|
Almanakan mukaan eletään jo kesäaikaa, joskaan se ei näy vielä tätä kirjoitettaessa ainakaan lämpömittarissa. Tämä auto kuvattiin toukokuun toisella viikolla ja onneksi malli oli tällä kertaa painava, se auttoi "studiota" pysymään paikoillaan jäätävästä tuulesta huolimatta. Samainen almanakka on kuitenkin lahjomaton, sen mukaan nyt eletään kesää, joka vaan on meillä niin harmittavan lyhyt ja siksi sinne on taas pinottu tapahtumaa tapahtuman päälle. Tämänkertainen auto liittyy Renault-väen kannalta siihen tärkeimpään tapahtumaan, 17.-19. heinäkuuta järjestettävään Grand Tour de Renault viikonloppuun, josta lisäinfoa tuolla pääsivulla. Vaikka pienoismalli on iso, painava ja kallis, sen voi saada omakseen yhdellä eurolla kesätapahtumassa, jossa tämä auto on palkintona jo perinteeksi muodostuvassa kolikonheittokilpailussa. Pelkkä yhden euron panostus tosin vaatii taidon lisäksi melkoista tuuria, mutta mahdotontahan sekään ei ole. Oheiset valokuvat toivottavasti auttavat päättämään, miten paljon kolikkoja sinne taskuihin kannattaa varata. Pienoismalli on nyt ollut meillä "kylässä" runsaan viikon, sille on jo vakiintunut oma vieraspaikkansa autohyllyltä ja kokemuksen perusteella voin yllyttää varaamaan niitä kolikoita enemmänkin… tähän autoon tottuu!
Nyt ei yllytetä enempää, tapahtuman pääasiahan ei ole kilpailuissa voittaminen vaan yleinen viihtyminen. Mainitaan nyt vielä sekin itsestäänselvyys, etteivät ne hutiin menneet kolikot suinkaan katoa mihinkään "setien pikkuautokassaan" vaan kerhon yhteiseen tarpeeseen. Tee tästä juttu, tämä on tosi hieno…  Suurin piirtein noilla saatesanoilla sain käteeni valkoisen, todella aneemisen näköisen pahvilaatikon ja mietin, mitä hienoa tässäkin mahtaa olla. Pieni Renault-teksti ja tarra, jossa kerrottiin hinnaksi 56 euroa, ei vielä vakuuttanut, ehkä laatikossa olisi autoa etäisesti muistuttavat aamutossut tai vastaavaa. Vaan ei ollut tossuja, valkoisen suojalaatikon sisältä paljastui ensin tuo sininen, erittäin tyylikäs ja tukevasta pahvista tehty rasia. Pakkaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin näyttävä ja siihen painettu valkoinen teksti antaa jo aavistuksen sisällöstä. Kuvassa laatikko ei näytä niin hienolta, sillä sen koko ei hahmotu katsojalle. Ja juuri nyt tajusin, että rasian viereen olisi pitänyt laittaa euron kolikko, se olisi sopinut teemaan ja antanut samalla hyvän mittakaavan. Olen ehkä hiukan hidas…tai vanha, sillä kaikki hyvät ideat tulevat pienellä viiveellä. 
Mutta takaisin asiaan eli seuraavaksi kansi pois rasian päältä ja eteen ilmestyy vielä tyylikkäämpi näkymä. Metallinen, isoa 1:18 mittakaavaa oleva Renault R8 Gordini seisoo ruuvein kiinnitettynä muovisella korokkeella, pohjana toimii jälleen tukevasta pahvista tehty, mustalla kankaalla verhoiltu alusta, jonka oikeassa kulmassa on pieni laatta. Laatan teksti kertoo syyn tämän hienon kokonaisuuden olemassaoloon; " R8 Gordini 1964-2004 40 ans de légende ", eli malli on tehty juhlistamaan esikuvan 40-vuotista taivalta.
