Kuukauden auto: Renault Altica, toukokuu 2009

Tämän auton myötä voitaneen kesäkausi julistaa virallisesti avatuksi, sillä uskallan väittää, että pienoismallin esikuvalla ei aja talvella kukaan, yhtään missään. Oikeaa autoa on valmistettu tasan yksi kappale ja hinnaksi arvioidaan "satoja tuhansia euroja" joten tuskin autolla ajetaan paljoa muutenkaan. Kyseessä on konseptiauto, joita tehdään pääasiassa isoja autonäyttelyitä varten. Näillä halutaan ensinkin esitellä tehtaan osaamista suurelle yleisölle, mutta samalla nämä konseptiautot antavat aina jotain suuntaa ja vinkkejä tulevaisuudesta. Luonnollisesti insinöörit ja suunnittelijat tunkevat näihin autoihin hurjimmatkin visionsa, mutta historia on osoittanut, että näissä on aina totta toinen puoli. Mitä osia näistä sitten koskaan tulee tuotantoon, on ihan toinen juttu. Renault Altica oli ensi kertaa esillä Geneven autonäyttelyssä 2006 ja usein nämä autot ovat enemmänkin silhuetteja, mutta Altica on poikkeuksellisesti ihan toimiva auto, jolla on ajettu myös suomalaisten toimesta. Tuulilasi- lehti (josta on lainattu myös taustakuvat) pääsi Renaultin salaiselle testiradalle koeajamaan auton silloin 2006, juttu löytyy lehdestä 5/ 2006 ja se kannattaa lukaista.
	Siinä mm. Renaultin pääjohtaja lupaa 26 täysin uutta mallia vuoteen 2009 mennessä, joten ei muuta kuin merkin nettisivut auki ja laskemaan nykyisiä, uusia myyntimalleja. Altican ehkä merkittävin "oikea asia" on sen 2.0 dCi moottori, joka on nykysuuntauksen mukaisesti tehokas ja vääntävä diesel. Kyseessä on sama mylly, joka löytyy mm. Lagunan nokalta.
Vaikka vuosi 2006 oli vasta ihan eilen, ei diesel ollut vielä lainkaan niin tavanomainen valinta käyttöauton moottoriksi kuin mitä se on tänään. Myös Altican valoissa on järjestelmä, jonka uskoisi olevan tuotannossa melko pian. Mitä tulee auton ulkomuotoihin, takaluukun alaosa tuo ainakin minulle heti mieleen uusimman Lagunan farmarin takaluukun ja Alticahan esiteltiin vuonna 2006…! Ken haluaa lukea lisää oikeasta Alticasta, asiaa löytyy merkin omilta, suomenkielisiltä sivuilta
Resinemalli Altican pienoismalli on nyt sellainen paljon puhuttu resine-malli eli hartsimalli. Sana on vilahdellut usein jonkun muun pienoismallin yhteydessä, yleensä aiheena on ollut mallin huono saatavuus ja olen sanonut, että niitä löytyy vain koottavina hartsimalleina. Spark Model on valmistaja, joka on keskittynyt erikoisiin autoihin ja melko pieniin sarjoihin. Firman takana on toisen polven keräilijä ja autoharrastaja nimeltään Hugo Ripert, joka halusi saada kokoelmiinsa erikoisia LeMans kilpa-autoja, ei ainoastaan voittajia vaan myös pikkuluokkien autoja, häntäpään harrastajien automalleja sekä kaikkea, mitä muut eivät valmistaneet. Alku oli hankalaa, koska merkillä ei ollut omaa tehdasta vaan se käytti alihankkijoita ja laatuvaihtelut olivat aivan liian suuria. Sittemmin herra Ripert löysi muutaman autoihin hurahtaneen rahoittajan ja tänään Spark Model toimii omassa tehtaassaan Aasiassa. Spark on nyt vakiinnuttanut paikkansa erikoismallien valmistajana, tehdas tuottaa nyt myös metallimalleja ja mittakaavat käsittävät kaiken, alkaen pienistä 1:87 kokoisista autoista aina 1:18 skaalaan asti.
