Kevätkausi voidaan kai virallisesti todeta alkaneeksi, sillä nyt maaliskuussa ei enää ole pakko käyttää talvirenkaita ja kai nuo massiiviset lumipenkatkin alkavat tuosta hiljalleen sulaa.
Näin kevätkauden alkuun kuukauden autona on taas malli, jonka esikuva voidaan täydellä syyllä luokitella harrasteautoksi ja jos näitä olisi meillä Suomessa, myös kesäautoksi.
Tosin nyt kirjoitushetkellä on hieman vaikeuksia kuvitella lämmintä kesäiltaa ja jotain sopivaa puuhastelua harrasteauton parissa. Kovasti kyllä yritän, mutta kun tuuli tuiskuttaa lunta kaikkiin suuntiin ja pakkasta tuntuu olevan alun toista mittarillista, noiden mielikuvien luominen villasukat jalassa ja lämpötyyny selän takana ei ole aivan helppoa.
Kuvat ovat taas klikkaamalla suurenevaa mallia, sillä tästäkin autosta löytyi tosi paljon herkullisia kuvakulmia ja ehdottomasti esittelyä vaativia yksityiskohtia. Tämän jälkeen varastossa on kuvattuna vielä kaksi vastaavaa autoa, mutta kesäkuun mallin kohtalosta en osaa sanoa vielä mitään. Tällä hetkellä tuntuu että kaikenlaisia koneella tehtäviä hommia on hiukan liikaakin ja voisin jäädä toukokuun jälkeen ainakin sapattivapaalle, siirtäisin jopa koko mallisivun nyt välillä Kari Kitin vastuulle mutta siinä asiassa olemme edelleen pattitilanteessa äänin 1- 1. Ne, jotka äänestävät Karia, kirjoittakaa asiasta vaikkapa foorumille ja huomatkaa, ettei allekirjoittanutta voi äänestää! Toki voi myös olla, ettei se oikean auton rassaaminen enää jaksakaan kiinnostaa, kun kelit lämpenevät (se auto kun on jo nähty) ja niinpä aikaa ja energiaa riittää taas tähän mallihommaankin, vaikea ennustaa tässä vaiheessa. Vaihtoehtoina ovat myös jatkaminen syksyyn asti, siirtyminen enemmän vain kuvasivun tekoon tai kokonaan uusi, kolmas taho joka ottaisi tämän pikkuautopostin itselleen. Katsotaan millä systeemillä jatketaan, kesällä ollaan viisaampia monen asian suhteen. Jos Englanti alkaa työllistää lisää, saan enemmän kuin kyllikseni pienoismalleista ja jos taas saan vaihdettua 1:1 autoni johonkin toiseen yksilöön, se ehkä kiinnostaa ainakin vuoden verran enemmän kuin omatkaan pienoismallini. Kaikki asiat ovat siis JOS - asteella ja odottelen miten palaset alkavat hakea paikkaansa. Siihen asti istutaan rauhassa ja katsotaan nyt tämän kuukauden hieno pikkuauto ensin ja sen jälkeen vielä ainakin kaksi mallia lisää. Pakettiauto tämäkin 
Pienoismallin esikuvana on jälleen pakettiauto, mutta tällä kertaa se poikkeaa normikäsityksestä melkoisesti, perusautona on ensimmäisen sukupolven R5, josta ranskalainen Heuliez-koripaja on loihtinut tällaisen karvanoppaversion. Tavaratilan sivuikkunat, kontin punainen sisäverhous ym. varusteet ovat kuin suoraan 70- 80 luvun taitteen jenkkiautolehdestä, eikä tämä jätä takuulla ketään kylmäksi. Tonkiessamme auton taustatietoja, törmäsimme taas outoihin ristiriitaisuuksiin ja kun sitä viimeistä faktaa ei löytynyt mistään, mennään taas enemmänkin päättelyn varassa. Lähdeaineiston mukaan Heuliez muutti kaikkiaan lähes 450 R5 mallia pakettiautoiksi, mutta tarkempaa mallierittelyä ei löytynyt.
