Jos otsikko aiheuttaa jollekin närästystä, pahoitteluni, mutta en tunne tätä autoa juuri lainkaan ja mitä enemmän selasin eri tietolähteitä, sen sekavammaksi asia muuttui. Renault-raamatun mukaan Fregate tuli markkinoille henkilöautona vuonna 1951. Vuonna 1956 esiteltiin farmarimalli nimellä Domaine ja - 59 esiteltiin vielä luksusmalli Manoir, ennen kuin Fregaten valmistus vuotta myöhemmin loppui kokonaan. Tavallaan siis kaikki farmarit olivat Fregateja, mutta ihan kirjaimellisesti sellaista autoa ei tehty lainkaan. Vanhat hintatiedot vuodelta 1960 kertovat Domainen maksaneen 9903 frangia, kun hienoin eli Manoir Transfluide kolmipykäläisellä semiautomaatilla maksoi 11,543 frangia. Kirjan mukaan vain Manoirin konepellillä oli pieni kolmiologo, josta näinkin tietämätön kirjoittaja erottaa mallit helpolla toisistaan. Mutta, mutta…selasimme valokuvia sekä nettiä ja kuinka ollakaan, myös entisöidyissä Domaineissa näkyi sitä samaa logoa. Enemmän kuin sekavaa, onneksi autohistoria kirjoitetaan erikseen ja tässä esitellään ainoastaan pienoismalleja. Tarkoituksena oli tehdä kattava kuvakavalkadi näistä farmarimalleista kunnes huomattiin, ettei niitä niin montaa olekaan ja vaikka kaikki ovat omalla tavallaan ihan hyviä malleja, näistä ei löydä mitään huippuhienoja yksityiskohtia hakemallakaan. Esillä on kaksi uudehkoa keräilyautoa, yksi erikoinen sellainen sekä kaksi ikivanhaa lelua. Yksi on merkkituote, yksi kioskiauto, yksi käsin tehty "möykky" ja sitten kaksi hyvin vanhaa, ehkä 1959-1960 valmistettua leikkiautoa, joten siltä osin otanta on varsin kattava. Sivukuvat on otettu Renaultin vanhan tehtaan portilla ja mukana on myös yksi kuva oikeasta autosta ns. referenssikuvana, mutta laatu ei nyt ole paras mahdollinen. 1 
Sininen Domaine vm 1956 saa aloittaa kuvakatsauksen. Valmistaja Eligor, malli on hankittu Tampereen Käyttöautosta vuonna 2006, silloin siellä vielä oli pienoismalleja ja valmistusajankohta lienee jossain 2003-2006 välillä. Tämä on erittäin hyvin tehty, siististi valettu ja viimeistelty malli jossa on myös eniten varusteita. Värimaailma on ajan henkeen sopiva, myös vanteissa ja kattotelineessä, joka on piristävä lisä. Lisävalot ja keltaiset ajovalot sopivat myös tyyliin ja ne ovat erillisosia, samoin kuin maski ja taustapeili. Takakaarien kivisuojat, sivuvilkut, takavalot, takapään iso rekisteriteline, kaikki saranat ja kahvat ovat kohovalua. Maski on takaa kokonaan auki ja molemmissa puskureissa on koristekävyt. Kylkiteipeissä lukee Renault, takapään teipissä Domaine. Sisusta on vaatimaton ja harmaa. | |
|
|
2 Kerman värinen Domaine on sekin mallia - 56, kyseessä on Norevin tekemä kioskiauto, joka on ostettu Nizzan antiikkimarkkinoiden torikauppiaalta vuonna 2009. Ihan nätti peruskori tässäkin, tosin konepellin saumat ovat unohtuneet ja erityisesti pyyhkijät ovat sitä huonompaa kioskiautolaatua. Kaikki saranat ja nippelit yms. on tehty samoin kuin Eligorillakin, mutta tässä on sileä takapuskuri ja kirkkaat ajovalot. Takakaarien kivisuojat puuttuvat ja mikä erikoisinta, takavalot ovat nyt toisinpäin edelliseen verrattuna. Muutamaan netistä löytyneeseen kuvaan verrattaessa näyttäisi siltä, että nämä valot on tehty oikein, isompi osa on ylhäällä ja pikkulamppu alhaalla. Maski on auki vain keskeltä ja nämä maskierot lienevät enemmänkin mallitehtaiden tulkintoja kuin todellisia eroja. Takaluukun alareunassa näkyy pieni, musta teipinpala, joka esittää luukun sisään menevää rekisterikilven valon virtajohtoa. Tämän sisusta on musta, mallinnusta ei kannata edes arvailla. | |
