Lähes sukupuuttoon kuollut
Tämänkertainen malli on värinsä puolesta hiukan myöhässä, ruskankeltainen auto olisi sopinut paremmin alkusyksyyn, mutta kuvateknisistä syistä Rambler ja tämä R17 vaihtoivat paikkaa keskenään. Vuodenajalla ei tosin ole merkitystä, kun puhutaan oikean Renault 17- mallin bongaamisesta, sellaisen näkeminen on aina yhtä harvinaista. En tiedä mallin säilyvyystilannetta muualla, mutta meillä se on valitettavan heikko ja samoin on sisarmalli R15:ta laita. Viime vuoden lopulla rekisteritiedosto tunsi seitsemän tällaista autoa ja pienempää R15:ta vain neljä yksilöä. Auto oli aikanaan suhteellisen kallis kokoonsa ja melko tavalliseen tekniikkaansa nähden, se selittänee osaltaan myös heikon nykytilanteen. Kun uusikaan auto ei ollut mikään volyymimalli, niin milläs niitä olisi voinut säästyä n. 30 vuoden jälkeen harrastettavaksi asti. Malli on ollut enemmänkin nätti bulevardisportti, mutta ei mikään niin sanottu järkiostos; samalla rahalla sai myös paljon käytännöllisemmän ja tilavamman auton. Kun R17 vuonna 1972 tuli myyntiin, ei sen ajan Suomessa vielä monellakaan ollut varaa hankkia ajopeliään ulkonäkö- ja tunneseikkoihin perustuen, vaan asiaa piti ajatella kokonaisuutena. Mallistosta mm. R12 ja R16, joiden tekniikkaan tämäkin auto pitkälti perustuu, palvelivat paremmin koko perheen tarpeita, sellainen siis hankittiin vaikka moni varmasti jätti tämän pienen coupen hieman haikeana autoliikkeen riviin odottamaan parempaa ostajaa. Olen lähes joka mallin yhteydessä kirjoittanut jonkun rivin myös pienoismallin esikuvasta ja ainakin omasta mielestäni se toimii "kivijalkana" pienoismallijutulle. Mikään kattava ja kaiken tietävä historiikki tämä ei suinkaan ole (senhän olette tosiaankin huomanneet…), eikä niin ole tarkoitettukaan, moni minua viisaampi on kirjoittanut jokaisesta Renaultista paljon enemmän ja paljon paremmin. Asia tuli nyt vain mieleeni, kun tätä autoa varten pengottiin taustatietoja. Välillä on hyvinkin vaikeaa päättää, mistä lähteestä nuo kaikki numerotiedot yms. ottaa, kaikki kun antavat hiukan eri tietoja. Jos käytössä olisi vain yksi lähde, homma pysyisi simppelinä, tälläkin kertaa taustatoimitus tutki asiaa kolmesta vanhoja Renaulteja käsittelevästä kirjasta ja kaikkien tiedot poikkeavat hieman toisistaan. Netti on sitten ihan oma maailmansa, se sekoittaa paletin lopullisesti, joten pyrin aina käyttämään painettua ja mieluummin vanhempaa materiaalia lähdeaineistona. Kirja ja esite on kerran tehty valmiiksi, joten sinne ei kukaan ole ainakaan lisännyt omia olettamuksiaan, kuten saattaa tapahtua internetin autosivuilla. Tällä kertaa päätin, että ensimmäisenä avattu kirja saa toimia lähdeaineistona ja luotan jälleen kirjan tekijän paneutuneen asiaansa. Seuraavat, valikoidut numerotiedot ovat peräisin Englanninkielisestä opuksesta jonka nimi on The Romance of Renault. Renaultin sisarukset R15 ja R17 esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä syksyllä 1971, näiden autojen keskinäisiin eroihin en nyt paneudu sen enempää vaan R17 saa pysyä pääaiheena. Kirjan mukaan malli tuli myyntiin 1972 ja pysyi tuotannossa vuoteen 1979. Auto ei suuremmin muuttunut missään vaiheessa, joskin HT- rakenteen ensiesittelystä on liikkeellä kahta vuosilukua. Etusäleikkö eli tietysti omaa elämäänsä, kuten niin monessa muussakin autossa ja viimeisin säleikköpäivitys tehtiin vuonna -78. Alkuvuosina 1972-74 autoa myytiin