|
Kevät aiheuttaa aina säpinää harrasteautorintamalla, siinäkin tapauksessa, että auto on huollettu, kunnossa ja valmiina ajoon. Kun ns. tavallinen tallaaja seuraa kevään etenemistä muuttolintujen ja kasvien kautta, harrasteauton omistaja vahtaa yöpakkasia ja tiesuolauksen tilannetta lähes haukan lailla. Ja miksi ei vahtaisi, varmaan jokaisella tulee jossain kohtaa talvea tunne, etteivät pimeys ja loskakelit taida loppua ikinä. Pienoismallitoimitus myötäelää vahvasti näissä tunnelmissa, talvella kun ei voi valokuvata autoja "ulkostudiossa". Valo ei riitä, sormet jäätyvät ja metallinen pienoismalli imee staattisen sähkön kautta pölyä niin, ettei nopeinkaan apulainen ehdi pitää autoa kuvauskunnossa.
Kesäkelit tulevat onneksi joka vuosi, aivan takuuvarmasti, mutta ihan vielä ei parvekestudiomme ole käyttökunnossa. Tiet ovat kyllä kuvia, mutta todella pölyisiä ja kovan tuulen mukana sitä pölyä riittää "studioon " asti, sillä se sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn tien välittömässä läheisyydessä. Jos kohdalle on osunut tuuleton päivä, silloin on ollut myös pilvistä, eikä kuvaamisesta tule senkään takia yhtään mitään. Nämä mallijutut pitää tehdä aina hieman ennakkoon, jotta valmis sivu on pelikunnossa kuukauden vaihtuessa ja tarkoituksena oli kuvata toukokuun malli nyt huhtikuun kolmannella viikolla, mutta päätimme luovuttaa ihan sovinnolla. Niinpä kaivoin arkistosta kuvia autoista, jotka eivät koskaan mahtuneet tarkempaan esittelyyn, vaikka niistä jokainen olisi sen arvoinen. Mallit ovat tänä nopeasti muuttuvana nettiaikana jo esihistoriaa, vaikka itse miellän ne lähes juuri ilmestyneiksi. Jälkiviisaus on turhaa, mutta väkisin hiipii mieleen ajatus siitä, pitäisikö ainakin näitä arkisimpien autojen malleja hamstrata varastoon aina kun niitä ilmestyy. Kioskiautojen ensimmäisiä versioita ja ripaus muuta lähihistoriaa Nämä esillä olevat mallit ovat pääasiassa Ranskasta jonkun könttäkaupan yhteydessä tulleita autoja, jonka jälkeen ne on myyty eteenpäin, yleensä suomalaisessa huuto.net nettihuutokaupassa. Rasiat on aikanaan avattu vain myyntikuvan ottoa varten, jonka jälkeen mallit on laitettu uudestaan kiertoon ja autot ovat päätyneet uusille omistajilleen. Kuvat on otettu itse, joten mallit ovat siis kulkeneet käsieni kautta, mutta viipyneet vain hetken. Melkein kaikki mallit ovat ensimmäisen lähdön kioskiautoja, joista monet edustavat jo nyt markkinoilta häipynyttä lähihistoriaa. Kuten on monestikin tullut sanottua, on näiden mallien alkuperäinen hinta-laatu -suhde enemmän kuin kohdallaan, mutta turhan usein ne tulee sivuutettua "liian tavallisina" malleina. Suomessahan näitä ei varsinaisesti myydä, mutta joskus muutamia Renaultejakin eksyy mallikaupan valikoimiin joskin pitkällä viiveellä ja monesti ne saattavat olla ihan yksittäiskappaleita.. Hintahaitari näille vanhemmillekin malleille on edelleen hyvin laaja. Kun rupeaa selaamaan Ranskan nettihuutokauppaa, hintapolitiikka avautuu melko nopeasti ja siellä huomaa, että näille vanhemmille malleille on kahdenlaisia myyjiä. Toiset ovat säilöneet sitä ainutta malliaan jossain komeron kätköissä, toiset taas ovat haalineet samoja malleja kasapäin joko jo uutena tai sitten autoja on hankittu vain myyntitarkoitukseen esimerkiksi kustantajalle palautuneista varastoista. Ensin mainittu myyjäryhmä pyytää melko huimia hintoja, ehkä tietämättömyyttään, jossa mallin arvonnousu on laskettu "hiukan " liian optimistisesti, mutta netissä on myös myyjiä, jotka kaupittelevat näitä jo "erittäin vanhoina ja äärettömän harvinaisina" autoina. Isoja eriä hankkineet trokarit taas saattavat haluta eroon varastoistaan ja jos sattuu olemaan oikeana aikaan liikkeellä, voi hyviä malleja saada jo todella edulliseen hintaan. Mitään varastoa ei minullakaan ole, mutta joskus käy niin, että ulkomaalainen myyjä haluaa myydä malleja vain könttäkaupassa ja esimerkiksi viiden eri auton nipusta yksi saattaa päätyä myyntiin joko nettiin tai Kari Kitin maata kiertävään myyntilaatikkoon. Yleensä se on tuplamalli tai K. Kitin kokoelmissa jo olevan auton värivaihtoehto, muutenhan se jäisi Karin vitriiniin. Nyt esillä olevista malleista lähes kaikki on tehty IXO:n tehtaalla ja myyty Altaya-kioskiautosarjassa. Poikkeuksina ovat Fluence konseptiauto, joka on eri kustantajan tuote ja Trafic taas edustaa ihan muuta pienoismallisarjaa Mittakaava on kaikissa se tuttu 1:43. 
