Kuukauden auto: Renault HO-mallit, maaliskuu 2008

Otsikko pitäisi oikeastaan taas kirjoittaa monikossa, vaikka autot eivät varsinaista sarjaa muodostakaan. Mukana on tälläkin kertaa monta autoa, mutta nämä muodostavat sarjan sijaan ihan oman teemansa. Ideana oli löytää taas jotain uutta, ennen käsittelemätöntä pienoismalliasiaa, joten nyt piti siirtyä jo tyystin toiseen mittakaavaan. Tämänkertaiset autot ovat erittäin pieniä, todellisia pikkuautoja, sen vuoksi esillä on monta mallia sekä yksin, että pienen dioraaman muodossa. Näistä autoista on vaikea saada ihan teräviä kuvia varsinkin tällaisella kamerakalustolla joka minulla on käytössäni. Olen sen vuoksi laittanut joitain autoja kiertämään tuota vanhaa Ranskalaiskorttelia, jotta kuviin saadaan hiukan elävyyttä. Mittakaavana on tällä kertaa H0 ja nämä autot on alkujaan tarkoitettu junaratojen rekvisiitaksi. Pääasiassa H0-kokoiset autot on tehty mittakaavaan 1:87, mutta jostain syystä muutamat valmistajat haluavat kikkailla tässäkin asiassa ja tekevät autoistaan pienempiä. Muun muassa tässä esiteltävät Norevin autot ovat kokoa 1:86 ja muutama muukin valmistaja, mm EKO, teki osan malleistaan 1:86-kokoisina, syytä tuohon outoon poikkeukseen en tiedä. Moni myyjä ja myös Suomalainen myymälä kyllä väittävät nettisivuillaan Norevien oleva kokoa 1:87, mutta uskon mieluummin omiin silmiini eli siihen, mitä mallien pohjassa lukee. Parhaan käsityksen autojen pienuudesta saa oheisesta parikuvasta, jossa rinnakkain on kaksi Norevin valmistamaa R4-mallia. Isompi "tipparellu" on sitä tuttua 1:43 sarjaa ja pienempi on kokoa 1:86. Tuosta kuvasta selvinnee sekin, miksei yhtä tällaista autoa ole oikein mielekästä esitellä, vaan näitä on mukavampi tarkastella hiukan yleisemmällä tasolla. En ole perehtynyt junaratoihin / sähköjuniin mitenkään syvällisesti, mutta niissä käytetään merkintää HO /1:87. Tuo lienee nykyään se yleisin ja eniten harrastettu mittakaava ainakin Euroopassa, mutta muitakin harrastetaan yhä paljon ja tämä mittakaava-asia sinänsä on jo varsinainen viidakko. Samalla kun junakauppa myy näitä H0-autoja 1:87 kokoisena, se ilmoittaa saman sarjan muovisten ihmishahmojen olevan kokoa 1:100, joten näistä ei tunnu saavan tolkkua, jollei itse ole alan harrastaja. Muunkin kokoisia junia ja myös niihin kuuluvia autoja löytyy toki paljonkin, numeroa suurempi OO-skaala näkyy oleva hyvin suosittu Britanniassa. Niihin tarjotaan 1:76 kokoisia autoja, jotka ovat usein metallia. Pienempi N-sarja (1:160) on tunnetumpi myös meillä, siihenkin löytyy omat tarvikkeensa ja jos tässä esiteltävät autot ovat pieniä, ovat N-sarjan mallit jo erittäin pieniä. Seuraava askel pienempään on Z-sarja, junat ja autot ovat tuolloin kokoa 1:220, joten silloin voidaan kai puhua jo todella Pikkuautoista, isolla alkukirjaimella.

Kappale historiaa Mittakaavat ovat usein kummallisia, niitä ei tule tavallisesti ajatelleeksi sen isommin, mutta jostainhan ne aina saavat alkunsa. Historiapuoli on jäänyt sivuseikaksi omassakin autokeräilyssä, kunnes hiljattain aloin miettiä, miksi keräilyautot ovat juuri kokoa 1:43. Nyt luulen tietäväni sen juontavan juurensa vanhoista junaradoista, mutta aivan varma en asiasta ole vieläkään. Tätä juttua varten pengoin lyhyesti myös sähköjunien historiaa ja sitä kautta päädyin tuollaiseen lopputulokseen. Vetäydyn kuitenkin tällä "puheella" kaikesta vastuusta, mitä tulee viralliseen totuuteen, asiasta syntyviin vedonlyönteihin jne…! Tämä HO on saanut alkunsa kutsumanimestä ja se lausutaan tosiaankin ihan yleisesti H0 (hoonolla). vaikka kuvittelin pitkään että se on HO, tietysti, koska junia on mm. N ja Z mittakaavoissa. Tämä logiikka osoittautui kuitenkin liian helpoksi ja jouti romukoppaan. Junaradat -ja tarvikkeet merkitään kyllä kirjaimilla ja toiseen maailmansotaan asti yleisin skaala junille myös Euroopassa oli O / noin 1:43-1:45 (niitä löytyy edelleen ja tämä selitti myös autojen mittakaavan), mutta sota jakoi junavalmistajat uuteen järjestykseen. Samaan aikaan tekniikka kehittyi niin, että junista saatettiin tehdä pienempiä, jolloin samaan neliömäärään saatiin paljon enemmän tavaraa. Mittakaava laitettiin näin ollen remonttiin, uusi standardi oli puolet vanhasta O-sarjasta ja sitä alettiin kutsua nimellä "half zero", puolikas nolla, siitä syntyi outo H0-nimitys. Isoja O-sarjan junia harrastetaan yhä, mutta ne ovat jääneet pääasiassa Amerikkalaisten omaksi sarjaksi. Laajempikaan selaaminen ei tuottanut yhtään tuon kokoista Eurooppalaista junaa, samoin kaikki O-skaalan autot, jotka on tarkoitettu nimenomaan junien rekvisiitaksi, osoittautuivat jenkkiautoiksi. Jotkut kaupat kirjoittavat mittakaavat kahteen kertaan, ensin saattaa lukea HO ja perässä tai sulussa H0. Käytän tässä nyt vallan tuota jälkimmäistä muotoa, se vaan jotenkin toimii paremmin, myös lukiessa (ja myös Suomen kielessä). Koska tämä H0-mittakaava on nykyään se suosituin ja laajin, löytyy siihen myös eniten varusteita, tietenkin myös autoja. Saatavana on ihan kaikkea mitä vain voi kuvitella kenenkään ostavan ja aktiiviharrastajien junaratakokonaisuudet ovatkin hienoimmillaan todellisia taideteoksia. Vaikka mittakaava on pieni, nykyautot ovat varsin tarkkoja ja hyvin tehtyjä. H0:n alkuaikoina näin ei ollut, autot olivat usein metallisia leluja, rakennukset pahvia ja mittakaavakin oli enemmän "siihen suuntaan", mutta junaradan varren maisemia nekin tavarat elävöittivät kivasti. Saksalainen Schuco on lelumerkkinä niin legenda, että se pitää mainita jo tässä, vaikka vanhaa Schucon autoa ei nyt löytynyt mukaan kuviin. Sen sijaan mukana on kaksi muuta, myös tosi vanhaa ja paljon kilometrejä nähnyttä metalliautoa, molemmat ovat lähtöisin Ranskasta ja valmistajana on CIJ. Melkoisen kolhiintunut "mörkö" on kunnostaan huolimatta erittäin haluttu ja harvinainen malli, mittakaavakin osuu lähes oikeaan. Bussi on selkeästi liian pieni, mutta niin ikään mallina harvinainen ja paremman puutteessa sitäkin on voinut käyttää rekvisiittana. Uusia Renaultin busseja toki löytyy, esikuvia on eri aikakausilta ja ne ovat hyvin tarkkoja, yksityiskohtaisia malleja. Myöhemmin, käsittääkseni joskus 1950-1960 luvun taitteessa näitä H0 -autoja alettiin valmistaa erikseen juuri junaratoja varten ja myöhemmin niistä tuli suosittuja keräilyautoja ihan sellaisenaan. Materiaali vaihtui metallista muoviksi, joten uudemmat autot ovat hyvin kevyitä. Jotkut sähköjunafirmat tekivät autoja itse jo aikaisemminkin. Muun muassa Märklin valmisti muovisia, hyvin pelkistettyjä autoja, joissa ei ollut sen paremmin ikkunoita kuin pohjalevyäkään, mutta niin vain nekin ovat löytäneet tiensä kerääjien hyllyille. Muutkin junavalmistajat ovat tehneet myös autoja ja osa tekee vieläkin. Yleensä nuo autot ovat kuitenkin hyvin pelkistettyjä ja laitettu valmiiksi autonkuljetusvaunun kyytiin. Kaikille tuttu tuotemerkki Lego teki myös valmiita, muovisia autoja ja kuten arvata saattaa, nuokin autot ovat nykyään kovin haluttuja. En tiedä varmaksi tekikö Lego nuo autonsa nimenomaan junia varten, mutta siinä käytössä olen niitä usein nähnyt. Itse sain ensimmäisen Lego-muoviautoni kastelahjaksi, joten ainakin aloitin pikkuautoharrastuksen ajoissa! ( varsinaisten kummieni pieni poika oli halunnut antaa minulle Legon VW lavapakun ja tilaisuudesta on todisteena myös valokuva, joten kyllä se kastelahjaksi pitää laskea)

