Näin kesän kynnyksellä on sopiva aika esitellä pienoismalli, jonka esikuva on jo sen ikäinen, että jos sellaisen sattuisi omistamaan, olisi se vain ja ainoastaan kesäauto. Auton vuosimalli on 1935, joten nyt puhutaan jo ihan oikeasta museoautosta, mutta vain pienoismallista.
Esikuvasta en edes yritä kertoa mitään, kun en tiedä siitä yhtään mitään. Onneksi muut tietävät, eikä tämäkään ole täysin outo malli edes Suomessa, pari vuotta uudemmasta mallista on ollut juttua viimeksi 2009 kerholehdessä ja jos lehti ei nyt satu olemaan käsillä, muistia voi virkistää tästä. Viva Grand Sport Kioskisarjan synnyttämä erikoisuus Pienoismalli on tälläkin kertaa kioskiauto ja lehtikustantajaa onkin jälleen kiittäminen siitä, että näinkin erikoinen malli on nyt ihan tavallisen ihmisen ostettavissa. Aiemmin tästä autosta oli olemassa vain messinkinen, ACMA-nimisen firman tekemä pienoismalli, eikä sitäkään autoa riittänyt kaikille edes rahalla, sillä niitä valmistettiin vain 250 kappaletta. Tämän nyt esillä olevan mallin on valmistanut Universal Hobbies ja auto julkaistiin Renault Collection - kioskisarjassa numerolla 73. Auton täydellinen mallinimi on kirjoitettu ainakin em. keräilysarjan sarjan lehdessä muotoon Renault Type ACX 2 Viva Grand Sport Cabriolet 1935, en sitten tiedä, onko nimi oikeasti noin pitkä vai onko se vain lehtikustantajan näkemys asiasta. | |
|
|
|
Mallin mittakaava on se tavanomainen 1:43, kori on metallia ja katto sekä monet pikkuosat ovat muovia. Väri on lähinnä luonnon valkoinen, tämäkin pikkuauto oli sellainen venkula, että se vaihtoi väriään aina kuvakulmasta ja valaistuksesta riippuen. Nyt kuvissa esiintyy ainakin kolmen eri sävyn autoa, joista oikea sävy osui noihin ns. yleiskuviin, joissa näytillä on koko auto.
Viva sport on muotoilultaan erikoinen ja omalla tavallaan hyvinkin kaunis, joskin tietystä kulmasta katsottuna keula ja perä ovat hiukan kuin kahdesta eri autosta. No, eipä tällaista voi ainakaan moittia tylsäksi, kuten nykyautojen kohdalla usein tapahtuu. Tarkoitus oli laittaa esille todella runsas, monista yksityiskohdista koostuva kuvakattaus, mutta vasta tässä koneen näytöllä huomasin tämän mallin olevan yksi historian likaisimmista kiinalaismalleista. Kaiken maailman roskaa, nokea ja pikeä oli jokaisessa pienessäkin raossa niin paljon, että iso osa kuvista piti karsia pois. Tuollainen tumma, pienistä hiukkasista koostuva lika ei erotu paljaalla silmällä, mutta kameran lähikuvat ovat armottomia. Mallia putsattiin jälkiviisaana, mutta uutta kuvasarjaa ei enää ollut mahdollista ottaa. Tuommoista roskaa, jota näkee vaikkapa suoraan sivulta otetussa takapyörän lähikuvassa, oli alkujaan jokaisessa vekissä ja taitteessa. Ilman tällaista lähikuvien ottoa asialla ei olisi juurikaan käytännön vaikutusta yhtään mihinkään, jopa puhdistamisessa pääsee "palkoille", jos otetaan vertailukohdaksi se messinkimalli, jonka hinnasta tämä malli maksaa noin kymmenesosan. Auton maalipinta on ihan tasainen, joskin jostain kohdin hiukan ohut ja pohjaväri paistaa läpi. Suurin osa listoista ja vastaavista osista on tehty kohovalulla ja maalilla, joten nyt sitä hopeamaalia on hienoina pisaroina hieman joka puolella koria. Ihan pieniä maaliroiskeita ei oikein arvaa lähteä puhdistamaan, ne eivät paljaalla silmällä näy lainkaan, mutta putsaamisessa voi irrota myös vaaleaa pintamaalia. Helmojen pitkät listat, korin ylemmät listat - ja raidat sekä konepellin sivuissa olevat, hienon näköiset ritilät ovat kaikki maalattua kohovalua ja maalaus tehdään ilmeisesti käsityönä. Voi sanoa, että kaikki mikä on hopean väristä, mutta ei kiillä, on tehty edellä mainitulla tavalla, joten siinä tarvitaan monta vikkeläsormista kiinalaista, ennen kuin koko erä on valmiina lähtemään tilaajille ja lehtipisteisiin. Yksityiskohtia