Hämminkiä aiheutti myös auton virallinen mallinimi Le Car joka oli R5 mallin myyntinimi Amerikassa, mutta ainakin yksi Le Car varustemalli on todistettavasti myyty Ranskaan, sillä netissä on paljon kuvia tällaisesta autosta, jossa on Ranskan kilvet. Pienoismalli ja sen esikuva ovat mallia TS, lisäksi lähdeaineisto tuntee mallit Automatic ja Sosiété. Samainen lähde kertoo R5 Vanien moottorivaihtoehdoiksi TS 64 hv/1289cc, Sosiété 956cc/ 43 Hv ja Automatic 1289 /55 hv. Sosiété on tavarakuljetukseen tarkoitettuna perusmallina saanut siis tyytyä pienimpään koneeseen, en tiedä, onko tämäkin verotekninen juttu? Sekä Heuliezin että R5 pakettiautojen tietämykseni on erittäin rajallista, joten jätetään tämä autohistoriallinen osio lähes kokonaan oletusten varaan. Vain se on varmaa, että tätä erikoismallia teki vain Heuliez kun Sosiété - mallit taas tehtiin Renaultin omalla tehtaalla. Heuliez on toki tehnyt ja tekee edelleen myös paljon muita autoja, enkä tiedä, onko heillä mitään rajoitusta kanta-auton merkin suhteen, mutta tässä yhteydessä eräs mainitsemisen arvoinen auto on ilman muuta Safrane farmari, mallinimeltään Long Cours: http://leroux.andre.free.fr/h6b3.jpg Ken ei ole huomannut Juha Moision tyyppikilpitarinaa foorumilla (lue), kerrottakoon vielä, että Heuliezin tekemän auton tyyppikilvestä löytyy valmistuspaikan kohdalta X-kirjain. Nuo tyyppikilven valmistuspaikkatiedot ovat muuten ihan oikeasti tärkeää asiaa mm. siinä tapauksessa, että on tekemässä kauppaa jostain ulkomailla olevasta erikoisesta Renaultista. Taidollakin tehty laikka-cabrio paljastuu armotta yhden väärän kirjaimen kautta. Oikeastihan tällainen kahden hengen teddykarvalla vuorattu auto on niin älytön kapistus, että se jo yksin riittää tekemään tästä kiinnostavan ja hienon. Tai no, kenties joku on tuntenut tarvetta juuri tällaisellekin autolle, mutta ainakaan itse en äkkiä keksi varsinaista hyötykäyttöä pikkuruiselle pakettiautolle, jonka tavaratila on vuorattu punaisella karvalla. Muutoinhan tämä on hieno ja näppärä laite, mutta tyypiksi sopisi pakettiauton sijaan paremmin vaikkapa huviauto. Autotyyppinä tämä kolmiovinen, ilman takapenkkiä myytävä pikkuauto ei ole mitenkään vieras, kyllä vanerilla vuorattuja, vastaavia tavara- autoja myydään tänäänkin jopa Suomessa, mutta eihän niissä ole paljoakaan kivaa, ainakaan tähän autoon verrattuna. Ranskassa nämäkin pakut ovat kuulemma edelleen verovapaita, autotyyppi tunnetaan edelleen nimellä Sosiété, takapenkin tilalla pitää olla kiinteä muovikaukalo ja malleja löytyy Twingosta Espaceen. Suomessa tämän tyylisten autojen ainoa veroetu on ALV vähennys, joka taas edellyttää ammattikäyttöä ja siksi näitä liikkuu meillä melko vähän. Renault ei tuo tätä tyyppiä maahamme lainkaan, autoja kyllä olisi valmiina, joten näin EU-aikana esim. pienen koe-erän tuomisen luulisi olevan melko helppoa. Sitä, kuka näitä sitten hankkii, on vaikeaa arvailla, mutta kaupungeissa toimivat lähettifirmat nyt tulevat ensinnä mieleen. Niin ja kansallisruokaamme pizzaa näillä uusilla pikku-Vaneilla voisi varmasti kuljettaa, mutta ainakin täkäläiset pizzeriat ovat kiintyneet vanhoihin japseihin, joissa kanta-auton värin voi päätellä kattopellistä, muu on yleensä lainattu lukuisista muista autoista ja huomioarvo on ainakin samaa luokkaa kuin uudessa autossa, siis