Näitä oikein vanhoja kovamuovisia autoja on säästynyt ihmeen paljon, ei mitenkään vaivoiksi asti, mutta suhteellisen mukavasti kun ajatellaan miten arkaa materiaalia ne ovat. Autot kestävät yllättävästi jopa pikkukolhuja ja pieniä putoamisia, joskin muovi naarmuuntuu todella herkästi. Kun malli on valmistettu perinteisesti, kori ja pohjalevy erikseen, ne saattavat pudotessaan aueta. Sen pahempaa ei useinkaan tapahdu, mutta toisin on silloin, kun auton varsinainen koriosa on tehty kahdesta osasta. Samalla hetkellä kun sormet menettävät otteensa autosta, on vahinko jo tapahtunut, auto nimittäin yleensä halkeaa korisaumastaan kahteen osaan. Jotkut pakettiautot ja sen tapaiset on tehty tällä systeemillä, esimerkkinä vahingosta toimii ensimmäisen sukupolven Espace, jossa pikaliimaremontin voi todeta korisauman raoista. Näitähän ei tietenkään hankita pudotettavaksi, mutta mallien siirtelyssä ja pölyjen pyyhinnässä sattuu joskus vahinkoja. Autojen kerääjät edustavat pääasiassa tätä rumempaa ja joskus hiukan kömpelömpää sukupuolta, eivätkä isot sormet ainakaan helpota tällaisten pienten, höyhenenkevyiden esineiden käsittelyä. Varsinaisesti se korin halkeaminen saumastaan ei kuitenkaan ole se paha juttu, vaan show syntyy vasta kirkkaiden ajovalojen irrotessa kolostaan. Kuvitelkaapa esim. kuvioitu, puolikiiltävä muovimatto, johon se kirkas muovipala, mitat n. 7 x 3 mm. putoaa. Siinä saattaa vierähtää tovi jos toinenkin ennen kuin "valopaketti" on paikoillaan ja auto liimattu takaisin kasaan. Eipä mikään kirjava, pehmeä mattokaan ole juuri sen parempi, auto halkeaa joka tapauksessa, joten paras alusta näiden mallien hypistelyyn on täysin sileä lattia. Siitä on paljon helpompi havaita ne irronneet osat, eikä korjaamiseen tuhraannu koko iltaa… Suuri osa vanhoista muoviautoista on varmasti tuhoutunut lasten leikeissä, mutta ohut muovi on myös hyvin altis mm. lämmölle. Paljon vanhoja autoja on myös hajonnut, kun niiden päälle on heitelty muuta tavaraa, muun muassa metalliautoja. Näitä ylhäältä päin tulevia iskuja eivät uudetkaan autot kestä yhtään sen paremmin, sellaisen sattuessa täystuho on lähes varma asia. H0-autot ja tarvikkeet tänään Tämän mittakaavan autoissa muovi on edelleen pääasiallinen materiaali, mutta ihan uusiakin 1:87 metalliautoja on taas tarjolla. Valikoima on vielä melko pieni ja onkin kiinnostavaa seurata pärjäävätkö metalliautot tässä kovassa kilpailussa. En luettele tässä valmistajia, sillä niiden listoilta ei löydy vielä ainuttakaan Renaultia. Eräs hiukan erilainen metalliautosarja ansaitsee sitä vastoin muutaman rivin; Aiemmin mainittu Schuco on kaivanut esiin vanhan tuotenimen tehtaan historiasta ja tekee jälleen Piccolo-sarjaa. Autojen mittakaavaksi ilmoitetaan jostain kumman syystä 1:90, mutta mallit ovat kyllä silmämääräisesti samankokoisia näiden H0-autojen kanssa. Piccolo ei tavallaan kuulu tämän jutun teemaan, sillä se on tarkoitettu selkeästi keräilyyn, ei junaratakäyttöön. Sarjassa on kuitenkin myös hienoja Renaulteja, joten en malttanut sivuuttaa sarjaa ihan kokonaan. Tai hienoja ja hienoja… Piccoloissa ei ole lainkaan laseja, vain harmaalla maalatut ikkunat. Autot on koverrettu pohjasta osittain ontoiksi, mutta silti niihin on jäänyt melkoisesti painoa, kun se suhteutetaan mallien kokoon. Itse tykkään niistä juuri sen pienen hullunkurisuuden vuoksi, mutta tarkkaan mallinnettuja autoja keräävälle henkilölle se "hienous" ei välttämättä aukene. Toinen erikoistapaus on Spark Models, sekään ei suoraan liity juniin, mutta malliston uutuutena on Spark Minimax - sarja, jonka autot ovat kokoa 1:87. Toisin kuin Piccolo, Minimax ja myös muut Sparkin mallit ovat erittäin pikkutarkkoja ja hienoja. Tehdas tekee pääasiassa kilpa-autoja mittakaavaan 1:43, autot ovat Resin-malleja, mutta tehtaalla valmiiksi kasattuja. Yleensähän Resin-mallit joutuu kasaamaan itse, joten varsinkin Sparkin 1:43 autot ovat melko arvokkaita. Uutuus on isommasta mittakaavasta tuttu auto, Renault Alpine A 442 B, jota Didier Pironi ajoi vuoden 1978 Le Mansin kilpailussa. Ainakin kuvien perusteella se on erittäin hieno pienoismalli, eikä hintakaan ole Minimaxissa hirvittävä, nettikaupan hintalapussa lukee 20.99 USD + postikulut.

