Kuukauden auto: Renault-Dioraamat, helmikuu 2009

Tällä kertaa esillä on pelkkien autojen sijaan hiukan suurempia kokonaisuuksia eli dioraamoja. Niissä olevista autoista on esillä muutamia lähikuvia, mutta ihan totutun pikkutarkasti ei autoja nyt tutkita. Aiheesta oli juttua jo pienten, 1:87 mittakaavan mallien yhteydessä, mutta nämä dioraamat ovat kaikki tuttua 1:43 kokoluokkaa, lisäksi kaikki ovat tehdasvalmisteita ja hankittu siis tällaisenaan lukuun ottamatta "loppukevennystä", joka on omavalmiste. Osa tavaroista on esiintynyt tällä palstalla aiemminkin, tiettyjen malliesittelyjen yhteydessä, mutta autojen taustamaisemista ei ole silloin mainittu sen enempää Mikä Dioraaman syvin olemus on Wikipediassa tiivistetty seuraavasti: "Dioraama on osittain kolmiulotteinen maisemamalli tai asetelma, joka esittää esimerkiksi historiallista tapahtumaa tai tilannetta luonnossa. Pienoismallien rakentamisen yksi alalaji on mallisarjasta rakennetun pienoismallin tai figuurien sijoittaminen dioraamaan. Yksinkertaisimmillaan dioraama voi olla sopivalla värillä maalattu tasainen alusta, esimerkiksi lentokonedioraamassa simuloimassa lentokentän pintaa." Siinä se jo selkeästi kerrottiinkin eli dioraaman voi askarrella myös itse, pienoisautoista puhuttaessa tuo edellä mainittu alusta voi olla vaikkapa kadun tai maantien pätkä, mutta mikään ei estä rakentamasta isompaakaan kokonaisuutta. Tarvikkeita voi ostaa valmiina, mutta lähes kaiken voi tehdä myös itse ainakin, jos huomaa hyödyntää kaikkea sellaista hukkaan menevää materiaalia, jolle normaalisti ei keksi mitään käyttöä. Itse tehden vain tila ja mielikuvitus ovat rajana, tehdastekoisina dioraamojen tarjonta on etenkin Suomessa melko vähäistä ja isommista rakennelmista puhuttaessa myös hinta saattaa rajoittaa ostohalukkuutta. Renault-dioraamoja Valmiita rakennelmia löytyy joka lähtöön, mutta tässä jutussa keskitytään luonnollisesti vain Renaultiin liittyviin, tai automerkkiä läheisesti sivuaviin dioraamoihin.
Tuorein tällä sivulla nähty dioraama on vain kuukauden takaa tammikuulta, jolloin Marreaun veljesten Renault 18 ralliauto seisoi parkissa muovisen hiekkadyynin päällä. Mainitsinkin jo siinä, että tuo hiekkadyyni tulee aina ikään kuin kaupan päälle jokaisen Dakar-automallin mukana. Otin tähän nyt vielä näytteeksi toisenkin noiden veljesten Dakar-auton, tämä esittää herrojen debyyttirallin kilpuria, vuoden 1979 R4 Sinparia. Itse auto on aivan vastaavasti varusteltu kuin tammikuun Renault 18, valmistaja on sama Norev ja myös tässä autossa on paljon pieniä, hienoja erikoisvarusteita. Pikkutarkkuus on samaa luokkaa ja mallin yleisilme on erittäin pirteä. Kun yllä puhutaan dioraamasta yksinkertaisimmillaan, pitää tällainen alustana toimiva muovipala kyllä sijoittaa samaan kastiin, mutta tehdasvalmisteisten osastolle. Tässä ei ole mitään taustaa eikä maisemaa, joten juurikaan enempää ei asiaa voi pelkistää, jos ylipäätään halutaan puhua dioraamasta. Nämä hiekkadyynit ovat taustakuvan puuttumisen takia hiukan ongelmallisia ajatellen niiden esillepanoa, mutta valokuvan rekvisiittana nämäkin toimivat hienosti. Yläviistosta otetussa kuvassa näkyy hyvin, miten muoviin on valettu auton renkaanjäljet ja onpahan "hiekkakin" tuommoisilla tuulen tuivertamilla laineilla. Paremmin tämä hiekkakasa kuitenkin toimii, jos