ilman mitään mainoksiakaan. Siinä olisikin oiva idea suomalaiselle kioskiautosarjalle; Voisi tuottaa eri paikkakuntien pizzajapseja. Korimalleiksi riittäisi pari Toyotaa ja Nissania, värivaihtoehtoja olisi kymmeniä ja mukana olevassa lehdessä olisi autosta kuvat, tarinaa eri luukkujen alkuperästä jne. Idea on vapaasti käytettävissä ja ainakin minä lupaan tilata vuosikerran, vaikka en pizzaa syökään. Kioskiautojen helmiä Kuukauden pienoismalli on jälleen kioskiauto, kuinkas muutenkaan, sillä mallifirmat eivät yleensä tee tällaisia erikoisuuksia omaan valikoimaansa. Ne pelaavat varman päälle ja myyvät vain niitä tavallisia ja joskus hiukan tylsiäkin pienoisautoja, joten kioskiautokulttuuria on kiittäminen monesta asiasta. Niiden kustantajat haluavat löytää jatkuvasti uutta myytävää ja kun perusmallit oli myyty, alkoi tällaisten tosi erikoisten ja muuten marginaaliin jäävien mallien etsiminen ja niiden tuottaminen pienoismalleiksi. Tällainen pakettiauton karvanoppaversio on pienoismallina todella hieno ja hauska erikoisuus joka piristää mallihyllyä kummasti. Mukavaa lisäarvoa antaa se seikka, että juuri kyseiselle autolle on jossain olemassa esikuva. Tilasin tämänkin mallin Ranskasta ja sikäläinen trokari älysi laittaa mukaan myös lehden, jossa on kuvia oikeasta autosta täysin samoilla rekisterikilvillä, tässä siis se aiemmin mainittu, ranskankilpinen yksilö. Auto kuuluu sarjaan Collection Renault, auto + lehti on ilmestynyt 2008 lokakuussa ja on sarjan malli n:o 72, virallinen nimi on kirjattu muotoon Renault 5 Le Car Van - 79. Pienoismalli on tuttua 1:43 mittakaavaa ja materiaalina on metalli, jossa on höysteenä tuttuja, muovisia pikkuosia. Valmistaja on tälläkin kertaa, ja nyt voisi sanoa onneksi, Universal Hobbies. Kuten monesti on tullut todettua, tehdas ei säästele pikkunippeleitä ja tässä mallissa nuo nippelit ovat enemmän kuin tarpeen. Lähes kaiken voisi toteuttaa myös teippaamalla, mutta lopputulos olisi jotain aivan muuta kuin nyt. Totta kai tässäkin on epätarkkoja sovituksia, maali- ja teippivikoja ynnä muuta hintaluokkaan kuuluvaa, mutta mallina tämä on yksi kioskiautojen ehdottomia helmiä. | |
|
|
|
Pienoismallin musta maalipinta on todella kiiltävä, eikä siinä ole isompia kokkareita, joskin maali on hiukan paksua ja paikoitellen pinta vaihtelee appelsiinin ja aaltoileva pinnan rajoilla.
Puskurit ovat osa korivalua, mutta oikealla aineella maalattuna ne on taas saatu melko muovisen näköisiksi. Sen huomaa myös pienistä pölyhiukkasista, jotka tarttuvat tähän mattaan, niin sanottuun satiinimaaliin, mutta eivät kiiltävään pintaan.
Aloitetaan tarkempi tutustuminen jälleen mallin keulasta, selostuksen lisäksi kaikista yksityiskohdista löytyy myös lähikuvia. Kapea maski on puskurin tapaan osa koria, leveä sen sijaan on muovia, joka on maalattu mustaharmaaksi ja asennettu koloonsa ulkopuolelta. Myös kaikki keulan valot ovat erillisiä muoviosia, pienemmät valot on upotettu puskuriin, johon on lampun paikkojen lisäksi valettu neljä isompaa koloa sekä rekisterikilven teline. Kilpi ja keulan mallimerkit ovat teippiä, jota riittää myös kylkiin. Ovissa on isot mallimerkkiteipit ja pitkä, sateenkaaren värinen teippaus, joka kiertää myös perän ympäri. Matkustajan puolella heti oven edessä on vielä yksi teippi, josta ei ole lähikuvaa. 
