Helmikuu on autoharrastajan näkökulmasta vähän hiljaista aikaa. Kesäautot ovat tukevasti säilössä, kevätaurinko ei vielä innosta uusiin projekteihin, eikä Suomessa ole pahemmin autoalan tapahtumiakaan. Joillain onnellisilla toki on tilava, lämmin talli, jossa voi laitella autoa myös talvella, mutta tästä etuudesta nauttivia harrastajia taitaa kuitenkin olla vähemmän.
Nyt on siis mitä sopivin ajankohta esitellä tavallinen pakettiauto, arjen hyötykuljetin, joka harvoin herättää mitään ihmeempiä intohimoja. Moni kuitenkin tarvitsee, tai on tarvinnut elämänsä varrella pakettiautoa ja vielä useammin kuulee toteamuksen "nyt kyllä tarttis olla paku". Siispä esitellään "paku", vieläpä kaksi sellaista. Itselläni on erittäin vähän kokemusta - ja tuntumaa tämän mallin Traficiin, olen kerran istunut kuskin paikalla ja muistaakseni peruutin auton ulos korjaamon hallista ja ajoin vielä pihallakin jokusen metrin eli en tiedä pikkuauton esikuvasta juuri mitään. Erikoisuus korvaa kuitenkin määrän, sillä se auto oli täysvarustettu ambulanssi, joita en muista Suomessa kovin montaa nähneeni. Nyt jälkeen harmittaa, etten älynnyt valokuvata sitäkään autoa, vaikka tällaisella pikkupaikkakunnalla oli moinen harvinaisuus useita vuosia. Liikenteessä sitä ei paljoa nähty, sillä Trafic oli ambulanssiyrittäjän vara-auto, jota käytettiin vain, kun tavallisempi malli oli rikki tai huollossa. Niinpä siihen ei myöskään kertynyt kilometrejä ja kun auto oli ollut ambulanssina verottajan vaatiman ajan, autoilija muutti sen itselleen jonkun sortin matkailuautoksi ja sai tehdä sen käytännössä lähes uuteen autoon. Tällaisia oikeita 1:1 pakuja voi kuulemma edelleen ostaa uutena, joskaan ei ihan läheltä, taustatoimitus kun tiesi kertoa, että Intialainen Tata-Motors kasaa tätä mallia edelleen. Kioskiautojen parivertailu Malliesittelyn ohessa havainnollistetaan, miten samasta autosta voi tehdä kaksi näinkin erilaista pienoismallia, vaikka molemmissa on sama mittakaava, sama alusta jne. Esikuvana on Trafic 1 phase 2, jota myytiin ainakin 1990- 1992, ihan tarkkoja vuosimalleja ei nyt käsillä olleesta materiaalista selvinnyt. Molemmat ovat kioskiautoja ja alkuperäinen markkina-alue on Ranska, sen näkee jo autojen teippauksistakin. Nämä ovat kuitenkin eri valmistajilta sekä eri kustantajilta ja yksityiskohtien valokuvista voi verrata, miten huiman suuria eroja näissäkin, alkujaan samanhintaisissa autoissa voi olla. Näistä tuo varsinainen pakettiauto on Renault Collection-sarjan auto n:o 60 ja valmistaja on Universal Hobbies, tosin tämä yksilö rantautui Suomeen kiertotietä vuonna 2008 Saksan kautta. Poliisiautossa on penkit sisällä ja kylkiin on puhkottu ikkunat, joten meillä se rekisteröitäisiin henkilöautoksi. Puhun tässä kuitenkin bussista sillä pikkubusseiksihan noita sanotaan, eikä ole vaaraa, että käsitteet menisivät sekaisin. Bussin valmistaja on Norev. Tilasin sen Ranskasta 2007, enkä saanut lehteä mukana, mutta jostain syystä muistan taas näitä täysin triviaaleja juttuja; tämä malli kuului Hachetten kustantamaan Police et Gendarmerie-sarjaan, nyt sarja on kai saatu valmiiksi, sillä Hachetten sivuilla ei ainakaan ole näistä mitään mainintaa. Myös noita Darty-kauppaketjun autoja on monta erilaista, en tiedä, onko firma sponsoroinut näitä pienoismalleja vai ovatko autot päätyneet tuotantoon vain niiden pirteän värityksen ansiosta. Periaatteessahan autot ovat samoja, mutta koitimme hakea kaksi niin kaukana toisistaan olevaa mallia kuin vain mahdollista ja bussin avulla se onnistui. Muutenhan Traficiin pätee sama kuin vaikkapa Estaan, jossa pelataan katon korkeudella ja teippauksilla, mutta perusauto on aina sama. | |
