Kuukauden auto: Renault Vel Satis, helmikuu 2008

Esikuva Nyt ihmettelette heti ensimmäiseksi, miksi esittelen peräkkäisinä kuukausina keskenään näinkin samantyyppiset mallit kuin Laguna ja Vel Satis. No juuri siksi, kyllä tämä on ihan harkittu veto vaikka usein valitankin, miten vaikeaa on löytää jollain lailla erilaisia, lukijoille uusia malleja. Nyt kun edellinen malli on vielä tuoreessa muistissa, on kiinnostavaa verrata, miten paljon autot ovat muuttuneet kuluneen kuuden vuoden aikana. Niin pienoismallit kuin esikuvatkin ovat mielestäni hyvinkin vertailukelpoisia. Aivan kuten tammikuussa esitelty malli, myös tämä auto on samaa, Norevin kalliimpaa sarjaa. Oikeat autot sopivat myös rinnakkain, edellisen kuukauden auto oli ns. vakiomalliston huippuversio ja tämä on koko automerkin lippulaiva. Markkinoille tullessaan Vel Satis oli suurin, kallein ja sisälsi kaikki varusteet, mitä autoon vain saattoi kuvitella saavansa. Auto esiteltiin Ranskassa vuonna 2002 ja se tehtiin samalle pohjalevylle Lagunan kanssa, vaikka ensimmäisenä tästä ehkä tulee mieleen Avantime. Nämä kaksi isoa erikoismallia tehtiin kuitenkin eri tehtaissa, joten mikään Avantimen sisarmalli tämä ei tosiaankaan ole. Pelkällä korinvaihdolla ei Vel Satista sentään ole luotu, pituutta saman ikäiseen Lagunaan verrattuna on 9.5 cm enemmän, jolloin pohjalevyä on jouduttu muuttamaan ja korkeuttakin autolla on 158 cm. Pohjalevy ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään noista päivistä, "velsun" näkyvin muutos kun on toistaiseksi rajoittunut etusäleikköön ja takavaloihin. Tämän mallin ja tammikuisen Lagunan kanssa on vielä eräs yhtäläisyys, jonka koen henkilökohtaisesti suurimpana. Pienoismallia ei millään pääse tällaisen jutunteon yhteydessä vertaamaan esikuvaansa. Tai miksi ei pääse, jos jaksaa matkustaa, mutta ihan tuosta osuuskaupan pihasta ei Vel Satista bongata, sen verran harvaa on sen esiintymistiheys näillä leveysasteilla. Tätä kirjoitettaessa näitä autoja oli maahamme rekisteröitynä viisi kappaletta, joista ainakin yksi tuotiin uutena vuonna 2003. Tuolloin sattui nimittäin olemaan se vuosi, jolloin Ranskan silloinen suurlähettiläs Jean- Jacques Subrenat otti vastaan uuden virka- autonsa. Tämä kertoneekin jo hyvin, mille tasolle ja minkälaiseen käyttöön auto alun perin suunniteltiin. Suomen tuontiohjelmaan Vel Satis ei ole kuulunut, eikä kuulu nytkään. Autoa kyllä tehdään edelleen Sandouvillessa, samassa tehtaassa Lagunan ja Espasen kanssa, joten kai sellaisen voi Suomeenkin tilata. Äkkiähän tuo selviää soittamalla Miikka Sonkille Raision Keskusautohalliin, joskin tilausta tehdessä kannattaa huomioida, että auto pitää myös maksaa… Moottorivaihtoehtoja on useita, 2.0T, 3.5 V6, 2.0 dCi 150 ja 175 hv, 2.2 dCi ja 3.0 dCi. Tämän pienoismallin / sen esikuvan nokalla hyrrää suurin bensamoottori, Nissanin ja Renaultin yhteistyökone