Useakin tietolähde kertoo R8 Gordinin tulleen markkinoille vasta vuonna 1965, mutta tämä malli ei ole lelukaupan tavaraa vaan Renaultin itsensä teettämä, niin sanottu virallinen pienoismalli varaosanumeroineen ja tuotekoodeineen. Uskon Renaultin organisaatiota ja puhun tästä nyt juhlamallina, oli vuosimalli sitten mikä tahansa. Eikä jäädä tässä pohtimaan esikuvan muitakaan tietoja, sillä kaikki tarvittava on jo kerran kirjoitettu ja se löytyy osoitteesta www.g-forum.net Auto pois laatikosta Tarkoitus oli ensin avata vain laatikon kansi ja pitää auto kiinni alustassaan, mutta se ei kuvaamisen kannalta ollut toimiva idea ja onneksi ei ollut, pohjalevy olisi jäänyt täysin pimentoon nyt, kun siellä kerrankin on jotain tavaraa. Mallin mittakaava on siis poikkeuksellisesti 1:18 / auton pituus reippaasti yli 20 cm ja laatikon kanssa vielä enemmän. Valmistaja on alkujaan ranskalainen Solido, joka - kuinka ollakaan - teettää mallinsa nykyään Kiinassa. Pohjalevyssä on vuosiluku 1999, muotti on siis peräisin jo niinkin kaukaa, mutta Solido on käyttänyt samaa muottia ja koria ainakin vuoteen 2007. Tämän juhlasarjan mallit on kaiketi valmistettu vuonna 2003, jolloin ne on saatu markkinoille heti seuraavan vuoden alussa. Useinkaan pikkuauton pohjassa oleva vuosiluku ei kerro sen yksilön valmistusvuotta, vaan ainoastaan muotin- ja ensimmäisen version valmistusvuoden. Keräilyautoissa on poikkeuksia, joissain autoissa vuosiluku tarkoittaa vuosimallia, jota pienoismalli esittää, mutta se on yleensä merkitty hiukan eri tavalla. Varsinkin vanhoissa leluissa tulee joskus sekaannusta, esim. kaikkien tuntema Matchbox tekee omista, vanhoista suosikkileluistaan kiinalaisia uusintapainoksia, mutta käyttää pohjalevyssä yhä samaa, 60- luvun merkintää vielä 2000- luvulla. | |||
|
| ||
| Tämä yksilö on täysin "uusi" eli rasia avattiin oikeasti vasta toukokuussa 2009, mallista otettiin kuvat, tutkittiin yksityiskohdat ja laitettiin takaisin alkuperäiseen pakkaukseensa. Mallin kori on metallivalua, pohjalevy sekä kaikki erillisosat ovat muovia ja renkaat ovat pehmeää kumia. Kiiltävää maalipintaa on paljon, samoin muoviset "kromiosat" kiiltelevät niin, että ne peilaavat joissain kuvissa toinen toisiaan ja mm. puskurit näyttävät jostain kohtaa hapettuneilta. Mallin kylkilistat, sivuvilkut sekä takapään rekisterin kehys ovat maalattua kohovalua. Valkoiset raidat, rekisterit sekä takapäästä löytyvät mallimerkinnät ovat teippiä tai printtiä. | |||
|
| ||
|
| ||
| Ikkunat ovat kovaa muovia, etu- ja takalasia kiertää kiiltävä, hieman paksumpi lista, etusivulasit on veivattu lähes kokonaan auki ja takasivuikkunoiden liukukiskot on valettu lasiin ja viimeistelty maalilla. Etuovet ja konepelti ovat aukeavaa mallia etukannen pysyessä kiinni. Konepeltiin on tehty tuuletusritilät, mutta vain osittain. Ritiläosa on muuta peltiä syvemmällä ja täynnä pieniä ripoja, mutta reiät eivät ole auki. Vastaava ritilä löytyy etuluukun päältä, joskin pienempänä. | |||
|
| ||
|
Etupyörät ovat kääntyvää mallia ja nivelissä on melkoisesti väljää, mutta tässä se on vain plussaa. Nivelet on tehty joustavasta muovista ja nyt pyöriä voi hiukan käännellä ilman, että jotain pamahtaa heti poikki. Korin muotoilu on mielestäni onnistunutta, kylkien ja katon pitkittäiset pokkaukset sekä ovenkahvojen ympärillä oleva muoto on saatu hyvin esiin. Etupää on kuitenkin se, joka antaa R8:lle sen oman, tunnistettavan ilmeensä ja tässä autossa on "SE" ilme.
