 Kevät aiheuttaa aina säpinää harraste- ja GT autorintamalla, siinäkin tapauksessa vaikka auto on huollettu, kunnossa ja valmiina ajoon. Kun ns. tavallinen tallaaja seuraa kevään etenemistä muuttolintujen ja kasvien kautta, harrasteauton omistaja vahtaa yöpakkasia ja tiesuolauksen tilannetta lähes haukan lailla. Ja miksi ei vahtaisi, varmaan jokaisella tulee jossain kohtaa talvea tunne, etteivät pimeys ja loskakelit lopu ikinä. Pienoismallitoimitus myötäelää vahvasti näitä tunnelmia, talvella kun ei voi valokuvata autoja "ulkostudiossa". Valo ei riitä, sormet jäätyvät kiinni kameraan ja metallinen pienoismalli imee staattisen sähkön kautta pölyä niin, ettei nopeinkaan apulainen ehdi pitää autoa kuvauskunnossa. Onneksi se kevät koittaa joka vuosi, aivan takuulla, vaikka moni sitä rohkeneekin epäillä. Nämä mallijutut pitää tehdä aina etukäteen, jotta uusi sivu on pelikunnossa kuukauden vaihtuessa. Tätä kirjoitettaessa sataa räntää, niin paksulti kuin vain taivaalta alas mahtuu ja minä kyttäsin aurinkoista hetkeä koko kuluneen viikon ajan. Vartin ajan koin sitäkin ihmettä, se näkyy nyt kuvissa tummuutena ja ihan pienten lähikuvien puuttumisessa. Näiden pikaotosten ja tämän pienoismallin mukana toivotan kevään tervetulleeksi ja esittelen kuukauden autona harrasteauton, sillä sitähän 5 GT Turbo meillä Suomessa on, vaikka auto onkin alkujaan valmistettu ympärivuotiseen käyttöön. Siniset suomalaiset Tämänkertaisen mallin oikea, ajettava painos on väriä myöten hyvin tuttu auto kerholaisille ja se antaa aina pientä lisäarvoa pienoismallille. On aina mukava tarkastella pienoismallia, jolle löytyy esikuva läheltä, joskin se saattaisi helposti luoda myös pieniä paineita kaikkien yksityiskohtien löytämiselle ja niiden tunnistamiselle. Vaan nyt ei oteta paineita, taustatoimitus on selvittänyt muutamia numerotietoja ja muu asia koskee tätä nimenomaista pikkuautoa sekä sitä, minkä silmäni näkee. Nimenomaan yksikössä, toinen silmä kun ei käytännössä näe mitään… Tästä automallista juuri mitään tietämättä on myös parempi, etten lähde tälläkään kertaa tekemään sen laajempaa autohistoriikkia. Näitä metallihohtosinisiä pikkuauton esikuvia on kerhossa ainakin kaksi kappaletta, ehkä enemmänkin, mutta kahta yksilöä voidaan varmuudella kutsua "jokaisen tuntemaksi". Joten te mahdolliset muut sinisen GT Turbon omistajat, älkää pahoittako mieltänne vaikka autot jäävätkin tässä mainitsematta, sillä tiedän ainoastaan nämä kaksi yksilöä. Näiden autojen omistussuhteissa on ymmärtääkseni tapahtunut muutoksia, ilmeisesti viime vuonna. Nykyään "linkkikuvamallin" omistaa kerhon nykyinen puheenjohtaja Jarmo Himanka ja toisen sinisen auton rattia kääntelee merkin varaosa-ammattilainen Seppo Ertman. Lehti nimeltään Auto-Collection nro 69, Renault 5 GT Turbo kertoo mm seuraavaa; Renault 5 GT Turboa valmistettiin vuosina 1985- 1991 yhteensä 162 253 kappaletta, joista kaksi ensimmäistä vuosikertaa olivat Phase 1- mallia. Kaikkiaan mallia tehtiin 162 253 kappaletta, mallien ulkonäöllisiä eroja ei kukaan lähtenyt erittelemään, mutta sen verran lehtikin kertoi, että moottoriteho kasvoi kakkosmallissa viidellä hevosvoimalla ollen 120 DIN/1397cc. Mielestäni nuo em. autot ovat Phase 2 - mallia ja saamieni tietojen mukaan molemmat autot on pidetty käytännössä alkuperäiskunnossa, eihän avarampaa putkistoa yms. voi pitää auton varsinaisena muuntelemisena. Samainen tietolähde veikkasi näitä autoja oleva 5-8 kappaletta kerholaisten omistuksessa (Editorin kommentti: jäsenrekisterin mukaan 5 kpl) ja koko automäärää Suomessa johonkin lähemmäs kahtakymmentä yksilöä. Niistä osa saattaa tosin olla hyvinkin projektikuntoisia.  