Suuri osa tehtaan malleista on edelleen hartsia, syystä että pienissä sarjoissa hartsimuotin tekeminen ja työkalut ovat huomattavasti edullisempia verrattuna metallimallissa tarvittaviin muotteihin ja laitteisiin. Aikaisemmin lähes kaikki hartsimallit olivat rakennussarjoja, joissa jokainen osa piti viimeistellä itse, ihan auton korista alkaen. Spark Model tekee tässä mieluisan poikkeuksen, sillä sen mallit eivät ole "huonekaluja" vaan autot tehdään valmiiksi asti jo tehtaalla, hyvin pitkälti käsityönä. Valmiiksi koottu auto on usein optiolistalla myös perinteisten hartsimallifirmojen kuvastoissa, mutta maksaa tehtaalla koottuna ihan älyttömiä. Esimerkkinä saksalainen scala43, joka tarjoaa näitä em. vaihtoehtoja, sen "hinnat alkaen" - mallit ovat päälle viidenkympin ja ne ovat vasta niitä nippelikasoja, edes koria ei ole maalattu, kuten joillain valmistajilla. Kysyin aivan hiljattain scala43:lta erästä Hannu Mikkolan Quattroa valmiiksi kasattuna ja sellainen olisi järjestynyt hintaan 170 euroa, joten ostamatta jäi. Hartsimallin kokoaminen siistiksi autoksi on ihan oma maailmansa, eikä sitä mielestäni voi suoraan edes verrata pienoismallien keräilyyn. Harva keräilijä pystyy taikomaan edes tyydyttäviä malleja niistä raakaversioista, itse olen rakentanut kaksi, joista molemmat menivät pieleen… Paljon näppärämpiäkin kavereita tietysti löytyy, minun alaani 1:43 rakennusmallit eivät ole ja olen vannonut, etten tee niitä enää koskaan. Tällaiset isokätiset ja huonohermoiset kerääjät ovatkin juuri se kohderyhmä, jolle Spark, Bizarre, NEO ja moni muukin nyt tarjoavat sitä puuttuvaa automallia. Altica pienoismalli Pienoismalli on tuttua 1:43 mittakaavaa, eikä sitä ensivilkaisulla erota hartsimalliksi, mutta auton olematon paino kertoo totuuden. Malli on sikäli hiukan mysteeri, että sen virallinen valmistaja on Spark/ Norev, mallia myytiin vuonna 2007 merkkiliikkeen varaosanumerolla ja hinta oli tuolloin 46 euroa, mutta enää kuvasto ei tätä mallia tunne. Norev on kaiketi halunnut toimittaa virallisen Renault-mallin myös tästä autosta, mutta ei ole lähtenyt tekemään kallista muottia, vaan on teettänyt auton Sparkilla. Valmistusmäärää en nyt löydä mistään, mutta se lienee ollut melko pieni. Tästä autosta näkee heti, että se on suunnattu vain innokkaimmille merkkikerääjille, edes pyörät eivät pyöri ja pohjalevy on hartsimallille tyypilliseen tapaan täysin sileä. Esineenä tämä on tyylikäs ja hieno, tietyllä tapaa myös arvokkaan näköinen, mutta onko tämä myös kaunis, se jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi. Koko malli on aika vaikea tapaus; tässä on tietystikin paljon erikoisia piirteitä, koska niin on esikuvassakin. Maalipinta on erittäin sileä ja auto on kaksivärinen, kuten kuuluukin, sävyrajan erottaa hyvin myös valokuvista.
Vanteiden kiilto on jo yliampuvaa, oikeassa autossahan ne ovat lähes samat kuin Zoe- konseptissa. Korissa on muutama harmittava valuvirhe, eikä mikään pikkuosa tai yksityiskohta ole niin tarkka kuin vastaavan hintaisessa metallimallissa.
Pikkuosien pursuilevat saumat, valujäämät yms. eivät ole varsinaisesti tämän auton vikoja, vaan ne kuuluvat hartsimallin ominaisuuksiin. Korimallinnus on pääasiassa erittäin hyvin toteutettu, vain takakylkien mosaiikkiruuduissa on selkeä virhe. Pienoismallissa noiden pienten, erikoisten ikkunoiden lasit ovat korin sisäpuolella ja ulkopintaan jää nyt syviä koloja. Lasin kuuluisi olla samassa tasossa kylkipinnan kanssa ja etenkin tällaisessa autossa, jossa aerodynamiikka on hiottu huippuunsa, nuo kolot näyttävät nyt hiukan oudoilta. Ne eivät ikään kuin istu mallin kokonaisuuteen, mutta tämäkin lienee valmistustekninen kysymys. Eräs silmiinpistävä seikka ovat auton valot ja tarkoitan nyt myös oikeaa autoa.
