|
Tämä kuukauden auto-palsta täyttää nyt elokuussa jo (ja vasta) kolme vuotta ja sen vuoksi aloitin kaksi vuotta eläneen perinteen, jossa synttärikuukautena esitellään useampi pikkuauto samalla kertaa. Mukana on taas paljon kuvia, mutta niissä liikutaan yleisemmällä tasolla. Malleja ei esitellä niin tarkasti, lähinnä vain faktat on kerrottu ja pikkutarkka syynääminen unohdetaan nyt kokonaan. Autojen määrä on täydet kymmenen, sillä myös Renault-kerhon nettisivut viettävät synttäreitään. Sivusto on saavuttanut jo kunnioitettavan kymmenen vuoden iän, se on paljon kun muistetaan, ettei kyseessä ole mikään tuotteitaan myyvä yritys, vaan ihan aito kerho. Internet ovat nykypäivää ja Suomessakin melkein kaikilla merkkikerhoilla taitaa jo olla omat sivunsa. Se ei kuitenkaan vielä yksin riitä, nettisivuille tarvitaan myös ylläpitäjä, juttuja, kuvia sekä paljon muuta, jotta sivut olisivat muutakin kuin vain osoitetarra harrasteauton takalasissa. On monia eri kerhosivuja, joissa tuorein päivitys löytyy vuosien takaa, joku toivottelee jouluja elokuussakin jne. Alkuinnostus on usein suurta, mutta isoimmat energiavirrat hyytyvät johonkin, kun pitäisi hoitaa myös sisällön tuottaminen. Kymmenen vuotta toimineet, näin tapahtumarikkaat sivut eivät ole vielä tänäänkään mikään itsestäänselvyys, Renault-kerholle kyllä sen sijaan pieni ylpeydenaihe. Harrasteautoihin liittyvät tapahtumat, näyttelyt ja pidemmät ajelut ajoittuvat yleensä kesäaikaan, silloin nettisivuillakin on luonnollisesti enemmän uutisia ja vaihtuvuutta. Syyspimeiden laskeutuessa maamme ylle, iskee hiljaisuus usein myös autokerhojen internetsivuille, sillä mitään varsinaista tiedotettavaa ei liiemmin ole. Tässä on nyt sopiva tilaisuus vedota Teihin, hyvät kerholaiset, jotta sivut pysyvät tulevaisuudessakin antoisina. Kun ne syksyn pimeät illat joskus koittavat, naputelkaa vaikka vain muutama rivi tarinaa jostain autoharrastukseenne liittyvästä, vaikkapa kesällä tapahtuneesta asiasta. Moni varmasti lukee mielellään muidenkin kerholaisten muisteluja ajoreissuista, niihin liittyvistä sivujuonteista jne. Autoja on varmasti jouduttu myös huoltamaan ja kunnostamaan ja …niin, eihän se silloin naurata, kun homma ei mene ihan suunnitellusti, mutta monesti siitä syntyy jälkikäteen legendaarinen kertomus. Monta jakamisen arvoista tarinaa jää liian usein pimentoon, joten lähettäkää kerholle kuvia, tarinoita ynnä muuta vastaavaa materiaalia, jolla sivut pysyvät "elävinä" myös talvikaudella. Itse lupaan kantaa korteni kekoon niin kauan kun pienoismallipalstalla on vähintään kolme lukijaa (siis joku muukin Antin ja Karin lisäksi…) ja kun oma kiinnostukseni ja aikatauluni pysyvät edes nykyisellä tasolla. Mikäli tarinaa ei jostain syystä syntyisikään, kuva ja lyhyt tekstikin ovat huomattavasti tyhjää parempia. Ei tässä mitään Ii joki - sarjaa keltään odoteta, joten pois turha vaatimattomuus, itsekritiikki ja suorituspaineet. Tässä esiintyvistä malleista 
Autojen esittely kulkee numeroitujen kuvien muodossa, mutta ne eivät ole missään paremmuus- tai aikajärjestyksessä. Esikuvan / mallin tyyppimerkki, kotipaikka sekä vuosi, jolloin auto on ollut taksina, löytyy tekstistä. Neljää mallia lukuun ottamatta kaikki muut kuuluvat kioskiautoihin. Tällä kertaa ne ovat osa Altayan julkaisemaa maailman taxit-sarjaa, jossa on kaikenmerkkisiä taksiautoja ja tähän on poimittu sarjan Renault-taksit. Altaya teettää kaikki autonsa IXO:lla ja aina välillä käy niin, ettei kustantaja halua teettää ja maksaa uutta muottia, vaan se käyttää jo olemassa olevaa, mutta hiukan väärän vuosimallin autoa. Taxisarjan mallien alustaan on aina merkitty kotipaikka sekä vuosiluku, jolloin auto on ollut taksikäytössä. Mistä nuo vuosiluvut sitten ovat peräisin ja pitävätkö ne ihan tarkkaan kutinsa, on toinen juttu. Olen käyttänyt suoraan tuota rasian antamaa tietoa, sillä näiden autojen historiaa ei ole mitenkään liiaksi asti tarjolla.