Nykyaikaiset H0-autot on lähes kaikki valmistettu keskenään samalla periaatteella jossa ulkokuori näyttelee suurinta osaa, kori on siis lähes aina yhtä ja samaa muovia, pienet yksityiskohdat on sitten tehty teipillä tai maalilla. Erikoisajoneuvot ovat asia erikseen, niissä voi olla kattovilkkuja, antenneja ja paljon muutakin pikkutavaraa. Siviiliautossa ei yleensä ole ulkopuolisia pikkuosia, vaan näkyvin korin jälkeinen osa muodostuu pohjalevystä lisukkeineen. Pohjaan on yleensä kiinnitetty akselit ja pyörät sekä usein myös puskurit, maski sekä mahdolliset kylkilistat ja ilmaritilät. Ikkunat muodostavat yhden osakokonaisuuden ja sisusta on pääsääntöisesti oma kappaleensa. Vain harvoissa malleissa sisusta on valettu osaksi pohjaa. Erillisiä pikkuosia ei autoissa pahemmin ole, yleensä ne rajoittuvat edellä mainittuihin valopaketteihin ja myös pölykapselit saattavat olla irrotettavissa. Valopaketiksi kutsun näitä erillisiä muovivaloja, ne ovat edessä kirkasta ja takana punaista, hyvin ohutta tankoa, jonka päihin on valettu varsinaisen valaisimen muoto. Palanen on yleensä vain napsautettu korin sisäpuolelta omaan koloonsa ja siksi se irtoaa helposti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan valoista on silti saatu ihan mallikkaan näköiset ja ulkoapäin katsottuna näyttää, kuin autossa olisi kaksi täysin erillistä ajovaloa. Näiden muoviautojen mallinnus ja pikkutarkkuus on, kuten sanottu, jatkuvasti parantunut ja moni malli täyttääkin jo keräilyauton kriteerit ihan sellaisenaan. Suomessa ajatus on vielä ehkä hiukan vieras, täällä nämä mielletään helposti vain junaharrastajien autoiksi. Toisin on esimerkiksi Saksassa jossa näiden autojen suosio ja myös valmistus on todella laajaa. Vanhin Saksalaismerkki lienee Wiking, joka elää ja voi edelleen hyvin, mutta samalla sen vanhemmat mallit ovat jo nousseet erittäin halutuiksi varsinkin kotimaassaan. Tehdas on keskittynyt etupäässä Saksalaisiin automerkkeihin ja Renaultia löytyy vain moniakselisten osastolta. Muita tunnettuja valmistajia ovat Herpa, Brekina, Praline, Rietze ja Busch, kaikki Saksalaisia. Ranskan lippua pitää ylhäällä Norev, se voidaan hyvin rinnastaa Wikingiin, sillä sen 1:86 mallit kuuluvat tänäänkin jokaisen hyvän junakaupan valikoimiin, mutta samalla vanha tuotanto on saavuttanut suuren keräilysuosion. Tehtaan Renault-valikoima on kohtalainen kattaen varsinkin vanhemmat autot melko hyvin, mutta täysin uusiakin malleja toivottaisiin jo markkinoille. Toinen Ranskalainen, hiukan tuntemattomampi H0 -valmistaja on AMW, jolla on pääasiassa rekkoja ja vain muutama Renaultin henkilöauto. Isommista malleistaan paremmin tunnettu Universal Hobbies on nyt työntänyt lonkeronsa myös tälle alueelle. Sen toistaiseksi vähät mallit on tehty Kiinassa, mutta se ei mitenkään vähennä autojen pikkutarkkuutta, päinvastoin. Kuvissa on mukana myös pari UH:n autoa ja jo niiden perusteella voi huomata, että tehdas on lähestynyt aihetta ihan eri filosofialla kuin muut valmistajat. UH on tehnyt autoistaan selkeitä pienoismalleja lukuisine koristeineen ja mikä parasta, valikoima kasvaa tasaisesti.

Vaikka autot ovat näin pieniä ja melko yksinkertaisia, löytyy näistä paljon hyvää ja myös sellaista, joka menee jossain kohdin jopa isomman mallin edelle. Ensimmäisinä tulevat mieleen mallien edullisuus sekä pieni tilan tarve. Jos vaikkapa merkkikerääjä haluaisi hankkia mahdollisimman laajan mallikokoelman, mutta vitriinitila on kortilla, vastaus löytyy näistä autoista. Eri korimalleja on paljon, näistä löytyy myös erikoismalleja kuten paloautoja, ambulansseja, taxeja ym. vastaavia autoja joita isommissa mittakaavoissa ei useinkaan ole tarjolla. Mainosteipattuja pakettiautojakin on jo paljon, parhaina tietysti erilaiset Renault - korjaamoiden ja myymälöiden versiot. Kokoelmasta saa siis hyvin kattavan, ilman että siihen tarvitaan metrikaupalla hyllytilaa. Lisäksi näihin myydään paljon kaikenlaista lisäosaa, rekvisiittaa ja muuta saman mittakaavan tavaraa. Jos haluaa vain pientä ja halpaa lisämaustetta autohyllyyn, halvin ratkaisu on laittaa sekaan pari pahvitaloa, ikään kuin piristämään maisemaa. Nyt kuviin löytyi mitä parhaiten juuri Renault-teemaan sopiva, pahvinen Ranskalaiskortteli. En tiedä, onko juuri sellaista saatavissa, mutta muita pahvisia taloja pitäisi löytyä Suomestakin ilman suuria ponnisteluja. Leluosastoilta, kirja/ paperikaupoista ja tunnetun krääsäketjun myymälöistä voi löytää hienojakin pahvirakennuksia hyvin edullisesti. Kunnolliset muovitalot maksavat