|
|
|
Molemmat mallit ovat samaa mittakaavaa, mutta bussi on hiukan pakua pidempi. Tuo seikka johtuu eri valmistajasta, mutta varsinaisia korieroja ovat pakettiauton poikittaisvekeillä vahvistettu katto/ bussin sileä katto asiaankuuluvilla hälytysvaloilla, sekä bussimallin vaatimat sivuikkunat. Todella paljon eroja löytyykin sitten yksityiskohdista, joita käydään läpi tässäkin ja vertailua voi suorittaa oheisista valokuvista. Pakettiauton mukana tuli myös siihen kuuluva lehti ja se on auton taustana noissa yleiskuvissa. Lehden kannessa onkin heti kuvattuna todella erikoinen malli, joka menisi muuten läpi vaikkapa Englannin vientimallina, mutta väärällä puolella oleva ilmanottoritilä paljastaa painovirheen. Lehdessä ei muutenkaan ollut paljoa asiaa Traficista, joten kopioin siitä vain eri korimalleja esittävän mittataulukon.
Sama auto, kaksi tyyliä Kun lähdetään katsomaan näitä autoja tarkemmin, käy melko nopeasti ilmi, miten UH on taas tyylilleen uskollisena touhunnut pienten nippeleiden kanssa ja vastaavasti Norev on tehnyt niin pelkistetyn auton kuin vain tänä päivänä on mahdollista. Tässä kohtaa pitää taas muistuttaa mallien hintaluokasta. Vaikka näitä ei saa Suomesta ja hankkiminen on joskus vaikeaa, eikä lopullinen hintakaan ehkä jää enää niin halvaksi, nämä olivat kuitenkin edullisia silloin uutena Ranskassa. Siksi autoille sallitaan monet maalivirheet ja ruostekukkaset, ne näkyvät lähikuvissa, joista ei ole siivottu pois muuta kuin pölyä. Sitä jäi vieläkin renkaisiin ja puskureiden satiinimaaleihin, mutta kaikki muu roska ja kolhut ovat tehtaan jäljiltä. Puskureissakin on "osumisen jälkiä" ja pakun maalirajaukset ovat monessa kohtaa hiukan niin ja näin. Yllättävää, jopa hiukan hölmöä, on pakettiauton maalausjärjestys, nyt sininen paistaa paikoin keltaisen läpi, mutta ei anneta näiden seikkojen häiritä. Iloitaan sen sijaan Ranskan pikkuautokollegojen mahdollisuudesta ostaa tällaisia malleja noin 15 euron kappalehintaan, sisältäen lehden (enkä varmasti iloitse, kadehdin joka hetki niin suunnattomasti ja samoin tunnen myös Portugalin ja Espanjan mallikerääjiä kohtaan…). Poliisiauton spartalaisuuteen vaikuttanee harmi kyllä taas se kustannuspuoli, sillä sarjan alkupään malleissa oli paljon enemmän yksityiskohtia, joskin viimeistelyssä näkyi aina se kioskiauton leima. | |
|
|
Molemmissa autoissa on muovipohja, lisäksi sekä puskurit että maski ovat samaa osaa pohjalevyn kanssa. Pakettiauton puskurit, maski sekä etuvaloja ympäröivä "muovi" on värjätty harmaaksi, bussissa ne ovat lähes mustat ja esitekuviin vertaamalla musta on kyllä lähempänä oikeaa, toisaalta taas pienet yksityiskohdat erottuvat paremmin harmaasta. Myös mallinnuksessa on eroja, pakun kaikki keulan pikkuosat on enemmän tehdyn näköisiä, bussissa ne ovat hiukan siihen suuntaan, eikä esimerkiksi maskin ja ilmanottoaukon ripoja erota niin selkeästi. Molemmissa on erilliset ajovalot ja etuvilkut, niissäkin pakun osat näyttävät jotenkin paremmilta. Koko bussin keula on hiukan outo, ikään kuin liian pyöreä ja valot ovat oudosti vinossa. Konepellillä, tuulilasin alla näkyy "muovilista", joka näissä autoissa on osa korivalua sekin. Pakun harmaassa osassa kaikki yksityiskohdat erottuvat paremmin, listaan on kohovalettu mm. pesurin suuttimet ja kiinnikenastat, kun bussin vastaava lasinedusta on lähes sileä.