tykkää kikkailla valokuvien kanssa. Löysin arkistostani oheisen, tosi vanhan kuvan, johon olen laittanut taakse pelkkää taivasta. Tuo kuva on tehty nopeasti, eikä sen ollut tarkoitus toimia minään "taidepläjäyksenä", joten paljon hienompiakin kuvia saa aikaan jo pienellä vaivannäöllä. Tätä R4-pienoismallia ei kuitenkaan ollut nyt mahdollista kuvata uudestaan, joten vanha otos saa kelvata havaintovälineenä. Tietenkin, jos kerää nimenomaan Dakar-malleja, voi näiden dyynien sopivalla sijoittelulla rakentaa ihan hienon autohyllyn. Jos vitriinin sisältö sen sijaan koostuu enimmäkseen tavallisista, pyörillään seisovista Renaultin malleista, saattaa tällainen korkea tötterö rikkoa kokonaisuutta jopa hiukan häiritsevästi. Toinen hyvin yksinkertainen, mutta etenkin mallien kuvaamisessa hyvin toimiva tyylilaji ovat erilaisten rakennusten seinät, yleensä julkisivut. Erilaisia talojen seiniä on markkinoilla aika paljon, mutta ihan merkkikohtaisiakin, nimenomaan Renaultin rakennuksia on myös saatavana. Nekin ovat usein Norevin valmistamia ja sitä ovat myös nämä esimerkkiseinämme. Toinen on vanha tuttu paloasema, joka oli esillä jo joulukuussa 2007. Paketissa on mukana muovinen, harmaa katuosuus, puusta ja muovista tehty paloaseman seinä sekä erilaisia ihmisiä, kilometritolppia ja muuta tarpeellista pikkutavaraa.
Tämä sopii myös hyllykoristeeksi, paloaseman seinän voi laittaa hyllyn perälle ja aseman eteen on helppo vaihdella erilaisia paloautoja. Harmaa katuosuus on myös helposti muunneltava ja monipuolinen muovipalanen, varsinkin valokuvauksessa, kunhan siihen tekee jostain erilaisia taustamaisemia.
Toinen, lähes vastaava Norevin tekele on kuvassa oleva Renaultin vanhan tehtaan, Boulogne-Billancourtin portti. Kuvassa oleva auto on vanha Norev sekin, mutta se ei kuulu alkuperäiseen pakettiin, joten autoa voi jälleen vaihdella mielensä mukaan. Onneksi Norev valmisti tämän pahviportin, sillä vanhasta tehtaasta tai sen portista ei taida enää olla mitään jäljellä. Ulkomaisten mallikerääjien nettisivuilla näkee välillä tosi hienoja dioraamoja, joissa on käytetty näitä vanhoja, valmiina olevia osia ja tekelettä on sitten jatkettu omavalmisteilla. Eräs paljon käytetty teema on myös Monte Carlon ralli, mukana on yleensä ainakin yksi Renaultin ralliauto, huoltoauto tai pari sekä miehistöä autojen ympärillä touhuamassa. Alustana on asvalttia tai soraa ja taustat ovat usein isoja ja erittäin hienosti tehtyjä. Alpine juhladioraama Jos edellä esitellyt, pienet dioraamat tuntuvat liian simppeleiltä ja halvan näköisiltä, tämä seuraava kokonaisuus edustaa aivan toista äärilaitaa ja vasta tämä alkaa olla "oikeasti" dioraama. Renault teetti tällaisia dioraamoja 1600 kappaletta, joista jokainen on numeroitu ja vasempaan alakulmaan on ikään kuin aitoustodistuksena upotettu numeroitu metallilaatta. Lähikuva laatasta kertoo myös syyn näiden teettämiseen, tällä juhlistettiin Alpinen 50-vuotista taivalta. Metallilaatan Alpine-logo on printtiä, muu teksti on kaiverrettu ja teoksen virallinen nimi on Diorama Alpine 1955-2005. Renaultin tilpehöörikuvasto ilmoittaa valmistajan olevan Universal Hobbies ja se kuulostaa sikäli oudolta, että mukana oleva A110 on kyllä UH-valmiste, mutta A106 on tuttu, jo aiemmin esitelty IXO kioskiauto. Tämä kyseinen kappale on hankittu Renaultin