Jatketaan jo tutuksi tulleella aiheella eli polkupyöräkisan oheisautoilla. Tällä kertaa mukana on myös pari polkupyörää ja ne jäävätkin ainoiksi kappaleiksi, mikäli Atlas ei yllättäen tuota jotain uuttaa, montaa fillaria sisältävää ja Renaultin merkkiä kantavaa kuljetusautoa. Uskallan epäillä ettei tuota, pienet polkupyörät ovat ihmeen kalliita, joten lehtikustantaja jättänee ne suosiolla pienoismallitehtaan oman merkin alle. Fillareiden vähäisyys tuskin häiritsee ketään, autojahan tässä katsellaan ja mikäs on katsellessa. Nytkin esillä on neljä hienoa mallia, joista yksi on jo todellinen harvinaisuus.
1: 1964 R4 Pick-Up Atlas-Norev kioskiauto saa tällä kertaa aloitusvuoron. Kyseessä on niinkin tavallinen laite kuin avolavatippa, joka kuitenkin muuttuu yhdellä tarjoilukannulla hyvinkin erikoiseksi malliksi. Tämä edustaa taas näitä vanhoja mainosautoja parhaimmillaan, nyt auto on värikäs, erikoinen, todella huomiota herättävä ja pienoismalli erottuu taatusti muusta mallirivistöstä. Kanta - auto on ihan kelvollinen sekin, joskin tämä yksilö alkoi hajoilla käsiin, kun otin noita valokuvia. Mallien oikeasta säilytyspaikasta on ollut puhetta jo ajat sitten ja asia tuli todettua taas kerran; kuvasin tämänkin mallin kesän 2010 tappohelteessä ja vaikka auto ei nyt ollut täysin suorassa auringonpaahteessa, lämpöä oli silti yli sallitun, arviolta 45-50 astetta. Pikkuauto oli paikallaan parvekkeen pöydällä, kun yhtäkkiä kuului pieni naksahdus ja apumiehen sivulasi putosi alas. Hyvinkin autenttinen vanhan auton vika, jollei kyseessä olisi ollut liukulasimalli. Seuraavaksi irtosi takapuskurin kannake, sen jälkeen putosi taustapeili jne. eli liika kuumuus pehmittää pienoismalleissa käytetyn liiman. Asian oli nyt helppo korjata, joskin kuviin jäi se takapuskurivika sekä puuttuva sivulasi. Autossa on kivasti pisteosia ilman aperitiivikannuakin; valot, puskurit, maski, pitkävartiset peilit, pyyhkijät sekä takapään rekisterikilven iso kromikehys ovat erillisiä osia kaikki. Tämän mallin "juttu" on kuitenkin tuo lavalle integroitu Berger-kannu, hökötys on muovia ja kuten kuvista voi nähdä, kannu on suhteellisen kookasta mallia. Tuo kippo on tehty hyvinkin tarkasti ja se istuu paikoilleen millilleen, kaatonokka tulee juuri sopivasti hytin reunan yli, joten mahdollinen sadevesi valuu aivan suoraan konepellille. Pienelläkin ajoviimalla lasinpesunesteen säiliö on ollut turha varuste, joten tämä on ollut jo vuonna - 64 hyvinkin ekologinen malli. Autossa ei ole mitään kilpailukylttejä, sellaisten luulisi kuuluvan jokaiseen kulkueen autoon, mutta eipä niitä ole kaikissa muissakaan Atlaksen malleissa. Konepellin teippaus on tyylikäs, takapään tarrakin erottuu, mutta kylkiteipit jäävät hiukan vaisuiksi. Auton maalipinnan viimeistely on tyypillistä halpasarjan tasoa eli riittävä, mutta ei viimeisen päälle. Tästä mallista on ollut myynnissä myös todella kallis, Norevin oman merkin alla myyty versio, en ole sellaista nähnyt muualla kuin kuvissa, joten on pahan sanoa, onko hintaerolle mitään perusteita. Auton esikuvasta on jonkin verran kuvia liikkeellä, eivätkä kaikki esitä Tour de France -tapahtumaa, rekisterin mukaan juuri tämä auto on kuvattu mm. Bergerin tehtaan portilla. Käsittääkseni näitä valmistettiin kaksin kappalein, ja autot saattoivat jäädä pyörimään muuhunkin mainoskäyttöön, ainakin joksikin aikaa. Toinen vahvistamaton tieto koskee kannun pohjassa näkyvää ikkunaa, sen kerrotaan olleen siellä ihan oikeasti, lisäksi hytin ja kannun välissä oli ikkuna jolloin kuski näki edes hitusen myös taaksepäin. | |
