Suomi on automaana vielä melko pieni ja sen huomaa taas, kun uutuuksia pukkaa markkinoille. Täällä joudutaan odottelemaan uutta automallia huomattavasti pidempään kuin esimerkiksi eteläisemmässä Euroopassa. Viimeisen tiedon mukaan uusi Grand Scenic tulee meillä myyntiin vasta 2010, tämä on siis tavallaan auton "ensiesittely" Suomessa, mutta ei suinkaan ensimmäinen kerta, kun pienoismalli ehtii meille ennen esikuvaansa.
Mukana on kuitenkin jo aito valokuva myös oikeasta autosta, joskin pienoismallia heikommalla varustetasolla. Kari Kitti kuvasi tuon auton juhannusviikolla ja yllätys, yllätys, Virossa. Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun maamme metsiä ja liiterintaustoja siivottiin urakalla myymällä kaikki vanhat Ladan raadot virolaisille. Siitäkään ei ole kulunut lähellekään ihmisikää, kun suomalaiset matkustivat em. maahan nauttien viikon ajan upporikkaan elämää ja valuuttana toimi kassillinen valikoituja halpahallin tuotteita. Mutta nyt, vuonna 2009 Tallinna on lähin paikka, jossa voi nähdä livenä uuden Renaultin mallin. Kukapa olisi takavuosina uskonut, miten nopeasti se maailma muuttuu. Hienoja esittelykuvia uudesta Scenicistä löytyy : täältä. Vihdoin jotain ihan muuta…sekä lyhyt Schuco historiikki Kun juuri heinäkuussa, Megane Coupen yhteydessä ehdin sanoa, että kaikki uudet ja modernit Renaultin pienoismallit tulevat tavalla tai toisella Norevin kautta, ehdin sopivasti puhua hiukan läpiä päähäni. Samaan aikaan muualla pakattiin ihan uusia malleja toisen valmistajan toimesta ja oli kyllä jo aikakin. Renaultin tulevaisuuden suunnitelmista ja uutuuksista pienoismallien suhteen ei vielä ole sen enempää tietoa, mutta nyt saksalaisen, erittäin perinteikkään lelumerkin listalta löytyy ainakin kaksi uutuus-Renaultia, molemmat ovat 2009 mallin Scenic kolmosia, joista toinen on se tavallisempi malli, toinen taas tässä esiteltävä Grand Scenic. | |
|
|
|
Tuo perinteikäs lelumerkki on tietenkin Schuco, joka on ollut mm. mekaanisten, erilaisia toimintoja sisältävien lelujen eräänlainen edelläkävijä ainakin Euroopassa. Jokainen vanhojen lelujen harrastaja tuntee merkin hyvin ja haluaa ehdottomasti hyllyynsä ainakin yhden aidon Schucon. Nuo himoituimmat lelut ovat erilaisia avaimella toimivia peltileluja, useimmiten autoja, lentokoneita jne. mutta Schuco on jo kauan tehnyt myös näitä tutumpia metallivaluautoja niin leluiksi kuin keräilyynkin. Tuotenimen historia alkaa niinkin kaukaa kuin vuodesta 1912 jolloin vasta 17-vuotias nuorimies nimeltään Heinrich Müller oli suunnitellut kattavan valikoiman erilaisia leluja, mutta pääoma ja näin ollen myös tuotanto puuttuivat. Müller sai lopulta solmittua diilin Schreyer & Co lelutehtaan kanssa ja tuotanto pääsi alkamaan. Schuco tuli nimenä markkinoille vuonna 1921 ja sen eräitä kuuluisimpia hittituotteita olivat " Wende Auto", mekaaninen peltilelu, joka älysi kääntyä takaisin aina pöydän reunalla, eikä sitä saanut lainkaan putoamaan. (jälkeenpäin erittäin paljon kopioitu idea) Toinen saman ajan klassikko oli Mercedes Silver Arrow, joka käsitti 101 erillistä osaa ja jota valmistettiin parhaimmillaan 8000 kappaleen päivävauhdilla. Tuotanto kasvoi ja laajeni tasaiseen tahtiin ja kaikki näytti hyvältä, kunnes 60-luvun lopussa aika alkoi väkisin ajaa peltilelujen ohi. Leikkiautot alkoivat kaikki olla valumetallia tai muovia, mutta Schuco piti sinnikkäästi kiinni perinteistään ja tuo jääräpäisyys ajoi yhtiön lopulta konkurssiin vuonna 1976.
