Kuukauden auto: Renault Colorale pick-up + traileri, maaliskuu 2009

Tämänkertainen auto edustaa jo aiemminkin esiteltyä tyyliä, jossa vanhan leikkiauton muoteilla on valmistettu uusi, keräilyyn tarkoitettu pienoismalli. Kaikenlainen nostalgia ja vanhan tavaran uustuottaminen on nyt muutenkin muodissa ja se näkyy myös tämäntyylisten pienoismallien yleistymisessä. Paitsi että tässä halutaan tavallaan herättää vanha leikkiauto - ja lelumerkki vielä kerran henkiin, mukana on myös iso osa pelkkää bisnesajattelua. Onhan tämä todella ovela keino vedota hieman vanhempiin ja sitä kautta maksukykyisiin keräilijöihin, jotka saavat vielä kerran ottaa paketista sen lapsuudenaikaisen, mutta silti ihka uuden leikkiauton. Eipä silti, nämä ovat ihan kivoja vekottimia ja olisihan se aika hienoa saada nyt vaikka ne kaikki omat, vanhat leluautot uusina ja tehdä niistä kokoelma. Näillä uustuotantomalleilla se ei kuitenkaan onnistu, valikoima on sen verran suppea ja jos taas lähtee ostamaan niitä ihan oikeita, aidosti vanhoja ja yhä rasioissaan olevia leluja, ei mikään pieni lottovoitto riitä. No, ei haaveilla kaikesta vaan ollaan nyt tyytyväisiä yhdestäkin yksilöstä. CIJ, Norev, France, China… Tämän mallin valmistaja oli aikanaan ranskalainen CIJ, sen myöhemmistä vaiheista ja omistussuhteista oli juttua mm. Etoile Filante- mallin yhteydessä. CIJ:n varhaishistoria on tietenkin muuttumaton, mutta merkin myöhemmät vaiheet, omistussuhteet ja tuotemerkin lisenssit ovat vaihtuneet taas tässäkin välissä, enkä edes yritä enää selvittää niitä. Homma menisi vain enemmän sotkuksi, sillä näiden vanhojen lelumerkkien nykyiset omistussuhteet tuntuvat muuttuvan ihan koko ajan. Pahimmassa tapauksessa rasiasta voi löytää kolmen, jollei neljänkin eri tehtaan leimat, malleja tehdään ns. ristiin ja tällainen tavallinen tallaaja on lopulta aivan pihalla auton todellisesta valmistajasta. Tämänkin pienoismallin valmistaja on nyt Norev, joka kaiketi on ostanut luvat - ja muotit CIJ - merkkiin, jonka "unelmalelut" - sarjaan tämä vekotin on aikoinaan kuulunut. Alkuperäinen CIJ (Compagnie industrielle du jouet) on nyt muuttunut rasian kyljessä muotoon Imported by Norev SA,Vaulx-en-Velin, France, made in China. Muutoin tämä pahvista valmistettu, pitkulainen rasia noudattelee samaa linjaa auton kanssa ja on kuin suoraan 60-luvulta, mutta sen tunnistaa uudeksi firman internetosoitteesta sekä pakollisista varoituksista, joissa kerrotaan mm. ettei autoa saa syödä, laittaa mikroaaltouuniin, säilyttää akvaariossa jne… Huh, huh, täytyy oikein ihmetellä miten kukaan meistä 60- luvun lapsista enää voi olla hengissä, olihan minullakin kasapäin pikkuautoja, muttei missään kerrottu niiden vaaroista. Tulihan sitä itsekin silloin autoilua aloitellessa syötyä muutamia kumipyöriä ja muita pikkuosia, mutta silloin ei voinut vaatia korvauksia lelutehtaalta, vaan äiti hoiti sekä käytännön- että juridisen puolen kaivamalla renkaan riekaleet pois nassikan suusta ja laittamalla lelut syrjään. Colorale poliisiauto
Pakkauksen kalustoon kuuluvat poliisin Colorale pick- up sekä peräkärry, jolla kaiketi kuskattiin väärin pysäköityjä autoja poliisin suojiin. Paketin kuvassa on samanlainen yhdistelmä, mutta se pyydettiin tarvittaessa paikalle itse, sillä versio on Renaultin huollon väreissä. Tämä jutun tumman sininen auto ei varmaan ollut niinkään hauska näky, ainakaan jos oma auto keikkui tuolla trailerin päällä liput liehuen. Mukana on myös aidosti vanha CIJ, mutta tuo entisöity, vanha Dauphine ei kuulu pakettiin vaan toimii ainoastaan rekvisiittana ja havaintovälineenä. Kaikki nämä laitteet ovat mittakaavaa 1:43, vaikka varsinkin Colorale näyttää hieman karrikoidulta. Myönnetään, etteivät mittasuhteet ole ihan viimeisen päälle, etenkin takaviistosta ja pressun kanssa tämä näyttää poliisiauton sijaan enemmänkin kirahvinkuljetusautolta. Silloin aikoinaan tämä on kuitenkin ollut hieno lelu, ei tosiaankaan mikään pilailumielessä tehty hupiauto. Auton korin erottaa uudeksi vain pohjalevystä, kaikki muu on vanhan näköistä - ja oloista aina maalipintaa myöten. Keula on massiivisen oloinen, hytti näyttää varsinkin sivulta hiukan omanlaiseltaan ja lava näyttää korkean pressun ansiosta kumman lyhyeltä.