Ranskassa ja monissa muissakin etelän maissa kaikki uusi koriset "viitoset" kulkevat nimellä Supercinq, paitsi Italiassa, jossa mallin nimi on Supercinque. Jotta asia olisi vähintään epäselvä, myös tyyppinimi 5 on käytössä em. maissa. 5 GT turboa ei ulkoapäin voi sekoittaa tavalliseen malliin, siitä pitävät huolen jo alkuperäiset kylkiteippaukset sekä mallikohtaiset kevytmetallivanteet. Tämä siis olettaen, että auto on pidetty alkuperäisessä kunnossa. Suomenkielinen esite kertoo pitkän luettelon vakiovarusteita kuten korinvärisen säleikön, puskurit sekä taustapeilit. Myös tummennetut ikkunat sekä sumuvalot ovat olleet vakiona. Tosiasiallisia ja hienoja varusteita on paljon, mutta en tiedä, onko esitteen suomentajalle käynyt lapsus, vai missä kohtaa on mahdettu katsoa aiheelliseksi mainita myös tuulilasin kuuluvan GT Turbon vakiovarustukseen… Mutta en kiistä, asia on varmasti faktaa. Mukana on kuva oikeasta ja pikkuautosta, näissäkin on keskenään pieniä eroja, joten pienempi olkoot vaikkapa polkuauto ja rekvisiittana oikean auton vierellä. Sininen pienoismalli Pienoismalli on jo niinkin kaukaa kuin vuodelta 2002, valmistaja on Universal Hobbies, kori on metallivalua ja mittakaava on tuttu 1:43. Mallin ikä näkyy etenkin lähikuvissa, tiedän miten huolella tätäkin yksilöä on säilytetty, mutta huolellisuuskaan ei varjele näitä autoja pieniltä kolhuilta. Pikkuauton vuosimalliksi ilmoitetaan - 89, joten se ainakin on Ph2- mallia. Väri piti ehdottomasti mainita väliotsikossa, sillä juuri tämä sininen malli on kaikkein harvinaisin, tätä ei enää valmisteta, eikä nettihuutokaupoissakaan ole ylitarjontaa. Pyyntihinnat näistä malleista ovat melko kovia, osasyynä on varmasti se, että oikeat autot vaihtavat omistajaa, jolloin uusikin omistaja haluaisi kernaasti autostaan pienoismallin. Auton myyjä ei kuitenkaan luovu omasta pienoismallistaan, vaan tällainen malli jää usein muistoksi siitä oikeasta, kerran omistetusta autosta. | |
|
|
| Tällä hetkellä uusia malleja tehdään valkoisena, mustana sekä tumman harmaana. Lisäksi löytyy rallikuljettaja Alain Oreillen mukaan nimetty erikoismalli, mutta se poikkeaa ulkonäöltään jo melko paljon tästä perinteisestä mallista. Ralliautot ovat tietenkin asia erikseen, mukana on yksi vertailukuva juuri Oreillen autosta, tämäkin on jo vanha versio ja postissa saapui juuri eilen niin tuore versio, ettei autoa edes vielä myydä mallikaupoissa. Uutuuden sijaan halusin ottaa verrokiksi ihan vastaavan, saman tehtaan mallin, sillä se on paitsi erikoisvarusteltu, (auto on Norsunluurannikon rallista 1989) siinä on myös tehdastekoiset tupakkamainokset. Nykyisissä malleissa niitä ei enää juurikaan näe ja osasyynä saattaa olla EU:n tiukentuneet lakipykälätkin, mutta erityisesti juuri tämän punavalkoisen tuotemerkin tarrat loistavat poissaolollaan melkein kaikista pienoismalleista. | |
|
|
|
Suurempi syy löytyykin merkin haltijasta, Philip Morris on nimittäin äärettömän tarkka lisensseistään, se laskuttaa merkin käytöstä aivan tolkuttomia, eivätkä mallifirmat ole valmiita maksamaan sellaisia summia. Lisäksi PM on mennyt vahtimisessaan jopa niin pitkälle, että yhtiössä on erikseen ihmiset, joiden tehtävänä on seurata Ebay- nettihuutokaupan tavaroita. Teimme Brittiläisen kollegani kanssa erän ralliautoja, joihin muutimme aidot tupakkamainokset mustien sensuuriraitojen tilalle ja listattuamme ensin muutaman auton nettihuutokauppaan.