uutena hiukan enemmän, mutta kirpputorilla tai nettihuutokaupassa voi tehdä hyvinkin edullisia talokauppoja. Eri tehtailla on tietysti omat kuvastonsa ja nettisivunsa, mutta sain juuri sopivasti käsiini Herpan ja Buschin kuvastot joulukuulta 2007. Ne ovat vielä riittävän tuoreita muutamia esimerkkejä varten ja lisäksi Herpan kuvastossa on myös hinnasto. Busch myy mm. erilaisia maatilkkuja joiden päälle voi sijoitella autoja ja muuta tavaraa. Valikoimissa on metsää, peltoa, katua ja lähes mitä vaan, erikoisuutena hiekkaranta, jossa on ihmisiä lomailemassa. Maatilkkujen lisäksi kuvasto tarjoaa erilaisia rakennuksia, ihmisiä, eläimiä, puita, pensaita ja jopa erilaisia kukkapenkkejä sekä ruukkukukkia pihoja koristamaan. Jo pienellä, muutaman rakennuksen ja taustamaiseman sisältävällä kattauksella pystyy rakentamaan näyttävän ja silti kohtuuhintaisen kotinäyttelyn, hyvä kokonaisuus ratkaisee enemmän kuin tavaran määrä. Eri aikakausien välilläkin löytyy eroja, rakennukset ja sen sellaiset voi valita juuri sopivaksi autojen iän mukaan. Autoliikkeitä, korjaamoja ja bensa-asemia löytyy luonnollisesti paljonkin. Vain mielikuvitus on rajana, kun näiden avulla alkaa rakentaa hyllyynsä pientä, ikiomaa Renault-maailmaa. Samaisessa kuvastossa on erittäin hyvän näköisiä lomamökkejä, telttoja, grillejä ja muuta kesätavaraa, joista mieleeni pomppasi villi ajatus; Näillä tarvikkeilla ja sopivilla autoilla pystyy rakentamaan pienimuotoisen Renault -kerhon kesätapahtuman! Harmi kyllä, ihan kaikkia automalleja ei vielä ole tarjolla, sillä Saksalaiset valmistajat suosivat tietysti kysynnän johdosta oman maansa automerkkejä. Renaulteja on kuitenkin tarpeeksi, jotta idean pystyy toteuttamaan ja oma vapaushan on aina sallittua, esillepanon ei tietenkään tarvitse olla yksi yhteen minkään todellisen kesätapahtuman kanssa. (haa, arvaan heti yhden herrasmiehen, joka tämän luettuaan inventoi nopeasti omat H0-Renaultinsa, soittaa Mikolan Antin apuihin ja ryhtyy hiki hatussa pusaamaan vuoden 2006 kesätapahtumaa…!)

Buschilta huomasin ensin led-tangot, joilla junien matkustajavaunuihin saadaan sisälle valot. Tämä ei ole sinänsä kovin ihmeellistä, valohan saa virtansa samasta kiskosta kuin junakin. Sama kuvaston sivu muuttuu erikoisemmaksi hiukan myöhemmin, siellä kun on myös autoja joissa on toimivat etu-ja takavalot! Tarjolla on myös muutama hälytysajoneuvo, joissa sinivilkutkin toimivat ja vaikka näissä autoissa ei vielä ole Renaulteja, malliston seuraava uutuus saattaa jo korjata asian. En tiedä mistä valot saavat virtansa, ehkä pienestä nappiparistosta. Kun muistetaan miten pieniä nämä autot ovat ja silti niistä löytyy tällaisia varusteita, viimeinenkin epäilijä kääntänee kelkkansa ja uskoo, että näiden kanssa puuhataan ihan tosissaan. Ajatuksen pienestä, surkeasta muovilelusta voi siis tässä kohtaa romuttaa lopullisesti. Myös raskasta kalustoa löytyy sitä kaipaaville, kerrotaan siitäkin hiukan vaikka normaalisti en kuormureita esittelekään. Saatava on valmiiden, näyttävien yhdistelmien lisäksi rekan nuppeja ja perävaunuja erikseen. Rekan vetureista listalta löytyvät Premium ja Magnum eri väreissä ja viereisellä sivulla on 20 erilaista perävaunua, joista on varaa valita. Näppäräsorminen tekijä voi koristella perävaunun oman mielensä mukaan tai rakentaa vaikka oman kuljetusliikkeen. Kuvastosta löytyy myös valmiita lisävarusteita kuten karjapuskureita, lisävaloja, vanteita, erikoiskuljetuksen kylttejä ja mitä nyt ikinä sattuukaan tarvitsemaan. Hinnatkaan eivät päätä huimaa, toki nämä ovat Saksan hintoja, eikä yhtä mallia kannata lähteä tilaamaan. Hiukankin isompi tilaus sen sijaan tasaa jo postikuluja kummasti, koska paketin paino ei nouse suhteessa tavaran määrään. Otetaan esimerkiksi punainen Renault Magnum 11 euroa ja siihen neliakselinen puoliperävaunu 7.50 euroa, joten ei ole pahan hintainen yhdistelmä. Kuvastosta on pakko mainita joulun 2007 erikoismalli, joka on Renault Premium - rekka. Mukana on pieni luettelokuva tuosta autosta, jolla on toki hintaakin jo 45 euroa, mutta tätä on tehty hyvin pieni, rajattu erikoissarja. Vielä muutama henkilöauton hintaesimerkki samasta Herpan kuvastosta; Renault Clio 16V maksaa 6.25 euroa ja euron halvemmalla pääsee oranssin tipparellun uudeksi omistajaksi. Luettelossa on myös paljon henkilöautojen erilaisia lisävarusteita, kuten erikoisvanteita, vetokoukkuja ja peräkärryjä eri tarkoituksiin. Myös autotrailereita on tarjolla ja jos tarve vaatii, hälytysajoneuvonkin voi tehdä itse, myynnissä