Joskus korimalli ja vuosi ovat pikkuisen ristissä, mutta mahtuupa joukkoon vastapainoksi todellisia helmiäkin.
Ne ovat autoja, joita kukaan ei ole aiemmin valmistanut missään mittakaavassa ja joissa lisävarusteet on tehty huolella ja harkiten.
Mukana on myös muutama vanha lelu, joissa ajetut kilometrit näkyvät ulkoasussa, mutta niinhän sen pitääkin olla, lelut on aikanaan hankittu leikittäväksi ja tuottamaan lapsille iloa. Leikkimätön, vanha leluauto on aina hienon näköinen, mutta paljon ajettu auto kertoo sen nauttineen aikanaan suurta suosiota. Ei niitä vanhoja kumipyöräisiä pikkuautojakaan hankittu komeroon säilymään, jotta me sedät nyt saisimme ylpeinä esitellä vitriiniemme sisältöjä. Mukana on kaksi klikkaamalla suureneva kuvaa, niihin on poimittu joku yksityiskohta jokaisesta mallista, parhaista löytyy kaksikin pientä kuvaa. Mittakaava on yhtä autoa lukuun ottamatta tuttua 1:43-skaalaa.
Kuvat ja selosteet | |
1. Tämä malli on kaikkien Renault-taksien perusta ja saa siksi kunniapaikan kuvarivistön ensimmäisenä. Malli on Renault 1910 Fiagre, auto tunnetaan myös nimellä AG-1.
Esikuva on rakennettu nimenomaan taksikäyttöön jo tehtaalla ja autoa valmistettiin 1910-1914
Autolla on historiassa merkittävä rooli, näillä niin sanotuilla Marnen takseilla Pariisi pelastettiin Saksalaisten miehitykseltä ensimmäisessä maailmansodassa. Miehittäjät olivat päässeet jo aivan Pariisin tuntumaan, Marne-joen äärille ja Ranskan armeijan voimat olivat lopussa. Pariisin komendantti, kenraali Gallieni kokosi kaupungin varuskunnasta noin viisituhatpäisen reservijoukon, jonka kuljettamiseen tarvittiin tuhat tällaista taksia. Tämä taksisaattue lähti matkaan ilman valoja 6-7.9. 1914 välisenä yönä ja pääsi sivuteitä käyttäen iskemään suoraan Saksalaisten rintama-aukkoon. Näin vihollinen pakotettiin perääntymään, Pariisi saatiin pelastettua ja Renault jäi historiaan ns. Marnen taksina. Pienoismalli on metallia, pikkuosat muovia ja tämä pikkutarkka malli on valmistettu nimenomaan keräilyautoksi.
Auton kotipaikka on Pariisi, valmistaja Rio, Italia. | |
2. Edellisen täydellinen vastakohta, jonka vuoksi sijoitin mallin juuri tähän kohtaan. Auto on joukon ainut pienempi malli, mittakaava on 1:60 ja kyseessä on 70-80 luvun taitteen halpa leluauto. Esikuva on ollut tuore uutuus Renault 18. Auto on metallia ja pikkuosat rajoittuvat taxikylttiin, maskiin sekä sisustaan. Tämän teippauksista ei löytynyt sen parempaa tietoa, autossa lukee "Radio-taxi", joten lieneekö tämä sitten ensimmäisiä Pariisin niin sanottuja ULA-takseja.
Valmistaja Majorette, Ranska. | |
3. 4CV Hino on tietenkin Japanista, malli kuuluu kioskiautoihin ja on ihan hyvä sellainen.
Väritys on pirteän keltainen vanteita myöten ja punaiset teippaukset luovat hyvän kontrastin.
