Jaaha, Renault-kerhon pienoismallisivujen kirjoittaja Markku Rantanen jäi sitten ansaitulle sapattivapaalle, joten tämä pesti lankesi jotenkin nyt minulle. Sen ainakin lupaan, että kuvien ja juttujen taso tulee laskemaan, Markkuhan on melkein puoliammattilainen valokuvaaja ja oikea novellien rustaaja! Mutta yritetään nyt ainakin, sen verran tähän alkuun valitusta, että samat kuvauspaikka murheet ne ovat minullakin. Se lottovoitto puuttuu vieläkin, että saisi aikaiseksi pienen studion, kunnon valot ja järjestelmäkameran. Nyt on pokkarin kanssa kuvauspaikkana vaihtelevalla menestyksellä takapihan terassi tai halpahallin lelustudio. Mutta asiaan, esittelyssä on nyt tavallista isompi pienoismalli, nimittäin 1:18 kokoinen Renault 11 Turbo Zender. Pienoismallin esikuvaa eli oikean kokoista 11 Turboa valmistettiin vuosina 1983-1989, tämä saksalaisen tuningfirman parantelema erikoisversio esiteltiin Pariisin Salon de l´Automobile näyttelyssä 1984, myyntiin se tuli 1985. Zender oli tuolloin suuri ja ihmeellinen lisätarvike valmistaja suuresta maailmasta jonka paksua esitekirjaa selattiin nuorten miesten toimesta hiirenkorville useissa autotalleissa Suomessakin. Nykyäänhän netti tuo nämä valmistajat melkein joka niemen notkoon ja saarelmaan. Zender on kyllä yhä edelleen voimissaan Saksan maalla sekä toimii myös Belgiassa, Espanjassa sekä Italiassa. 
Normaali Turbosta tämä Zender-versio eroaa mm. edestä 10 mm ja takaa 34 mm lasketun jousituksensa ansiosta, myös etu- ja takaspoilerit sekä helmalevikkeet kuuluivat pakettiin. Alle laitettiin siihen aikaan jättisuuret eli 15 tuumaiset Zenderin omat erikoisvanteet, renkaiksi valittiin Dunlop SP Sport Super D4 195/50 VR 15. Näillä varusteilla hintalappuun kirjoitettiin tuolloin 89,900 Ranskan frangia. Harmi kyllä en löytänyt tähän vertailun vuoksi tavallisen 11 Turbon Ranskan hintaa mistään. Kuvissa olevan mallin on valmistanut ranskalainen Otto-models, joka myy autojaan pelkästään netissä, tarkempi osoite www.otto-models.com Tosin kaikki sen sivulla olevat Renault mallit ovat jo myyty loppuun (?). Heillä on kyllä ikioma Otto-club, mutta siihen liittyminen on kuulemma vähintäänkin monimutkaista. Ja liittymisen onnistuminen vielä epätodennäköisempää. Joten todennäköisesti malleja saa varmemmin ostettua ebay- ja muista nettikaupoista, tosin siinä vaiheessa hinnat ovat kyllä jo hieman kohonneet. Se puolestaan perustuu siihen, että kutakin mallia tehdään vaan tietty rajallinen valmistuserä, tätäkin mallia vain 1500 kappaletta. Joitakin malleja vain 500 kpl, joten siinä se hintakin sitten helposti hinautuu korkealle. Hintaesimerkkinä mainittakoon Alpine A110 Korsika-rallin versio. Kun auton "myyntihinta" heidän nettiliikkeessä on 40-50 euroa, niin tätä kirjoittaessa siitä pyydetään ebayssa jo 250 euroa + postikulut! Toki muut mallit ovat edullisempia, eivätkä kaikkien hinta nouse noin korkeaksi. Otto-models on tähän mennessä tehnyt ainakin 27 eri Rellun pienoismallia, sekä Alpineita vielä 16 kipaletta. Valikoima käsittää mm. erilaisia 5, 11, 15, 19, 21, 25 sekä Fuego, Clio, Safrane ja Megane malleja. Alpineista löytyy GT4, 106, 110, 210, 310, 610 ja GTA versioita. | |
|
|
|
Nämä mallit ovat valmistettu poly-hartsista, jota myös näissä piireissä resiiniksi kutsutaan. Ja niitä sitten ei kannata pudottaa kovinkaan korkealta, on meinaan sen verran herkkää materiaalia, että pudotessaan ne hajoavat aika moneen pienen pieneen osaan. Kertoo nimimerkki "kokemusta on".
Hopeinen 11 Turbo valkoisella alustalla ei ollut niitä kaikkein helpoimpia kuvattavia, ja kyllä siellä auton ikkunoissa heijasteleekin kivasti takapihan tuijat, männyt ja kuvausvarjokin. Mutta itse auto on suorastaan maukkaan näköinen juuri tuossa värissä (nro. 620) ja itseasiassa ei sitä muun värisenä saanutkaan. Kaksi ohutta punaista raitaa kyljissä sekä korin väriin maalatut helmalevikkeet ja spoilerit pukevat sitä tyylikkäästi. | |
|
|
| Keulakuvassa 11:n valojärjestelmät tulevat hyvin esille, nuo ensimmäisen mallin nelivalot ovat mielestäni kaikkein parhaimmat. Takaosaa kiertävä Turbon kuminen spoileri oli 80-luvulla melkein pakollinen varuste sporttiautoissa. | |
|
|
| Takalasin F1-tarra on myös sen aikakauden tuote, Suomeenkin tulleissa autoissa tuo oli tuttu näky. Joskus viime vuosituhannella Tippaa entisöidessäni löysin Turun Kuntotesti ja Korjauksen nurkasta vanhan irrallisen R18:n takalasin, jossa oli myös tämä mustakeltaisten turbo-formuloiden tarra. Sitä sitten varovaisesti tukankuivaajalla irroittelemaan, no tarra irtosi siististi ja nyt se jatkaa reissuelämää punaisen Tippa-Rellun takalasissa. | |
|
|
|
Niin kuin tarkkaavaiset lukijat ovat varmaan jo huomanneet, että autosta puuttuu keulamerkki, tietenkin se oli mukana paketissa omassa pienessä pussissaan.
Mutta ajattelin antaa jotain askartelua uuden auton onnelliselle omistajalle ja kyllähän sitä keulamerkkiä jo Nokian syystapahtumassa soviteltiin paikoilleen.
Toisaalta kyllä hieman ihmettelin, että miksi se ei ole tämän hintaluokan autossa jo valmiiksi kiinni, ilmeisesti seikka selittyy sillä, että auton styroksinen pakkauslaatikko on todella tiivis ja muotoon valettu, joten keulamerkki voisi vaikka hankautua piloille.
Pienoismalli tuli Ranskasta Markun ja minun kautta kerhomme kenties kauneimman R11:n omistajalle, monsieur Rampelle. Ainoalle Suomen Renault-kerhon jäsenelle, jota Jean Ragnotti moikkaa ja tämä tarina on tosi.
| |
| |
| - Kari Kitti - | |