entisestä ns. päämyymälästä Champs.Elyséen varrelta ja ajankohta sijoittuu vuoden 2008 RetroMobilen yhteyteen. Nykyäänhän tuo L´atelier Renault-myymälä on enemmänkin vaihtuva näyttelytila / pienoismalli.yms. myymälä, jossa tuolloin noin vuosi sitten oli ihan sattumalta menossa Redele-näyttely samaan aikaan RM:n kanssa. Näyttely oli esillä pidempäänkin kuin RM, mutta jostain syystä tämä dioraama oli laitettu alennusmyyntiin RetroMobilen aikaan lauantaina, ei muina päivinä. Kyseessä on siis todellinen täsmäostos hintaan 80.80 euroa. Painoa komeudelle kertyy ihan kiitettävästi, joten tätä ei liikutella ihan samoin kuin muovipalaa tai pahvista irtoseinää. Satunnainen heräteostaja tuskin on ollut kohderyhmänä, kun näitä on päätetty teettää, mutta nyt ALE-lappu sai suomalaisen Renault-retkikunnan jälleen kerran ryysäämään sisään L´atelieriin. Vaikka tämä onkin suunnattu vannoutuneelle malliharrastajalle, tuskin edes suunnittelija odotti, että joku pienoismalleihin hurahtanut suomalainen, tai tässä tapauksessa neljä suomalaista, nappaa näitä mukaansa... sillä ihan joka ukko ei taatusti lähde roudaamaan tällaista Pariisista mm. Turkuun. Koska kyse on Alpinesta, kuvaelmassa on luonnollisesti mukana Dieppen linna ja oikeassa laidassa näkyvä vesi tarkoittanee Englannin kanaalia. Rakenne koostuu monesta palasta, kaikkein painavin osa on tuo puinen kehys, jonka sisään muovista valmistettu alusta on laskettu. Hiekka ja nurmi on tehty muovirakeesta ja liimattu kiinni pohjaan, vesi on sinistä kiveä ja niin ikään liimalla kiinni pohjalevyssä. Kallio ja sen laella siintävä Dieppen linna eivät tunnu mitenkään raskailta, en toki purkanut tätä osiin, mutta paino muuttui radikaalisti, kun oleellisen nosti ulos puukehyksistä. Kallion ja linnan materiaalia on vain lähdettävä arvailemaan ja kevyen koputtelutestin perusteella veikkaan niiden olevan jotain kipsiä, mutta onko jokaisen 1600:n dioraaman kalliot tehty erikseen ja käsityönä, on kokonaan toinen juttu. Autot on myös ruuvattu kiinteästi paikoilleen, ne saa kyllä eheänä irti, mutta ideana on, ettei tähän ruveta vaihtelemaan malleja oman mielen mukaan. A106 on siis esitelty jo aiemmin, mutta UH:n A110 vaatii pikaisen tarkastelun. Auto on erittäin pikkutarkka, ns. nippelimalli, jossa kaikki ilmanottoaukot ovat aitoja ritilöitä, puskurit, niiden kävyt, oven kahvat painonappeineen, pisarapeili, kaikki valot kehyksineen jne. ovat erillisosia. Alumiinivanteissa on keskellä Alpinen logot, sisällä on kolmipuolainen ratti ja kojelauta on puujäljitelmää. Jopa hattuhyllyn pinta on ruututikattu ja musta!
Kun tätä dioraamaa katsoo kokonaisuutena, huomaa etteivät autojen ja muun rekvisiitan mittasuhteet osu läheskään kohdalleen. Tämän tapaisissa kohteissa sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä, sillä aihe itsessään kaikkine juhlavuosineen, rajattuine sarjoineen jne. ovat paljon ratkaisevampia asioita. Tässä on mukana ihan tietynlaista tunnetta, jossa Alpinet, niiden kotipaikka ja mallin historia nivoutuvat yhteen tyylikkäänä, arvokkuutta huokuvana koriste-esineenä. Omistajalleen tämä on hyvä kohde myös rahallisesti, tällaisen hinta ei ainakaan laske tulevaisuudessa, sen takaa tuo rajattu ja numeroitu sarja. Lisää ei tule koskaan mistään. Huonona puolena näissä isommissa dioraamoissa on niiden vaatima