko vaikeaa, käytössä on ainoastaan hajanaisia valokuvia, joiden perusteella mm. uuden korin muotoilua on vaikea hahmottaa. Vertailu helpottuu huomattavasti silloin, kun automalli on jo tuttu ja linjat ovat iskostuneet muistiin. Pienoismallit ovat 1:43 mittakaavaa ja valmistajana on Norev. Mallit edustavat tehtaan ns. korkeampaa laatutasoa, sen näkee paitsi hinnasta, myös yksityiskohtien runsaudesta. Autot on pakattu Renault Zoén esittelystä tutuksi tulleeseen erikoisrasiaan, jossa on pyörivä alusta ja kaareva kansi. Monesta Renaultinkin pikkuautosta löytyy myös Norevin edukkaampi versio. Niissä on täysin sama kori, mutta joitain pienimpiä osia on jätetty pois, sisusta on simppelimpi ja rasia on erittäin yksinkertainen. Niin ja päämarkkina-alue on Ranska. Molemmista korimalleista on keskenään samanlaiset yleiskuvat, joista on helppo verrata ulkoisia eroja. Kumpi versio sitten on paremman näköinen, on täysin makuasia ja jää jokaisen itse arvioitavaksi. Autot ovat muutoin samanlaisia keulasta aina takaoven kahvaan asti, mutta henkilöauton katto kaartuu aikaisemmin ja voimakkaammin alas. Breakin kattokin kaareutuu loivasti, mutta kattokaiteet hämäävät ja saavat linjan näyttämään suoremmalta. Mallien tietyt seikat viittaavat siihen, että moottorina näissä olisi 2.0 dCi ja varustetasona Privilege, mutta tässä vaiheessa en kuitenkaan allekirjoita tätä faktana. Oikeaan autoonkaan ei liene tulossa mitään ulkopuolisia mallimerkintöjä, mutta nyt käytössä ei ole vielä edes esitettä, josta varustelinjaa voisi lähteä vertaamaan. Suomenkieliset värisävytkään eivät ole tiedossa, joten puhun vain hopeanvärisestä ja tummasta, jälkimmäisen ollessa joku uusi ja tosi hankala metallihohtovihreä. Mallien rasioissa värien nimet ovat Berlinen "Gris Platine" ja Breakin "Gris Ardoise". Pienoismalliproffa Kari Kitti suoritti ankaraa suomennosta Breakin väristä ja päätyi sävyyn nimeltä sinihallava. Lisäksi metallisävyyn on sekoitettu liuskekivensävyisiä kiteitä. Kaiketi kyseessä on taas joku uusi, hieno sävytys, jotteivät korjaamoiden muovimaalarit pääsisi liian helpolla. Nykyisten autojen muoviosat ovat jo melko joustavia, mutta ihan kaikkea nekään eivät kestä. Samalla kun autojen ulkomitat ovat jatkuvasti paisuneet, ovat pienet parkkipaikkakolhut kuulemma lisääntyneet selvästi, joten muovinkorjaus lienee varma tulevaisuuden leipäpuu.
Keula ja kylkilinja Autot ovat keulastaan identtisiä, keulan ilme noudattaa pitkälle nykysuuntausta, jossa ajovalot on viety hyvin ylös ja syvyyssuunnassa melko pitkälle. Valojen päällä on nykytyylin mukaan laaja, kirkas lasi tai muovi, jonka alta löytyy moderni valotekniikka. Lasi on lähes sileä sisuskalujen muodostaessa valokuvion. Mallin valot ovat hyvin pikkutarkkaa työtä, lasi on muovia ja sen alta pystyy erottamaan heijastimen muodot ja polttimoiden paikat. Valojen muotoilu ja ominaisuudet selvinnevät parhaiten lähikuvista, mallina toimii Breakin etulamppu. Mallin ollessa kädessä siitä erottuu selvästi ksenonvalaisin, mutta onko se vakiovaruste, on vielä kysymysmerkki. Lagunan kohdalla eräs uudemman Renaultin tavaramerkki, kaksiosainen maski, on kadonnut. Konepellin alareunan ja massiivisen muovisen keulapalan/puskurin välissä on nyt vain hyvin matala musta kaistale, jota ei enää voi maskiksi kutsua. Edestä katsottuna näkymää hallitsee iso, musta ilmanottoritilä, jonka päistä löytyvät linssityyppiset sumuvalot. Tämän ison ritilän yläreunassa on kaartuva, hieman ulos työntyvä kromilista, joka antaa tosi hyvän säväyksen auton keulaan. Pikkuautossa iso ritilä muodostaa rungon tälle kokonaisuudelle, samaan muovipalaan on lisätty sumuvalot sekä tuo kromilista.