sopuhintaan Nykymuodin mukaan mikään luukku ei tässäkään pienoismallissa aukea, kangaskatto on kyllä erillinen muovista tehty pala, mutta sitäkään ei ole tarkoitettu irrotettavaksi. Katto on kyllä mallinnettu ihan hienosti, muottiin on tehty pieniä vekkejä ja kauempaa näyttää kuin katto olisi jotain pehmeää materiaalia. Takana on kovamuovinen ikkuna ja kattoon on maalattu myös pari listaa, joista alemmassa näkyy jopa listan kiinnikkeet. Tuulilasi ja sen kehys ovat erillisiä, samoin kuin pyyhkijät ja lasin kehykseen kiinnitetty taustapeili. Sisälle ei näe juurikaan enempää kuin mitä näkyy valokuvassa. Sisusta on aika vaatimaton ja niin sen varmaan kuuluukin olla. Edullisen hinnan takia pikkutarkkuus on hiukan hukassa, mutta istuimen verhoilu on hieno yksityiskohta. | |
|
|
|
|
Puskurit, kaikki luukkujen kahvat, iso maski, ajovalot kehyksineen sekä etu lokasuojien päällä olevat kiiltävät "kupit" (kaiketi valkoiset vilkut ?) ovat kaikki erillisiä muoviosia. Takapuskurista irtosi kuvattaessa yksi kannake, mutta sitä ei nyt lähdetty sotkemaan liimalla, vaan tarvittavat kuvat otettiin ensin ja sotkeminen hoitui vasta myöhemmin. Maski on hulppean näköinen esitys ja komeuden kruunaa yläosassa oleva iso koriste, mutta eipä rekisterikilven muotoiluakaan voi moittia turhan tavanomaiseksi. Samaan yhteyteen on vielä ympätty tyylikkäästi kaareutuva auton mallimerkki. Keula onkin muutoin oikein hieno, mutta maalipinta on hilseillyt ikävästi molempien ajovalojen ympäriltä ja toisen valon yläpuolelle on vielä tullut joku isompi osuma.
Tuon ajan rekisterikilpisäännökset ovat kyllä olleet todella vapaat; samalla kun etukilpi on enemmänkin muotoilutaidetta, on takakilpi upotettu syvään koloon ja voi vain kuvitella miten hyvin se on näkynyt taakse, varsinkin kun mietitään tuon aikakauden pölyisiä hiekkateitä. Takakilpi on tehty teippaamalla ja kilven päädyissä olevat pienet punaiset teipit ovat kuulemma auton takavalot. Mitään äärivaloja ei löydy ainakaan pienoismallista, joten eipä sellaisia sitten kaiketi vaadittu. Takana on kaksi luukkua, alemman luukun sivuilla on erilliset, kiiltävästä muovista tehdyt pyöreät tulpat, enkä taaskaan tiedä, mutta arvaan niiden olevan säiliön täyttökorkkeja. Onko tässä sitten kaksi bensatankkia vai mitä toisesta korkista tankataan, jää katsojan vastuulle. Takaluukkuja on oikeastaan vain yksi, vaikka kansia onkin tuplaten, sillä ylemmän kannen alla on ns. anopin istuin eli takapenkki. Oikean takapyörän tuntumasta löytyy hieno yksityiskohta; yleiskuvassa näyttää siltä kuin pyöränkaareen olisi kiinnitetty pari suppiloa, eikä lähikuvakaan ihan heti vakuuta katsojaa siitä tosiasiasta, että kyseessä on portaat tai oikeammin eräänlaiset askelmat, joita pitkin sinne takapenkille pääsee kiipeämään. Nuo askelmat ovat lisäksi erillisiä osia, muotintekijältä lienee palanut hermo tässä kohtaa… Auton ovet toimivat kolmella isolla saranalla per puoli ja avautumissuunta on luonnollisesti ns. kaapparimallia. Ovien alapuolelle ison helman pintaan on valettu harmaat, hieman röpölliset "pellit", joista kenkä on saanut pitävän otteen, eikä tuo pitkä, maalattu lokasuojan / helman kaari ole päässyt naarmuuntumaan painavammankaan saappaan alla.. Ovien edessä on mustat pystyteippaukset, enkä taaskaan tiedä, onko teippi itsessään sivuvilkku eli niin sanottu "vinkkari" vai onko tuossa kohtaa aukko, josta suuntaviitta pomppaa esille. Teippi sinänsä riittäisikin ihan hyvin toimittamaan tätä virkaa, kauempaa katsottuna siinä ei ole mitään outoa. Lähikuvassa kuitenkin näkyy, miten viimeistelyssä on tapahtunut jotain outoa, ihan kuin maali olisi halkeillut molemmin puolin vilkkua. En tiedä, millä viidakkoveitsellä teippiä on leikelty, mutta tosi outoa jälkeä on tuon tarran tekijä kyllä onnistunut saamaan aikaan. 