mallia V6, tilavuutta 3.5 litraa ja venttiileitä 24 kpl. En tiedä, mutta uskon vahvasti että tähän moottoriin pohjautuu myös Formula Renault 3.5 - luokan kilpurin kone. Formuloita kepitetään kuitenkin käsin, toisin kuin tätä autoa, jota liikuttaa viisivaihteinen automaattilaatikko. Kori on paitsi iso, myös kieltämättä melko erikoisen näköinen. Ainakin voidaan sanoa, että se poikkeaa huomattavasti siitä, mihin yleensä on totuttu, kun kyse on sikariportaan kulkuvälineestä. Poissa on pitkä sedan - mallinen takaluukku, samalla heitolla mm. pitkät ylitykset ja olematon maavara on viskattu kauas historiaan. Tämän haluaisi mielellään lokeroida johonkin tila- auton ja konseptiauton välimaastoon, mutta kyllä kyseessä on ihan reilusti henkilöauto, ikään kuin joka suuntaan turvonnut sellainen. Tai sitä se oli esittelyvuotenaan, enää ei "velsun" muotoilu hätkäytä. Pienoismalli / pilkunviilausosio Jutun päätähti, metallinen Vel Satis pienoismalli on mittakaavaltaan tuttu 1:43 ja siis Ranskalaisen Norevin valmistama. Kuten jo aiemmin kerroin, tehdas tekee monesta mallista kahden eri hintaluokan versiota, joista tämä kuuluu taas siihen kalliimpaan sarjaan. Malli on poikkeuksellisen painava, se johtuu pitkälti metallisesta pohjalevystä, jota tehdas vielä käytti, kun tämä malli oli uutuus. Ja uutuus tämäkin tosiaan oli, sillä malli on hankittu jo vuonna 2001, ennen oikean auton esittelyä. Kuvista näkee, miten auto on vuosien saatossa saanut pieniä osumia ahtaassa vitriinissä. Puskureissa on lisäksi jotain likaa, mutta jätin sitä johonkin tarkoituksella näkyviin, osoituksena etteivät nämä säily uuden veroisina sen paremmin kuin oikeatkaan autot, oli käsittely sitten miten huolellista hyvänsä. Puskurien tahrat lähtenevät pois pelkällä puhdistuksellakin, mutta jätin ne omistajan huoleksi. Kaikkea ei sitä paitsi edes kannata koittaa putsata, joskus etukilven pienet nirhaumat ovat pienempi paha kuin mahdollisesti pesussa irronnut maali ja teksti. Joissain lähikuvissa auton väri on hiukan liian tumma, yleiskuvissa valaistus on parempi ja väri osuu enemmän oikeaan. Renaultin esitteen mukaan sävy on beige angora, kaiketi joku samppanjan ja hopean välimuoto. Varustetaso tässä yksilössä on Initiale, kuten se oli kaikissa Suomen piirimyyjien kautta myydyissä (ja ehkä vieläkin myytävissä) Vel Satis pienoismalleissa. Heikkojen valaistusolosuhteiden takia tästä mallista ei ole paljoa yksityiskohtaisia lähikuvia, mutta jotain sentään. Sain tämänkin auton käsiini vasta niin myöhään syksyllä, ettei tarkkoihin pikkukuviin ollut mitään mahdollisuutta, valoa ei kerta kaikkiaan enää riitä niin pieneen väliin jossa kamera ja pikkuauto ovat lähes kiinni toisissaan. Paremmin valoa riitti hiukan kauempaa otettuihin yleiskuviin, hetkittäisen ilta- auringon tullessa pois pilvien takaa, joten tutkitaan mitä kaikkea paremmassa valossa paljastui.