Ei mennyt varmaan kymmentä minuuttiakaan, kun Ebay ilmoitti poistaneensa ilmoitukset, syynä se, ettei mallimme ollut virallinen PM:n lisenssillä valmistettu tuote. Kun poistimme ilmoituksesta tuotemerkin ja mainitsimme vain mallissa olevan nyt aidot punavalkoiset tupakkamainokset, se läpäisi sensuurin ja saimme vapaasti myydä niitä malleja. Tämä mukana oleva vertailumalli on valmistettu täysin samalle pohjalle sinisen mallin kanssa, erot syntyvät teippien ja ulkoisten pienten lisävarusteiden lisäksi auton sisällä olevista turvakaarista sekä kilpaistuimista. Kyseessä oli oikeastikin N- ryhmän auto, joten muutokset eivät olleet kovin suuria.
Sinisen auton yleiskuvista näkee heti yhden eron em. esitteen väittämään; pienoismallissa on kauttaaltaan kirkkaat lasit, ei sävytettyjä tai tummennettuja, kuten esite mainitsee. Kylkiteipit sen sijaan ovat paikoillaan, samoin korinväriset puskurit, säleikkö ja paljon muutakin.  Maalipinta on yllättävän tasainen, eikä metallivärin raekokokaan ole pahimmasta päästä, varsinkin kun muistetaan, ettei malli ole tämän päivän tuote. Jos tämä olisi aivan tuore malli, värin soisi olevan hiukan tasaisempi. Olen ennenkin marissut, miten sininen väri on vaikea valokuvata, eikä kylmä ilma ainakaan helpota tuota asiaa, mutta täällä kotona, normaalissa huoneenvalossa, jossa mallit yleensäkin säilytetään, väri on oikein hyvän näköinen. Pikkuauton keulasta löytyy erikoismuotoiltu ja korin väriin maalattu puskuri- spoileriyhdistelmä, keula on ihan hyvän näköinen, mutta ikä painaa jo tätä pikkuautoa, eivätkä sen paremmin maskin- kuin puskurinkaan ritilät ole aitoja, auki olevia säleikköjä. Muoto on tehty valamalla ja kauempaa katsottuna hämäys on onnistunut vallan mainiosti, mutta kyllä valutyökin on erittäin siistiä, ei voi kuin ihmetellä miten muotti saadaan tehtyä noin pikkutarkaksi. | |
|
|
| Puskurin musta lista on kaiketi printtiä, mutta sitäkään ei ole laitettu suoraan korin päälle, vaan alla on pieni kohovalu, jolloin lista on muuta koria ulompana. Aivan alimmaisena keulaa oleva pieni "huuli" on erillinen pala, samoin kuin hienosti paikalleen istuvat, keltaiset sumuvalot. Mallissa on esittelykilvet, joten ihan suomiauto tämä ei ole, mutta omatkin kilpitarrat on mahdollista teettää jollain teippinikkarilla. Auton maskissa on siisti, hopealla maalattu Renaultin merkki, ajovalot ovat erilliset, kirkkaasta muovista tehdyt kappaleet ja ne istuvat myös hienosti paikoilleen. Etuvilkut ovat hiukan lelun näköiset, ne ovat maalattua kohovalua ja kertovat jälleen pienoismallin iästä. Yleensähän tämä valmistaja on oikea nippelihullun mielimerkki, mutta nyt ei saada ihailla erillisiä vilkkuja lainkaan, sillä sivuvilkutkin on toteutettu ainoastaan väritäplällä. Konepellistä erottaa saumat ja poikittaisen syvennyksen ihan tuulilasin edessä, mutta pelti, sen paremmin kuin muutkaan luukut eivät aukea. | |
|
|
| Lasinpyyhkimet ovat muovia ja mallinnus on vähintään yhtä hyvää kuin ihan uusimmissakin autoissa. Taustapeilit ovat ihan oikein korin väriset, materiaali on yksi yhteen ja näissä muovipeileissä on myös toimiva peilipinta. Katolla on musta antenni, ja vaikka sen mielellään suo mallissa olevan, saa sitä pölyjä pyyhittäessä myös varoa eniten, nämä ohuet piiskat kun napsahtavat tosi helpolla poikki. Koriin on valettu joka kulmaan GT Turbon leveät pyöränaukot ja myös helmassa on pienet levikkeet. Niiden kaikki saumat on valettu näkyville ja