nimillä TL ja TS, molemmissa oli 1565 cc moottori, mutta silti autoissa oli keskinäistä tehoeroa. Moottoritehot on aikoinaan kirjoitettu muotoon TL 102 SAE ja TS 120 SAE - heppaa. Vuonna 1975 mukaan tuli myös 17 Gordini, joskaan se ei ollut Suomen myyntilistalla. TL ja TS jatkoivat yhä mukana, näistä TL yhä samalla moottorilla, mutta teholukemat kirjoitettiin nyt muotoon 90 DIN kun samalla TS:n kone kasvoi 1647 kuutioon ja 98 hevosvoimaan. Gordini antoi vakiona 108 hv, mutta varsinkin Ranskassa niillä ajettiin myös paljon rallia, jolloin 1605cc koneesta otettiin varmasti ulos paljon enemmänkin. Runsaan kilpailukäytön huomioiden on ainakin loogista olettaa, että suurin osa Gordineista myytiin viisivaihteisella manuaalilaatikolla ja kovalla katolla. TL ja TS- mallien varustelistalla olivat myös automaattilaatikko sekä kangaskatto, jota näkeekin usein vanhoissa valokuvissa. Italian myyntiin liittyy erikoinen yksityiskohta, siellä mallin nimi oli 177, sillä 17 on sikäläisittäin epäonnen numero. Renault 17 oli ainakin jo 80- luvun alussa erittäin harvinainen näky arkiliikenteessä, ainut muistikuvani on juuri tällaisesta keltaisesta autosta, joka liikkui ainakin 1981- 83 Pöytyän-Karinaisten suunnalla ja sen kyllä erotti muun liikenteen seasta. | |
Päivitetty pikkuauto
Jutun pääasia eli pienoismalli on tuttua 1:43 mittakaavaa ja metallivalua. Valmistaja on Norev, mutta tällä kertaa malli on hiukan vaatimattomampi ja erilainen kuin mihin ollaan totuttu. Renault 17 on jälleen auto, jonka perusmallista kukaan ei ole tehnyt kunnollista, modernia ja pikkutarkkaa pienoismallia. Aivan uusia ja nippeleitä täynnä olevia malleja kyllä löytyy, mutta esikuvana on aina Gordini, mallit ovat yleensä Monte Carlon ralliautoja ja valmistajana on IXO. Tämä Norevin malli on tehty päivittämällä ikivanha, alkujaan ilmeisesti ihan leluksi valmistettu malli. Alkutaipaleelle mahtuu toki myös se kovamuovista tehty ja varaosatiskillä myyty pienoismalli, mutta se on taas kokonaan eri asia. Ensimmäisen painoksen pohjaan on valettu vuosiluku 1971, joten pikkuauto on ollut aikanaan todellinen uutuus. Tehdas ei ole katsonut tarpeelliseksi muuttaa mitään isompaa, vaan tuorein mahdollinen keräilymalli on tämä nyt esiteltävä versio. Sen pohjalevyssä on vuosiluku 2000 ja tämän yksilön ostohetki ajoittuu muutaman vuoden taakse. Pienoismallin tyyppi on TS ja vuosimalli on säleikön perusteella jotain välillä 1972-1977. Valikoimissa on myös vieläkin simppelimmin tehty kioskiauto sekä tätä autoa vastaava, mutta mustalla katolla varustettu malli. Kaikkia näitä myydään yhä uutena, kioskiautosta puuttuvat lähes kaikki hopeamaalikoristeet, mustakattoisesta taas ei selviä, esittääkö katto vinyyliä vaiko kangasversiota. Mainitaan nyt R15:sta sen verran, että Norevilta löytyy myös sellainen, siitä on saatavana sekä vanhempi että Phase 2- malli ja juuri tänään kaivoimme postipaketista esiin uuden R15 Phase 2- pienoismallin. Siihen Norev oli nyt uusinut myös sisustaa ja maskiuudistuksen myötä auto on näköjään saanut myös R17:sta tutun kyhmyn konepellilleen. Vanhasta metallimallista on mukana kaksi vertailukuvaa, toisessa verrataan pohjalevyä, josta löytyy valmistusvuosi, toinen taas on yleiskuva, josta siitäkin näkee, että valmistusvuosissa on eroa. Kuvaa kannattaa katsoa tarkkaan, tämä uusi versio näyttää paljon pikkutarkemmalta, mutta jotain on myös jätetty pois! | |