tila, tällainen vaatisi ihan oman paikkansa, oikeanlaisen valaistuksen ja hiukan tyhjää tilaa ympärille. Myös hyllyn korkeus vaikuttaa paljon siihen, miltä tämä katsojan silmässä näyttää. Tällaista ei voi sijoittaa tavalliseen, ahtaaseen mallivitriiniin ja jos tämä nostetaan johonkin korkealle hyllyn päälle, ikään kuin "pois jaloista", menee se siellä aivan hukkaan. Korkeutensa takia myös tämän valokuvaaminen oli hiukan ongelmallista, taakse oli pakko virittää joku paperi ja valitsin nyt sinisen, vaikka sekään ei toimi ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Eli tilaa tämä vaatii, myös kuvattaessa. Hieno tämä joka tapauksessa on, sitä ei voi kiistää, mutta toisin kuin moni ehkä kuvittelee, en ole ainakaan vielä niin "alpinehörhö" että omistaisin tämän itse. Tämä vaan sen takia tiedoksi, että ostoyritykset voi suoraan suunnata muualle…
Ihan oma juttunsa on sitten alkaa kuvitella, millainen on ollut dioraaman tekijän työpäivä. Kauanko, ja kuinka monta ihmistä näitä tuhattakuuttasataa kappaletta on kasannut, missä ja millä välineillä. Jos yksi ja sama ihminen on työkseen, tyylillä "kahdeksasta neljään" veistänyt kaikki, epäilen, ettei tekijä ole löytänyt ensimmäisten kahdenkymmenen kappaleen jälkeen näistä enää mitään hienoa… Bond, melkein Suomi -dioraama
James Bondin dioraama edustaa taas halvempaa ja yksinkertaisempaa tyyliä, mutta siitä huolimatta se on tehty hyvin ja on erittäin onnistunut. Tätä sarjaahan myydään nyt myös meillä ja meinasin jo jättää tämän pois, kunnes huomasin, ettei tämä auto kaiketikaan tule irtonumeromyyntiin. Kustantajan suomenkielisillä nettisivuilla mainitaan, että sarjan tilaajat saavat lahjamalleja, joista yksi on Renault taxi. Kiinassa, jossa nämäkin tehdään, ollaan tietysti aina askeleen verran edellä ja sikäläisestä nettikaupasta löytyy saman sarjan eheä Renault 11, joka tömistää alas portaikkoa. Se eheä auto lienee kuitenkin sarjan myöhäisempiä malleja ja tämä nyt esilläoleva puolikas on se lahjamalli. Itse en kuulu sarjan tilaajiin; paitsi etten ole suurempi Bond-fani, löytyy tästä huushollista pienoismalliteemoja jo aivan tarpeeksi, joten ei yhtään uutta sarjaa enää, kiitos. Bondin harrastajille ja Renault-kerääjille tämä on tietenkin aivan eri juttu, aikaisemmat taxit ovat olleet eheitä, Corgin valmistamia malleja ja hiukan isompaa mittakaavaa, joten tämä katkennut malli on todella tervetullut uutuus.
Tämä Bondin Renault-episodi tapahtui 1985 ilmestyneessä elokuvassa "007 ja Kuoleman katse" ja tästä näkee hyvin, miten vain puolikas autoakin voi olla hieno, silloin kun sillä on pyritty autenttisuuteen esikuvan kanssa. Myös Bondin sarjassa pakkaus itsessään on aina pieni dioraama. Kaikkia meillä ilmestyneitä autoja en ole kaupassa tutkinut, mutta ainakin tämä on hintaluokkaansa nähden todella hyvän näköinen. Auton mittakaava on tässäkin 1:43, kokonaisuus on kooltaan 15 X 8.5 cm eikä paina juuri mitään. Alusta koostuu muovista ja pahvista, mutta oikean näköisillä pinnoitteilla .ja väreillä homma on saatu toimimaan kuin kalliimmassakin tekeleessä. Kadun karhea pinta on tehty maalilla tai jollain ultraohuella pinnoitteella, samoin reunakivetys on todella aidon näköinen. Muovista valmistettu kaidekin on ihan kelvollinen, mutta Renault/ pienoismalli/pastissi/Bond ym. asiantuntijamme mukaan taustakuva