Auton rakenne on kuitenkin paitsi nerokas, myös äärettömän simppeli. Kori on metallivalua, koriin kiinteästi niitattu pohjalevy on kantattua peltiä ja sama pelti muodostaa lavan sisäpohjan, hytin ja lavan välisen matalan seinän sekä ohjaamon sohvamallisen penkin. Auton suureen keulaan on valettu hieno maski, ritilät ovat ihan aidosti avonaiset, maskin vaakarivat, yksi pystyripa ja maskissa alimmaisena näkyvät torvet on valettu hiukan koholle ja maalattu hopean värisiksi. Ajovalot on tehty samalla menetelmällä, samoin etupuskuri, jossa on isot pystykoristeet ja niin paljon vaakapintaa, että siihen mahtuu jo yksi konstaapeli. Konepellin keskipokkaus ja ovien äärilinjat on myös valettu näkyviin, isot POLICE- printit löytyvät ovien lisäksi myös auton perälaudasta.
Poliisitunnusten lisäksi ovissa on kohovalukahvat, mutta niiden maalaaminen olisi tämän tyylisessä mallissa jo liioittelua. Ei kylkilinjakaan toki suoraa peltiä ole, luonnossa asian aistii heti, mutta valokuvistakin näkee, että koriin on tehty ihan selvää mallinnusta kautta linjan. Mallin etulokasuojat, takapyörien isot kaaret sekä niiden yläpuolella olevat valot on valettu taitavasti, joka suuntaan pullisteleva muotoilu on ollut hallitsevana teemana ja selkeitä kulmia ei löydy kuin auton perälaudasta. Tuo peräosa onkin oikea yksityiskohtien viidakko, jos sitä vertaa vaikkapa mallin kylkiin. Oikeassa takakulmassa on maalilla viimeistelty tankin korkki, perälauta on saranoitu alareunastaan ja ylhäältä löytyy kaksi maalattua, erittäin tukevaa kahvaa. Alakulmissa on pienet, valkoiseksi maalatut pätkäpuskurit ja vasemmalla alhaalla on kaksi pientä, punaista valoa. Valoja ympäröi suorakaide ja tuo sama suorakaide edustaa sitä mainittua, terävää kulmaa. Tuo "kehys" ja etenkin punaisella maalatut valot ovat hiukan erikoiset, mutta mallin alkuperän muistaen kyseessä lienee rekisterikilven paikka - ja valot. Alas aukeavan peräluukun saumatkin on valettu esille, mutta metallinen vetokoukku on sen verran tiellä, ettei luukku mahtuisi aukeamaan ihan maahan asti. Niin, nuo puskurit, tankin korkki ym. osat ovat siis kaikki yhtä ja samaa korivalua, koukku on ainut erillisosa ja se on juotettu kiinni auton pohjaan. Kun lavaa, sen laitoja ja sisäosaa katsoo hiukan yläviistosta, näkee saman kaarevan ja pullean tyylin jatkuvan myös siellä.