|
|
3 Vihreä Domaine ja edelleen vm 1956, onkohan mallitehtailla ollut pientä mielikuvituksen puutetta…? Tämä on näistä keräilymalleista erikoisin, kauneus taas on katsojan silmissä. Auton valmistajaksi kerrotaan Ranskalainen Classiques ja hankintavuosi on 1998, valmistusajankohtaa ei ole tiedossa. Missään ei ole tästä sen enempää tietoja, mutta auto on kaiketi ns. valkometallinen rakennusmalli eli julmetun painava, hiukan kömpelön oloinen ja mittasuhteiltaan omintakeinen, itse tehdyn näköinen ja yleensä melko kallis. Tämä yksilö on koottu jo tehtaalla, mutta käsityön jälki näkyy selvästi kautta linjan. Värisävy on ihan hyvä, ehkä jopa auton numeroväriä, mutta pinta on paikoin appelsiinia. Myös lasit ovat rakennusmallin tyyliin täynnä ilmakuplia, eikä niistä paljoa näy läpi, sisusta on vieläkin simppelimpi kuin kahdessa edellisessä mallissa. Puskurit, maski, ajovalot ja pyyhkijät ovat erillisosia, puskurit ovat samaa tyyliä kioskimallin kanssa eli vain edessä on kävyt. Pyyhkijät toimivat eri tavalla kuin muissa, tässä ne liikkuvat vastakkain. Maskin tausta on tällä kertaa kokonaan ummessa ja takavalot ovat nyt ihan omaa mallia. Teipeissä on myös pieni ero, tässä lukee takana Renault ja kyljissä Domaine, kun kahdessa edellisessä autossa merkit ovat toisinpäin. Jotenkin koko auto ikään kuin roikkuu hiukan, ehkä katson tätä eri tavalla, sillä en oikein osaa arvostaa näitä krouvisti tehtyjä käsityön helmiä. Ainakin tässä on todellinen erikoisuus sellaista arvostavalle. | |
|
|
|
|
4 Sinivalkoinen Manoir-ambulanssi vm 1958. Nyt siirrytään ihan eri maailmaan, tämän valmistaja on CIJ Europcar ja ajankohta liene jossain 1959-60 paikkeilla. Alkujaan siis Ranskassa tehty auto, joka on tarkoitettu ihan muun ikäisille pojille kuin niille, jotka näitä nyt hankkivat. Löysin tämän netin kautta Belgiasta 2007, keräilijältä nimeltään Hugo Baudelet. Auto saattaa näyttää vanhalta romulta, mutta tämä on vielä hyvässä kunnossa ja lähes täydellinen. Väritys on ambulanssiin melko erikoinen, enkä taaskaan tiedä, onko tälle esikuvaa, mutta leluyksilö on täysin tehtaan jäljiltä, mitä nyt joku pikkusälli on ajellut ensin ne parhaat kilometrit päältä pois. Erillisiä osia on huimat yksi eli metallinen tappi etulokasuojassa. Tuo tappi on liikuteltava lipputanko ja siitä puuttuu paperinen lippu, muuten auto on täydellinen. Lippujakin saanee varaosana maailmalta, ei ole vaan tullut haeskeltua. Ikkunat tietysti ovat erilliset, niin kuin ne ovat kaikissa malleissa, tässä takalasit ovat himmeät, jotta ambulanssissa säilyy intimiteettisuoja. Mittasuhteet ovat ihan omaa lajiaan, samoin monet yksityiskohdat, mutta niin niiden pitääkin olla. Maski on nyt kokonaan erilainen, Domainen ripamaski on muuttunut soikeaksi ja konepellillä näkyy se valettu kolmiologo. Lähikuvasta näkee myös, miten lokasuojassa on ollut Renault-teksti kohovaluna. Takaluukun päällä on vastaava Manoir-valuteksti, ainakin minun mielestäni. Ihan helppo noista ei ole saada selvää, ne ovat kuitenkin säilyneet, kun autoa ei ole hiottu eikä maalattu. Pohjalevy on peltiä ja niitattu kiinni, samoin vanteet on niitattu akseleihin, kuten tuohon aikaan oli tapana. Autossa on toimiva, joskin aika väsynyt jousitus. Edelleen kaikki saranat, kahvat ja muu vastaava löytyy, valu vain on hiukan ohuempaa kuin nykyään, mutta mitään oleellista ei tästäkään puutu. Niin, ja myös tässä autossa on se rekisterivalon johto, nyt metallisena kohovaluna! Kaikkiaan hieno kappale leikkikaluhistoriaa ja jos joku on nyt sitä mieltä että tämä joutaisi jo roskiin, niin hakekaapa vastaava, mutta leikkimätön. Sillä rahalla saisi jo aika monta uudempaa keräilyautoa. | |