	Heti alkuun mallin keulasta löytyy taas yksi Norevin kömmähdys, joista urputin jo tammikuun jutussa. Konepellin etureuna putoaa oikeassa autossa jyrkästi ja terävästi alas muodostaen pienen lipan auton "naaman " ylle, säleikön ja keulan keskiosan jäädessä syvemmälle. Pikkuautossa tuo lippa puuttuu, tarkkaan katsottaessa näkee miten tuon taitoksen valu kyllä alkaa kuskin puolelta, mutta katoaa johonkin kesken matkan, aika tasan tuon
keulamerkin kohdalla (tuo ns. konepellin lippa erottuu parikuvan uudemmasta versiosta). Ritilöiden välissä oleva sileä osa tekee myös melko terävän mutkan tullen lähes puskurin etureunaan, mutta sekin on valettu hiukan oudosti. Keskiosa tulee kyllä eteen, mutta on liian pyöreä ja etureunan särmä uupuu. Konepelti taitaakin olla huonoiten mallinnettu osa koko autossa, pellin keskipokkauskin on kovin vaatimaton. Säleikön ritilät sen sijaan ovat erillisiä, muovista tehtyjä osia ja varsin onnistuneita. Kiiltävät rivat ovat oikeasti ulompana kuin musta tausta, kyseessä ei ole mikään maali- tai teippikikka. Auton valojen muotoilu on melko omaperäistä ja mallinnus on saatu hyvin onnistumaan myös pikkuautossa. Valojen lasit ovat muovia, ne pursuilevat hiukan, eikä valujäämiäkään ole viitsitty poistaa, mutta valojen olemus ja tekniikka on saatu silti hyvin esille. Keulan keskiosa tulee siis reippaasti ulospäin, sen erottaa parhaiten viistosta kuvakulmasta. Aivan keskeltä keulaa löytyy Renaultin logo ja jälleen tietysti hiukan vinossa. Puskurin korin värinen, lähes keulan levyinen osa on valettu hiukan ulommas ja se on täynnä pieniä koloja, ihan kuten kuuluukin. Kiiltävässä pinnassa kolot hiukan heijastelevat, ehkä mittakaavakin on vähän vaatimaton toistamaan tällaisia yksityiskohtia ja niinpä lopputulos ei ole paras mahdollinen. Sen sijaan oikeassa autossa tuo osa on muovia ja sen sävy poikkeaa muusta väristä ollen erittäin tyylikäs ns. silkinhimmeänä. Sen lisäksi, että pala on eri sävyinen, se erottuu puskurin yläosasta ohuella kromilistalla niin keulassa kuin perässäkin. Tuon kromilistan soisin oleva paikallaan myös pikkuautossa, erillisenä osana. Nyt se on tehty vain ohuella harmaalla maaliraidalla, eikä se juurikaan erotu muusta puskurista. Tuossa uudemmassa hopeanvärisessä autossa lista ei näy lainkaan.
Jostain syystä mallitehdas on jättänyt pois myös lampunpesurit, jotka ovat pienten peitelevyjen alla piilossa. Musta alaosa on onneksi löytänyt paikkansa ympäri koko auton, se on tehty erikoisesti, mutta onnistuneesti. Oikeassa "velsussa" se on muovia, ainakin etu- ja takapäässä, mutta kaiketi
myös sivuhelmoissa. Tässä pikkuautossa musta osa on metallia, mutta se on maalattu jollain niin, että se tuntuu ja näyttää ihan muovilta. Keulan alimmainen osa on kiinteää, samaa valua korin kanssa, keskellä oleva ritilä taas muovia. Metalliosan päissä näkyvät linssityyppiset sumuvalot, muoviritilän vasemmasta päädystä löytyy yksinäinen, musta ympyrä. Se kertoo, että autossa on nopeuden mukaan säätyvä, automaattinen vakionopeussäädin ja tuossa ympyrässä on sen tunnistinanturi. Samassa linssissä saattaa olla myös parkkitutka, siitä en saanut täyttä varmuutta tutkiessani ulkomaankielisiä esitteitä. Tässäkin mallissa on taas rekisterilaattoina nuo esittelykilvet. Se johtuu käsittääkseni siitä, että malli oli kauppoihin tullessaan aivan uusi, eikä rekisteröityä esikuvaa ollut vielä olemassa. Oletteko panneet merkille, että pienoismalli, jonka esikuva on liikenteestä tuttu, on yleensä varustettu aidoilla kilvillä. Sinänsä toisarvoinen seikka, mutta näin se yleensä on, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tässäkin pienoismallissa kilpien paikat on tehty hyvin, mutta itse kilvet eivät oikein istu koloihinsa, kenties tarkoituksella? Konepellin ja tuulilasin väliin jää laaja syvennys, jonka suojassa tuulilasin pyyhkimet lepäävät. Pyyhkimet ovat ns. vanhaa "mersumallia" ja pyyhkivät ristikkäin, tuo systeemi on pienoismallissa ihan oikein, mutta osat ovat tuttua ja vaatimatonta yleismallia. Mallipajan kokoonpanolinjalla lienee lokerikko täynnä keskenään samanlaisia, mustia pyyhkijöitä, joita sitten tungetaan jokaiseen autoon kunnes tehtaan pyyhkijämalli tai alihankkija vaihtuu. Tästä johtuen ne ovatkin enemmän suuntaa antavat, mustat muovipalat kuin varsinaiset pyyhkijän pienoismallit.