Keulan uloimmat alanurkat on muotoiltu melko voimakkaasti. Muoto ei erotu niin selvästi pienoismallissa, mutta oikean auton kuvassa se kiinnitti huomiota. Mallin etukulmasta on ohessa lähikuva, josta tuo pullistus kyllä erottuu. Kyse lienee aerodynamiikasta, sillä linja jatkuu kyljen helmapellissä, muuttuen taakse mentäessä kapeammaksi. Konepeltiin on tuttuun Norevin tyyliin upotettu kiiltävä Renaultin merkki. Aivan alimmaisena etuhelmassa näkyy musta pieni "huuli", sen erottaa helpommin hopeanvärisestä korista. Mallissa se on osa pohjalevyä, mutta oikeassa autossa tuo osa on kaiketi erillinen muovilista. Olen yrittänyt saada kaikki oleelliset, höpinän yhteydessä mainitut seikat kuvattua, mutta pahoittelen kuvien heikkoa laatua. Kuvausolosuhteet olivat valonpuutteen takia todella vaikeat, eikä tumma farmarimalli tai laatikoista irronnut nukka ainakaan helpottanut hommaa yhtään.
Kylkilinja on melko tuttua uudempaa Renaultia, ovissa kulkee pitkittäinen lista ja aivan auton helmassa on edellä mainittu, hiukan jyrkempi pokkaus. Pienoismallissa koko kori on aina kylkilistoja sekä keulan ja perän isoja muovipintoja myöten yhtä ja samaa metallia. Samaa metallia ovat myös ovenkahvat, ne ovat jälleen kohovalua ja viimeistelty maalilla. Erilliset taustapeilit ovat kiinni muovisissa kolmioissa ja peileistä löytyvät nykytyyliin valkoiset sivuvilkut. Pienoismallin vilkku on erillinen, mikromaalisen pieni muovipala, joka on upotettu peiliin! (on siinäkin jollain päivätyö…)
Peilit ovat naamapinnoiltaan korinväriset, alapuolelta mustat ja niissä on aidosti peilaava teippipinta. Kolmio on siis muovia, B-pilari on metallia ja osa pienoismallin koria, mutta loput mustat listat, joita molempien autojen laseista löytyy, ovat muovia. Mallin lasit muodostuvat yhdestä isosta muovipalasta, johon on värjätty nuo tummat alueet, päälle on kiinnitetty em. mustat listat sekä molemmissa malleissa myös takalasin pyyhin. Takalasin pyyhkimet ovat Norevin yleismallia, mutta autoihin nähden kyllä oikean kokoiset ja mahtuvat hyvin ruutuihin. Tuulilasin pyyhkimet ovat hyvin yksinkertaiset, mustat muovipalat. Molemmissa malleissa on hopeamaalattu, metallivalua oleva lista, joka kiertää koko sivuikkuna-alueen. Se erottuu tummasta mallista paremmin, samoin kuin moni muukin yksityiskohta. Väri onkin hankala juttu, pienoismallin valokuuvajalle hopeasävy on sieltä helpoimmasta päästä, kun tumma metallihohtoväri taas edustaa toista ääripäätä ollen lähes painajainen. Hämärä vääristää värin, oikein kirkas keli tuo kiteet liikaa esille ja salamavalon voi unohtaa heti alkuunsa.