Mallissa ei ole lainkaan laseja, joten hyttiin näkee nyt mainiosti, vaikkakaan siellä ei ole paljoa katsottavaa. Hytti on kauttaaltaan korinväristä metallia ja ainut lisäosa on jo aiemmin mainittu, peltinen sohvapenkki. Ihan kaikkea ei sentään voi, eikä kannatakaan tehdä korivaluna, joten katolla olevat kaksi valoa ja niiden välissä oleva värikäs poliisikyltti ovat erillisiä muoviosia. Osat on viety läpi kattopellistä, katossa on kunnollisen kokoiset reiät eikä mitään seitinohuita muovinipsuja tai muita, helpolla hajoavia viritelmiä. Seuraavaksi päästäänkin paneutumaan mallin mekaaniseen, oikeasti toimivaan osioon. Katollahan on vielä yksi reikä ja siinä on pystyssä naulan näköinen metallitappi. Tarkempi asiaan perehtyminen osoittaa, ettei kyseessä ole mikä tahansa tappi tai naula, vaan poliisiauton antenni. Antennin voi pudottaa alas hyttiin jolloin katolle jää näkyviin pelkkä pieni "nasta". Tapin yläpää on lyöty sileäksi, jottei se pääse putoamaan liian syvälle ohjaamoon. Alapää taas on L- mallinen, jolloin antenni pysähtyy sopivasti lepäämään auton penkille. Pudotus ala-asentoon on äärimmäisen helppoa, tarvitaan vain kevyt tökkäisy antennin yläpäähän ja masto putoaa iloisesti kilahtaen hytin uumeniin. Nosto yläasentoon tapahtuu sekin manuaalisesti ja koska ikkunoissa ei ole laseja, tarvitaan vain pienet sormet, joilla antenni saadaan ylös. Antennin saa ylös myös ulkopuolelta, jos omaa tarpeeksi pitkät kynnet.
Lavan korkea pressu on irrotettavaa mallia, rakenne koostuu kahdesta osasta aivan kuten autossakin ja pressu on kokonaan kantattua peltiä. Korkea kaariosa muodostaa yhden kappaleen ja etuseinä sitten sen toisen. Pressun etuseinä toimii samalla hytin väliseinän yläosana, väliseinässä näkyy pieni ikkuna, mutta ikkuna on siis pressussa, ei autossa. Kuvasta näkyy myös pressun kiinnitys, pienet peltiklipsut vaan tungetaan lavan laitojen taakse ja hökötys on valmis.
Lavan pohjalla on erikoisia mutkia ja taitteita, en tiedä onko niillä mitään tarkoitusta, mutta ainakin taka-akseli kulkee tuon korkean taitteen sisällä. Akselit ovat ohutta metallia, joten noin korkeaa tunnelia ne eivät vaadi. Auton mustat, täysin sileät renkaat jatkavat hienosti tätä 60- luvun linjaa ja vanteetkin on mallinnettu kuten vanhassa lelussa, mutta niiden materiaali on nyt muovia.
Ihmeellinen vemmel Poliisiauton pakettiin kuuluu myös kuvien traileri, se on irrotettavaa mallia, mutta nämä myydään aina kokonaisuutena. Siinä missä vetoauton muotoilu on sulavan pyöreää, kärry edustaa pitkänä ja kapeana puikulana aivan toista ääripäät. Kärryn valmistustekniikka on yhtä simppelin nerokasta kuin vetoautossakin, sillä kärry on lähes kokonaan kantattu yhdestä ja samasta pellinpalasta. Aisa on koko matkaltaan u- profiilipeltiä sisältäen vetopään ja kaksi poikittaistukea. Aivan takapäässä kappaletta on levitetty ulospäin, jolloin yläpuolelle on muodostunut kaksi lattamallista tasoa ja alapuolelta löytyvät ulommaisten pyörien läpiviennit sekä pieni tukikolo keskimmäiselle pyöräparille. Yläpuolella on pienet kaukalot, joihin kuljetettavan auton pyörät sijoitetaan ja noihin kaukaloihin on juotettu hyvin ohut, takana poikittain oleva u- muotoinen metallitanko. Tangon päädyt toimivat lipputankoina, itse liput ovat nekin ohutta peltiä ja niihin on kolottu pienet klipsut joista pujottamalla liput sujahtavat paikoilleen. Liput pääsevät pyörimään täyden kierroksen, joten niitä voi käännellä eri suuntiin tai nostaa yläkautta kokonaan pois. Kärryn akseli on metallia, ensin siihen on pujotettu vastaavat muovivanteet kuin autossakin, sen jälkeen akselitanko menee läpi niistä em. uloimmista pellinkulmista ja lopuksi akseli on niitattu molemmista päistään kiinni. Niittaus pitää pyörät paikoillaan ja keskimmäiset pyörät pysyvät linjassaan, kun ne napsautetaan paikoilleen aiemmin mainittuun koloonsa. Ei tuokaan pyöräpari karkuun pääse vaikka se irtoaisikin kolostaan, mutta silloin kärryn kulku muuttuu hiukan tahmeaksi. Aisan etupäässä on kiinnityssilmukan lisäksi pienet kahvat, josta tyhjää kärryä on voinut liikutella. Koko komeus on maalattu sinikeltaiseksi, kaikki osat ovat erittäin siistiä työtä ja sopivat paikoilleen millintarkasti.