Kiiltäviä nippeleitä Tähän malliin on laitettu aika sopivassa määrin nippeleitä ja pikkuosia, kiinalaiset eivät ole nyt onneksi ottaneet omia vapauksia, sillä liika kromi ei kuulu Gordinin tyyliin. Keulaan on upotettu neljä lamppua, joissa on kiiltävät kehykset, lamppujen alla on pienet silmukat, joista kehykset saa irti ja ajovalojen alla on kirkkaat vilkut. Nelivalojen lasit on tehty pehmeämmästä muovista, pinta on raidoitettu ja sillä on saatu aikaan ihan kelvollinen "valokuvio". Lamppujen välissä on pieni kohovalettu Renaultin merkki, lamppujen istuvuus on erinomaista, mutta merkki jää turhan vaatimattomana paitsioon. Puskurin käpyihin on laitettu mustaa sinne mihin kuuluukin ja myös puskurin kiinnikepaikat ovat selkeästi näkyvissä. | |||
|
| ||
|
| ||
| Takapuskuri on tehty ihan vastaavasti, näistä kaikista on lähikuvat ja ainakin takapuskurin kiinnityspultin "kanta" näkyy myös kuvassa. Etupuskurin alla on myös pienet ritilät, mutta ne ovat yhtä piilossa kuin oikeassakin R8:ssa ja ne näkyvät vasta mallia käännellessä. Kuskin oven pisarapeili on ihan tyylikäs, erillistä peiliteippiä ei ole nyt katsottu tarpeelliseksi ja peilaahan se hiukan näinkin. Myös ovien kahvat istuvat hienosti paikoilleen ja nyt mukana on lähikuva, josta näkyy se kahvan alle jäävä, rystysen mentävä syvennys josta olen usein höpöttänyt. Pienemmissä malleissa sitä ei saa kunnolla kuvattua, mutta nyt saa. | |||
|
| ||
|
Lasinpyyhkijätkin ovat kaukaa ihan jees, mutta lähempi tarkastelu paljastaa muotin korkean iän. Pyyhkijät on nyt vain valettu lasiin koholleen ja maalattu harmaalla, kun moderneissa 1:18 malleissa on poikkeuksetta erilliset pyyhkimet. Tämäkään seikka ei tällä kerralla pilaa tunnelmaa, koska esikuvakin on vanha automalli, mutta tällaiset pienetkin asiat kertovat myös mallimaailman kehittymisestä ja muutoksista.