Muotit ja oikeudet myytiin Englantiin DCM yhtiölle, mutta sekään ei jaksanut kuin vuoteen 1980 ja näin Schucon tarina loppui jo toistamiseen melko lyhyen ajan sisällä. DCM onnistui hukkaamaan ja rikkomaan suuren osan alkuperäisistä muoteista sekä työkaluista, mutta "hopeanuolen " muotit olivat yhä tallessa ja ne palautuivatkin saman tien saksaan, nyt GAMA lelu- ja mallitehtaalle. Näiden yrityskauppojen myötä Schuco oli nimenä poissa markkinoilta muutaman vuoden, mutta palasi taas 1993 omana merkkinään. Toistaiseksi viimeinen yrityskauppa merkin tiimoilta tehtiin 1999, kun siitä tuli osa Simba-Dickie lelujättiä, johon se kuuluu yhä tänä päivänä. Tuon kaupan yhteydessä Schucon mallistrategia mietittiin tarkkaan uusiksi ja silloin saivat alkunsa nämä nykyiset pienoismallimerkit, eri sarjat sekä mittakaavat. Jokaiselle jotakin Vaikka tehtaalla on pitkät perinteet, noita avaimella toimia peltileluja yms. vekottimia siellä valmistetaan enää nostalgiakerääjille ja merkin pääpaino on nyt näissä selkeästi tunnistettavissa pienoismalleissa. Tässä kohta pitää tosin mainita, että tuo Mercedes - hopeanuoli on tuotannossa yhä tänäänkin. Schucon valikoimista löytyy nykyään kulkuneuvoja kaikissa eri tyylisuunnissa, mittakaavoissa - sekä hintaluokissa. Schabakin kaupan mukana vuonna 2007 tulivat 1:600 lentokoneet, mittakaava on tosiaan noin pieni, sillä esikuvat ovat suorastaan jättiläisiä. Autoja, traktoreita sekä kaksipyöräisiä löytyy pienistä ja edukkaista isoihin ja arvokkaisiin malleihin, pienimmät ovat 1:90 Piccolo- sarjaa, joka näki päivänvalon jo 1957, joskin myös Piccolo oli hetken aikaa "telakalla". Seuraavaksi tulee Edition 1:87 ja sen jälkeen tämä yleisin 1:43 mittakaava, josta merkillä on monen hintaista ja tasoista sarjaa. Suurimmat autot ovat kokoa 1:18, mutta MP- ja skootteriharrastajille löytyy vieläkin isompia, 1:10 kokoisia malleja. 
Tällä hetkellä tuotannossa on vain kymmenen Renaultia, joista suurin on erittäin nätti, 1:24 kokoinen Twingo GT, kahta eri 1:43 Scenic 3:sta löytyy yhteensä neljä ja loput ovat Piccoloita. Niistä kaksi on A110 Alpinen rallimalleja ja loput ovat Gendarmerie-sarjan tipparenuja. Mallisto kuitenkin vaihtuu jatkuvasti ja mm. nuo Alpinet olivat viime vuonna eri versioita.