|
|
2: 1965 Dauphine Atlas-Norev kioskimalli on tämänkertaisen lajitelman ylivoimaisesti tylsin auto, joka ei tietenkään ole tämän mallin syytä. Kyseessä on urheilulehden toimittajan auto, joten siinä ei vaan ole ollut tarvetta ylimääräiselle krääsälle. Lehden omien teippien lisäksi autoon on laitettu vain nuo kilpailun kyltit ja malli on kyllä yksinään ihan nätti, mutta tässä joukossa se jää hiukan sivuosaan, kun muut autot ovat niin värikkäitä ja täynnä kaikkea lisuketta. Perusauto on ihan hyvä sekin, kori on varmaankin tehty samalla muotilla kuin lokakuussa esitelty huoltoauto. Normaalit varusteetkin ovat täysin samoja, tässäkin on erilliset lamput, puskurit, takapään ritilät jne. Keulassa on hiukan kiveniskuja, siihen pitää vaan taas kerran todeta, että ne kuuluvat näiden mallien hintaan. | |
|
|
3: 1967 R16 Corgi Toys. Tämän kavalkadin poikkeusmalli, ei lähelläkään kioskiautoa vaan vanha brittiläinen, alkujaan leluksi tehty metalliauto. Vuosiluku on taas osittain arvailua ja perustuu siihen faktaan, että Corgi julkaisi tämän mallin 8/1968. Mallia tehtiin vuoteen 1972 asti, enkä usko, että tuon ajan menetelmillä olisi mitenkään ehditty tehdä noin nopeasti vuoden -68 kilpailussa esiintynyttä automallia. Tosin mistään ei löytynyt aitoa, vanhaa kuvaa tästä autosta, joten kyseessä voi myös olla täysin keksitty, fiktiivinen leikkiauto. Varmaa on ainakin, että malli oli monen nassikan toivelelu silloin ilmestyessään.  Näitä ei kuitenkaan hankittu ihan tuosta vaan, etenkään Suomessa, sillä nämä Gift Set- pakkaukset olivat melkoisen hinnakkaita verrattuna tavallisiin Corgin autoihin. Siinä saattaa myös piillä syy, miksi näitä on säilynyt tähänkin päivään asti melko kiitettävästi. Tämä yksilö on ehtinyt taitaa taivalta lelunakin, mutta on edelleen hyvässä kunnossa. Myös fillaristi kuului alkuperäiseen pakettiin, joskin tämä heppu on hankittu jälkikäteen varaosana, kaikki muu onkin sitten alkuperäistä. Auto on metallivalua aina takarampin filmikameraa ja kattokylttiä myöten, eli ajalta jolloin leikkiautot tehtiin Euroopassa ja riisi tuli Kiinasta.
Yleensä näistä katosi ensimmäisenä juuri tuo pyöräilijä ja sen jälkeen saivat kyytiä filmikamera sekä sitä käyttävä muovinen ukkeli. Katon metallinen Paramount-filmiyhtiön kyltti ja kameran ramppi olivat myös helposti rikottavien osien listalla ja noita kaikkia em. osia onkin saanut varaosana Englannista, jossa vanhojen lelujen entisöinti on paljon arvostetumpaa hommaa kuin meillä Suomessa. Jos tästä autosta haluaisi vielä siistimmän, teippauksien uusimista voisi ajatella, mutta toisaalta alkuperäinen on aina alkuperäinen. Tällainen vanha leikkiauto ei tietenkään kaikilta osin ole verrattavissa keräilymallin pikkutarkkuuteen, mutta Corgi on onnistunut R16:sta korimallinnuksessa varsin hyvin. Pikkuauton keula on ihan vastaava siviilimallin kanssa, tässäkin on avattava konepelti, pellin alla hopeamaalatu moottori sekä osittain erillinen varapyörä. Siviilimallissa on pohjalevyn puolella trissat, joista voi säätää takapenkin selkänojaa, mutta tästä se mekanismi puuttuu, koska koko noja sekä hattuhylly on heitetty mäkeen. Auto on kaikkiaan hieno, erikoinen ja mukava muisto 60 - luvulta. Ainoa hiukan koominen osa on tuo kuski hassussa lätsässään ja ratti suurin piirtein suussa. Tähän oli pakko etsiä kuva leikkimättömästä autosta rasioineen ja se löytyi automallin harrastesivulta r16site.com | |
|
|