on otettu jälkikäteen. Paikka on kyllä ihan oikea, juuri tuohon sillalle nimeltään Pont Alexandre III loppui Bondin ja Renaultin taival, mutta taustakuvan autot ja ihmiset eivät ole samoja kuin filmillä. Kuvakikkailun tuloksena pystykuvaan tuli vielä lisää syvyyttä, kun siihen laittoi ilta-auringon sävyä, mutta ei alkuperäinenkään väri mitenkään haalea ole. Ajovalot ja maskikehys eivät kuitenkaan oikein erottuneet ilman pientä säätöä, mutta vika on enemmänkin kamerassa, ei tuon mallin väreissä. Vinoon otetusta yleiskuvasta näkee, että tausta muodostuu kolmisivuisesta pahvista, mutta valokuvissa sitäkin asiaa pystyy rajauksella hämäämään. Tämän takia mukana on myös rajattuja kuvia, niissä koko systeemi näyttää paitsi paljon isommalta, niistä näkee myös muutamia hienoja yksityiskohtia. Auto on tehty todella hienosti, kun ajattelee taas tämänkin hintaa. Ainakin sisustuksessa olisi ollut helppo hiukan tinkiä, mutta tähän on mallinnettu jopa erittäin hyvä mittaristo. Koria varten on tehty erikseen muotti, sen näkee siististä maalipinnasta ovien takareunoissa ja a-tolppien yläpäissä. Helma on maalattu näyttämään harmaalta muovilta ja keulalla on nätit, keltaiset nelivalot. Vanteet ja renkaat on tehty ihan kunnolla eikä muissakaan yksityiskohdissa ole tingitty, jopa maskin kromikehys ja nokalla oleva Renaultin merkki löytyvät paikoiltaan. Yläviistosta näkee miten Bond taitaa vielä hakea pakkia, ainakin toinen käsi on vielä rennosti ratilla, valmiina kääntymään kunhan vain auton saisi liikkumaan. Tämä on kyllä niin erikoinen ja samalla hyvä malli, ettei Suomen kioskiautoihin ehkä ihan heti uskalla toivoa mitään vastaavaa. La Route Bleue N7-kioskisarja Mukaan oli ihan pakko ottaa myös yksi auto / dioraama Ranskan uusimmasta kioskisarjasta, jonka teemana on maantie N7 eli ns. sininen tie. Dioraaman rakenne ja tausta ovat lähes identtiset Bondin vastaavan kanssa, automerkit ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta ranskalaisia ja tapahtumat sijoittuvat aina tuon N7-maantien varrelle. Tämän taustapahvissa lukee tuo " Aix-en-Provence", eräässä toisessa dioraamassa taas "Fontaineblau" ja nimen lisäksi pysähdyspaikka on myös numeroitu. Esimerkiksi dioraama / etappi numero 37 on nimeltään La Grande Corniche, jossa punainen Simca Oceane on pysähtynyt poimimaan liftaritytön kyytiinsä. Eräällä etapilla vaihdetaan rengasta vanhaan Peugeotiin jne, mutta tässä ollaan hiukan mukavammissa tunnelmissa etapilla n:o 29 välillä Aux-en-Provence-Sain Maximin. Mitään remontin tarvetta ei autossa ole, vaan tämä erittäin nätisti tehty Renault Dauphine Ondine (valmistaja IXO) on ajettu nurmikolle parkkiin ja auton vierellä pariskunta nauttii eväitään. Mukana on kaikki tykötarpeet aina eväskorista ranskanleipään, joten tämän sarjan rekvisiittaan on paneuduttu tavallista huolellisemmin. Hauskoina yksityiskohtina ovat isännän oma termospullo sekä julmetun kokoinen taikinakulho… tämä mies ei nälkäisenä ajele, eikä ole syytäkään, sen verran kiukkuinen ilme on naamalla nytkin. Enempää ei kannata ärsyttää, eikä nytkään oikein saa selvää mitä kaverilla on kädessään, mutta näyttää siltä kuin heittokäsi olisi valmiina kohti seuraavaa ohiajajaa. Ehkä takana on turhankin rankka työviikko Alpinen tehtailla, sillä rekisterin mukaan Dauphine on kotoisin Dieppestä!