Moni tietää varmasti myös ne pienet 1:66 kokoiset metallivaluautot, joita tehtiin jo 60-luvulla ja sarja loppui silloin 1976. Toiset muistavat ne nimenomaan leluina, toisilla ne taas ovat vitriinissä erityissuojelussa, sillä nuo pienet ja hiukan hintelätkin Schucot ovat edelleen hyvin haluttuja. Itselläni ei ole mitään vanhaa Schucon kuvastoa, mutta em. sarjassa oli ainakin R16 ja 17, ehkä muitakin Renaulteja. Jossain kohtaa konkurssin jälkimaininkeja joku keksi tietenkin viedä muotit Englannista Brasiliaan ja valmistaa niitä autoja nimellä REI, niissä on joitain uusia värejä, mutta mallit ovat identtisiä vanhojen Schucojen kanssa. Jos siis näette REI- merkkisen, pikkuruisen Renaultin mallin jossain sopivasti myynnissä, se kannattaa ottaa talteen. Schuco on merkkinä tavallaan hiukan hämääväkin. Esimerkiksi Suomessa myytävät, erittäin edukkaat Hongwell / Cararama-leikkiautot myydään joissain maissa Schucon nimellä, sarja kulkee nimellä Junior Line ja joskus niitä näkee tuolla nimellä meilläkin. Hinta ei siitä tosin mihinkään nouse, mutta tällainen tuotemerkeillä kikkailu tuo aina esiin myös sen hämärämmän puolen. Nettihuutokauppoihin on ilmestynyt muutamia koijareita, jotka kaupittelevat näitä Hongwell - valmisteita vain Schucon nimellä ja tietenkin todella törkeään ylihintaan. Noissa ilmoituksissa ei suoraan väitetä mitään väärää, mutta niistä näkee selvästi, että näiden myyjien kohderyhmänä ovat hiukan tuoreemmat mallikerääjät, jotka saattavat haksahtaa tuohon legendaariseen Schuco-nimeen. Myyjä saa toki pyytää tavaroistaan mitä vaan, mutta selkeä linssiin viilaaminen jonkin tuotemerkin nimellä on ainakin moraalisesti kyseenalaista. Noissa Hongwellin malleissa ei sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin. 1:43 mallejakin saa alle kympillä ja autot ovat ehdottomasti tuon oikean hintansa arvoisia, esimerkkeinä käyvät vaikkapa Renault RX4, jota myytiin Suomessa Cararaman nimellä ja Clio palolaitoksen auto, jota taas myytiin maailmalla Oliex-nimen alla. Tarkkaa hintaa en enää muista, mutta alle kympin nuokin aikanaan maksoivat ja olivat ehdottomasti sen arvoisia, mainiosti keräilyyn kelpaavia malleja. Vaikka nämä metalliset keräilyautot valmistetaankin nykyisin Aasiassa, laadunvalvonta toimii edelleen saksalaisella tarkkuudella, sillä yhtiön päämaja, logistiikkakeskus sekä loppupakkaamo sijaitsevat edelleen Saksassa. Niinpä toivonkin hartaasti, että sopimus Norevin kanssa olisi umpeutumassa ja kaikki uudet, merkin viralliset pienoismallit alkaisivat putkahdella ulos Schucon hihnalta. Tämä siksi, että Norevin laadunvalvonta on nyt nähty, enkä jaksa uskoa, että sitä istuisi kukaan Eurooppalainen vahtimassa. Vaan kukapa sen tietää, nämä kaksi mallia saattavat olla uuden alku tai sitten pelkkä kokeilu. Grand Scenic Tämä uusi Grand Scenic löytyy Schucon Classic Collection mallisarjasta eli tällä ei ole paljoakaan tekemistä esimerkiksi Junior Line - mallien kanssa. Malli on tuttua 1:43 mittakaavaa, kori metallivalua ja muutenkin auto edustaa perinteistä, tällä mallisivulla tutuksi tullutta tyyliä. | |
|
|
|
Ero aikaisemmin esiteltyihin uutuuksiin on kuitenkin merkittävä, sillä tämä malli on erittäin korkealaatuinen ja huolella viimeistelty. Malli on myös hiukan painavampi kuin aiemmat, yleensä Norevin valmistamat mallit ja muutenkin tätä pitää luonnollisesti verrata Noreviin, sillä virallisia, Renaultin kautta myytäviä pienoismalleja eivät muut ole lähiaikoina valmistaneet. Kioskiautoja on toki ollut ja paljon, mutta kuten sanottu, ne edustavat eri hintaluokkaa, eikä vertailu niihin ole reilua.
Vitesse teki hyviä malleja, mutta niissä alkaa jo ikä näkyä, eikä niitä voi verrata ihka uusiin malleihin. Toinen hyvä valmistaja, Universal Hobbies on nykyään huolestuttavan hiljaa sekin.