Mallissa ei ole erillistä taksikylttiä, auton kyljessä saatetaan mainita asiasta, mutta juuri nyt en millään muista miten tuo teksti kääntyy noin ihan suoraan…
Katolla on iso tavarankuljetuslaatikko, mutta varmaan sinne on otettu kyytiin ihminenkin, jos tarvetta vaan on ollut. Pieni Hino oli varmasti kätevä kaupungissa, mutta melkoisen taakan se on joutunut taksikäytössä kantamaan. Kotipaikka Tokio, Japani ja vuosiluku on 1964 | |
4. R4L eli tuttu "tipparellu", oman aikansa tila-taxi. Tämäkin on kioskiauto, mutta mallinnus ei ole parhaasta päästä. Autossa on ikivanha etusäleikkö, enkä usko, että missään on enää 80-luvulla ajettu näin vanhalla taxiautolla. Kyseessä lienee kustantajan säästöjuttu. Altaya on teettänyt vain tämän tipparellun, se ei ole halunnut maksaa enää toista muottia, vaan tekee kaikki tippansa samaan koriin. Väritysmallia lienee otettu Amerikasta, katolla on vanhan mallin kattoteline, johon on kiinnitetty taxikyltti. Puskurien kulmissa näkyy jo ruuhkan jättämiä jälkiä, joskin se ruuhka on tässä tapauksessa ollut autovitriinissä.
Kotipaikka Antananarivo, Madagaskar ja vuosiluku on 1984. | |
5. Vanha pienoismallituttavamme Renault Dauphine on myös palvellut taksikäytössä. Tämä yksilö saattaa näyttää vanhalta romulta, mutta on kuitenkin ihan jotain muuta. Malli on 50-luvulla tehty sinkkivalulelu ja ikäisekseen erittäin hyvin säilynyt. Mustaan alaosaan on saatettu tehdä joitain paikkamaalauksia vuosien aikana, mutta väritys noudattelee alkuperäistä tyyliä. Punainen osa sekä lisävarusteet ovat taatusti tehtaan kuosissa, joskin hiukan kuluneet. Korivaluun on kyllä tehty kaikki mallin tunnusmerkit, mutta erillisiä hienouksia on turha etsiä, edes sisustaa ei ole laitettu paikoilleen.
Katolla oleva taksikyltti on muovia, se on alkujaankin hiukan vinossa, jotta kyltin sanoma on välittynyt myös kadun viereen, taksia tarvitsevalle. Lokasuojan päällä on niin ikään muovinen, erillinen "vapaa-kyltti", joten tämän kotipaikka lienee ollut Ranska. Tämänkin esikuva on joidenkin tietojen mukaan ollut Renaultin tehdasvalmisteinen taksi. Pienoismallin valmistus on alkanut 1958, mutta tuotantoaika on hämärän peitossa. Tekijä on Ranskalainen ja nykyään erittäin haluttu CIJ. Auton sisarmalli on alaosaltaan tumman vihreä, muun auton ollessa vaaleampaa vihreää. CIJ teki myös isoa, noin 1:10 mittakaavaan Dauphine-taksia, joka oli valmistettu pellistä, mutta sellaisia näkee vain vanhalelu-kirjoissa. | |
6. Tässä Englantilainen vastine edellä esiteltyyn Dauphine-taksiin. Tähän pätevät kaikki samat termit kuin CIJ:n autoonkin, mutta tämä lienee kulkenut Brittein saarilla, siitä kertovat mainokset sekä leikkiauton pohjassa oleva mallimerkintä "mini cab". Tässä ei myöskään ole sisustaa, mutta tehdas teki pienen määrän malleja beigellä sisustalla. Tämä yksilö on ollut jonkun pienen autohenkilön suosikkilelu, siitä kielivät nuo lukuisat kolhut maalipinnassa. Kori on säilyttänyt hienosti ryhtinsä ja malli on aivan eheä ja alkuperäiskuntoinen. Autossa ei ole erillistä taksikylttiä, vaan katolla olevissa pitkittäisissä tarroissa lukee "Welbeck motors Mini cab" ja mustalla pohjalla erikseen " WEL 4440". Loogisesti se kai on tämän taksin numero. Mainostaminen taksin kyljissä ei ole mikään tämän päivän keksintö, Dauphinen pellit on jo 60-luvulla käytetty tehokkaasti kaupallisiin tiedotteisiin. Mallin on valmistanut Englantilainen Dinky Toys, tuotannossa tämä oli vuosina 1962-1966. | |
7. Ei ole tämäkään taksiauto liioilla sisätiloilla koreillut, mutta ulkoasu on varsin hauskan näköinen. Tämä R8 on peruskoriltaan tuttu IXO:n kioskiauto, mutta pienillä lisäyksillä tästä on saatu hyvinkin erinäköinen taksipirssi. Näissä IXO:n R8 autoissa on hyvä korimallinnus, sopivasti kromiosia ja mittasuhteet ovat kunnossa. Puskurit, pyyhkijät, valot yms. istuvat kaikki hyvin paikoilleen, joten näistä on helppo muokata erilaisia versioita. Tässä versiossa väritys on kopioitu suuresta maailmasta, mutta sävyt ovat vähintäänkin omintakeiset. Kori on jotain keltaisen ja vihreän väliltä ja pitkittäinen raitakin on melko räikeän värinen. Katolla on erillinen taksikyltti, se on tässäkin asennettu vinoon, jotta sen näkyvyys olisi paras mahdollinen. Ovessa ja takakyljissä on taksia ajatellen todella erikoiset teippaukset! Mallin viimeistely ja ulkoasu on muutoin osunut nappiin, mutta harmi kyllä kaikissa Altayan R8 takseissa on sama, sinisorsaan alkujaan asennettu pisarapeili.