|
|
5 Punainen Manoir vm -58, täysin sama auto kuin yllä, mutta nyt hiukan rakennettuna versiona. Tämäkin on nettihankinta, tällä kertaa Ranskasta herralta nimeltään Pascal Grod. Vuosi 2007 taisi olla joku merkittävä hetki, jolloin K. Kitti halusi kokoelmiinsa pari Manoiria, sillä molemmat CIJ:t on hankittu silloin. Tämän version hankintaa puolsi edullinen hinta sekä se, ettei vanhoja CIJ - malleja ylipäätäänkään ole usein myynnissä. Auto on tavallaan "entisöity", aihiona on ollut tuollainen ambulanssi, sillä pakkeli paistaa hiukan antennireiän kohdalta. Ilmeisesti kyseessä on ollut niin kulahtanut yksilö, ettei siitä ole enää saanut ambulanssia entisöimälläkään, nyt ovitarrat lienevät palolaitoksen teippejä. Työn jälki ei ole kyllä mitenkään häikäisevää, maalaus on ollut melkoista suttaamista, katossa on lommoja, eikä auto ehkä tästä syystä halunnut myöskään tulla kuvatuksi. Väri ja valotus kiukuttelivat aina vaan, lopulta kyllästyin ja tarjoilen nyt surkeita kuvia kun parempaa ei syntynyt. Tosin, ei tämä auto kiiltäväksi muutu vaikka käytössä olisi kymppitonnin kamera… Renkaat ovat, kuten näkyy, tarvikkeet ja jostain syystä herra Grod on valinnut valkoiset, ehkä ihan vaan värimaailman takia. Jousitus on tässäkin todella väsynyt ja se näkyy kuvissa, keula roikkuu tosi alhaalla. Vanhojen lelujen entisöinti on oma maailmansa, nykyään saa varaosia lähes kaikkiin malleihin ja omaan hyllyyn malleja kannattaa entisöidä, jos löytää vanhan ja erikoisen, mutta jo romukuntoon päässeen auton. Mikään myyntibisnes se ei ole ainakaan Suomessa, täällä ei oikein haluta niitä ostaa, toisin kuin jo vaikkapa Ruotsissa ja kun mennään naapurimaata kauemmas, homma muuttuu aina vaan suositummaksi. Tämä ei kuitenkaan ole entisöity, CIJ ei minkään kuvaston tai kirjan mukaan tehnyt punaista palolaitoksen mallia, mutta täysikokoinen esikuva tälle on hyvinkin saattanut olla olemassa, sitä en epäile yhtään. Siinä saattaa piillä se syy, miksi tämä malli on tällaiseksi korjattu. Tekijä on saattanut muistaa sen oikean auton ja on etsinyt siitä mallia, mutta kun sellaista ei löytynyt, se päätettiin tehdä itse. Tässä taas yksi tapa rakentaa - ja kerätä pienoismalleja sekä hyödyntää huonoon kuntoon päässyt, ikivanha lelu. Parempi se on tällaisena kuin roskiksessa ja niin kauan on aina toivoa, kun kattosangat eivät ole murentuneet poikki. Sitäkin tapahtuu, eniten heti sotien jälkeen tehdyissä leluissa, joissa valu oli hyvin haurasta. Kappale autoa saattaa olla kadonnut yön aikana itsekseen, syyllistä ei aina kannata etsiä, sillä sellaista ei huushollista löydy vaikka miten tivaisi. Murentuneita palojakin voi tietysti koittaa rakentaa massasta, mutta silloin aletaan olla jo melko kaukana pienoismallien keräilystä. Tämän yksilön heikko maalipinta ei oikeastaan ole mikään ongelma, sillä se on helppo tehdä uudestaan ja paremmin jos tähän kyllästyy. | |
|
|
| |
| - Markku Rantanen - | |