Vanteet ja renkaat ovat jälleen UH:lle tyypillistä nippelitavaraa. Vanteen muoto ja värimaailma on varsin tyylikästä, vallankin kun muistetaan taas, että kyseessä on kioskimalli. Koko pyörä on tietysti muovia, mutta korin väriset puolat, kaiketi jonkinlainen lukitus ja päällimmäisenä näkyvä, kiiltävä koristekapseli näyttävät oikein hyvältä.
Vanteetkin ovat todella likaiset, mutta se ei ole mallin suunnittelijan, eikä myöskään kustantajan vika. Lähikuvissa näkyvää etuvannetta on putsattu hiukan jopa kuvankäsittelyllä, niin täynnä kaiken maailman mämmiä sekin oli. Kiiltävien kapseleiden keskeltä löytyy myös pieni yksityiskohta, jota ei varmaan tarvitse tässä yhteydessä suomentaa; kuvassa keskiosa on liian kiiltävä ja epäselvä, mutta livenä katsoessa siihen on stanssattu kirjaimet LR. Renkaat on myös huomioitu, kuvio on esihistoriallista mallia ja sopii täydellisesti tähän autoon, mutta sitä, onko kuvio siltikään oikea, en osaa sanoa. Tämän aikaisissa autoissa sitä valinnanvaraa ei kaiketi sen suuremmin ollut, vaan henkilöauton rengaskuvio oli melko vakio. Auto on kokonaisuutena erittäin hieno ja hiukan totutusta poikkeava pienoismalli. Maalipinnassa on toki niitä hopeanvärisiä roiskeita, eivätkä esim. muoviosat ole läheltä katsottuna niin pikkutarkkoja, mutta paketti pitää jälleen suhteuttaa sen alkuperäiseen hintaan. | |
|
|
|
|
| Muutamiin valokuviin vertaamalla korimallinnus sekä muotoilu näyttävät erittäin onnistuneilta, eikä itse valutyössä ole mitään vikaa, päinvastoin. Jos tämä malli tuotettaisiin siinä hiukan kalliimmalla ja siistimmällä linjalla, lopputulos olisi takuulla oikein hieno. Nythän kyse on vain pienestä viimeistelystä, kun vaikein työ eli hyvä muotti on jo tehty. | |
|
|
|
Mallin saatavuus on edelleen kohtalaisen hyvää, nettihuutokaupan Ranskan sivuilla oli juuri äsken (18. huhtikuuta n. klo 19.00) lähes kymmenen eri yksilöä myynnissä. Jostain syystä myyjät antavat autolle Nostalgie-sarjan numeron, eivätkä puhu valmistajasta mitään, vaikka kyseessä on aivan selvästi täysin sama malli. Ilmeisesti kukaan myyjistä ei ole nähnyt mallin pohjalevyä, sillä se on ainoa paikka, josta valmistajatehtaan nimen pääsee näkemään. Keskihinnaksi vois sanoa 18 euroa ja sen päälle tietenkin postikulut, sillä kummatkin em. hinnat vaihtelevat. Ranskassa on hiukan sellainen systeemi, että jos malli maksaa 15.99 euroa, haluaa myyjä postimaksua 12 euroa, 18 euron malli taas liikahtaa postiin 9 eurolla jne. Molemmissa esimerkeissä on kuitenkin myyjän omaa huuhaata ja hyvin usein käy niin, että Ranskan postin hintalapputarra siinä saapuneen paketin päällä on viiden euron paikkeilla. Asiasta ei kuitenkaan auta valittaa, myyjät eivät tingi postimaksuissa, joten toiseksi vaihtoehdoksi jää auton hakeminen Ranskasta… Eikä se, noin 30 euron hinta, tällaisesta erikoisuudesta ole paljon, jos ihan oikeasti kerää Renaultin pienoismalleja.
Lopuksi on pakko taas kerran palata vanhaan aiheeseen eli jaksan aina vaan ihmetellä tuollaisten muotintekijöiden osaamista. En tiedä varmaksi, tehdäänkö tällaisen auton muotti yhä nykyäänkin hartsista, mutta kaiketi tehdään. Sellaista hartsimöykkyä saa muutamankin kerran hioa, porailla, vuolla ja kitata ennen kuin siitä syntyy tällaisia muotoja. Tämän mallin keulaosa on aika tyypillinen oman aikakautensa autoille, mutta se ei yhtään vähennä sitä osaamisen määrää ennen kuin isot etukaaret ja muu ovat näissä valokuvissa esitellyissä muodoissa. Vielä enemmän jaksan ihmetellä mallin takaosaa, noita takapyörän peittäviä kaaria sekä melko omaleimaista takapään "vaakapintaa", joka nyt tässä tapauksessa on joka suuntaan kuperaa ja kaarevaa. Näitä pikkuautojen korisaumoja, kohovalettuja listoja ym. juttuja pitää aina itsestään selvinä, mutta joku nekin tekee ennen kuin malli pääsee sarjatuotantoon. Ei mikään ihan turha "joku" sekään ihminen. | |
|
- Markku Rantanen -
| |