viimeistely on siistiä. Näkyvillä on myös ovien saumat sekä kylkilinjan pitkittäinen pokkaus. Kolmiovisuuden takia tässä on vielä vanhan korimallin peruja olevat ovenkahvat, niiden kolot on valettu hiukan upoksiin, lukkopesät taas vastaavasti hiukan koholle ja jälkimmäisiin on tipautettu millintarkka annos hopeamaalia. Kyljissä on myös GT Turbon raidat, ne on ilmeisesti tehty printtaamalla, sillä väri on häivytetty helmaa kohti, ihan kuten kuuluukin. Jos haluaa tietää, onko raita tehty teippaamalla, ei muuta kuin nyppimään sitä irti ja jos se irtoaa kynnellä, se on teippiä… printti sen sijaan pysyy. | |
|
|
| Etulasit ovat auki ja takalaseissa on ulkoreunoissa ohuet musta raidat, mutta aukaisunappeja niihin ei ole tehty, ei edes teipillä. Takapuskurin perusrakenne on vastaavanlainen etupuskurin kanssa, pinta on korin värinen, musta lista on kohollaan ja aivan alimmaisena näkyy pitkä, poikittainen ritilä. Takana tuo alahelmakin on samaa palaa korin kanssa ja ritilä on jälleen umpinainen. Sen verran tämäkin on jo nippelimalli, että pohjasta löytyy täysimittainen pakoputki, jonka takapönttö ja varsinkin ulostulo on mallinnettu hienosti tuonne takahelmaan. Ei siellä sentään ihan erillistä putkea ole, vaan muovipohjaan on kohovalettu putken linja, se on maalattu harmaalla ja kun ulostulo on tehty ontoksi, joskin vain lyhyeltä matkalta, vaikutelma on hyvinkin aidon oloinen. | |
|
|
| Takakulmien muoto on myös saatu hyvin esille, ns. ylemmät kulmapalat ovat osa korivalua, takavalot taas ovat erilliset, materiaalina muovi ja valot istuvat hienosti paikoilleen. Mistään ei pursuile mitään valujäämiä, joten tässä on hyvä esimerkki vaikkapa merkin ns. hovivalmistajalle siitä, miten takavalo kuuluu tehdä, joskin pienoismallista puuttuu peruutusvalo. Takaluukun sauma on valettu esille, samoin luukun alareunan pieni, poikittainen kappale. | |
|
|
|
Keskeltä luukun alareunaa löytyy kahvan kolo, rekisterivaloja ja lukkopesää mallista ei löydy, mutta kahvan yläpuolella on kyllä siihen kuuluva kohouma. Luukun yläreunassa on pieni, korivaluun muotoiltu siipi, takalasi on lämmitettävää mallia ja musta uratiiviste lienee osa korivalua, joka on sitten väritetty mustaksi. Tiiviste ei ihan istu yläreunastaan ja se viittaa tuhon rakenteeseen. Nyt lasipaketti on hiukan vajonnut yläreunastaan, mutta ulompi tiiviste on silti nätisti paikoillaan. Lasin alareunassa on pyyhin, mutta pesuri puuttuu, rekisterikilven kolo on myös omalla paikallaan ja siinä on jälleen esittelykilpi. Takakyljestä matkustajan puolelta löytyy bensatankin läppä, oikeastaan vain sen äärilinjat on valettu hiukan muuta kylkeä syvemmälle, mutta läpästä löytyy jopa sen aukaisuun tarvittava, sormenpään kokoinen kolo!!! Takaluukun vasemmassa alareunassa on tyylikäs mallimerkintä, mutta vieläkään en uskalla kokeilla onko se teippiä vai printtiä
Sisusta, vanteet ja muut härpäkkeet Mitä mallin sisätiloihin tulee niin kyllä, sama vanha valitus jatkuu eli sinne ei tahdo nähdä millään. Sivuverhoilut ovat mustat, mutta en lähde sanomaan laadusta ja onnistumisesta yhtään mitään, kun en sinne näe. Hattuhyllystä ja lattiasta erottaa sen, että väri on punaisen ruskeaa, muotoilun jäädessä ikävä kyllä pimentoon. Takapenkistä näkyy vain väri, mutta edestä näkee myös muotoilun ja penkit ovatkin taas sitä Universal Hobbiesin hienoa nippeliosastoa. Etupenkkeihin on valettu ihan oikea muotoilu ja verhoilu on juuri sitä GT Turbon punaista nuoli / kolmiokuviota. | |