Kun lähdetään kulkemaan kylkilinjaa taaksepäin, on auton sivuprofiili melko selkeä ja simppeli. Ensimmäinen pikkuosa tulee vastaan juuri ennen etuovea, siihen kohtaan korivalua on upotettu valkoinen sivuvilkku. Sivuvilkut ja sivuovien kahvat on toteutettu tuttuun Norevin tyyliin, ne on valettu koholleen ja viimeistelty maalilla. Muovinen, erillinen sivuvilkku sopisi paremmin tämän tason tyyliin. Ovien kahvat ovat asialliset näinkin, varsinkin kun kahvojen alle on tehty ne sormenpäiden vaatimat syvennykset. Nuo kolot eivät ole suuret, mutta saavat heti mallin vaikuttamaan enemmän "tosissaan tehdyltä". Joissain malleissa kahva on valettu suoraan sileän kylkipinnan päälle, silloin tuon em. syvennyksen puutteen kyllä huomaa. Mallin lasit ovat myös tuttua tavaraa jo aikaisemmista saman tehtaan autoista. Koko lasikehikko on taas yhtä ja samaa tavaraa, laseissa olevat tummat alueet on tarkkaan värjätty ja lasien päälle on asennettu kehikko jossa jokainen lista osuu tarkasti paikoilleen. Näin on saatu aikaan hämäävä vaikutelma, aivan kuin mallissa olisi tosi paljon pieniä erillisiä osia, vaikka mitään irtolistoja ei todellisuudessa ole. Ainut lasiosa, jonka erillisyydestä en mene takuuseen, on tuo pieni ruutu, aivan etummaisena sivulaseissa. Oli se sitten irtopala tai osa kokonaisuutta, on se ratkaisuna taas yksi tämän auton erikoisuus. Toteutustapa oli vielä melko harvinaista tämän vuosikerranhenkilöautoissa. Laseihin liittyen muu on siis muovia, mutta mallin B- tolppa, sivulasien alareunassa kulkeva mattamusta vaakalista sekä edellä mainitun pikkuikkunan edessä oleva alue ovat metallia. Samat listat, lasit yms. löytyvät luonnollisesti molemmin puolin autoa, vaikka puhun yksikössä. Sivulasien ulkokehää ja takasivulasia koristaa myös hopean värinen lista. Tuo ulommainen, pitkä kaareva lista on hiukan kohollaan ja siis osa korivalua. Lista sekä edellä mainitut mustat metalliosat on varmasti maalattu käsin, en usko että mikään kone saisi aikaan noin tarkkaa jälkeä. Tottahan kyljistä löytyy myös ulkopuoliset taustapeilit, ne ovat muovisia irtopalikoita, jotka on maalattu korin väriseksi ja ne peilaavat aidosti. Kyljessä on kohovalulla toteutettuna myös tuo merkille ominainen, pitkittäinen lista, sen etupäästä löytyy teippaus, joka paljastaa millä moottorilla tässä ollaan liikkeellä. Myös ovien, takaluukun ja ns. puskurien saumat on tuotu hyvin esille. Mikään luukku ei taaskaan aukea, mutta konepeltiä lukuun ottamatta ne on saatu näyttämään täysin aidolta, kunhan ei tutki mallia liian läheltä. Bensatankin luukku sekä katolla olevat saumat noudattavat samaa kaavaa ja itse ideahan on melko vanha, mutta toimii hyvin vielä tänäänkin. Vastaavaa systeemiä on periaatteessa käytetty niin kauan kuin näitä metallivaluautoja on tehty, mutta vasta keräilyautoissa näihin luukkujen yms. saumoihin alettiin kiinnittää tosissaan huomiota. Tosin joissain vanhoissa leluautoissakin on jo hyvin tarkat luukkujen saumat, korilistat jne.