Vertailukuvista näkee heti, miten vanhassa mallissa oli avattavia luukkuja, mutta uudemmasta ne on jätetty pois. Kaikkiaankin auto on hyvin simppeli, siksi mukana on monta kuvaa, sillä tämän erikoisominaisuuksia ei tarvitse pitkään luetella. Väri lienee, jos ei aivan, niin ainakin hyvin lähellä oikean auton sävyä. Maalipinta on kiiltävä ja melko sileä, ns. appelsiinipintaa tosin löytyy paikoitellen. Konepelti on jostain syystä saatu yhä näyttämään aukeavalta, mutta ei se avaudu vaikka kuinka vääntäisi (on koitettu avata jopa väkisin eräästä rikkinäisestä kioskiautosta). Ovien saumat ovat yhä näkyvissä, mutta takaluukussa ei näy mitään erillistä rajausta. Ovenkahvojen kolot ja konepellillä oleva kyhmy (jonka tarkoitusta en tunne) ovat yhä näkyvissä, mutta muotti lienee jo hieman kulunut, sillä korin särmät ovat muuttuneet pyöreämmiksi. | |
Bensatankin korkki, lasinpesurien suuttimet ja ikkunoiden listat erottuvat hyvin, kiitos hopeanvärisen viimeistelyn. Myös hopeanharmaa, b-pilarilta näyttävä ikkunalista sekä helmassa kulkeva lista ovat samaa valua muun auton kanssa, mutta kylkien isot palat, tässä tapauksessa samalla C-pilarit, vievät kyllä päähuomion. Koko iso ritiläosa on valettu hiukan muuta kylkipintaa syvemmälle ja täyteen pystyripoja, jotka näyttävät hämäävän aidoilta. Rivat on kyllä tehty aidosti, pinta on epätasainen mutta aukot eivät mene läpi korista, vaan pohjakappale on maalattu hopealla ja mustat osat on kulumasta päätellen tehty teippaamalla. Myös tuulilasin edessä oleva ilmanottoaukko on päivitetty ja tehty ihan hienosti, pitkittäinen osa on kohovalua, mutta läppä ei ole auki, vaan hämäys on tehty mustalla värillä. Lasinpyyhkimet eivät sen sijaan hämää ketään, ne ovat vanhan leluauton peruja eli lasissa on vain pienet kohovalut, joissa nyt on harmaata väriä päällä. Kyljen ainut erillisosa on kuskinpuolen kiiltävä taustapeli, toisella puolella ei peiliä ole lainkaan. | |
Maski on kehyksineen melkoisen iso, ulos työntyvä tötterö ja kun muotoilu on oikeassakin autossa omintakeista, tulee ominaisuus vielä paremmin esille pienoismallissa. Pikkuauton keula "lyö silmille" myös syystä, että se poikkeaa niin paljon mallin muusta tyylistä ja on auton ainut, isompi erilliskappale. Koko säleikkö kehyksineen on yhtä ja samaa muovipalaa, pohjana on kiiltävä muovi, johon on tehty mustia rajauksia ja lisätty muutamia osia tarpeen mukaan. Kehyksen musta osa on teipattu kiiltävän päälle ja samaa, pohjana olevaa "kromia" on jätetty vilkkujen ja ajovalojen ympärille. Vilkut on tehty teipillä, maskin naamaosa ja rekisterikilven pohja näyttävät maalatuilta ja keskelle maskia on jätetty pieni Renaultin merkki. Nelivalot on tehty pienistä, kirkkaista muovinapeista, jotka on osittain upotettu maskiin, joten keulapalan rakenne on loppu viimein hyvinkin yksinkertainen. Siitä huolimatta se on saatu yllättävänkin pikkutarkaksi ajatellen tämän mallin äärimmilleen pelkistettyä linjaa. | |
Takapuskuri on tehty samalla tavalla kuin keulapala, molemmissa päissä korivaluun on jätetty kolo, johon kiiltävä muovikappale on kiinnitetty. Takapuskurin ollessa lähes integroitua mallia, on korista voitu nyt jättää pois melko paljon metallia. Puskurin taaksepäin oleva osa on mustan sijaan maalattu nyt harmaalla ja keskellä on iso, musta muoviritilä. Ritilä lienee kiinnitetty erikseen tuohon "kromikehykseen" ja sen yläkulmista löytyy pienet, koholleen valetut suorakaiteet, jotka ovat punaisen värin avulla muuttuneet valoiksi. Varsinaiset takavalot on tehty erikseen muovista, ne on upotettu koriin ja vaikka muovivalu hiukan pursuilee, tämän auton tyyliin ne ovat aivan riittävät. Näiden irtopalojen lisäksi takapäästä löytyy teipillä tehty mallimerkintä ja takaluukun lukkopesä. Takaluukun vaakataso on maalattu mustalla, rajaus on hieman karkeaa, mutta pinta on kohtalaista ja ajaa asiansa. | |