Takavalot on tehty kiiltäville pohjille, joissa sisimmät, punaiset heijastimet ovat samaa palikkaa pohjan kanssa ja keltapunaiset, läpikuultavat takavalojen lasit on asennettu erikseen lampunpohjien päälle. Rekisteritarra on kolossaan, jota kiertää aiemmin mainittu hopealista ja sen yläpuolelle on valettu konepellin lukko / aukaisunappi. Oikeassa kulmassa on mallimerkintätarra ja lamppujen alle on valettu siistit korin pokkaukset. | |||
|
| ||
| Konepelti näyttää yläviistosta ja suljettuna kovin tavalliselta, mutta näkymä muuttuu, kun kansi nostetaan ylös, joskaan konehuoneeseen ei oikein päässyt kameran kanssa. Toivottavasti "kotikatsomoonkin " näkyy edes häivähdys pakosarjasta ja tuplakaasareista. Nämä moottorit ym. osat ovat näitä ison pienoismallin hauskuuksia, 1:43 skaalan autoihin niitä ei enää edes laitella, koska lopputulos on aina hyvin suttuinen. Poikkeuksena tietenkin muutamat, erittäin kalliit tuotemerkit, mutta ne ovat aina asia erikseen. Eihän tämänkään auton mylly ole mikään moottorimallintajan kisällinäyte, mutta niin ei ole tarkoituskaan. | |||
|
| ||
|
Kone on ihan tarpeeksi hyvä, jotta luukkua tulee avattua ja pidettyä ehkä auki kun malli on vitriinissä. Jos haluaa nähdä jotain negatiivista näissä aukeavissa luukuissa, löytyy miinuspuoli jälleen saranaosastolta, sillä tällaisen auton ovet ja luukut on tehty avattaviksi ja saranan on pakko olla oikea sarana, eikä sellaisen pienoismalli. Jos sen tekee nätimmin ja pienemmäksi, se hajoaa ensimetreillä tai sitten malli maksaa materiaalien takia muutaman satasen. Onneksi näiden kökkösaranoiden kanssakin pystyy elämään…eli asia häiritsee tasan ensimmäisellä oven avauksella ja sen jälkeen se unohtuu.
Sisätilat ja alapuoli | |||
|
| ||
| Avattavien ovien ansiosta sisällekin näkee nyt melko hyvin. Takana on tavallinen, musta penkki ja harmaa lattia. Penkin kuosi on samaa pitkittäisuritettua muovia kuin edessäkin ja takaovet on verhoiltu kokonaan mustalla muovilla. Etuovissa on näkyvillä myös sinistä peltiä, sisäkahvat yms. ovat samaa muovia oviverhoilun kanssa, jonka tyyli näkyy hiukan tuosta matkustajan puolelta otetusta sisäkuvasta. Sisälattiasta löytyy vaihdekeppi ja käsijarrun kahva, ratti on kolmipuolainen ja kojelaudan varustus käy ilmi lähikuvasta. Sitä ehkä ei näe, että matkustajan puolella oleva tavaralokero on ihan oikeasti aito, toimiva lokero, sillä kuvassa se saattaa näyttää maalatulta. Myös polkimet jäävät pimentoon, lattialla on kyllä rivissä kolme mustaa pedaalia. Katossa on taustapeili, mutta tässäkään mittakaavassa ei ole kattoverhoilua. | |||
|
| ||
|
| ||
| Auton pohjassakin on nyt pikkuisen tavaraa, osat ovat muovia, eikä mikään ole niin millintarkkaa, mutta kaikki on tehty siististi. Takapäästä erottaa ainakin vaihdelaatikon, öljypohjan ja vetoakselit. Putki näkyy tietysti hyvin pohjan puolelta, iso ulostulo on ontto ja siitä on lähikuva myös takakulmasta. Putki on juuri sopivasti vinossa, jotta se pääsee oikeuksiinsa myös perinteisestä kulmasta katsottuna, ei ainoastaan alapuolelta. Etupalkki ja ohjaus ovat selvästi erillään muusta pohjasta, ilmeisesti varapyörän teline on samaa osaa palkin kanssa, mutta ei nyt viitsitä availla pohjan ruuveja ja tarkistaa. Varapyörä on ainoastaan koriste, se on kovaa muovia ja valettu kiinni pohjaan, mutta yleisvaikutelman lisääjänä ihan toimiva näinkin. | |||