Sisällöstäkään ei liiemmin saa selvää, mutta kaikki täsmää sen kanssa, että kyseessä on Heuliezin oma logo. Etulokasuojan oranssi valo sekä takapyörän yllä oleva punainen valo ovat kohovalua ja maalia. Tarkoitusta ei voi sanoa ihan varmaksi, mutta edessä on kaiketi sivuvilkku ja takana heijastin, koska ollaan Ranskassa, jenkeissä tuo takimmainen sivuvalo on varmaankin oranssi ja toimittaa äärivalon virkaa. Helmoissa on kohovaletut ja maalatut listat ja kuskin helmassa kulkee koko matkalla pakoputki. Ovissa on kohovaletut ja maalatut aukaisunapit ja vielä lukkopesät erikseen eli tuplanapitus. Lähikuvasta erottuu myös kolo, josta ovi tempaistaan auki, oven oma sauma sekä pieni pystykantti heti oven takana. Takakyljessä on sitten ensimmäinen "karvanoppajuttu" eli tuo pyöreä sivuikkuna, molemmilla puolin autoa tietenkin. Ikkuna on tehty hienosti, sen kehys on valua, aukko on ihan läpi menevää, aitoa mallia ja muovinen, venetehtaalta hankittu ikkuna on asennettu paikalleen sisäkautta. Viimeistelykin on siis nyt hyvää, mutta jo pelkkä ikkuna on yksi niitä tämän mallin hienoja juttuja. Kyljestä puhuttaessa meinasi ihan unohtua pari tärkeää osaa eli molemmilla puolilla on erilliset, hiukan pisaramalliset ja ihan oikein mallinnetut taustapeilit. Kyljet ovat siis muuten identtiset, mutta kuskin helman alla kulkee pakoputki, toisessa kyljessä on koritehtaan tarra ja apumiehen takakulmassa on bensatankin korkki. Se on asennettu niin syvälle, ettei sen materiaalia uskalla alkaa tutkia tai korkki on äkkiä entinen. Avuksi tarvittaisiin taas se kilon poliisi, jotta kaikkiin osiin päästäisiin käsiksi. | |
|
|
Auton takapää on sitten täynnä "amerikan tuningia" ja suoraan takaa katsottuna mieleen tulee Lincolnin tai muun vastaavan malmikasan miniatyyri, vaikkapa nuorisolle suunnattu city-versio. Tässä autossa nuo jenkkivarusteet ovat vain pienemmässä koossa, mutta auton alkuperäinen markkina-alue tulee kyllä ilmeisen selväksi. Keskellä perää oleva ikkuna on tehty vastaavalla tavalla pyöreiden sivuikkunoiden kanssa, ikkunalasi eli muovi on hiukan sameaa, mutta kyllä siitä sisälle näkee. Myös erillinen varapyöräkotelo on muovia, pinta on hiukan röpöllinen, enkä tiedä mitä materiaalia se jäljittelee, mutta lopputulos on hieno ja myös huomiota herättävä. Myös auton takavalot sekä rekisterikilven teline ja sen valot ovat erillisosia. Jälleen näitä hienoja UH:n tavaramerkkejä, erillisiä pikkuosia, kuten kilpitelineen tms. löytää usein sieltä, mistä niitä vähiten odottaa löytävänsä.
Takakulmien korkeat ritilät, luukun aukaisunuppi sekä puskuriin upotetut punaiset valot ovat kaikki metallivalua ja viimeistelty maalilla. Erilliset muovivalot olisivat toki paremmat, mutta näillekin on sentään valettu omat paikkansa, samoin puskuriin on valettu noita pitkiä uria ja ne erottuvatkin aika hyvin tuon satiinimaalin ansiosta. Keskellä takapuskuria on Renaultin tarra, mutta se on niin alhaalla, ettei sitä meinaa oikein huomata ja alhaalla on myös takapönttö sekä putken ulostulo. Tässä mallissa on kokopitkä putki, kun löytämissäni peruspakettiautojen kuvissa taas näkyi lyhyempi, takapyörän eteen loppuva putki. Vielä kun tuo putki olisi ontto tuosta päästä, niin siinä olisi saatu helpolla ja halvalla sellaista kalliimman mallin tyyliä. On täysin makuasia tykkääkö tuollaisista jenkkityylin takaikkunoista ja varapyöräkoteloista, mutta ainakaan kukaan ei voi moittia auton takapäätä tylsäksi tai tavanomaiseksi. 