on paljon erilaisia -ja värisiä hälytysvaloja ja valopalkkeja. Lähes kaikkea siis löytyy ja jokaisen makuun. Mainitsinkin jo aiemmin bussit, niitä on alan liikkeissä myös melko paljon. Mallisto alkaa Saviemin nimellä kulkevista vanhoista linjureista ja kattaa melko hyvin eri tyypit aina uusimpiin, todella hienoihin turistibusseihin. Eräs mainio käyttötarkoitus meinasi tyystin unohtua. Mikä onkaan sopivampi maskotti omaan Renaultiin kuin tällainen pikkuauto, jos haluaa autonsa sisätiloihin jotain aiheeseen liittyvää "hömppää". Olen nähnyt muutamassa Renaultissa tällaisen pienoismallin, kiinnitettynä kojelautaan kaksipuolisella teipillä. Keveytensä johdosta muovinen H0 onkin paras vaihtoehto siihen tarkoitukseen. Paitsi että se on helppo kiinnittää, on se myös turvallinen, suurimmat vahingot ovat mallin irtoamisesta tai auringosta/ lämpövaihtelusta johtuva hajoaminen. Harrasteautossa idea toimii vielä paremmin; Kuvitellaan esimerkiksi vaalea R8 pienoismalli kiinnitettynä vastaavan, oikean auton kojelautaan, se on mielestäni tyylikkäintä tuningia tuon ikäkauden autoissa. Jos pikkuautolle sattuu jotain, vahinko on maksimissaan noin 15 euron hintainen. Tällainen koriste ei aivan helpolla aiheuta myöskään henkilövahinkoja, toisin kuin monet muut auton sisällä olevat tavarat. Metallinen, isompi pienoismalli pitää jo ruuvata kunnolla kiinni tai se voi olla hyvinkin vaarallinen. Kojelaudan päältä se pääsee helpolla putoamaan polkimien alle, jos kiinnitys ei ole pitävä. Siinä missä muovinen CD-teline tai hands free-laite murenee polkimen alle, isompi metallimalli kyllä pitää muotonsa. Hattuhylly on se viimeinen paikka isolle metalliautolle, kuten kaikelle painavalle ja teräviä kulmia sisältävälle irtotavaralle. Jokainen voi kuvitella mitä tapahtuu jo pienessäkin tömähdyksessä tai pelkässä äkkijarrutuksessa. Aivan takuulla nimittäin sattuu, sillä metallimalli lähtee siinä kohtaa eteenpäin ja iskee moninkertaisella momentilla kuskin tai jonkun autossa olijan takaraivoon. Malleja näissä kuvissa ja vähän muuallakin Kuvissa nähtävien mallien lisäksi olen koonnut erilliseen "laatikkoon" luettelon olemassa olevista H0 - Renaulteista. Tuo luettelo ei ole mikään " mitä-missä-milloin", se sisältää vain mallit, joita tiedän olevan olemassa ja se tieto ei ole suuren suuri. Joku voi heti bongata merkittävänkin puutteen, mutta toivon luettelosta olevan joillekin myös hyötyä, ainakin se antaa suuntaa siitä, mitä kaikkea on valmistettu. Monesta autosta on lukuisia eri versioita, niitä on mahdoton, ja hiukan turhakin luetella erikseen. Näihin pätee sama sääntö kuin muihinkin malleihin eli pakettiautoista on yleensä tehty kaikki mahdolliset versiot. On tilataksi, ambulanssi ja triljoona umpikoria eri mainosteipeillä. Renault R8 löytyy aina myös Gordini-raidoilla ja R4-mallista pitää jokaisella valmistajalla olla tavallisten ja Fourgonnette - mallien lisäksi myös Parisienne. Poliisiautot ja santarmiarmeijan mallit laajentavat listaa, niitä on tehty monesta erimallista, ihan kuten isommassakin mittakaavassa.


Tähän kohtaan on sopiva poimia muutama huomioitava uutuus. BUSCH on tehnyt tavallisen 4CV:n rinnalle kolme mainosautoa, joista yksi on umpikylkinen "pakettiauto", henkilöautoista toinen taas mainostaa jo tutuksi tullutta Ricard-tuotemerkkiä. Herpan uutuuksiin kuuluu R16 kahtena värivaihtoehtona. Toinen hyvä Herpa on avokattoinen Twingo. Malli on muutoin vastaava kuin kuvissa näkyvä auto, mutta rättikatto on auki. Hintaa avomallilla on 5.75 euroa, joten halvalla siis pääsee alkuun. Herpa taitaa olla tällä hetkellä edullisin merkki, mutta eivät sen autot silti huonoja ole. Ne ovat hyvin mallinnettuja, siistejä perusautoja ilman mitään konstailua ja mallejakin löytyy jo useampia. Norevista pitää jo pulittaa lähes tuplaten, erikoisrasioista hiukan enemmänkin. Tosin siinä saattaa piillä hiukan "Ranska-lisää", sillä merkkiä pidetään Renault harrastajan ns. pakko-ostoksena. Näistä esillä olevista merkeistä Praline on kaikkein yksinkertaisin. Sen Espace I on kyllä ihan näköisensä, mutta hyvin simppeli ja R5 on selkeästi junaradan rekvisiittamalli. Korimallin toki tunnistaa, mutta autossa ei ole edes takavaloja, eikä sitä ole tehty varsinaiseksi pienoismalliksi. Tehtaan R5 GT Turbo perustuu sekin pelkkään kylkiteippiin, mutta löytyy tuolla nimellä esim. nettikaupasta. Toisin on vaikkapa Rietzen kohdalla, jossa sen punavalkoinen R5 lääkäriauto on selkeästi eri versio, kirkas teippaus ja sinivilkut erottavat sen kyllä siviiliautosta.