4: 1969 R16 Atlas-Norev sopii tähän kohtaan hyvin, siinä on ikään kuin verrokki vanhalle lelulle. Meinasin kirjoittaa tämän edustava toista ääripäätä edelliseen verrattuna, mutta niinhän se toki ei ole. Ääripää olisi joko todella pikkutarkka, hintava malli tai sutaisten tehty, etäisesti esikuvaansa muistuttava rämpylä. Tämä ei sovi kumpaakaan kategoriaan, tämä nyt on vaan erilainen näkemys aiheesta. Malli on Europe 1- radiokanavan ulkolähetysauto, siitä kertovat paitsi isot tunnukset, myös kattoantenni sekä takapuskurin päällä oleva tosi pitkä masto. Tuon takamaston juuressa on musta, vanhaa ARP- puhelinta muistuttava kappale jota veikkaan lähettimeksi. Ohessa on myös malliin kuuluvasta lehdestä kopioitu vanha valokuva, siitä näkee etteivät antennit olleet silti ihan näinkään ja lisäksi tästä mallista puuttuvat jälleen ne kulkuekyltit. Toki rekisterikilvestä näkee, ettei kyseessä ole ihan sama yksilö ja montahan näitä varmana on tarvittukin, mutta uskon silti, että kaikissa autoissa oli nuo kyltit molemmissa päissä.  Nyt tässä Atlaksen sarjassa näyttää hiukan siltä, kuin niitä olisi asenneltu vähän fiiliksen mukaan. Auton väriä ei kukaan voi moittia tylsäksi, kirkas oranssi on kaukana siitä ja kun kromiakin on käytetty paljon, yleisilme on taas hieno ja erikoinen. Autosta löytyy tutut pisteosat eli maski, valot, pyyhkijät, puskurit, peili sekä tankin korkki. Kokopeittävät kapselit lisäävät huomioarvoa ja kun vielä perän harmaa lista, ovien kahvat sekä ikkunakarmit ovat maalattua kohovalua, malli on hintaansa nähden hyvinkin yksityiskohtainen. Erikoisuutena voidaan mainita maskin alla oleva ritilä, joka on ihan aitoa, avonaista mallia. Pakettiin kuuluu myös tuo suoritustaan tuulettava pyöräilijä, mutta hepun vaatetuksen ja värityksen oikeellisuudesta ei ole sen parempaa tietoa. Auton väritys on kummallinen asia; jos mietitään kumpi on mallina erikoisempi R16 vai Floride ja vielä avomallina, vastaus lienee melko selvä. Viime kerralla mukana ollut Floride oli myös Europe 1 -radioaseman auto ja silti tämä R16 näyttää paljon erikoisemmalta, kiitos auton todella räikeän ulkokuoren. Mahtaisi Floride olla todella näyttävä tällä värityksellä! | |
|
|
|
Näiden autojen saatavuus lokakuussa 2010 näytti Ranskan nettihuutokaupassa seuraavalta.
R4 Bergeriä oli myynnissä kaksi ja autot olivat erilaisissa paketeissa/ eri hintaluokassa.
Dauphinea oli kokonaiset kolme kappaletta, joista halvinta ei voinut ostaa Suomeen.
Corgin R16 kameramallia oli yksi, alkuperäistä laatikkoa ei ollut, mutta malli oli erittäin siisti ja lähtöhintaakin "vain" 90 euroa. Uudempaa R16:sta oli neljä, mutta en nähnyt yhdessäkään paketissa polkupyörää.
Nämä saatavuustiedotteeni ovat aina enemmänkin suuntaa antavia, tarjonta vaihtelee viikoittain, joskin pienessä haarukassa ja kun jotain autoa löytyy edes se kaksi, voi olla melko varma, että sellaisen saa vielä lähitulevaisuudessa hankittua. Marraskuun ensimmäisellä viikolla jotain mallia voi olla myynnissä kuusi kappaletta, toisella viikolla ei yhtään jne. Kaikki eivät myöskään ole huutokaupassa vaikka ne sitä kautta löytyvätkin, pienemmät mallikaupat sekä yksittäiset trokarit ilmoittelevat samalla sivulla. Yleensä mallikaupan autossa on selvä hintalappu ja sen voi ostaa heti, ilman mitään huutokauppaa. Ja asia jota ei voi tarpeeksi toitottaa, eli jos hankitte malleja Ranskasta netin kautta, muistakaa tarkistaa postikulut!!!! | |
Jokaisessa pienoismallissa pitäisi olla siirtelyä helpottava kahva!
| |
|
- Markku Rantanen -
| |