|
|
| Jopa kuvion kärjet osoittavat oikeaan suuntaan, mutta penkkien harmaa keskiosa on jäänyt maalaamatta. Vaihdekepin nuppi on jostain syystä harmaa, nyt kun sen kerrankin pitäisi olla mustaa "nahkaa" ja myös kepin haitarikumi on otettu jostain kesymmästä mallista. Rattiin on selvästi haettu oikeanlaista muotoilua, mutta siinäkin on menty maalaamaan keskiön Renault-merkki harmaaksi. Näissä sisustan osissa kiinalaisten nippeli-innostus on tainnut karata taas kerran kintaasta ja nyt on lähdetty värjäämään jo liikaakin osia. Kojelaudasta erottaa värikkään mittariston lisäksi ainakin hansikas- ja tavaralokerot, muutamia kytkimiä sekä sisäilman suuttimet, jotka löytyvät keskeltä ja molemmista päädyistä. Tarkempi analyysi etenkin tässä mittakaavassa on melko vaikeaa, mutta vaikeaa on varmasti myös pienten osien tarkka mallintaminen, sillä kojelauta on kokonaan mustaa muovia. Sisäkattoon kiinnitetty taustapeili pitää vielä mainita ja sitä tutkiessani huomasin, että tuulilasi on sisäpuolelta aivan julmetun likainen. | |
| |
|
Tämä on se avoimien sivulasien haittapuoli, nämä mallit pölyyntyvät ajan mittaan myös sisältä ja puhdistaminen on erittäin hankalaa. Niin hankalaa, etten minäkään siihen ryhtynyt ja se näkyy myös joissain valokuvissa.
Pienoismallin alla pyörii GT Turbon alkuperäiset alumiinivanteet, niiden pintakin on lähes täydellisen sileä ja mallinnus on niin pikkutarkkaa ja täydellistä kuin vain tässä mittakaavassa ja etenkin jo tämän ikäiseltä mallilta voi vaatia. | |
|
|
Vanteiden välistä näkyy jarrulevyt, renkaat ovat pehmeää kumia ja niiden kuvio on ihan hienosti mallinnettu, mutta Suomeen tuoduissa pienoismalleissa näyttää olevan erilaiset renkaat kuin ranskassa esitellyssä, aidossa GT Turbossa.
( ja saman tien ainakin pari ukkoa lähti koneen ääreltä tutkimaan asiaa, heh, heh… no en minä tiedä, millä renkailla autot Suomeen tulivat, mutta esitteiden autoissa on erilainen rengaskuvio).
 Pohjalevy on mustaa muovia, mutta tällä kertaa sinnekin on laitettu hiukan katsottavaa. Auton alta löytyy ainakin jarru- ja bensaputkia, varapyörä, vakaaja sekä aiemmin mainittu pakoputkisto. Osat ovat ihan aavistuksen koholla muusta pohjalevystä ja päälle on vedetty kerros harmaata väriä. Osien paikkansapitävyydestä en osaa sanoa mitään, mutta ovathan nämä aina piristäviä poikkeuksia. Pohjan yleisvaikutelman pilaakin sitten tuo musta, tälle mallitehtaalle perinteinen tappi, jolla auto on uutena kiinni alustassaan. Joskus, muun muassa näissä kuvissa se ei häiritse lainkaan, mutta kun malli on hyvin valaistun vitriinin ylähyllyllä, sitä valokuvataan alaviistosta tms. niin silloin kiinnike tulee häiritsevästi esille. Ei se iso asia ole, mutta tuo kuution mallinen tappi on vaan niin täysin eri sarjaa muun mallin ja pohjalevyn kanssa. Uunituoretta, nyt kaupoissa myytävää saman tehtaan autoa en ole nähnyt kuin kuvissa, joten laadun muuttumisesta suuntaan tai toiseen on paha sanoa mitään. Kuvien perusteella mallit ovat täysin vastaavia, joskin siis erivärisiä. Tehdas ei liene katsonut tarpeelliseksi lähteä muuttelemaan hyväksi havaittua autoa, mutta ainakin etuvilkkuihin toivoisi jo päivitystä. Muoviset, auki olevat säleikötkin olisivat ihan hieno juttu varsinkin silloin, kun ne tehdään tällaisella laadulla, siististi ja tarkasti paikalleen istuviksi. Tosi hieno mallihan tämä on nytkin, mutta se sinisen saatavuus… | |
|
- Markku Rantanen -
| |