Kotipaikka on Malin pääkaupunki Bamako ja vuosiluku on 1970 | |
8. Tämä on koriltaan täysin vastaava R8 kuin edellinenkin malli, mutta väritys tekee versiosta hiukan synkän oloisen. Samalla tässä on hyvä esimerkki siitä, miten koko auton olemus muuttuu värin myötä. Mallissa on kaikki samat pikkuosat kuin kirkkaassakin autossa, mutta tässä ei ole käytössä taksikylttiä, eikä oikein mitään muitakaan tunnisteita. Etuoviin on teipattu auton rekisteritunnukset, se lienee ollut ainoa paikallinen tapa merkitä autot takseiksi.
En tiedä tästäkään liikaa, mutta mikäli tämä väriyhdistelmä oli tuohon aikaan kaikissa Santiagon takseissa ns. virallisena värinä, se tietenkin auttoi tunnistamaan taksin muun liikenteen seasta. Kotipaikka Santiago, Chile ja vuosiluku on 1965. | |
9. R12 on myös päässyt taksikäyttöön, väritys on hyvin lähellä Chileläistä R8-taksia, mutta tässä on enemmän tunnisteita. Katolla on erillinen, suorassa oleva ns. perinteinen taksikyltti ja ovissa on isot teippaukset. Takaluukkuun on myös teipattu tunnus, josta selviää, että tässä liikkuu julkisen liikenteen ajoneuvo. Mallin kori ja varustelu on hyvää, R12-kioskiauto onkin eräs Altayan parhaista, oman aikakautensa Renaulteista, mitä tulee mallinnukseen. Autossa on erilliset, kiiltävät puskurit, pyyhkijät ja taustapeilit. Maski ja kaikki valot ovat myös melko hyvää työtä, mutta niin paljon tämä väritys hämää, ettei koria heti huomaa samaksi autoksi Altayan sinisen siviilimallin kanssa.
Tämän taksin kotipaikka on Bogota, Kolumbia ja vuosiluku on 1973 | |
10. Viimeisenä taksina esiintyy Romanian lahja autoilevalle maailmalle eli Dacia 1300.
Tässä on käytetty samaa, IXO/ kioskiauton peruskoria kuin aidossa Ranskan Renaultissakin, mutta
Dacian tunnusmerkit on saatu erittäin hyvin esiin käyttämällä muutamia erillisosilla. Siitä tehtaalle kiitos, nyt auto näyttää siltä kuin sen kuuluukin ja vaikkei esikuva nyt niin huipputuote ollutkaan, sen pienoismalli on kuitenkin hieno ja varsin harvinainen lisä Renaultin pienoismallikokoelmaan. Tuttuun peruskoriin on vaihdettu mm. mustat puskurit, uudemmat mustat taustapeilit sekä lasinpyyhkimet. Eräs hyvä Dacia-tunniste löytyy takaa, jonne on laitettu uudemman R12 mallin isot takavalot, mutta kori on silti vanhempaa mallia. Vanhan korin tuntee C-pilarien ilmanpoistoaukoista, joten tässä mallissa Altaya on ihan oikeasti nähnyt vaivaa. Mallista löytyy myös oranssit äärivalot. Ne on tehty teipillä ja lienevät myös alkujaan täysin paikallinen keksintö.
Keula on ihan oma lukunsa, sieltä löytyy mattamusta nelivalomaski, joka on aitoa Romanialaista muotoilua. Taksiautoksi tämän tuntee kaukaa, katolta löytyy erillinen, pienten kannakkeiden päällä lepäävä taxikyltti ja ovissa on isot teippaukset. Tuulilasin yläreunan tarrassa on tyyliä, kuski on varmasti aina välillä "muistanut" olevansa vähintään Jean Ragnotti ja Dacia rukka on joutunut kaikkien ominaisuuksiensa äärirajoille. Katolla on myös iso, pitkittäinen mainostaulu ja siinä hieno, paikallinen mainos. Vaikka teksti on jo hiukan tutumpaa Hinon teippiin verrattuna, jää se minulta kyllä edelleen tulkkaamatta. Tämän kotipaikka on Bukarest ja vuosiluku on 1980, sikäläisittäin siis kotimainen auto. | |
| -Markku Rantanen - | |