Nopeusennätysauto 20-luvulta on suorastaan "huiman näköinen laite". Ja huima on kyllä voimanlähdekin, suora 6-sylinterinen, 9120 kuutioinen hirviömoottori kiidätti auton moniin ennätyksiin. L´Autodrome Linas-Montlhéry moottoriradalla 24 tunnin ennätyskokeen aikana keskinopeudeksi muodostui 173,649 km/h, kilometrejä saavutettiin sinä aikana 4167,518 ja huippunopeudeksi mitattiin 191 km/h. Nämä tiedot ovat jälleen koottu monesta eri lähteestä, joten niiden paikkansa pitävyyden kanssa voi olla vähän niin ja näin. Mutta tämähän onkin pienimuotoinen kooste niistä kaikista tiedon jyväsistä. Näitä autoja valmistettiin kaksi kappaletta, ensimmäinen musta helmikuussa 1926 ja toinen sininen saman vuoden heinäkuussa. Suurin kunnia projektista lankeaa insinööreille nimeltään R. Garfield ja Robert Plessier, joka toimi myös uskalikkona kuljettajana. Kun katselee auton turvavarusteita, esim. pientä nahalla päällystettyä jakkaraa, joka toimii istuimena, tukevaa puurimoista koottua, alumiinipellillä päällystettyä turvakoria, niin tulee väkisinkin mieleen, että on siinä täytynyt olla kuljettajilla todella kova usko omaan kuolemattomuuteensa. | |
Erittäin kapea ohjaamo on sijoitettu keskelle autoa, sieltä löytyy valtavan kokoinen ohjauspyörä sekä kiitettävä määrä erilaisia mittareita. | |
Ensimmäisessä autossa oli sentään joka pyörässä rumpujarrut, toiseen versioon katsottiin vain takajarrujen riittävän. Tosin molemmissa pienoismalleissa on jarrut vain takana, ilmeisesti auton valmistaja on säästänyt tuotantokustannuksista. | |
Vaihteita löytyy kolme kipaletta eteen ja yksi taakse, jonka toimivuus on todettavissa
tästä.
videopätkästä. Kuljettajana tässä vauhtifilmissä toimii ilmeisesti itse monsieur Ragnotti.
Tämäkin auto on ehtinyt kiertää monissa näyttelyissä, nämä kuvat ovat otettu Renaultin 100-vuotisjuhlista Pariisissa 1998 sekä Retro Mobilessa 2000-luvulla. | |
Näissäkin pienoismalleissa on paljon maukkaita yksityiskohtia, esim. lukematon määrä niittejä eri puolella koria. Oikein tarkkaan sisälle kurkkimalla voi havaita punaiset säiliöt pikkuriikkisen istuimen (Recaro-proto) edessä ja takana, voivat olla kenties osa jonkin asteista sammutusjärjestelmää?
Sekä myös kattoluukun ilmastointiritilät, ovat muuten oikeita aukkoja, eivätkä vain teipillä tehtyjä feikkijä. Myös edestä aukeavan konepellin lukitussalvat ja kiinni pysymisen takaava nahkaremmi ovat ihan hyvin mallinnettu. Keulakuvissa on havaittavissa näiden autojen suurimmat ulkoiset erovaisuudet, sinisen etuosa on muotoiltu uudelleen ja se on saanut ajovalot sekä uudet ilmanottoaukot. Ja kas kummaa, molemmissa autoissa on sama rekisterinumero. Kummankin pienoismallin valmistaja on Universal Hobbies, sininen on ostettu Suomesta Raision Keskusautohallista varaosanumerolla 77 11 421 916. Musta on ollut myynnissä Ranskan kioskiautosarjassa ja löytyi Nizzan reissulla Monacolaisesta lehtikioskista. Lopuksi täytyy vielä todeta, etten vieläkään ihan tarkkaan tiedä, että kummalla versiolla nuo kaikki ennätykset oikeastaan ajettiin, itse veikkaisin tuota mustaa autoa. | |
- Kari Kitti - | |