Mallin takapäässä on lisää pieniä yksityiskohtia, joskin osin samoja kuin keulassa. Rekisterilaatta on vastaavanlainen, hiukan liian paksu esittelykilpi ja puskurin keskiosa täyttyy taas noista pienistä, koristeiksi tarkoitetuista koloista. Takalasin pyyhin on jälleen yleismallia, mutta onneksi tehtaalla on tarkkaan ottaen kaksi eri lokerikkoa näille pyyhkijöille. Takaa löytyy poikkeuksetta pienempi, siis ihan oikean kokoinen pyyhin, joka on asennettu tässäkin autossa lasin läpi, ei luukun peltiin. Lasin yläreunassa on punainen, erillinen lisäjarruvalo, joka erottuu hienosti ja on siistiä työtä. Paikka on taas sopivan erikoinen erikoiselle autolle, valo on upotettu takaluukkuun vaikka se äkkivilkaisulla näyttäisi olevan puolittain katon sisällä. Kyllä katollakin on tavaraa, hiukan jarruvalon etupuolella näkyy musta, hyvin lyhyt ja erikoinen antenni. Auton varsinaiset takavalot ovat vähän joka suuntaan pyöreät, ne kaartuvat paitsi sivuille, myös ylöspäin. Valot ovat erillisiä muoviosia ja toteutus on ihan hyvä. Tässä ensimmäisen polven Vel Satiksessa ei vielä ole pitkiä, kirkkaita alueita takavaloissa, hiukan tummemmat alueet kyllä. Nuo tummat alueet on nyt värjätty hienosti, eikä vain sutattu tussilla, valujäämät eivät tosin kuuluneet enää edes vuonna 2001 tämän hintaluokan malliin. Auton peruutusvalojen sijainti jäi itselleni hämärän peittoon, en löytänyt niitä tästä mallista, mutta en liioin oikean auton kuvista. Ehkä autolla ajetaan vain virka- aikaan, jolloin on valoisaa…? Takaluukun sauma kulkee keskeltä takavaloa, toinen näkyvä sauma erottaa perän muoviosan muusta korista. Keskellä perää on taas tuo tuttu, kiiltävä merkki ja sen alla mallin teippi, joka oikeassa autossa on tehty kiiltävin kohokirjaimin. Kun perää katsoo aivan alaviistosta, sieltä erottuu taas mattamusta alue. Mustassa osassa on lähes auton levyinen kolo, jonka tarkoitusta en tunne. Se löytynee vain 3.5 V6 mallista ja oletan sen liittyvän jotenkin poistoilmaan, mutta paino on sanalla oletan. Tuon syvennyksen päistä näkyvät pienet takasumuvalot, ne eivät ole sen kummallisemmat kuin pienet pisarat punaista maalia, mutta ajavat asiansa kauempaa katsottuna. Luonnollisesti erilliset, muoviset valot olisivat paljon hienommat. Tässä autossa pitäisi olla myös peruutustutka, mutta mallitehdas on unohtanut asentaa anturit. Oikean auton kuvissa näkyy neljä pientä ympyrää tuon mustan helmaosan yläreunassa, lisäksi kilven oikealla puolella, alakulmassa on pieni neliö. Kaiketi pakkitutkan anturi on joku noista em. osista ja niitä ei pikkuautossa ole lainkaan. Takaa näkyy myös pakoputken ulostulo, joskaan se ei ole ontto. Tuon putken takia käänsin mallin yhtä pohjakuvaa varten kyljelleen, sillä alta löytyy massiivinen (ja varmaan oikeasti tosi edullinen) takapönttö. Aika erikoista, mutta ihan hienoa, kun tällainen osa on viitsitty asentaa malliin. Muutenhan pohjassa ei ole mitään kummallista, pohjalevy sekä akselit ovat metallia ja pohjassa on pääasiassa valmistajan merkintöjä, ei mitään teknisiä osia tuon putken lisäksi. Arvattavastikin auton rengaskoko on melko iso, 245/45/18. Renkaat on mallinnettu hienosti, niissä on hyvä kuvio ja koko täsmää ainakin silmämääräisesti. Vanteiksi on valittu Villa d´ Este tyyppinimellä kulkevat alumiinivanteet, mutta auton varustekuvastossa on tarjolla myös muita vaihtoehtoja. Tuosta samasta pohjakuvasta näkyy hyvin tuo mainittu rengaskuvio ja hiukan vanteen rakennettakin. Vanteiden mallinnus on täysi mysteeri. Vasta verratessani tätä vuoden 2001 mallia ja 2007 tehtyä pienoismallia keskenään, huomasin että vanhat vanteet ovat laadukkaammat. Kiilto/ maalipinta on näissä vanhemmissa vanteissa parempi, pultit erottuvat hienosti paikoiltaan ja viimeistely on muutenkin siistimpää. En tiedä minkälainen aikakone Norevin