Suurimmat erot takapäässä Autojen takapäistä löytyvät luonnollisesti suurimmat keskinäiset erot. Henkilöauton perää voisi verrata moneenkin merkkiin, niin yleismallisia ja tekisi joskus mieli sanoa tylsiä, tahtovat nuo nykyautot olla keskenään. Se on kuitenkin tämän päivän henki ja kaukana takana ovat ne ajat, jolloin eri automerkit saattoi tunnistaa jo pitkän matkan päästä. Lagunan henkilömallia tehdään, kuten edeltäjäänsäkin, ainoastaan viistoperäisenä, joten takaluukku ja iso lasi muodostavat suurimman osan perästä. Vaakapintaa luukussa ei paljoa ole, sellaista löytyy vain takavalojen yläkulmien väliseltä matkalta. Siitä luukku taipuu jyrkästi alas, lisäksi taitekohdassa on pieni, mutta terävä pokkaus. Luukku aukeaa melko alhaalta ja sen maalattu alue on pienoismallissa lähes pystysuora, mutta ei aivan.
Takavalojen ja keskeltä perää löytyvän Renaultin merkin alapuolella kulkee pieni, lähes huomaamaton taitekohta joka hopeanvärisessä mallissa häviää lähes kokonaan. Osasyynä on aavistuksen liian varovasti mallinnettu pokkaus, ainakin oikean auton valokuvan perusteella. Auton perästä löytyy myös hyvin jyrkkä porras, se on kolottu puskuriin niin, että itse luukku jää syvemmälle pulleiden "takaposkien" väliin. Takapään ns. puskuriosa on tuotu selkeästi ulommas muusta korista, se on muutoin sileä, mutta rekisterikilvelle on varattu selvä oma paikkansa. Takavalot ovat melko suoralinjaiset, ne kaartuvat ulkoreunoistaan hiukan alas, mutta eivät tule paljoakaan sivuille. Valaisimet on upotettu koriin ja ne muodostuvat oikeassa autossa kahdesta osasta. Takaluukun sauma kulkee takalyhdyn poikki ja valaisimen kaartuva osa jää paikoilleen, kun luukku avataan. Pienoismallin valoihin on tehty pieni ura, mutta valo on yhtä ja samaa, punaista muovia. Takavalot istuvat hyvin paikalleen, mitään valujäämiä ei löydy, mutta olisin toivonut mallitehtaan jatkavan viimeistelyä loppuun asti. Nyt takavalon kirkas osa on maalattu hopeamaalilla, jonka sijaan olisin toivonut kirkasta muoviosaa. Lisäksi oikean auton valaisin on upotettu sisäreunastaan enemmän, kun pienoismallissa tuo sisäreuna on lähes tasoissa luukun kanssa.
Koko perä on lievästi kaareva, parhaiten muoto tulee esiin ylhäältä katsottaessa ja tässäkin värillä on taas suuri merkitys. Ihmissilmää kun on niin tavattoman helppo hämätä. Autossa on iso Laguna-teksti keskellä perää, heti tuon pokkauksen ja logon alapuolella. Lisäksi aivan luukun oikeassa alanurkassa lukee Renault. Pikkuauton merkinnät ovat hyvin ohutta teippiä ja niin vaaleaa, ettei niitä meinaa millään huomata. Mallimerkkien "puute" saa perän näyttämään pystymmältä ja hiukan tyhjältä, itse hoksasin nuo teipit vasta omista valokuvistani, en hehkulamppujen valossa paljaalla silmällä. Tämäkin on jälleen värikysymys, tummassa mallissa teippi näkyy vallan mainiosti ja ihmettelin kauan, miksi merkit ovat vain farmarimallissa. Oikeassa autossa tuo LAGUNA-tekstin muoto näyttää vastaavalta mallirasioiden kiiltäviin laattoihin kaiverrettujen tekstien kanssa. Toteutus on kuitenkin päinvastainen, oikeassa autossa teksti on takaluukussa kiiltävillä kohokirjaimilla.