1. Altaya-kioskiauto Renault R5, erittäin nätti, klassinen perusmalli ja juuri siinä oikeassa suomiauton värissä. Alkujaan edullinen ja silti erittäin hyvä malli tällaista tarvitsevalle. Kaikki oleellinen on saatu mukaan ovien kahvoja ja raitatikattua kojelautaa myöten. Esikuvahan on tämän päivän Suomessa jo nähtävyys, eikä tätä pienoismalliakaan enää kukaan tyrkytä ruuhkaksi asti.
R5:sta löytyy ihan kaikkia turbomalleja, kilpa- autoja yms. itse perusasian jäädessä liiankin usein paitsioon. Tällä hetkellä kukaan mallivalmistaja ei taida tehdä vastaavaa, ihan tavallista mallia, vaan se tavallisinkin on vähintään Alpine. Solidolla on tällainen oranssi malli, mutta se on 1:18 ja taas täysin eri asia. Eri asia on sekin, myydäänkö niitäkään Suomessa. Netissä oli äsken tasan yksi tällainen oranssi malli, hintaa 22 euroa ja postikuluja 13 euroa. Olisikohan näitä pitänyt aikanaan hamstrata… 
2. Altaya tämäkin, R4L vanhalla maskilla. Tutun tipparellun perusmalli, josta löytyy kaikki tarvittava ja hieman enemmänkin. Tässä on oiva perusmalli sellaista tarvitsevalle, pikkuosia löytyy aina maskin merkkiä myöten ja oikeastaan vain takavalot ovat aavistuksen liian suuret.
Näihin Altayan alustoihin on aina merkittynä auton tyyppi ja vuosimalli, mutta niihin ei kannata liikaa tuijotella. Kannattaa enemmänkin katsoa vain itse autoa ja jos malli on sopiva niin sillä hyvä. Tämänkin alustassa lukee 4L 1962, mutta auto on R4 Export 1967. R4 on mallina hieman hankala verrokki, kun puhutaan laadusta ja mallinnuksen onnistumisesta. Siitä on tehty jo niin paljon kaikenkokoisia pienoismalleja kaikissa hinta- ja laatuluokissa, ettei suora vertailu ole oikein mielekästä. Osa keräilyautoistakin on alkujaan vanhoja leluja ja eri malleja on markkinoilla pilvin pimein. Myös tippaan pätee sama valituksen aihe kuin moneen muuhunkin vanhaan automalliin; mallitehtaat tekevät mieluummin kaikkia erikoisversioita, mutta juuri sen oman, ihan tavallisen auton löytäminen ja vielä oikean värisenä on todella vaikeaa, välillä jopa mahdotonta. Tätä ei löytynyt enää myynnistä lainkaan. 
3. Edelleen Altayan auto, mutta taas erikoisempi sellainen. Niin, tavallinen R8 on erikoisuus, sillä yleensä pienoismallit ovat kaikki Gordineja. Niitä löytyy joka valmistajalta, toisin kuin tavallista "kasia". Hyvän näköinen malli on tämäkin, kiiltävät puskurit ja erilliset valot ovat siistiä työtä, edessä ja takana on asiaankuuluvat tuuletusritilät, joiden lisäksi keulamerkki sekä moni muu yksityiskohta on tehty kohovalulla ja maalilla.
Altayakin julkaisi ensimmäisenä sen Gordinin ja sen peruja taitaa olla myös tämän auton pisarapeili. Eihän Gordinissa mitään vikaa ole, päinvastoin, mutta ihan tavalliselle mallille olisi varmasti kysyntää. Nyt pikainen haku Ranskan kaupoista tuotti vain neljä tavallista versiota, nekin kaikki vanhoja ja hirmu kalliita Dinkyn leluautoja. Myynnissä oli yksi, mutta vain Ranskan rajojen sisäpuolelle. 