Oikein vanhat Norevit ovat oma lukunsa, niistä voisi kirjoittaa kirjan, mutta luulen että sellainenkin on jo tehty, kaiketi Ranskankielisenä. Jos ei ole, se ainakin pitäisi tehdä, onhan Wikingistäkin jo julkaistu 169 - sivuinen teos, jossa käsitellään koko merkin historia. Noiden ikivanhojen Norevien hinnat määräytyvät haluttavuuden mukaan, kuten kaikissa vanhoissa keräilyesineissä. Autot ovat omanlaisiaan, korimallinnuksen tarkkuus ei tietenkään ole ihan tätä päivää, mutta tunnistettavuus on pomminvarmaa. Lisäksi autoissa on yllättävän paljon pieniä yksityiskohtia, erilaiset kylkilistat ja vastaavat on aina valettu koriin ja sillä saattaakin olla osansa autojen suureen haluttavuuteen. Vanhoissa malleissa on sisällä erillinen puntti, jolla malliin saadaan edes hiukan painoa eikä se ole ihan niin "lentoherkkä". Pohjalevy roikkuu omituisesti alaspäin ja saa auton näyttämään hiukan väsyneeltä, mutta sekin kuuluu asiaan. Mukana olevista Noreveista Estafette on vanhin, sen pohjassa lukee "Renault microcar" kun uudemmissa teksti kuuluu "les micro".

Monissa uudemmissa Noreveissa, kuten kuvien R4 ja R8-malleissa, takalasi on oudon raidallinen, eikä siitä näe sisään. Aivan uusimmassa mallissa jota tässä edustaa Kangoo, pohjalevy on suora ja kyydissä ollut irtopunnus on saanut väistyä. Uudet Norevit on edelleen mallinnettu varsin hyvin, mutta samalla se omaleimaisuus on kadonnut. Vanhoissa malleissa on ihan oma tyylinsä, kaikessa outoudessaankin ne ovat erittäin sympaattisia eikä niistä oikein voi olla pitämättä. Vanhaa mallistoa näissä kuvissa edustavat Estan lisäksi iloisen kirjava 4CV huoltoauto, R16 sekä Caravelle. Tehtaan seuraavaa sukupolvea ovat punainen R4, sen tosi hyvän näköinen pakettiversio ja molemmat kuvien R8 mallit. Aivan uusinta tyyliä siis edustaa Kangoo, siitä löytyy paitsi värejä, myös erilaisia teippiversioita, poliisia, santarmiarmeijaa jne. Eniten pikkutavaraa löytyy UH:n malleista, niiden vanteisiin, kromiosiin ym. sellaisiin on panostettu eniten ja esim. R4 Parisienne on oikein nätti malli. Ihan omat kuvansa oli pakko ottaa myös sen Dauphineista, punainen siviilimalli on kuin karamelli ja sen mustavalkoisessa poliisiautossa on ihan uskomattoman paljon pikkutavaraa kun muistetaan auton kokoluokka. Laadukkaimman kokonaiskuvan tarjoaa kuitenkin BUSCH. Sen sinisenharmaa 4CV on tosi nätti auto, jossa myös työn jälki ja viimeistely on laadukkainta näistä mukana olevista malleista. Autosta ei löydy hakemallakaan roskia, ilmakuplia tai muutakaan vastaavaa.

Ranskalainen AMW tekee paljon busseja ja kuormureita, mutta henkilöautojakin alkaa hiljalleen ilmestyä, tässä mukana oleva 19 lienee tehtaan ensimmäinen henkilöauto. Siitä on sitten leivottu eri koriversioita ja kaikin puolin hyvä malli on tämäkin, mm. tummat takavalot ja mustat kylkilistat antavat mukavan yleisvaikutelman. Herpan malleja ovat Clio 16V, Laguna ja Twingo, eikä niissä ole moittimista. Laatu ja pikkutarkkuus ovat verrattavissa AMW:n autoon, joten edullinenkin voi olla laadukas. Autoissa on mm. mallikohtaiset vanteet, erilliset etu-ja takavalot (siis se valopaketti), kylkilistoja on tarpeen mukaan ja näistä tyylikkäin on mielestäni Laguna. Tosin mielipiteeseen saattaa vaikuttaa myös metalliväri, joka sopii siihen oikein hyvin. Metallivärin saa moneenkin malliin, mutta siitä pitää pulittaa euron verran ylimääräistä. Olen nyt ainoastaan kiitellyt Herpan hinta/laatusuhdetta, mutta aina löytyy myös se poikkeus. Herpan kohdalla sen nimi on R4L ja malli on kyllä sen luokan tötterö, että huh, huh… Erikoismallina tehdas on valmistanut myös "tipparellua", jossa takimmaiset sivulasit ovat ummessa ja silti autossa on uusin mahdollinen keula! Tosi ruma, violetti väri ikään kuin kruunaa tuon totaalisen sekasikiön