Farmarimallin takapää on hiukan omaleimaisempi. Sitä, onko farkku sisältä sen tilavampi, en ryhdy numeroiden puuttuessa arvailemaan, mutta itse tykkään tästä korista enemmän. Tosin silläkin on suuri merkitys, että päälakeni kulkee melko korkealla ja kokemuksiin perustuen suorakattoisemmassa autossa on aina parempi pääntila takapenkillä. Väri tekee jälleen sen, ettei muotoa ole helppo saada esille. Ongelma on suurin metalliväreissä, joissa mallitehdas käyttää samaa sävyä oikean auton kanssa. Ideana se on kunnioitettava ja toimii oikein toteutettuna, mutta lähietäisyydeltä katsottuna Norevin esitys ei oikein vakuuta. Asia korostuu nimenomaan tämän firman tuotteissa, joissa metallivärin kiteet ovat liian suuria näin pieneen kappaleeseen. Kova valo, lähikuvat yms. saavat maalauksen näyttämään jopa vialliselta, vaikka sävy olisi prikulleen oikea. Maalaustapahan ei tietenkään ole sama kuin autotehtaalla, mutta soisin varsinkin Norevin päivittävän tekniikkaansa. Maalausta on pakko verrata toisen, kalliin valmistajan malleihin (Minichamps) ja tuntuu kuin Norevilla olisi jääty hiukan lepäilemään. Se mikä tyydytti vielä 90-luvulla, ei vastaa enää tämän päivän vaatimuksia.
Breakin takalasi on paljon matalampi kuin henkilömallin, se on melko viisto, mutta luukun umpinainen osa näyttää aluksi lähes pystysuoralta. Suora se ei silti ole, vaan kaartuu monestakin kohtaa. Vaikka tuo väri hämää silmää, tarkka muotoilu paljastuu, kun mallia oikein jaksaa syynätä ja pyöritellä. Takalasin alareunasta, juuri lasin ulommaisen kaarteen kohdalta, alkaa melko jyrkkäkin pystypokkaus. Se jatkuu alas, kiertää rekisterikilven ja nousee takaisin ylös, toiselle sivulle takaluukkua. Tämän muodon keskelle jäävä alue on luukun uloin osa, sen sisälle jäävät rekisteri, kilven yläpuolella oleva kromilista sekä kiiltävä Renaultin merkki (muoto näkyy parhaiten takakulman lähikuvissa). Kilpi on taas saanut selkeän, oman syvennyksensä ja kromilista tuo tyylikkään säväyksen ulkonäköön. Se lienee oikeasti samalla takaluukun kahva, jonka alla on kilven valo. Takavalot ovat huomattavasti enemmän sivuilla kuin henkilöautossa. Ne ovat myös vahvemmin muotoillut ja mikä oudointa, tässä pienoismallissa paljon enemmän viimeistellyt. Valaisimiin on jostain syystä paneuduttu enemmän ja niiden laseista näkyy nyt läpi. Takaluukku aukeaa siis hyvin alhaalta ja puskurista löytyy vastaava, jyrkkä porras ja kolo kuin henkilöautostakin. Koko luukkuosa jää näin huomattavasti takakulmia sisemmälle. Nykyautoissa ei oikein tiedä, miksi mitäkin osaa tulisi nimittää, mutta takaosan iso muovipala (takakulma/ puskuri-muoviosa) lienee oikeassa autossa yhtä palaa, samaan tapaan kuin muissakin uusissa Renaulteissa. Takavalot on upotettu koriin juuri pellin ja muovin liitoskohtaan, eivätkä ne nouse lainkaan luukun mukana. Takalasin yläreunaan on upotettu lisäjarruvalo, se on päältä valkoinen ja lasiosa on kirkas, joten se muodostuu kaiketi punaisista led-valoista. Farmarin perä näyttää tyylikkäämmältä myös siksi, että nuo kaksi mallimerkintää näkyvät nyt erittäin hyvin; Kromilistan yläpuolella on iso Laguna-teksti ja luukussa, kilven oikealla puolella on jälleen Renaultin teippi. Eräs Norevin pomminvarma tavaramerkki on tuo koriin upotettu, erillinen Renaultin logo tai paremminkin sen asennus. Se on aina vinossa, ainakin toisessa päässä mallia. Melko outo juttu, ettei merkkiä saada suoraan vuosien harjoittelusta huolimatta. Asia nyt ei ole maata mullistava ja toisaalta se alkaa saada jo huvittaviakin piirteitä, josta riittää varsinkin ns. sisäpiirihuumoria.