4. Laitetaan tähän kohtaan tämä poikkeustapaus eli Altayan malli, joka on päätynyt myös IXO Junior -tuotemerkin alle. Joistain malleista, ilman sen isompaa logiikkaa, tehdään kioskimyynnin jälkeen IXO Junior -malli, jota voi ostaa mallikaupasta. Alkuun erona oli vain muovialusta, jossa itse alusta pysyi samana, mutta sen teksti muuttui kellertäväksi. Nyt myöhemmin malleihinkin on aina joskus lisätty pikkuinen yksityiskohta, kun se muuttuu IXO-tuotteeksi. Esimerkkinä alkuajoilta saa toimia Renault 5 Maxiturbo, tämä versio on Jean Ragnottin ralliauto Korsikan rallista, vuosi on muistaakseni 1985.
Muita vastaavia, IXO-nimen saaneita autoja ovat ainakin Renault 7/ Siete sekä Fuego GTX ja samaa politiikkaa noudatetaan Monte Carlo -sarjassa. Joitain autoja tulee myöhemmin yleiseen myyntiin IXO-merkillä, mutta ei koskaan kaikkia. Tässäkin mallissa on kaikki Maxin erityispiirteet, keulaan on integroitu kuusi lisävaloa, katolla on iso takasiipi kannakkeineen jne. Sisällä on turvakaaret ja kilpapenkit eli mistään pelkästä teippiversiosta ei suinkaan ole kysymys. Myynnissä näkyy olevan nyt jopa neljä kappaletta, joskin tätä samaa versiota valmistavat "kaikki" eli jos haluaa juuri tämän rallin version, niin ennen loppuu maailmasta Renaultin kerääjät kuin tämä sinipunainen ralliversio. 
5. Tämä Estafette on yksi miljoonasta Altayan "teippiversiosta", mutta mielestäni erittäin onnistunut sellainen. Malli on nimetty väriensä mukaan muotoon "Estafette Shell", auton kori on ihan onnistunut ja höysteenä on melko paljon erillisosia. Renaultin pieni logo keskellä keulaa on hieno lisä, mutta hienoa on myös oikeaan aikakauteen ajoittuva Shellin logo.
Näin sen kuulukin olla, liian usein auto ja mainos ovat keskenään täysin eri vuosikymmeneltä. Oveen on laitettu esille yrityksen nimi ja yhteystiedot, mutta nyt en jaksa muistaa, ovatko ne teippiä vai printtiä. Ainakin Shellin logo on printtiä, joten se ei irtoa vuosienkaan päästä. Näitäkään ei enää liiku paljoa, Michelin-malli on tällä hetkellä yleisin ja sen jälkeen tulevat "Banania" "Vedette" sekä "Pinder"-teipatut versiot. 
6. Colorale on ollut esillä ennenkin, mutta ei muistaakseni umpikylkisenä pakettiautona. Altayan auto tämäkin, erittäin nätisti tehty ja hienon näköinen versio. En edes enää muista miksi tämäkin päätyi myytävien listalle, ilmeisesti K.K:n hyllyssä oli jo joku umpikylkinen versio, ehkä Renault Service -malli. Tässä kuskataan LU keksejä, kyljessä on paitsi keksimerkin logot, käsittääkseni myös tämän autoilijan nimi (ovessa).
Värityksen merkitys on tietysti iso näissä pakettiautoissa, mutta kyllä tämä on mallinakin erittäin onnistunut. Keulassa on paljon hienoja yksityiskohtia, vanteet ovat ajan hengen mukaan korinväriset, saranat ja kahvat on taas tehty kohovaluna ja takaluukkuunkin on laitettu keksimainos. Jos sattuu olemaan kyseisten pikkuleipien ystävä ja näkee tällaisen mallin myynnissä, se kannattaa ottaa talteen kahvipöydän somisteeksi. Näitä on nettimyynnissä edelleen, Suomeenkin asti tarjotaan kolmea kappaletta, mutta hinta a´ 32 euroa posteineen on jo kasvanut mukavasti korkoa. 
7. Konseptiauto Fluence on myös kioskiauto, mutta ei Altayan kustantama, vaan tämä kuului erilliseen konsepti- ja prototyyppiautosarjaan. Valmistaja on Norev ja tämä on niin hieno sisältä ja päältä, ettei hintaeroa "aitoon" Noreviin oikein voi ymmärtää. Norev löytyisi hyllystä, mutta tätä ei, joten parivertailua ei voi toteuttaa. Tässä mallissa on erittäin paljon pikkuosia, hienoja yksityiskohtia ja sisustakin on niin näyttävä, ettei tämän ja kolme kertaa kalliimman merkkituotteen välillä voi olla suuriakaan eroja.