Myös konepellin ilmanottoaukko on maalattua korivalua, pakun maalirajaukset ovat hiukan niin ja näin, mutta itse palikka on enemmän oikean näköinen ja ritilät on tehty paremmin. Kummassakin on muoviset lasinpyyhkimet, pakussa ne ovat oikean mittaiset, mutta bussin pyyhinsulkiin taas on saatu enemmän oikean sulan mallia. Kaikkiaan pakettiauton keula on tarkempi, mutta; bussin konepellin keskiosa on hiukan koholla, aivan kuten kuuluukin ja olla ja on ollut jokaisessa kuvassa, jonka olen tätä autoa varten etsinyt. Pakettiautossa pellin keskiosa on selvästi alempana ja nyt en tiedä, onko pikkuauton muotti tehty ihan totaalisesti pieleen vai vaikuttaako mahdollisesti auton moottori tuohon muotoiluun, lähinnä tulee mieleen bensiini- ja dieselmoottoreiden välinen ero. Missään kuvassa ei tosiaankaan näkynyt ainuttakaan oikeaa autoa, jossa olisi moinen konepelti. Epäilen siis vahvasti että UH on nyt valanut ihan omiaan, mutta kuten sanottu, en ole varma, vaikka jossain päin maailmaa olisi tällaistakin valmistettu. Ehkä siellä Intiassa ja ovat napanneet mallikuvat sieltä? Kun vertaa keulan muotoja suoraan esitteen kuviin, ei kummankaan pienoismallin muotoilu näin ollen ole ihan kohdallaan, mutta bussi on kyllä lähempänä oikeaa. Pakettiauton sisälle ei näe oikeastaan mitään, koska sivulasitkin ovat kiinni. Optimaalisessa valossa ja ankarasti kurkkimalla hytistä erottuu kuitenkin kulmikas kojelauta sekä mittariston kotelo, erillinen kuskin penkki ja kahden istuttava apumiehen penkki. Jokaiselle on omat pääntukensa, ovissa on sisäpuoliset kahvat, mutta väliseinää ei hytissä ole lainkaan. Bussissa ikkunapintaa riittää ja etulasitkin ovat auki, mutta sisuta on kokonaan mustaa, eikä sinne näe sitäkään vähää. Kojelauta näyttäisi muuten olevan oikean muotoinen, mutta tehdas on sählännyt mittarikotelon kanssa, se on nyt pyöreämpää mallia ja kuuluisi vasta seuraavaan Phase 3 korimalliin. Istuimet näkyvät myös kohtalaiesti, edessä on kolme erillistä istuinta joista keskimmäinen ilman pääntukea, takana niitä on kahdessa rivissä 2+3 paikkaa, kaikki matalalla selkänojalla ja taakse jää vielä pieni tavaratila. Ikkunoihin liittyy pieni, mutta ulkoasuun paljonkin vaikuttava juttu. Pakettiautoon on laitettu kaikkiin laseihin mustat tiivisteet (kohovalua ja maalia) ja etuoven tuuletusikkunassa on musta karmi, bussissa ei näitä mustia tiivisteitä ole ja se pelkistää yleisilmeen hiukan valjuksi, varsinkin kun lasipintaa on näin paljon. Molemmissa on takana korkeat pariovet ja niissä täyskorkeat ikkunat. Bussissa takalaseista näkyy taas ne samat, mustat penkit ja pakettiautosta erottaa kurkkimalla verhoilemattoman, korinvärisen tavaratilan. Pieni ja hyvä yksityiskohta on pakettiauton A-pilariin asennettu erillinen radioantenni. Molempiin autoihin on valettu kaikkien luukkujen saumat, saranat ja sivuoven liukukisko. Myös kaikki koripeltien saumat, pokkaukset ja kattokorokkeen alapuolella kulkevat tippalistat ovat löytäneet paikkansa. Bussissa ne on valettu harmittavan miedosti ja valkoinen väri vielä edesauttaa niiden sulautumista muuhun pintaan. Kuten ennenkin on todettu, UH tykkää laittaa autoihin kaikkia pieniä osia ja jollei niitä voi tehdä erikseen, se ainakin maalaa ne näkyville. Lasitiivisteiden lisäksi pakuun on maalattu takaovien ja liukuoven topparit, rekisterikilven