Konepelti taitaa olla ihan Renaultin normitavaraa, jossa on oikeanlainen perusvarustelu, mutta ei mitään ylimääräistä. Matta pintakäsittely hämää taas hyvin, sillä koholla oleva ilmanottoaukon suojuskaan ei ole erillisosa vaan ihan korivalua, samoin kuin matkustajan kulmassa oleva pieni ritilä. Tuulilasin harmaa kehys on osa ikkunaa, pyyhkijät ovat kyllä muovia, joskaan muotoilu ei häikäise, mutta sillä ei nyt ole suurtakaan merkitystä, tässä autossa huomio kiinnittyy ihan muualle. Katolla oleva antenni on myös muovia, se on turhan paksu ja lisäksi sen kuuluisi olla kiiltävä, sellainen vanhan mallin tikku, jonka juuressa on metallinen kierreosa. Antenni jää kuitenkin sivuosaan, kun katse kiinnittyy tuohon lasiseen kattoluukkuun. Luukku on muovia ja olemus on todella nostalginen, aivan kuin saman aikakauden suomiautoissa käytetty Finlandia - luukku. Luukun etureunassa näkyy mustat saranat, joista klaffi taittui hiukan ylös ja takareunassa näkyy jopa luukun kahva. Se kahva, joka piti myös luukun takareunaa avoinna ja joka löystyessään päästi luukun kiinni aina terävissä kuopissa. Kuvissa näkyy hyvin myös puolipallon muotoinen tiiviste, se on samaa osaa luukun kanssa ja kyllä on mainio yksityiskohta, ei voi muuta sanoa. En tiedä mikä oli näiden tarvikeluukkujen suosio Ranskassa noin ylipäätään, mutta tuli vaan mieleen, että tässä on hyvin saattanut olla juuri se Finlandia - luukku. Toki samannäköistä mallia tehtiin muuallakin, mutta Finlandialla oli silloin paljon ulkomaanvientiä ja se toimi alihankkijana monelle muullekin kuin vain Saab-Valmetille. Taitaa muuten olla tämän kuukauden auto -homman ensimmäinen malli, jossa on tämä lasikattoluukku, avoautoja sekä lasi- ja kangaskattoisia malleja on kyllä ollut, mutta ei tällaista. Näitä luukkujahan pitäisi oikeastaan myydä mallikaupassa erikseen, sen jälkeen monella olisi paljon helpompaa rakentaa tarkka pienoismalli siitä omasta, vanhemmasta harrasteautosta tai tuon ajan käyttöautostaan. Tummalla teipilläkin homma onnistuu jotenkuten, mutta vain siihen suuntaan, kertoo nimimerkki "sitäkin on yritetty". Auton etusivulasit ovat onneksi auki, sillä muutoin koko sisusta menisi taas hiukan hukille. Kojelauta yms. ovat vakiotavaraa, ihan tunnistettavaa R5 muotoilua, josta löytyy mittaristo, kojelaudan päällisen pitkittäistikkaus, matkustajan edessä oleva iso syvennys, mittarikotelon päässä olevat kytkimet jne. Ratti, vaihdekeppi ja kojelauta ovat mustaa, samoin ovien kaikki kahvat sekä penkit, jotka ovat korkeaselkänojaista mallia. Koko muu sisätila onkin sitten kirkkaan punaista, takatila mukaan lukien. Tosin takaosan verhoilu ulottuu kyljissä vain puoliväliin asti, kun oikeassa autossa kontti on kauttaaltaan punaisen karvan tai jonkun vastaavan peitossa. Uutta tämäkin, kaikki aiemmat pakettiautot ovat olleet takaosaltaan "peltipuhtaita" ilman mitään verhoilua. | |
|
|
Sisusta tuo vahvasti mieleen yhden jos toisenkin virityksen jostain 80-luvun puolen välin illanviettoparkkipaikoilta, joskin tehdastekoisessa autossa verhoilun viimeistely on varmaan ollut hiukan eri luokkaa ja materiaalikin saattoi olla jotain muuta, vaikka vahvasti se kyllä joltain teddykarvalta näyttää.