Missä näitä myydään Suomessakin myydään näitä autoja ja tarvikkeita, kunhan vaan löytää sen oikean kaupan. Yleensä autot kuuluvat itsestäänselvyytenä valikoimiin, jos kauppa myy sähköjunia ja niiden tarvikkeita. Pääkaupunkiseudulla tällaisia malli-ja harrastekauppoja lienee yhä edelleen useita ja myös hyvin varustetut lelukaupat saattavat pitää pientä autovalikoimaa. Pirkanmaalla on ollut kaksikin alan erikoisliikettä ja kauppojen nettisivuja löytyy hakukoneen kautta. Tosin aina ei kaupassakaan olevaa tavaraa voi ostaa. Helsinkiläinen harrastepuoti möi juuri H0- junia ja tarvikkeita, myös autoja. Esillä oli pienehkö, toimintakuntoinen junarata ja siellä joukossa yksi minua kiinnostanut malli. Vaan autoapa ei ostettu tuosta vaan, tämä vanhempi kauppias oli sitkeä sissi ja hän ilmoitti, että malli ei ole myytävänä, sillä se kuuluu somistukseen. Piste. Tule myöhemmin uudestaan niin asiaa voidaan harkita. Siinä ei auttanut mikään, auton saa ehkä ostaa kun esillepano puretaan eikä päivääkään ennen. Luovutin sovinnolla ja tilasin auton Saksasta… Saksassa halukkaita myyjiä onkin pilvin pimein ja siellä vaikeutena on hintavertailu, ei tavaran saatavuus. Sielläkin kyllä myydään myös Norevia, mutta Ranska on silti paras maa niiden etsimisessä. Renaulteja voi löytää myös kauppojen vanhoista varastoista ja suoraan keräilijöiltä, tarkoitan siis näitä vanhempia, tuotannosta poistuneita autoja. Uusiahan ei tarvitse sinällään etsiä, vaan niitä ostetaan tai tilataan kaupasta. Kauppojen lisäksi ostopaikkoina palvelevat samat foorumit, joista myös metallimalleja pyydystetään; Niin kutsutut rompetorit ja harrasteautotapahtumat tuottavat usein hyviä löytöjä, mutta vain lyhyenä kesäaikana. Kesäsesongin ulkopuolella on yleensä enemmän aikaa haeskella kaikkea harrastuksiin liittyvää ja pimeä ilta kuluukin nopeasti nettihuutokauppoja selatessa. Niissä liikkuu nykyään todella paljon pienoismalleja, niin koti-kuin ulkomaisillakin sivustoilla. Siinä missä Norevia voi pitää arvokkaimpana merkkinä, ei toisen ääripään varsinaista "halpismerkkiä" enää oikein ole. Aiemmin mainittu EKO tunnettiin juuri sellaisena, sitä haukuttiin yleisesti ja myyntirasioiden muuttuessa muovipusseiksi hinnat vain laskivat entisestään. Renault-"samovaari" Kari Kitti kertoi viimeksi nähneensä uusia EKOja kaupattavan isossa kulhossa Saksalaisen junakaupan tiskillä. Osa EKO:n autoista oli ihan hyviäkin, mutta osa taas vähintäänkin persoonallisen näköisiä. Merkin kanssa kävi kuitenkin kuten niin monesti aiemminkin, hinta ja haluttavuus nousivat aivan uusiin sfääreihin, kun autoja ei enää valmistettu, eikä näin ollen myyty missään. Nykyään ei kukaan taida myydä pelkkiä irtonaisia autoja ja muovipussikin on melko harvinainen, joskaan ei tyystin unohdettu pakkaus. Yleisimmin nämä myydään pienessä, läpinäkyvässä ja pehmeähkössä rasiassa, mutta Norev tekee taas poikkeuksen. Kuten isommissakin malleissaan, se haluaa jälleen kikkailla myös rasioiden kanssa ja sen perusrasiakin on turhan kookas ja pramea. Erikoispaketti on aivan omaa luokkaansa, se muodostuu kirkkaasta putkilosta ja ihan turhan suuresta hukkatilasta. Putkilon päissä on punaiset tulpat ja jollen aivan väärin muista, myös Renaultin merkit. Putkilomalleja myydään niin yksitellen kuin tuplapaketeissakin ja ovathan erikoisrasiat toki ihan hienoja, en suinkaan vastusta niitä minkään periaatteen vuoksi. Totuus kuitenkin on, ettei kukaan niitä pakkauksia lahjoita, vaan viime kädessä loppukäyttäjä / harrastaja maksaa myös sen vintille joutuvan, useimmiten turhaksi jäävän rasian. Yhden mallin ja hienon rasian kustannuksella harrastaja ostaisi varmasti mieluummin kaksi pienoismallia ja simppelin askin. Tässä rasiahommassa on varmasti ainakin osasyy Norevin muita kalliimpaan hintaan. Nämä kaikki em. autot ovat ostaessa valmiita, ei muuta kuin mahdollinen rasia auki ja auto hyllyyn. Luulin ettei kukaan edes kiusallaan tarjoa muuta vaihtoehtoa, mutta olin väärässä. Sain hiljattain yhden postipaketin Saksalaiselta kollegaltani ja paketti sisälsikin sovitut pienoismallit, mutta lisänä sain lahjaksi tällaisen H0-sarjan auton, itse koottavan! Katselin sitä nippelihässäkkää hetken ja päätin, että auto säilyttää varmasti arvonsa paremmin sellaisenaan, avaamattomassa pussissa.
-Markku Rantanen -