Tämä malli ansaitsisi ihan "oman kuukautensa", mutta näitä kummallisuuksiakin voidaan esitellä vain rajallinen määrä, kuukausia on yhä vain ne 12 vuodessa, kun näitä konseptiautoja taas tehdään hyvinkin ahkerasti. Olen miettinyt asiaa myös autoharrastajan kannalta ja vaikka nämä erikoisuudet ovatkin näyttäviä, uskon silti, että kerholaiset näkevät mieluummin niitä olemassa olevia, hiukan tutumpia malleja näissä pikkuautoesittelyissä. Siitä kertoo ehkä mallin runsas saatavuuskin, Ranskan nettikaupassa on tämän mallin kohdalla jopa valinnanvaraa. Paikataan tätä Fluencen piiloon jäämistä nyt kahdella eri valokuvalla. | |
| |
8. Vaihtoehto kioskiautolle on tehdas nimeltä Hongwell. Olette varmasti nähneet Suomen marketeissa ja tarjoustaloissa läjäpäin Suomen poliisin pakettiautoja, lähinnä "volkkareita".
Tämä Renault Trafic on Suomen VW Transporterin ranskalainen vastine, nyt santarmiarmeijan väreissä ja pikkubussina. Eli kun meillä myydään Suomen poliisin kalustoa, on Ranskan kaupassa vastaava pino näitä sikäläisiä Police ja Gendarmerie -autoja.
Hongwellin tuotemerkkejä ovat mm. Cararama, Junior line, Schuco Junior ja Joker. Tämä malli on mukana sen vuoksi, koska näiden hinta-laatu suhde on suoraan verrattavissa kioskiautoihin. Mallit ovat edullisia, niissä on hyvin tehty kori ja melko paljon erillisosia sekä yksityiskohtia. Joskus jopa enemmän kuin kioskimalleissa, riippuen hiukan siitä mihin sarjaan näitä vertaa. Yhteistä näille on myös erikoinen markkinointi eli vaikea saatavuus. Kyllähän Suomessa toki myytiin Traficia, mutta ei tätä versiota, tämäkin on hankittu Ranskasta ja äsken (14.4.2011) tsekattuna sieltä löytyi kolme kappaletta, joista yhden voi ostaa tänne kaukaiseen pohjolaan. Hongwellin valikoima on erittäin laaja, mutta jostain syystä erimerkkisiä autoja myydään maakohtaisesti, Suomen kaupoissa on poliisivolkkareiden lisäksi isot röykkiöt Porschea, Saabia, ja Audia, silloin kun on. Joissain kaupoissa olen nähnyt myös lajitelmia vanhoista Brittiautoista, mutta muutamien merkkien kohdalla maamme on jossain kummallisessa boikotissa. Renaultista taisi meillä olla Traficin lisäksi myynnissä vain Scenic RX4 sekä ensimmäinen Modus, enää ei liiemmin niitäkään. Netistä voi kuitenkin nähdä paljon Hongwellin autoja, joita meillä ei ole myyty ikinä ja nämä viranomaisten mallit taitavat olla aina maakohtaisia. Saksalainen keräilijä kyseli minulta mm. Suomen poliisin autoja, sillä heidän kaupoissaan on vain Saksan polizei-malleja. Kauppojen sisäänostajat hankkivat näitä kaiketi vain leluiksi, eivätkä jaksa katsoa sen enempää merkkiä kuin malliakaan, pääasia kun hyllyssä on tietty määrä tavaraa ja sillä hyvä. Poliisiautokerääjien elämää se ei kylläkään helpota… 
Tähän loppuun vielä vanha kuva, jossa näkyy R5 - malliin kuuluneen lehden yksi aukeama sekä pari kuvaa erittäin nätistä mallista tyyppiä R10 ja nimenomaan ruskeana. Tämä yksilö vietiin ns. käsistä, rasiaa ei avattu lainakaan, joten autosta ei ole erillistä valokuvaa. Muutama myyntikuva sentään löytyi ja kuten näkyy, malliin alkujaan kuuluva lehti on erittäin hieno lisä, silloin kun sen onnistuu saamaan. Suurin osa myynnissä olevista "kympeistä" on joko espanjan poliisiautoja tai sinisiä siviilimalleja. Tätä ruskeaakin löytyy vielä, mutta liian harvoin ns. sopuhintaan. | |
|
- Markku Rantanen -
| |
|