|
| ||
| Auton renkaat ovat kapeat ja korkeat, kuvio voisi olla selkeämpikin ja renkaan sivussa näkyvät poikittaisurat lienevät tulleet valmistuksessa, niiden takia rengas näyttää hiukan kuin se olisi koottu kahdeksasta palasta. Hienot vanteet kompensoivatkin sitten asiaa, ihan tavalliset peltivanteethan tässä on, mutta hyvä viimeistely vaikuttaa todella paljon. | |||
|
|
| ||
| Nyt vanne ei ole liian karhea, mutta ei myöskään liian kiiltävä, reiät on tehty nätisti, eikä mistään pursuile mitään valujäämiä. Kruunuksi on vielä laitettu kiiltävät, vanteen keskiosan peittävät kapselit, joissa myös sekä mallinnus että viimeistely ovat kohdallaan. Kapselin kiinnitysprikkakin näyttää lähes toimivalta, vaikka todellisuudessa koko pyörä on muovia. Ja sattumaa tai ei, mutta takapyörien kallistuma on juuri sopivasti plussalla, kun mallin laittaa pöydälle oman massansa päälle. | |||
|
| ||
| Tarkempi R8-tietäjä löytää tästä mallista varmasti parannettavaa jo parilla silmäyksellä, mutta nyt pitää taas muistaa se pohjalevyn vuosiluku - 99. Kun pienoismallin suunnittelusta on vierähtänyt jo kymmenkunta vuotta, pitää sille suoda myös pikku puutteensa ja mittaheittonsa. Solido ei myöskään ole valmistajana sieltä ihan kalleimmasta päästä, joten kaikkea ei voi vaatia. Tämän mallin "virheissä" ikä on kuitenkin ratkaisevampi tekijä kuin auton hinta, nämä suunnitellaan jatkuvasti kehittyvillä tietokoneohjelmilla ja kun muistelee kymmenen vuoden takaista, tavallista kotikonetta niin voi vain arvailla miten paljon mallitehtaiden koneet ja ohjelmat ovatkaan parantuneet. | |||
|
| ||
|
Oli ikää tai ei, niin kyllä tämä vaan on nätti ja hieno malli, eikä se ole päivänselvää jokaisen 1:18 mallin kohdalla. Valmistajia ja tyylisuuntia on paljon ja jotkut pienoismallit ovat paljon nätimpiä 1:43 kokoisena. Joidenkin autojen muotoilu ei vaan osu tähän mittakaavaan, vaikka auto olisi miten laadukas ja hyvin tehty. Vielä ikävämpää on, jos hankkii huonosti tehdyn, ison mallin, sillä sen katsomiseen tympääntyy yllättävän äkkiä. Pienemmän mittakaavan huononkin auton saa aina tungettua johonkin takariviin, mutta nämä 1:18 autot ovat melko hallitsevia, eikä tämän kokoista autoa saa "katoamaan" silmistä muuten kuin laittamalla se konkreettisesti pois näkyvistä.
Tällaisen erikoismallin esilläpitotyyli on täysin makuasia, jota minun ei onneksi tarvitse päättää, sillä tämä sopii esille ihan irrallaankin, mutta vasta tuo kokonaisuus tekee tästä sen juhlamallin. Tällä hetkellä mikään kuvasto ei näytä tuntevan Solidon R8 mallia ja onkin kiinnostavaa nähdä, onko muottia lainkaan päivitetty, jahka tehdas laskee seuraavan R8-erän markkinoille. Tästä samasta autosta on olemassa myös ralliversio, sekin on siis täysin siviiliauto, joka on vain teipattu ulkopuolelta. Uudemmat, vastaavat mallit (eivät tietenkään tällaiset erikoismallit) kulkevat Solido Racing-nimen alla ja ostin pari vuotta takaperin A110 sekä R12 Gordini kilpamallit, hintaa oli paljon vähemmän kuin tässä mallissa, mutta aivan uusien muottien ansiosta autot olivat todella pikkutarkkoja. Suurimmat erot löytyivät konehuoneista ja sisätiloista, Alpinessa oli penkkien takana kyydissä jopa vanhan mallin kypärä!
- Markku Rantanen -
| 
| ||