tehtaalle pitäisi lähettää, mutta juuri tämän vertailun myötä uuden Lagunan röpöläiset vanteet alkoivat ärsyttää. Tutkin muitakin Renaultien vannekuvia ja laatuvaihtelu on todella suurta, en ymmärrä miksi. Sisätilat ja varustelu Selasin pitkään erilaisia esitteitä ja koitin kurkkia sisälle pikkuautoon, mutta taas kerran hienot sisätilat jäävät turhan paljon piiloon, sillä vain etusivulasit ovat auki. Vertailun jälkeen päädyin kuitenkin Initiale- varustetasoon, se täsmäsi lopulta tähän malliin. Istuimet ovat todella muhkeat, pintamateriaali esittää harmaata nahkaa ja etupenkkien välissä on pienen pöydän kokoinen keskikonsoli. Takapenkki noudattaa samaa linjaa, paljoa sinne ei näe sillä lasit peilaavat pahasti. Ovien sisäverhoilu on harmaata, niihin on valettu sisäkahvat/ kyynärnojat ja ovien yläreunat ovat mustat. Mustan osan alla kulkee tuosta varustetasosta kertova jalopuulista, samaa puuta löytyy ratista, vaihdekepin nupista ja kojelaudan naamapinnasta. Kaikissa ovissa on myös aukaisukahvat, jotka on maalattu hopeamaalilla, mutta lasien veivinostimia on turha etsiä, niitä ei tässä varusteluokassa käsin liikutella, eikä veiviä varmaan saa edes valinnaisena. Kojelauta on harmaata, yläosa mustaa ja mittariston yllä on laaja, kaareva lippa. Mittariston kehys on hopeanvärinen, paikka erottuu hienosti ns. lipan alta, mutta samaisen lipan takia itse mittarit jäävät katveeseen. Hansikaslokeron kansi, sen kahva ja osa raitisilmasuuttimista erottuu kyllä, (autossahan on automaattinen ilmastointi ilmanlaadun tunnistimella, huom!) mutta suurin osa kytkimistä ja namiskoista menee "hukkaan", sillä tässä mittakaavassa niitä on lähes mahdoton tunnistaa, ellei automalli ole itselle todella tuttu. Ja minulla nyt sattuu olemaan viimeisestä "velsustani" jo niin paljon aikaa, etteivät pikkunippelit ole jääneet mieleen… Yhteenveto, vertailu yms. Mallin värisävy on mukavan pehmeä, metallihohtokiteet eivät lyö niin pahasti silmille kuin joissain toisissa sävyissä ja koko auton yleisilme on ihan hieno. Malli olisi todella laadukas, jos konepelti ja muutama pikkuosa olisi tehty paremmin, mutta isona ja painavana kappaleena tämä on nytkin tuhdin oloinen paketti. Kokoa ja massaa ei kuvista pysty näkemään, varsinkaan kun eräs tonttu kuvaaja ei älynnyt ottaa mitään tuttua mallia vertailuautoksi. Nyt, mallin ollessa kuvissa yksinään, koko ei oikein tule esille. Pikkuautossa on myös toimiva jousitus, tottahan sitä piti testata ja kas, auto muuttuu paljon sopusuhtaisemman näköiseksi "kuormattuna". Silmiinpistävä korkeus, se tila-automaisuus katoaa, kun kori laskee hiukan. Jousia ei tarvitse painaa pohjaan asti, vaan sillä lailla sopivasti, kuin kyydissä olisi neljä isoa, hyvin toimeentulevaa ylemmän johtotason miestä. Jatketaan vielä hiukan mallien laadusta ja verrataan, ovatko pikkuautot muuttuneet kuuden vuoden aikana jotenkin ratkaisevasti. Edullisemmissa malleissa noita pieniä valuvirheitä ja vastaavia on ollut aina ja tulee olemaankin, näissä niitä ei enää toivo näkevänsä. Pienet muoviosien valupurseet yms. eivät haittaa, kun malli on vitriinissä, muiden autojen joukossa. Erikseenkään ne eivät ole palloa liikauttavia asioita, mutta tulevat ikävästi esille. Myös tämä pienoismalli sijoittui uutena, vuosia sitten sinne hinnaston yläpäähän, jossa sielläkin tällainen vaihteleva laatutaso oli vielä siihen aikaan ihan tavallista. Määrällisesti suurin Renaultin malleja takova kilpailija oli silloin Vitesse, mutta se oli Portugalilaisena merkkinä jotenkin huonoarvoisempi Norevin rinnalla.. Halvempia sen mallit kyllä olivat ja hintakilpailun kiristyessä se oli yksi ensimmäisistä mallivalmistajista, joka siirsi tuotantonsa Kiinaan. Tuo siirto mahdollisti erikoisosien lisäämisen autoihin ilman, että hinta olisi kohonnut pilviin. Toisaalta