Auton alla pyörii Renaultin omat tarvikevanteet, joita on nähty suomiautojenkin alla ja ilmeisesti ne ovat olleet vakiovarusteena tässä Heuliezin mallissa. Tämä on tosin vain päättelyä, joka juontuu siitä, että kaikissa Le Car Vanista löytyneissä valokuvissa näkyy olevan nämä samat alumiinivanteet. Pikkuauton vanteet ovat ihan hienot ja erikoisen näköiset, niin sanotusti kaukaa siistit, mutta mallinnus on vain keskivertoa kioskiautotasoa, oikean vanteen kiillotetut alumiiniosat on korvattu karhealla hopeamaalilla, mustan rajaus on aika suurpiirteistä eikä pyöränpultteja ole lainkaan. Luulin ensin, että nämä ovat vain tähän malliin tehdyt pyörät, kunnes sain lisävalaistusta vanteen esikuvasta. En olisi kyllä tunnistanut pikkuauton vannetta samaksi, jota esiteltiin Renaultin tarvikekuvastossa tai sitten olen vain huono vannetuntija, joten verratkaa itse. Kerhosivuilla on paljon vanhempia kuvia Peisalon Jonen tutuksi tulleesta, lilan värisestä avoviitosesta, jossa oli nämä samat vanteet. Niin, siis ne, joita pienoisvanteet esittävät.
Olen ryytymiseen asti toistanut, ettei kioskiautolta voi vaatia kaikkea ja sama hokema pätee myös tällä kertaa. Auto on pikku virheineenkin hintansa arvoinen, ainut mitä toivoisin tuohon edulliseenkin hintaan kuuluvan, on erilaisten teippien parempi liimaus. Tämän mallin arka paikka on noissa kylkiraidoissa, ne repsottivat jo uutena ja nyt voi vain toivoa että teippi pysyy kyljessä, eikä kuivu liikaa. Paljon erilaisia, valmiissa malleissa käytettyjä teippejä kyllä myydään netissä, mutta UH:n käyttämiä teippejä en ole nähnyt missään. Ilmeisesti ne tehdään jossain ihan omassa paikassaan, koska nämä uusien alkuperäisteippien trokaajat eivät ole päässeet niihin käsiksi. Joka tapauksessa kokonaisuus on hieno ja malli on taas yksi piristävä ja poikkeuksellinen versio monen arkisemman, joskin toki tarpeellisen perusauton joukossa. On myös kiva huomata, että kioskiautojen tuottajat löytävät aina vaan näitä koripajojenkin tekemiä erikoismalleja ja herättelevät samalla niitä virallisia mallitehtaita. Pienoismallin pystyy edelleen hankkimaan ainakin ulkomailta, ei ihan helpolla, mutta mikään mahdoton juttu se ei ole. 
Kun mainitsin tuon mallitehtaiden pienen herättelyn, tarkoitin, että näitä kioskiautoja on viime aikoina tullut tasaiseen tahtiin myös tavalliseen myyntiin, melko pian sen jälkeen kun kioskisarja on myyty loppuun. Jokaisen auton kohdalla näin ei tapahdu, mutta tämän kanssa kävi niin. Ilmeisesti homma menee niin, että jos kioskiauto saavuttaa suuren suosion, malli päätyy myös Renaultin viralliseen tarvikekuvastoon.
Tämä auto löytyy sieltä nyt numerolla 77 11 425 836, mutta sitä, onko malleissa isompia eroja, en pysty sanomaan. Merkkituotteen luulisi olevan ainakin paremmin teipatun, mutta hintaero on voinut mennä pelkkään myyntipakkaukseen tai ei edes siihen. Joskus olen nähnyt pikkuauton, jossa hintalapun lisäksi vain pohjan teksti on hiukan muuttunut, tästä en ole nähnyt muuta kuin nyt esillä olleen yksilön. Näissä kioskisarjan siviilimalleissa ei ole isompia, tahallisia laatueroja, mutta huonolla tuurilla nettiostoissa voi aina saada viallisen auton, sillä myyjät viitsivät harvoin tarkistaa, onko auto kunnossa. Tuo "virallinen" Unversal Hobbies-malli on kysymysmerkki, eikä saatavuudestakaan ole tietoa, mutta Renaultin kuvasto siis tuntee auton tuolla numerolla. Esikuvaa ei sitten enää niin vain ostetakaan, mutta jos tällaisen hyväkuntoisen auton jostain löytäisi ja se olisi mahdollista hankkia ja tuoda Suomeen, se olisi kyllä kesän takuuvarma katseidenkääntäjä. Hyvin ja huolella tehty kopiokin keräisi kiinnostuneita, missä sillä ikinä ajaisikaan. Aito on kuitenkin aina aito ja olisihan se Renaultin tilaisuuksissa lystiä esitellä sitä tyyppikilpeä… | |
|
- Markku Rantanen -
| |