Sisältä malli on todella askeettinen, sieltä erottuvat vain mustat penkit, kojelauta ja ratti, mutta kojelaudassakaan ei ole sen isompaa mallinnusta eikä oviverhoiluja ole lainkaan. Tällä kertaa ei siis tarvitse harmitella, kun sisälle ei näe. Myös vanteet on tehty hyvin helpolla kaavalla ja samat vanteet on nähty tällä sivulla aikaisemminkin R12- mallin alla. Vanne on ohutta muovia, TS- vanteen kuvio ja pyörän pultit on valettu aavistuksen koholle ja loppusilaus on tehty maalilla. Renkaissakin on riittänyt kuviota vain reunoille kulutuspinna ollessa valmiiksi sileä. Pohjalevy on sekin ohutta muovia, joten pienoismalli voidaan luokitella ultrakevyeksi.
Pienoismalli on hiukan kuin jostain aikakoneesta putkahtanut, jonkinlainen malliharrastuksen muinaisjäänne. Auton maalipinta ja "kromi" on kyllä kiiltävää, mutta silti tästä näkee heti, ettei kyseessä ole enää tämän päivän keräilymalli. Suurin syy tämän mallin esittelyyn olikin juuri sen vaatimaton olemus ja eilispäivän varustelu. Vaikka keräilymallit pääsääntöisesti muuttuvat yhä tarkemmiksi ja nippeleitä tulee jatkuvasti lisää, voi auton vielä tänäänkin valmistaa näin yksinkertaisella tavalla, tätä nimittäin myydään edelleen ihan uutena ainakin Ranskassa. Tarkistin juuri tilanteen sikäläisen mallikaupan sivulta, jossa uutuutena kaupattiin metallihohtoharmaata mallia mustalla katolla. Muuten auto ei ole muuttunut yhtään, mutta mustakattoinen versio on nyt saanut vuosimallikseen 1974 ja tämän keltaisen auton vuosimalliksi on päätetty laittaa 1971. Jos ei kaipaa liikaa nippeleitä, eikä yksityiskohtia, tämä on aivan hyvä auto vielä tänäänkin. (kunhan sen löytää joltain sopivalta myyjältä) Useammankin eri mallikaupan hintalaput näyttivät melko huimilta, niissä komeili sama, yli 30 euron pyynti kuin esimerkiksi melko tuoreessa Twingo GT- mallissa ja se tuntuu kyllä melkoiselta liioittelulta. Uutta Norevin TS- mallia ei voi olla vertaamatta aiemmin mainittuun IXO:n 17 Gordini ralliversioon, joka hienosti teipattuna, pikkutarkkana mallina maksaa ylimmilläänkin samat kolme kymppiä, usein vähemmän. Pienemmät kaupat sekä yksityiset kerääjät /harrastajat myyvät näitä perusmalleja toki paljonkin huokeammallakin, enkä edes yritä ymmärtää, kuka ne 30 euron mallit ostaa…..jos ostaa. | |
Omassa, "muinaisjäännös- sarjassaan " auto on ihan pirteän näköinen esitys ja pienet lisäosat sekä maalitehosteet tekevät tästä ihan uskottavan. Viittaus aikakoneeseen on samalla muistutus siitä, millaisia kaikki, nimenomaan keräilyyn tarkoitetut pienoismallitkin olivat takavuosina. Ei siitä ole niin hirveän pitkä aika kun pienoismallit vielä tehtiin Euroopassa ja silloin leikkiauton ja metallisen keräilymallin suurimmat erot, mikäli niitä oli, olivat ostopaikassa, hinnassa ja ostajakunnassa. Vielä 90- luvulla moni kokoelma koostui pääosin leikkiautoista ja jos silloin sattui löytämään näin hienon, varsinaisen keräilymallin, oli se aina kova juttu ainakin mallin ostajalle. | |
-Markku Rantanen - |