N7-sarjan autotkaan eivät koskaan ole ihan peruskauraa. Paitsi että moni auto on hiukan tavallisesta poikkeavaa mallia, kuten tämä Dauphine Ondine, niissä on usein myös jotain matkustamiseen liittyvää oheistavaraa, kuten tällä kertaa tuo kattoteline ja siellä olevat matkalaukut. Sarjasta löytyy ainakin 4CV vastaavalla kattokuormalla ja etapilla n:o 24 seisoo Renault Gallion säiliöauto. Enimmäkseen sarjassa liikutaan ranskalaisilla autoilla, mukana on Renaultien lisäksi erilaisia Peugeoteja, Simcoja, Panhardeja ja Citroeneja, mutta etapilla 26 / Orange .Avignon seisookin yllättäen kaksi ihmistä Austin Cambridgen vieressä. Tuon dioraaman nimeen on lisätty kuin selvennökseksi "les touristes anglais", valmistaja on siis hyvin tarkkaan erotellut kotimaiset kulkijat ja vierasmaalaiset turistit toisistaan! Valon puutteen takia tästä autosta ei nyt saatu enempää tarkkoja lähikuvia, mutta niitä kyllä kehtaisi esitellä. Nyt kuvasta ei erota paljoakaan tämän mallin hienouksia, mutta ainakin siitä näkyvät mm. Ondinen jenkkityylinen etupuskuri, hienosti tehdyt vanteet, ajovalot, keulamerkki, moottorin raitisilmaritilät sekä punaiset penkit. Hiukan tässäkin on säästetty, sillä Ondinessa kuuluu olla erilaiset konepellin saranat, nyt niitä ei ole lähdetty erikseen muuttamaan. Se on toki pikkuasia sen rinnalla, että markkinoille ylipäätään saatiin ensimmäinen Ondine-metallimalli. Loppukevennys = kotitekoinen dioraama Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, on tämänkertainen loppukevennyksemme. Se on kuva kotitekoisesta dioraamasta, jossa muu on faktaa, mutta dioraaman tapahtumat on tempaistu hilseestä. Tämä saa samalla myös toimia esimerkkinä siitä aiemmin mainitusta dioraaman muunneltavuudesta ja oman mielikuvituksen käytöstä. Ympäristönä on isohko, viisikymmenluvun puoliväliin sijoittuva pohjalainen maatila pihapiireineen, jossa päärakennuksen lisäksi on useampia ulkorakennuksia. Muutama ihminen on ulkona tekemässä arjen töitään, koira seuraa kaivon luona häärivää naista eikä vapaana liikkuva kana, sen paremmin kuin kuistilla lymyävä jäniskään jaksa koiraa nyt kiinnostaa. Tässä kuvassa kunnan eläinlääkäri on paikalla, sillä kelläpä muulla olisi tuohon aikaan ollut noin siistiä 1934 mallin Renault Celtaquatrea. Myös kunnan nimismies on sattunut paikalle sinisellä VM-49 Renault 4CV:ään, vallesmanni on siihen aikaan ollut tärkeä herra ja saanut sen vuoksi ostaa uuden länsiauton heti sotien jälkeen. Montaa autoa ei kylällä ehkä vielä olekaan, talon omaa kulkupeliäkin edustaa pihalla oleva työhevonen ja loput autot ovat itätuotantoa sekä muutamia, sodasta takaisin saatuja romuja.
Jonkun tuon tapaisen tarinan tuohon voi kehittää nyt, mutta kun nostetaan hevonen ja vapaana juoksevat kotieläimet sivuun (ne ovat siellä ihan oikeasti) ja laitetaan tilalle 2000-luvun autoja, dioraama muuntuu vaikkapa kotiseutumuseoksi. Autoista Celtaquatre on Norevin tuotantoa, 4CV taas on Hellerin muovinen rakennusmalli. Rakennukset on tehty puusta ja pientarvikkeet, kuten ruoho, on maalattua, samantapaista raetta kuin Alpinen dioraamassakin. Tätä rakennelmaa ei aikanaan ole tehty tähän käyttöön, mutta sopivilla autovalinnoilla saa aikaan kaikkea hauskaa. Samalla voidaan paljastaa tuoreen tutkimuksen tulos, jonka mukaan pienoismallien kanssa puuhailu on periytyvää. Nimittäin, tämän pihapiirin on aikoinaan tehnyt Kari Kitin isä ja Renault-väkihän tietää varsin hyvin K. Kitin sanoisinko lievää suuremman kiinnostuksen pienoismalleihin. Tuo rakennuskokonaisuus on nyt Karin hallussa ja häneltä ovat peräisin myös nuo autot sekä oheinen valokuva. Tämäkin "hulluus" siis kulkee suvussa, suoraan alenevassa polvessa ja puutalodioraama on nyt ihan oikeassa paikassa. Uskon että se tulee näkemään vielä monta, erilaista sovellusta, jossa autot ja aikakaudet vaihtuvat, mutta merkki säilyy. Eipä muuta kuin kaikki nikkarointitaitoiset verstaalle, lehtisahat, liimat ja maalit esille ja sitten vaan askartelemaan vaikka omaa kotitaloa, jonka pihalle voi lopuksi sijoittaa sen oman Renaultin, tai Renaultiensa pienoismallit. Ihan kaikkia jemmassa olevia dioraamoja ei tässäkään nyt vielä esitelty, sillä jotain pitää jättää myös myöhempää käyttötarkoitusta varten. Jollainhan näitä pikkuautokuviakin pitää taustoittaa.
.Markku Rantanen - N7, tehdasportti ja loppukevennyskuvat K. Kitti