Auton maalipinta on kiiltävä ja aivan sileä, missään ei ole roskia, eikä valumia ja kaikki rajaukset ovat tarkkoja. Kori on lähes kokonaan samaa ruskeaa, vain mattamustat helmat on maalattu kiinteästi koriin, sillä muut eriväriset osat ovat kaikki irrallisia, korivaluun kuulumattomia osia. Yleiskuvissa värikin näyttää ihan hienolta, auringossa jopa syyskuuhun sopivalta ruskan väriltä, mutta lähikuvista näkee, ettei metallihohtorakeen mittakaava ole lähellekään oikeaa. Kiteet ovat ihan älyttömän isoja ja paikoin ne jopa häiritsevät, kun mallia katsoo lähempää. Paljon maltillisempikin metallivivahde olisi riittänyt. Muuta huonoa maalauksessa ei sitten olekaan ja jos jossain kuvassa näkyy jotain valkoista, se on pölyä, jota ehti taas kerran tulla mallin päälle, koska kuvaaminen oli jälleen eräänlaista häsäämistä. (K. K huom! ÄLÄ aina hanki metallihohtomalleja…) Tämä ei ollut enää ihan uunituore malli, vaan auto otettiin vitriinistä ja siinä oli jo hiukan pölyä, sormenjälkiä sekä pieniä naarmuja niin korissa kuin laseissakin. 
Tehtaan jäljiltä korissa tai ikkunoissa ei ole naarmuja, mutta joihinkin kohtiin ikkunoita on jäänyt ihan pieniä ilmakuplia. Mallin ikkunat edustavat uutta rakennustyyliä, nyt auton sivuilla ei ole lainkaan metallisia ns. välipilareita, vaan kyljen valuun on jätetty kokopitkät aukot. Sivuilla olevat mustat ns. b- ja c-pilarit sekä ikkunoita kiertävät mustat kehykset ovat kaikki muovia, ne on asennettu lasipaketin päälle ja koko roska on laitettu yhtenä palana sisäkautta paikalleen. Mallinnus on silti tarkkaa ja kaikki ovien saumat, etummaiset pikkuikkunat sekä takaovien karmeissa olevat mustat "lisäkolmiot" löytyvät omilta paikoiltaan. Tällä systeemillä jälki on siistiä, eikä mustaa maalia pääse korin päälle, koska pilareita ei erikseen maalata. Kyljestä on mukana lähikuva, josta rakenteen pitäisi näkyä melko selvästi.
Mikään ikkuna ei ole auki, mutta kuten todettua, se ei oikeasti haittaa mitään. Livenä sisälle näkee mainiosti ja sehän on pääasia, eipä sinne ole tarkoituskaan mennä kameran kanssa, mutta nyt hytti säilyy myös puhtaana pölystä. Otin pari valokuvaa myös sisätiloista ja vaikka ikkuna peilaakin pahasti, niistä näkee toivottavasti hiukan, miten hienosti myös sisusta on tehty. Epätoivoisia selityksiä sisustasta On tosiaan harmi, ettei käytössä ole edes heijastuksia vähentävää suodinta kameran linssiin, sillä pääsisi taas askeleen lähemmäs sisätiloja. Tai kyllähän sinne pääsisi nytkin, jos avaisi pohjan ruuvit. Pelkkä sisustus erikseen ei enää yksin näytäkään niin hienolta vaan pienoismallin glamour katoaa yleensä samalla, kun sen purkaa osiin. Näistäkin kuvista joka tapauksessa näkee beigen värisävyn, joka hallitsee sisustaa. Istuimissa on lisäksi erittäin hyvä ja siisti muotoilu ja jopa takapenkin kääntymis- ja irrotusmekanismeja pystyy erottamaan, kun sisälle kurkkii hyvän valon kanssa. Viimeinen penkkirivi jää pahasti pimentoon pienten sivulasien takia, sinne ei näe oikeastaan muualta kuin takalasin kautta, josta on mukana kuva. Kuvasta erottuvat ainakin erilliset penkit sekä vaaleanruskea hattuhylly. Ovien sisäpuolella on isot sivutaskut/ kaukalot sekä harmaat sisäkahvat ja myös sivupilareita peittää vaalea verhoilu. | |
|
|
Etupenkkien välissä on massiivinen kyynärnoja / konsoli, jossa on iso kannellinen lokero, pieni avolokero sekä harmaa multimediaohjain. Tässä kohtaa konsoli vaihtuu, mutta väri säilyy ja etummaisessa keskikonsolissa pääosaa näyttelee vaihdekeppi, jonka lisäksi konsolissa on myös muutama pienempi kolo ja lokero. Vaihdekepin ympärille on koitettu tehdä siihen kuuluva alumiinikehys, mutta sen olisi voinut jättää pois, jos toteutukseen ei ole muuta keinoa kuin nyt käytetty harmaa "pulverimaali". Tällaisena se vain sotkee muutoin hienoa sisustaa.