valot, etu lokasuojien sivuvilkut sekä kuskin- ja takaoven lukkopesät. Pakettiauton varsinaisena helmenä ovat kuitenkin erilliset luukkujen kahvat, sekä tarkasti mallinnettu tankin korkki. Ne ovat mustaa muovia ja kun verrokkina ovat bussin kohovaletut, valkoiset vastaavat osat niin kontrasti on melkoinen. Nämä ovat näitä Universal Hobbies -ominaispiirteitä, ei isoa eikä kallista, mutta näillä saadaan pienoismalli näyttämään nimenomaan pienoismallilta, eikä lelulta. Pikkuautojen takapäätkin eroavat toisistaan melko paljon, vaikka perusrakenne onkin ihan samaa. Laitetaan nyt mukaan myös suoraan takaa otettu kuva molemmista, vaikka olenkin näitä kuvia nykyään vältellyt. Tämän tyylin kuvat pitää ottaa "liian läheltä" ja aina niissä näyttää siltä kuin auto olisi jotenkin vino, kaatumassa tai jousiltaan viallinen. | |
|
|
Takanakin tuo edellä mainittu oven kahva ja ikkunatiivisteet vaikuttavat paljon asiaan, samoin kuin ne mustat maalipisarat ja voimakkaammin muotoillut saranat. Ne saavat pakettiauton näyttämään paljon arvokkaammalta, eivätkä oviin liimatut mallimerkinnät ainakaan pahenna asiaa. Lähikuvassa näkyy, miten molempiin autoihin on valettu syvennykset takaovien kahvojen alle, mutta ovien alareunat poikkeavat toisistaan.
Pakettiautossa on matala puskurin keskiosa, ovet ovat kokonaan "peltiä" ja ovien alareunaan kuuluva muovipala on ikään kuin maalattu sinisellä. Tosin siellä värin ala ei ole mitään muovipalaa ja nyt alareuna on hiukan liian vähän koholla varsinaisesta ovipellistä. Bussissa oven alareuna on harmaata muovia ja lista tulee kunnolla ulospäin muusta ovipinnasta, tavallaan kuin siinä olisi koko perän levyinen puskuri. En tiedä kumpi malli on tehty oikein, mutta bussin muoviosa näyttää paremmalta ja harvoissa takaa päin kuvatuissa oikean auton kuvissa näkyy aina tuo leveä, tai oikeammin kaksi kapeaa muovipalaa, yksi kummassakin ovessa. Muutoin bussin puskuri on sileä, kun pakuun taas on valettu enemmän yksityiskohtia. Pakussa on ontto pakoputken pää, kun bussissa putken virkaa toimittaa hiukan kökkö muovitikku. Tosin putki jää niin syvälle takahelman alle, ettei muotoilulla ole tällä kerta paljoakaan merkitystä. Molemmissa malleissa on erilliset, muoviset takavalot, jotka pakussa on tehty paljon tarkemmin. Siitä löytyy erikseen parkki, vilkku, peruutusvalo jne. kun bussissa on tyydytty vain yhteen punaiseen sävyyn. Bussin lamppu on kuitenkin paksumpi, eikä sieltä paista pohjaväri läpi. Samoin kummassakin autossa on olemassa oleva rekisterikilpi omassa syvennyksessään ja nämä kioskiautojen kilvet ovatkin oma maailmansa. Uutuusmalleissa on aina se tylsä esittelykilpi, mutta nämä perustuvat vanhempiin autoihin, jolloin joku tietty autoyksilö kaiketi valokuvataan mallin tekoa varten ja näin myös kilvet päätyvät pienoismalliin. Pakettiauton alkuperäisvarusteena on vetokoukku, josta päätelleen kodin elektroniikka tekee hyvin kauppansa. Poliisiauton päätarkoituksena on kuljettaa henkilöstöä, joten koukku on katsottu tässä mallissa turhaksi. Molemmissa on myös erilliset taustapeilit, bussissa kokomustat kun pakettiautossa on peilaavat pinnoitteet. Peilin muodosta en sano mitään, sillä näissä se on tuollainen melko pieni korva, esitteiden kuvissa taas kokonaan erillinen, varren nokassa oleva iso peili. Ensin uskoin esitettä, mutta