Keulassa on aivan huippuunsa hiottua muotoilua - ja tekniikka, kun takavalot taas näyttävät hyvinkin vanhan mallisilta. Takavalon lasi ei nyt ole ihan suoraan tipparellusta, mutta ei se kovin kaukaakaan hae. Tämä lienee kuitenkin tietoinen ratkaisu, ovathan keula ja peräosa muutenkin kuin kahdesta eri autosta.
Lasipintaa on paljon, mutta pienoismallissa lasi on korvattu helposti naarmuuntuvalla ja joka suuntaan heijastavalla muovilla. Vielä kun sivulasit ovat näin matalat, ei läheskään kaikkia sisustan hienouksia saanut taaskaan kuvattua.
Mukana on nyt myös kuva mallin kuvaamisesta, se antaa hiukan perspektiiviä siihen, millaista on yrittää kuvata pikkuautojen sisustoja. Korostan vielä, ettei kuvassa näkyvä hieno, viimeistä huutoa oleva kamera suinkaan ole se, jolla kuvaan näitä autoja, vaan Altican omistaja halusi myös osallistua kuvaamiseen omalla kamerallaan. Se olikin iso apu… alkujaan oli tarkoitus, että toinen pyyhkii kokoajan pölyjä auton pinnasta, hoitaa tarvittavat auton kääntelyt yms. avustustehtävät, mutta koko pölyhomma unohtui, kun sedät jälleen kerran "vähän" innostuivat ja hääräsivät tohkeissaan kameroiden kanssa. On se luojalle kiitos, että asun ylimmässä kerroksessa, eikä kukaan näe tuonne parvekkeelle. No ihan totta, kuvitelkaa itse näky, jossa parvekepöydällä on yksi tai useampikin pikkuauto ja siinä ympärillä kaksi vanhaa äijää, joista toinen vielä täysissä "tiimivaatteissa", säätävät ja sähläävät kameroineen. On taustakangasta, varjoa ja rekvisiittaa ja pahimmillaan keskikesällä tämä toimitus saattaa kestää useita tunteja…
Matkavessa Sisältähän nämä konseptihirmut ovat aivan ufoja, oikeastaan mikään ei ole kuten perinteisessä autossa. Tässä jää nyt esittelemättä mm. hienot polkimet ja liikkuva kojelauta, sillä sivulasit ovat kiinni, joten vaadittava kuvakulma on mahdoton toteuttaa. Takapenkkien kanssa on kaikessa hienoudessaan käynyt hiukan koomisesti; Takana on kaksi erillistä istuinta, oikeastaan ne muuttuvat istuimiksi vasta kun päällä oleva kansi avataan ja katon läpi otetussa kuvassa näkyy, miltä istuin näyttää kun kansi on kiinni. Jos jollain ei tule takapenkeistä mieleen wc, edes matka-sellainen, kannattaa kurkata matkailuauton toilettiin heti kun tilaisuus koittaa. Jos unohdetaan estetiikka, idea on hyvinkin nerokas etenkin farmariautossa.
Mukana on nyt enemmän kuvia ja vähemmän lätinää. Yritin saada kuviin kaikki oleelliset yksityiskohdat, ne kertovat enemmän, sillä kuten sanottu, tiettyjen osien istuvuus ja tarkkuus on muuta kuin mihin metallimallien kanssa on totuttu.
	Hartsimalli on aina erilainen, joskin tuo Norevin mukanaolo saattaa sekoittaa hiukan kuvioita. En tiedä varmuudella millainen osuus heillä on ollut mallin valmistuksessa, mutta se tiedetään, ettei Norevin pikkutarkkuus enää ole aivan oikeassa suhteessa mallien hintoihin. Tuo 46 euroa muoviautosta voi kuulostaa kalliilta, mutta tällainen auto ei ole massatuotantoa, joten voi sen rahan sijoittaa paljon hölmömminkin. Tällainen auto ainakin säilyy, mikäli sen päälle ei pudota mitään painavaa.
Vertailua pienoismallin ja esikuvan välillä on helppo suorittaa tästä linkistä.
- Markku Rantanen -

Club Renault de Finlande ry
Tämän sivun kuvat on ottanut Markku Rantanen oikeudet pidätetään.
postia@renaultkerho.net