Asioita autojen alta Autoissa on myös takana, aivan alahelmassa musta osa (kaiketi muovilista). Pakoputkistoista voi päätellä, että pikkuautoissa on keskenään samanlaiset moottorit. Autojen alta näkyy iso, poikittainen takapönttö, josta tulee kaksi kiiltävää putken ulostuloa ja niille on pienet kolot tuossa mustassa helmapalassa. Putket ovat erittäin näyttävät ja tuovat näihin autoihin sporttisen säväyksen. Helmapala on muuten identtinen, mutta Berlinessä siihen on upotettu punaiset, pienet valot molempiin kulmiin. Valot ovat pienoismallissa muovia, samoin kuin musta helma. Farmarissa on tietysti myös kattokaiteet, ne vaikuttavat yllättävän paljon auton ulkonäköön. Vaikka pienoismallin kaiteet ovat pehmeää muovia, lopputulos on silti hyvän näköinen ja sehän on näissä sisäkäyttöön tehdyissä autoissa se tärkein juttu. Malleissa on alla keskenään identtiset, kaiketi varustepakettiin kuuluvat alumiinivanteet. Pienoismallissa ne ovat tuttua tämän valmistajan laatua; mallinnus on kaukaa ihan hyvän näköistä ja koko on oikea. Moitteita sen sijaan tulee viimeistelystä ja maalipinnasta. Vanteen pinta on turhan karhea ja liian harmaa sopiakseen tyylikkääseen erikoisvanteeseen. Sen soisi olevan ainakin sileämpi, mutta myös kiiltävämpi, se istuisi paremmin yleisvaikutelmaan. Nyt vanne on läheltä katsottuna kuin spraypullolla maalattu. Lisäksi pienet huokoset, valujäämät yms. kuuluu siivota pois tässä hintaluokassa, sillä tämän sarjan autot maksavat paljon myös Euroopan mallikaupoissa. Molemmissa on samanlaiset isot matalat renkaat, joissa on siisti ja hyvä kuvio, mutta rengaskoko ei ole vielä tiedossa. Sisätilat Kummassakaan mallissa ei ole aukeavia luukkuja, vaan kaikki ovien ja luukkujen saumat on taas valettu koriin. Valu on kyllä hyvää ja siistiä, siitä saa heti selkeän käsityksen jokaisen luukun paikasta ja muodosta. Kaikki tarvittava aina bensatankin luukkua myöten on paikoillaan. Vain etusivulasit ovat auki, se tarkoittaa jälleen sitä, että sisänäkymät ovat hyvin rajalliset. Sinne näkee kyllä mainiosti, kun malli on kädessä, mutta kuvaaminen on vaikeaa, selittely vielä vaikeampaa…
Molemmissa on beige verhoilu (lienee nahkaverhoilu) niin penkeissä kuin ovissakin. Penkit on muotoiltu voimakkaasti, edessä on hyvät sivuttaistuet ja kaikki verhoilun saumat yms. on mallinnettu kohdalleen. Henkilöauton hattuhylly on todella iso ja siinä on myös melko paljon muotoilua. Farmarissa on vastaavasti se, kaiketi rullalla toimiva verho vedettynä paikoilleen. Oviin on muotoiltu erikseen kyynärnojat ja kaiketi audiolaitteiden kovaääniset. Ovien aukaisukahvat ovat harmaat ja upotettu mustiin koloihin. Lasinnostimia ei ovissa ole, joten sähkölasit jäävät ainoaksi vaihtoehdoksi. Keskikonsoli ja ratti ovat samaa beigeä, ratti näyttää kolmipuolaiselta, mutta on oikeastaan nelipuolainen. Konsoli on massiivisen oloinen sisältäen kyynärnoja/ tavaralokeron, vaihdekepin sekä ison monitoimikatkaisimen. Kojelauta on päältä musta, naamaosa on beigeä ja mustaa ja muotoilu on kaarevaa. Kojelaudasta erottaa mm. ilmasuuttimet, hansikaslokeron, joitain kytkimiä sekä ison, sinisen näyttöruudun. Ruudulta pitäisi löytyä mm. navigaattori, jos ulkomaalaiseen mainospuheeseen on uskominen. Kojelauta kaareutuu keskeltä enemmän matkustamoon ja on ylhäältä katsottuna lähes symmetrinen, mutta mittariston päällä on oma, musta kupunsa. Mittaristo on runsas ja valkopohjainen, viisarit ovat punaisia. Paljon muutakin, mutta tosi pientä nippeliä kojelaudasta löytyy. Niin pientä, etten edes yritä arvata mikä mikin on.