Kojelaudan yläosa ja puolet naamaosasta on tummanharmaata, mittariston kohdalla on iso kohouma ja sen päällä näkyvätkin hyvin nuo tuulilasille suunnatut huurteenpoistosuuttimet. Naamaosan puolelta löytyy sisäilman suuttimia sekä kojelaudan päädyistä, että aivan keskeltä. Niissä kaikissa on kiiltävät kehykset ja keskimmäisten, isojen suuttimien alapuolelta löytyy ainakin sisäilman säätöpaneeli.
Samassa linjassa, suuttimien ja säätimen välissä on joku toinenkin, lähes samankokoinen säätöpaneeli, joka saattaa olla autoon integroidun poppikoneen hallintalaite, mutta en ole varma. Ratti on samaa beigeä muun sisustan kanssa ja autossa on virrat päällä, sillä mittaristossa, vai pitäisikö sanoa näytössä, näkyy jotain kuvia. Nyt menee kuitenkin niin pieneksi, ettei pysty sanomaan onko esillä navigaattori, ajotietokone vai pyöriiköhän tällaisen auton "taulussa" joku näytönsäästäjä…? Erillisosien paluu Schuco käyttää yhä paljon erillisiä pikkuosia, toisin kuin Norev, joka on korvannut aina vaan enemmän osia maalitäplillä. Nokalla on heti paljon tavaraa, joista suurimman pinta-alan vievät kookkaat ajovalot. Valot on tehty erittäin hyvin ja ne istuvat hienosti paikalleen, nyt ei muovinjämiä pursuile mistään yli. Ajovalojen alla, ihan alakulmissa on erilliset, sinisellä linssillä varustetut sumuvalot. En tiedä, mallintaako väri Ksenon-lamppua mutta hyvältä ne ainakin näyttävät. | |
|
|
| Valot on upotettu erillisiin, hopeanvärisiin paloihin, joiden istuvuus on oikein hyvää ja ilmeisesti hopeakulmat sekä valot on asennettu koriin viimeistelyn yhteydessä. Oikeastaan aika moni tämän auton pikkuosa on sen oloinen, että ne on laiteltu paikalleen vasta lopussa, ennen pohjalevyn kiinniruuvaamista. Mutta takaisin noihin em. varusteisiin, joista kapea, musta maskiritilä sekä keulan iso ritilä ovat myös muovisia erillisosia, niissäkin viimeistely on siistiä, mutta auki ne sentään eivät ole. Uudessa mallissa pitääkin tietysti olla esittelykilpi paikoillaan, se on upotettu hiukan muuta keulaa syvemmälle. | |
|
|
|
Tuulilasin pyyhkimet olivat mukava yllätys. Nyt ne ovat pyyhkimen pienoismallit, ei pelkät muovisilhuetit ja yllättävän tarkka muotti niihinkin on viitsitty tehdä, mutta ihan en jaksa uskoa, että sovitus olisi oikea. Vaikka kuinka katselen ja kääntelen, en minä ainakaan saa pyyhkimiä toimimaan tuollaisenaan, vaan ne menevät väkisinkin solmuun. Missään ei ollut lähikuvaa oikean auton vastaavista osista, olisi ollut kiinnostava nähdä miten niiden kuuluu olla lepoasennossa, mutta ei tuossakaan isoa heittoa varmaan ole.