peräännyin kun näin kuvan suomalaisesta autosta jossa oli nämä samanlaiset, pienet "korvat". Norevin omalla nimellä myytävissä pakettiautoissa taas on pitkävartiset peilit, joten ota näistä sitten selvää. Poliisibussin katto on ihme kyllä ihan oma rakenteensa. Paljon helpommalla olisi päässyt, kun tavalliseen korkeaan kattoon olisi laittanut sinivilkun ja taakse tuon valopaneelin, mutta nyt katto on vaatinut oman muottinsa. Etupään sinivilkkua varten on valettu ihan oma ulokkeensa eikä sitä varmaan ole tehty vain siihen liimatun tarran takia. Takapäässä on erillinen paneeli, jossa on viisi punaista ja kaksi sinistä valoa ja koko hoito on laitettu tuollaisen kirkkaan muovin sisään. Valopaneelikin olisi sopinut helpolla tavallisen katon päälle, mutta nyt kattoon on valettu pieni kolo ja paneeli on osittain upotettu kattoon. Erittäin hieno juttu, mutta kovin harvinaista tällaisessa halvemmassa mallissa, varsinkin kun tuo oikotie olisi mennyt ihan täydestä. | |
|
|
Poliisilaitteet vaativat ehdottomasti pari lähikuvaa, kolmantena kuvana samassa sarjassa onkin taas erikoisuus toisesta ääripäästä. Bussimallin kylki kun on valettu ihan kummallisesti linttaan ja vinoon. Takasivulasien välinen pilari on muuta kylkipintaa sisempänä ja kylki on samasta kohtaa ikään kuin puristuksissa. Tämä vekki on auton molemmilla puolilla ja noin jyrkkä, etteivät edes lasit sovi paikalleen. Etummainen sivulasi on jo haljennut tuossa pingotuksessa ja lasien toiset päät pullottavat poissa paikoiltaan. Ja tätä ei ole kierretty kiinni ruuvipenkkiin vaan on ihan tehtaan tekosia.
Pienoismallien vanteet ovat lähes identtiset, suurin ero on vanteiden keskellä, jossa pakuun on laitettu mustalla maalilla joko reiät tai muoviset napakupit. Mallin lehtikuvassa siinä on reiät, mutta maalitilkku on sen verran vinossa, että tarkoitus jää katsojan vastuulle. Bussin vanne on peitetty keskeltä harmaalla kupilla, muutoin vanne onkin niin kiero, etten veisi tälle rengasmiehelle edes kottikärryn pyörää korjattavaksi. Pyöränmutterit näkyvät siisteinä, mutta vanteen kehän reiät ovat täynnä metallilastua ja aukot on tehty ihan miten sattuu. Pakettiauton kehäaukot ovat siistit, maalaus vaan on tehty niin, että aukot näyttävät umpinaisilta, mutta kyllä siinä kehällä on ihan kunnolliset kolot. | |
|
|
|
Eivät pakunkaan vanteet suorat ole, mutta sentään suoremmat, pyöränmutterit ovatkin sitten ihan muuta, enemmän pistehitsin näköiset nystyrät ja oheiset kuvat on otettu kummankin auton siisteimmästä vanteesta. Molemmissa on kumirenkaat, bussissa hyvin yksinkertaiset ja keskeltä sileät, kun pakun renkaissa on ihan uskottava kuvio. Kumirenkaan huonona puolena on sen liimamaisuus, näin kun joutuu kuvaamaan malleja kesällä ulkona ja melko kuumassa paikassa (suorassa auringonpaahteessa ja ohuen päivävarjon alla on ihan oikeasti tosi kuuma…). Renkaat keräävät aina hirveän määrän pölyä ja roskaa, joka ei lähde irti pyyhkäisemällä, vaan vasta myöhemmin, kun rengas on jäähtynyt. Ja kyllä, kiitos neuvosta; tiedän, että varjossa on viileämpää, mutta tuo kuvaustapa on ainut keino saada tarpeeksi valoa riittämään vielä siihen pikkuautonkin pintaan, kun kamera on usein vain parin, kolmen sentin päässä autosta. Kaikkea on kyllä testattu, mutta huonolla menestyksellä ja tämä on näillä laitteilla ainut, toimiva keino.