Vitessellä tuo pikkuosien istuvuus, viimeistely yms. oli jo valmiiksi huonompaa, eikä Aasiaan muutto ainakaan parantanut tilannetta. Merkin eräs varma ja ikävän näkyvä tunnusmerkki on reippaasti vinoon liimattu rekisterikilpi. Noihin autoihin verrattuna Norevin silloinen, kalliimpi hinta oli yleensä ihan perusteltua mallien ollessa jotenkin tukevampia ja myös hyvin pitkään Ranskalaisia (nykyään valtaosa kootaan tietysti Kiinassa). Pikkuosia oli vähemmän, mutta niiden istuvuus oli parempaa ja siitä muodostui laadukas kokonaisvaikutelma. Vitesse ei turhaan pihistellyt pikkuosissa tai yksityiskohdissa, se harrasti jopa aukeavia ovia ja luukkuja, joita moni arvosti korkealle, laatuheittelyn uhallakin. Vitessen yhtiörypäs, johon kuuluivat mm. SKID - ja ONYX tuotemerkit, meni kuitenkin konkurssiin 2000- luvun alkupuolella ja samalla mallikaupoista katosi erittäin laaja Renault- valikoima. Mallinimi esiintyy taas markkinoilla, mutta firma on tyystin toinen. Sen Renault- valikoima on toistaiseksi varsin suppea, eikä sitä pidä sekoittaa vanhaan Vitesse Group- yhtiöön. Kun nyt vertaa tätä 2001 valmistettua Norevia ihka uuteen, saman tehtaan malliin, mitään todella mullistavia eroja ei kyllä löydä. Perusolemus on vielä tänäänkin täysin samanlainen; korin mallinnus on hyvää, auton profiili näyttää nimenomaan pienoismallilta, eikä miltään lelulta. Kuitenkin noita harmittavia valuvirheitä löytyy vielä uusistakin malleista, onneksi vähenevässä määrin. Maalipinta on yleensä hyvä, mutta metalliväreissä tulee yhä esiin tuo liika rakeisuus ja joskus liian paksu pinta. Mallin lasit ja sisustus ovat myös pysyneet kutakuinkin ennallaan. Eipä silti, toteutus toimii hienosti vielä tänäänkin eikä niihin kaipaa suurempia muutoksia. Jotkut pikkuosat ovat vaihtuneet maalatuista erillisiin, esimerkkeinä käyvät vaikkapa Lagunan takasumuvalot, sivuvilkut ja kromilistat. Hyvä näin, erillisosa on aina tehdymmän näköinen, joskin sen pitää myös sopia paikoilleen. Selkeät kromilistat ja muut vastaavat osat, jotka vaikuttavat oikeankin auton muotoiluun, pitäisi jo nykypäivänä tehdä aina erillisestä osasta, hopeamaali riittää ajamaan saman asian joissain ikkunalistoissa, mutta ei muualla. Lähes kaikissa pienoismalleissa näkyy aina pakoputken ulostulo, yleensä se on umpinainen muovitappi. Uusi Laguna taisi olla ensimmäinen Norev, jossa putki oli ontto, nyt pitää vain toivoa, että sama tyyli jatkuu myös tulevaisuudessa. Pohjalevyssä on menty, kaiketi kustannussyistä jopa takapakkia, sillä uudet pohjat ovat muovia. Renkaat olivat ja ovat yhä laadukkaat, mutta myös vanteissa on menty taaksepäin tai ainakin jämähdetty paikalleen. Nämä maalipinnan ja vanteiden viimeistelyt ovat hiukan mystisiä juttuja, taso heittelee mallikohtaisesti ja ainakin minussa se aiheuttaa pientä ihmettelyä. Tälläkin palstalla esitelty Zoé käy hyvin esimerkistä verrattaessa sitä lähes saman ikäiseen Lagunaan, maalipinta ja vanteiden viimeistely ovat Zoéssa paljon parempaa. Voidaan kai sanoa että Norevin mallit noudattavat yleisilmeeltään hyvin pitkälti samaa kaavaa nyt ja vuosituhannen alussa. Joitain pikkuosia on tullut lisää, mutta radikaaleja muutoksia ei malleihin ole tehty. Samassa hintaluokassa operoiva Minichamps on muuttunut varsinkin parin viime vuoden aikana huimasti, myös sen harvassa olevat Renaultit ovat erittäin hienoa työtä (arkistossa mm. Fuegon pienoismalli). Toivoisin Norevilta tasaisempaa laatua varsinkin maalipinnan ja vanteiden osalta. Moni malli, mm. edellä mainittu Zoé ovat näyttäneet, että osaamista tehtaalta löytyy. Vanteiden osalta en tosin tiedä varmaksi, tekeekö firma ne itse vai käyttääkö se alihankkijaa. Oli niin tai näin, laadun valvonta kuuluu emoyhtiön tehtäviin, joten siistimpiä alumiinivanteita kaikkiin malleihin tästä eteenpäin, kiitos.