Myös taustapeileihin on panostettu, vaikka se ei ehkä kuvissa niin erotu. Peili on asennettu nyt oveen ja varsi näyttää menevän ovesta läpi tai siltä se ainakin näpeissä tuntuu. Peilin kupu ja jalka muodostuvat kahdesta eri osasta ja vilkku on myös oma, erillinen muovipalansa, ei mikään pelkkä maaliviiru. Näissäkin peileissä on lasipuolella peilaava teippi, se alkaa kai olla jo vakiotavaraa kaikissa nykyisissä pienoismalleissa. | |
|
|
Ovien kahvat ovat myös erillisosia, ne on maalattu hopeamaalilla ja jokaisen kahvan ympärillä on siisti upotus, kahvan alla on taas se rystysen mentävä kolo ja kahvan päätyyn on vielä erikseen valettu lukon / painonapin kohta. Kahvan tausta on ns. aito eli kahvan alla oleva upotus on auki koko matkaltaan, mutta silti kahvan päädyt on aina upotettu lähelle koripintaa.
Kun kylkilinjaa katsotaan suoraan kahvoista alaspäin, erottuu helmassa kulkeva pitkä lista. Lista on osa korivalua, mallinnus on muotoilun osalta tosi pikkutarkkaa ja se näkyy toivottavasti myös valokuvassa. Koska ovenkahvat ja sumuvalojen ympärykset ovat harmaat ja listat vastaavasti korinväriset, pitäisi kai arpoa tämän mallin varustetaso. Ranskalainen lähde osuu kaikkein korkeimpaan varustetasoon nimeltään Jade, mutta siinä myös keulan ison säleikön rivat ovat "naamastaan" hopeanvärisiä, joten olisiko tämä sittenkin Privilége? Siinä on kaikki samat ulkoiset tunnusmerkit sekä sisällä oleva, aiemmin mainittu multimediakiekko, joten lukija saa nyt päättää varustetaso ihan itse. Auton takapäässä ja katon takaosassa on paljon saumoja, lähinnä ison luukun takia. Kaikki on ainakin valettu näkyviin, mutta saumojen tarkasta mallinnuksesta nyt on paha mennä sanomaan mitään. Netissä olevat esittelykuvat on hiottu niin viimeisen päälle, ettei tuommoisia seikkoja oikein pysty vertaamaan. Erillisiä osia sen sijaan pystyy katsomaan lähempääkin ja erikoiset valot vievät taas päähuomion. | |
|
|
| Muovista tehdyt valaisimet on mallinnettu hienosti, heijastimessa on saatu aika hyvin esiin tuo muoto ja lyhdyn punaisesta osasta erottuu taaksepäin suunnattu valoaukko. Kiiltävän alueen alaosassa on vilkku, esitekuvassa näkyy pieni oranssi vivahde, mutta sitä ei tähän pikkuautoon ole laitettu. Valot on upotettu koriin ja työ on millintarkkaa, valot istuvat paikoilleen tasan eivätkä melkein. Takalasin yläpuolella näkyy lisäjarruvalo, sekin näyttää ja tuntuu erilliseltä palata, mutta ei pelkästään maalattuna oikein istu mallin kokonaisuuteen. Vähän sama pätee takalasin pyyhkimeen, on siinä nyt jotain mallinnusta ja se on erillinen, ei pelkkä kohovalettu tikku, mutta tuulilasin vastaaviin verrattuna se on melko vaatimaton. Tosin, ei se oikeakaan takalasin pyyhin taida kovin kummoinen olla muodoiltaan. Lisäjarruvalo on aika jännä ilmiö näissä keräilymalleissa; Silloin kun ne olivat uusinta uutta ja niitä alkoi tulla oikeisiin autoihin jo tehtaalla, myös mallipajat innostuivat tekemään tarkkoja, välkkyvämuovisia jarruvaloja, mutta nyt kun tuo lisäjarruvalo on arkipäivää, se ei enää jaksa kiinnostaa. Nyt tehdään peilien vilkkuja, linssisumuvaloja yms. kunnes niihinkin totutaan ja mallitehtaan suurin mielenkiinto siirtyy taas johonkin uuteen ideaan. | |
|
|
|
Varsinaisen takaluukun muoto tulee ihan hyvin esille silloin kun valo osuu siihen sopivasti, tämä väri vaan tahtoo tummemmassa valossa häivyttää pienet muotoiluseikat.