Oli renkaassa roskia tai ei, kumipyörä on silti ainut oikea valinta moderniin pienoismalliin. Niitä kovamuovisia renkaitahan oli vielä hiljattain mm. joissain Solidon malleissa, aikaisemmin lähes jokaisella valmistajalla, mutta siitä ei koskaan saa yhtä aidon näköistä kuin pehmeästä renkaasta. Joku tehdas kokeili valaa kovamuoviseen renkaaseen kaikki sivujen lamellitkin, mutta aina valujälki jäi näkyviin. Seuraava uudistus pienoismallin renkaaseen saisi olla nastarengas, sellaista ei kai kukaan vielä ole tehnyt kalliin hinnan takia. Näiden autojen pohjalevyihin on kohovalettu takajouset, etupalkki, pakoputki ja muuta vastaavaa. Bussin alustan osat on tehty paljon paremmin, mutta mustana ne eivät näy mihinkään ja niitä oli ihan turha edes yrittää valokuvata. Molemmat ovat omalla tavallaan hienoja ja kuten nähtiin, hyvin erityyppisiä vaikka autot ovat samoja ja samanhintaisia. Pakettiautossa viehättää runsaat yksityiskohdat ja erillisosat, joskin konepellin muotoilu hiukan harmittaa. Bussin ulkokuori taas jää muutoin melko laimeaksi, mutta sen idea onkin noissa kattohiluissa ja teippauksissa. Ilman niitä, valkoisena pikkubussina malli olisi melko tylsä, mutta sitäkään ei tarvitse miettiä, sillä sellaista ei myydä missään. | |
|
|
|
Virheistään huolimatta nämäkin autot ovat todellisia aarteita sellaisille, joka haluaa hyllyynsä korkeakattoisen pakettiauton ja ylipäätään jonkun vanhemman Trafic poliisimallin. Perinteistä, umpikylkistä poliisimallia en ole nähnyt koskaan, Gendarmerie-teipatun Norevin kyllä, mutta se myydään kaiketi aina tuplapakkauksessa, jolloin mukaan tulee 21 Nevada ja hinta on sen mukainen. Korkeaa pakettiautoa en liioin ole nähnyt, vain Norevin matalakattoisen, jossa taas on tikkaat ja telineet katolla, joten tavallinen paku ei sekään ole. Lisäksi tuo malli maksaa kolminkertaisesti, mutta mm. keulan valu on ihan yhtä epätarkkaa ja suurpiirteistä kuin bussissakin. Monen pienoismallin ostopaikaksi kertomani Ranskan nettihuutokauppa ei sekään aina ole mikään pelastus, kun haluaa jonkun, vain siellä myydyn mallin. Kuten on tiedossa, kaikki eivät puhu, tai eivät halua puhua englantia, joten läheskään kaikkea mitä noilla sivuilla näkyy, ei ole mahdollista ostaa Suomeen. Kohteen selostuksessa näkyy aina, mihin maihin myyjä suostuu postittamaan ja ainakin, jos auto on halpa, voi olla varma että kauppaa tehdään vain "France métropolitaine" ja sillä hyvä. Joskus harvoin tällainenkin myyjä vastaa englanninkieliseen sähköpostiin ja kertoo kyllä myyvänsä Suomeen, mutta yleensä näissä tapauksissa postimaksu on sitten jotain aivan älytöntä. Myyjä kaiketi ajattelee, että nyt löytyi ostaja, joka on valmis maksamaan mitä vain, koska viitsii nähdä näin paljon vaivaa. Harmi vaan, kun autoon tuli laitettua kiinteä osta heti -hinta, mutta ei hätää, laitetaan postimaksuun 15 euroa löysää… Tuo on sikäli hiukan lyhytnäköistä toimintaa, että ostamattahan nuo yleensä jäävät, mieluummin sitä jää odottamaan parempaa tilaisuutta.
Juuri äsken kyseissä huutokaupassa oli tasan yksi Darty-malli myynnissä, mutta vain Ranskaan. Näitä poliisibusseja oli tarjolla peräti kaksi ja niistäkin vain toisen voisi ostaa Ranskan ulkopuolelle, joten kovin vakavissaan ei näiden laadusta kannata valittaa. Asian voi toki todeta, mutta nirsoilemaan ei kannata ruveta, sillä siinä kohtaa ainut mahdollisuus on olla ilman näitä kahta versiota, eikä se ole kovin kätevä tapa, mikäli keräilee Renaultin pienoismalleja. | |
|
- Markku Rantanen -
| |
| |