Kenties syy Norevin laadun jämähtämiseen piileekin juuri kilpailijan puuttumisella, tällä hetkellä vain Universal Hobbies valmistaa Renaultin malleja hiukan laajemmin. UH on kuitenkin hiukan marginaalissa, ainakin meillä Suomessa autot on markkinoitu huonosti ja niitä löytyykin lähinnä merkkiliikkeen valikoimista. Hyvin harvoin mikään mallikauppa niitä mainostaa, syytä en tiedä. Nettikaupoissa niitä toki on, mutta paljon vähemmän kuin tätä vanhaa Ranskalaismerkkiä. Nyt vallitsevaan, eräänlaiseen monopoliasemaan ei Norevin kuitenkaan kannattaisi tuudittautua. Tiettyjen valmistusmenetelmien- ja laitteiden pikainen päivittäminen on varmin tapa säilyttää merkin imago myös tulevaisuudessa. Keräily kasvattaa suosiotaan jatkuvasti, joten markkinoilla on kyllä tilaa vakavasti otettavalle, uudellekin kilpailijalle Näiden mallien esikuvissa tapahtuneita muutoksia ei tässä ole edes tarkoituksenmukaista ruveta listaamaan. Autot kun kaikkiaankin kehittyvät niin huimaa vauhtia, että jo vuosien 2001-2007 välille mahtuu lukuisia uusia innovaatioita. Tavallinen autoilija/ auton ostaja huomaa varmaankin suurimmat muutokset varustetasossa. Se mikä esim. Vel Satiksen esittelyn aikoihin oli erikoista luksusta ja saatavana vain tuon tason autoihin, alkaa olla arkipäivää lähes kaikissa keskiluokan henkilöautoissa. Tilauksesta saa jo aivan pikkuautoihinkin varusteita, joista ei osattu vielä 90- luvulla edes haaveilla. Tämän ikäisten pienoismallien saatavuus on melko epävarmaa, jollain saattaa olla paljonkin vanhaa varastoa, kun taas toinen myyjä ei pysty hankkimaan mallia enää lainkaan. Nettikaupoissa malleja tulee ja menee, oikealla hetkellä tällaisen mallin löytää myös sieltä, mutta se vaatii aktiivisuutta ja toisaalta pitkäjänteistä "kyttäämistä". Tässä esitelty Vel Satis kuului myös Renaultin maahantuojan tarvikevalikoimiin, samoin parikuvassa oleva uudempi versio. Lisäksi valikoimissa oli erikoismalli Cannesin filmijuhlilta. Viime mainittu versio oli pakattu peltiseen "filmirasiaan", mukana oli auton lisäksi kuvaaja, kamera ja portaat. Renaultin pieni, 1:60 kokoinen Renault Toys- leluautosarja sisältää sekin "velsun", valmistajana sama Norev ja värivaihtoehtoja oli kolme. Tässä on nyt vielä tilausnumerot noihin malleihin, mutta numeroiden paikkansapitävyydestä ei ole mitään takeita. Käsittääkseni tilauksessa ei kuitenkaan ole mitään riskiä. Myyjän kone kertoo heti jos numero ei enää täsmää, joten pelko siitä, että hankkii vahingossa vaikkapa Caravellen täydellisen kattopalasarjan, on turhaa. Vel Satis 2001/ jutun pikkuauton varaosa / tilausnumero on 77 11 218 646, uudempi korimalli 77 11 224 064, sama malli vuoden 2005 luettelossa kulkee numerolla 77 11 237307 ja Cannesin erikoismalli on n:o 77 11 230 381.
-Markku Rantanen -