Luukun mallimerkintä on teippiä ja esittelykilpi löytyy luonnollisesti myös takaa. Koriin upotetut Renaultin logot ovat keskenään identtisiä kummassakin päässä autoa. Takaluukussa oleva harmaa lista tuntuu myös erilliseltä ja lienee paikoillaan jollain pienellä nipsulla. erillisosan puolesta puhuu ainakin se, ettei ympäristössä ole harmaita maaliroiskeita. Helman mustasta osasta löytyy pienet valot molemmista kulmista, kuskin puolella on sumuvalo ja toisessa nurkassa peruutusvalo. Molemmat ovat erillisosia, ne on upotettu korivaluun, ja osien istuvuus on täälläkin täydellistä. Sumuvalon yläpuolelle on valettu pieni neliö, luukun takana on kaiketi irtonaisen hinaussilmukan paikka.
Katolla, melko takana on musta antenni, myös se on mallikohtainen, sillä jalka on epäsymmetrinen, jotta kallistuskulma osuisi kohdalleen juuri tässä autossa. | |
Alla on 17" kevytmetallivanteet tyyppiä Sari. En tiedä, pitäisikö sanoa, että heidän mallinnuksensa on ihan kelvollista…vanteiden maalipinta on ihan kohtalainen, mutta se ei vieläkään yllä samalle tasolle muun auton kanssa, vaan pinta on hiukan turhan karheaa.
|
|
|
Oikeatkin vanteet ovat kyllä himmeät, mutta suhteessa huomattavasti sileämmät. Ovat nämä silti paljon paremmat kuin yleensä, nyt mm. pyörän pultit erottuvat selvästi, eivätkä ole epäselvää "mössöä". Jarrut on nyt maalattu eri värillä ja jarrusatulatkin ovat oikean osan pienoismalleja, eivät pelkkiä muoviklönttejä. Sitä, onko mallinnus suoraan mistään oikeasta autosta, on vaikea mennä sanomaan, mutta ainakin ne näyttävät tarpeeksi hyviltä tässä mittakaavassa. Pohjalevy on pitkälle samanlainen Norevin kanssa, mutta tässä on edessä tukivarret ja pakoputki on myös hiukan paremmin tehty.
Tämän pienoismallin varaosanumero on 77 11 426 830 ja listahinta on samoissa Norevin mallien kanssa eli jonkin matkaa päälle 30 euron. Nyt hinta-laatusuhde on kohdallaan ja tämä malli kelpaisi hyvin esimerkkikappaleeksi muutamalle muullekin mallitehtaalle. Täysin virheetön ei tämäkään auto ole, eikä sellaista liene valmistettu koskaan, mutta nyt myytävistä Renaultin uusista malleista tämä on ehdottomasti paras. Jos metallihohtoväri saataisiin kuosiinsa, tätä voisi jo kutsua virheettömäksi, mutta nyt tuo kimalle pudottaa yleistä laatutasoa jonkin verran. Grand Scenic on silti hyvä esimerkki siitä, ettei mallien tuotanto Kiinassa ole mikään selitys heikkoon laatuun silloin kun puhutaan täysihintaisista malleista.. Jos tehdas vain haluaa, sielläkin suunnalla maailmaa pystytään tekemään siistiä työtä, joskin oletan sen edellyttävän länsimaista laadunvalvontaa. Toivotaan, että tällaista laatua saadaan jatkossakin, eivätkä ne vaan nyt päätä säästösyihin vedoten siirtää laadunvalvontaa etätyöksi. | |
|
- Markku Rantanen -
| |