Kärryn maavara ei ole kaksinen, mutta se riittää pitämään Dauphinen etupyörät ilmassa. Kärry on hiukan pidempi kuin vetoauto, mutta silti ultrakevyt ja rakenne on niin ovela, että se on taatusti suunniteltu Euroopassa. Suunnittelija ei ainakaan voi olla japanilainen, silloin kärryssä olisi kuusi kääntyvää aisapyörää, monta kiloa vaijereita ja muuta innovatiivista, mutta jumittuvaa erillisosaa. Nyt kyydissä oleva Dauphine on aito, oikeasti vanha CIJ, joka on entisöity joskus vuosia sitten. Entisöinti on tehty ihan kelvollisesti ja auton rakenne on lähes vastaava Coloralen kanssa. Eroina ovat oikeastaan vain metallivanteet ja erilainen pohjalevy.
Yhdistelmä on kokonaisuudessaan todella hieno ja erikoinen, omalla tavallaan myös huvittava, mutta niinhän sen pitääkin olla. Missään nimessä tätä ei saa verrata moderniin keräilymalliin vaikka käyttötarkoitus onkin sama, eli tämäkin hankitaan harrastajan vitriiniin pölyä keräämään. Uusissa nippelimalleissa on oma viehätyksensä, näissä taas omansa. En ihan tarkkaan tiedä, miten yksilöitä nämä ovat ja kuinka suuria määriä näitä on valmistettu, mutta ainakin tämä auto/ kärrypaketti oli korkealaatuinen, siisti ja kauniisti tehty.
Mitään isompia valu- tai maalivikoja tässä ei ollut, joten jos kuvissa jotain sotkua näkyykin, se on kuvattaessa tullutta pölyä. Jos tästä pitää sanoa jotain negatiivista, se on kokonaispituus. Yhdistelmää ei ole helppo sijoittaa esille ainakaan niin, että se pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Parhaalta tämä näyttää ehkä hyllyssä, josta löytyy muutama muukin saman tyylilajin pienoismalli ja näistä kehittyy ihan oma kuppikuntansa, erillään moderneista autoista.
Colorale ja traileri on hankittu uusina melko tasan vuosi sitten, 2008 RetroMobile- tapahtumasta, jossa näitä myi Dan - Toys niminen, isoa osastoa pitänyt mallikauppa. Hintaa koko komeudelle kertyi 55 euroa (ja yhdistelmä on juuri nyt kirjoitushetkellä tarjouksessa nettikaupassa…) sisältäen poliisiauton, trailerin sekä värikkään, vastaavista uusvanhoista leluista koostuvan kuvaston. Tosin tuo tarjous saattoi tyhjentää varaston, eikä lisää varmaan tehdä. Hinta on aina kovin suhteellinen käsite ja se saattaa ensin tuntua kalliilta varsinkin, jos sitä lähtee vertaamaan modernin, pikkutarkan pienoismalliauton hintaan. En kuitenkaan usko, että se alkuperäinen lelu silloin aikoinaan oli juurikaan halvempi, kun hinta suhteutetaan nykyrahaan, ehkä jopa päinvastoin. Ja onhan tämä kaikessa kummallisuudessaankin tosi makean näköinen kokonaisuus! Tähän loppuun vielä pieni pyyntö; Mukana on vanha valokuva tällaisesta aidosta kuljettimesta, kuva on lainattu kirjasta nimeltään Renault Colorale mon de pere ja siinä kyllä näkyy miten kuljetus toimii, mutta mistään ei ilmennyt, miten näitä lastattiin. Joten jos jollaan on kirjakuvia, postikortti, tai vaikka vaan vihiä missä kuvan voisi nähdä, laittakaa sähköpostia kerholle. Sitä kautta mahdolliset vanhat kuvat tai vaikkapa silminnäkijähavainnot lastauksesta päätyvät varmasti kerhon nettisivulle. Uskon etten ole ainoa, jota lastaustapa kiinnostaa. Vai pitääkö uskoa, että poliisit vain nostivat auton tuonne kyytiin… eivät taatusti. - Markku Rantanen - Näistä malleista lisää : www.norev.com www.dan-toys.net