Mistä saa ja mitä saa Tällaiset versiot uudesta Lagunasta on nyt siis tarjolla ja näitä voi ostaa merkin piirimyyjältä. Nämä yksilöt on poimittu ensimmäisenä Suomeen saapuneesta erästä, joten ihan tuorein varastotilanne ei ole tiedossa. Tilaamalla pitäisi ainakin järjestyä, sillä mallit ovat Renaultin tarvikeluettelossa seuraavilla varaosanumeroilla: Berline 77 11 423 246 ja Break 77 11 423 247. Värivaihtoehtoja Lagunaan tulee varmasti myöhemmin lisää, mutta joskus siihen kuluu jopa vuosia. Hinta kannattaa myös huomioida, ainakin tähän asti täysin samat autot ovat olleet paljon kalliimpia mallikaupassa kuin merkkiliikkeen kautta hankittuina. Tilanne onkin melko erikoinen, harvoin Ranskalaisen tehtaan pienoismallin saa halvemmalla Suomesta kuin sen kotimaasta. Tarkoitan nyt nimenomaan mallikauppojen hintoja, joita voi seurata netistä. Moni muu merkki kannattaa tilata ulkomailta postitse, mutta Renaultin etsintä, varsinkin tuoreemman vuosikerran ollessa kyseessä, kannattaa yleensä aloittaa piirimyyjältä. Moni ehkä ajattelee, että marisen pikkujutuista, kun moitin mallin vanteita tai maalaustekniikkaa. Tavallaan ne ovatkin pikkujuttuja, mutta painotan asiassa nimenomaan mallin hintaluokkaa. Kioskiauton pikkuosissa sitä antaa paljon enemmän anteeksi, virheet ja pikku puutteet ikään kuin kuuluvat halpaan hintaan. Muitakin edullisia malleja toki löytyy, mutta kioskisarja on jo monille tuttu ja siksi vertaan hinta / laatusuhdetta yleensä niihin. Nämä paremmat mallit kuten Minichamps, Norev ja muutama muukin merkki ovat aina kalliimman puoleisia ja siksi niiltä on lupa vaatia enemmän. Ainahan jokainen haluaa rahoilleen parhaan mahdollisen vastineen, siksi kalliimpaa tuotetta rohkenee myös helpommin arvostella. Huonoja nämäkään autot eivät missään nimessä ole, siitä ei suinkaan ole kysymys. Norevin erikoinen rasia on myös ehtinyt jo aiheuttaa keskustelua kerääjien keskuudessa. Tällainen rasia on hiukan kaksipiippuinen juttu, se antaa kyllä mallille ensin pientä lisäarvoa, mutta jos hankkii vain yksittäisen mallin vaikkapa omasta autostaan, on tällainen kannellinen, pyörivällä alustalla varustettu laatikko oikein hieno. Laajemmin tiettyä merkkiä, nyt siis Renaulteja keräävälle harrastajalle näistä sen sijaan muodostuu ongelma. Rasia vie paljon tilaa, joten vitriiniin sitä ei voi ajatellakaan, vaan auto päätyy esille erikseen ja rasia vie turhaa varastotilaa. Ei voi myöskään välttyä ajatukselta, paljonko rasia vaikuttaa pienoismallin hintaan. Aiemmin mm. tämän sarjan mallien pohjalevyt olivat metallia, mutta vaihtuivat muoviseksi samaan aikaan, kun iso rasia tuli kuvioihin. Tässä uudistuneessa versiossa on kaiken lisäksi sisäpuolinen nukkaverhous, joten malli on heti uutena kauttaaltaan aivan hienossa pölyssä. Pöly tunkeutuu ihan joka paikkaan ja kiusasi mallien kuvaamistakin todella paljon. Toivottavasti näistä rasioista ei tule tämän paremman mallisarjan vakiintunut tapa, vaan tarjolla olisi myös perinteisempi vaihtoehto.
-Markku Rantanen -