Tammikuun perinteisiin on kuulunut ajankohtaan sopivan kilpa-auton pienoismalli, nyt löytyi vitriinistä sopivasti Monte-Carlossa kisannut Clio esittelyyn.
Auto tunnetaan nimellä Clio Maxi Kit Car sekä Clio Williams Maxi, pelkkä Clio Maxi näyttää olevan suosituin ja sillä nimellä tämä Diacin väreissä oleva kilpuri ilmoitettiin 63. Rallye Monte-Carloon tammikuussa vuonna 1995. Kuljettajana oli jälleen erään Suomen Renault-kerholaisen hyvä tuttava Jean Ragnotti, kartanlukijan vaativaan tehtävään oli palkattu Gilles Thimonier. He sijoittuivat tässä klassikko-kilpailussa sijalle 7, voiton vei sillä kertaa pari Carlos Sainz-Luis Moya. Suomalaisista Juha Kankkunen oli kolmas ja Tommi Mäkinen neljäs. Suomessa Kari Isolehto kilpaili ns. tavallisella Clio Williams ralliautolla ainakin vuosina 1994-98, sekä 2003. Kuva löytyy kerhomme pääsivulta / Clio historiikki. | |
|
|
|
Clio Maxi suunniteltiin normaalin Clio Williams ralliauton pohjalta uusien Kit-car sääntöjen puitteissa, ulkonäköä muuttavat eniten isompien pyörien vuoksi vielä enemmän pullistetut lokasuojat. Muita ulkoisia muutoksia olivat toinen ilmanottoaukko konepellissä sekä suurempi ohjaamon ilmanottoluukku katossa.
Tässä mallissa kahden litran vapaasti hengittävästä F7R moottorista otettiin irti noin 250-270 hevosvoimaa. Maxi Clio oli aivan ensimmäisten joukossa tai kenties ensimmäinen ralli-auto. jossa oli ees taas lykittävä 6-pykäläinen sekventaali-tyyppinen vaihteisto. | |
|
|
|
|
|
Sinikeltaiset Diac-Teamin tarrat sopivat hyvin Clion hopeanharmaaseen värimaailmaan, auto on jotenkin tyylikkään näköinen, samaa ei voi välttämättä sanoa kaikkien nykyisten rallitallien kirkuvista väriyhdistelmistä.
Tämän auton lähtöpaikkana on ollut Reims pohjoisessa Ranskassa. Jotenkin vaan tämäkin auto näyttää paremmalta takaa päin kuvattuna, kenties nuo julmetun suuret levikkeet tekevät autosta matalamman ja menevämmän näköisen. Ja siten kuviakin näyttää taas kertyneen enemmän muodokkaasta peräpäästä. Vaikka Clio onkin etuvetoinen niin sukulaisuus 5 Turbon kanssa on ilmeinen, ainakin levikkeiden osalta. | |
|
|
|
Vanteet ovat Speedlinen valmistamat, ilmeisesti mallia 2012, niitä oli käytössä eri kokoja. Soralle esim. 15 tuumaa ja asfaltille 16 ja 17 tuuman kiekkoja. Nämä Monte Carlon pyörät ovat siis kenties 17 tuuman kokoiset, tosin ne näyttävät pienoismallin mittasuhteissa jotenkin pienemmiltä, kenties 15 tuumaa taitaa olla oikea koko. Ei nyt kuitenkaan ruveta nipottamaan ja hiuksia halkomaan mittakaavojen pienenpienistä heitoista.
Hiilikuidusta valmistettu pieni ilmanohjain on kiinnitetty takaluukkuun ja pienen sanakirjaselailun jälkeen totesin, että siinä tekstissä (ehkä) mainitaan koko Ranskan Renault-verkoston olevan mukana tässä projektissa. | |
|
|
| Vaikka juuri viime tammikuun pienoismallin kohdalla kirjoitin samasta asiasta, niin en malta olla mainitsematta tämänkään auton yhteydessä mallin valmistajan tarkkuudesta. Jälleen kuljettajan ja kartturin nimet ovat oikeassa järjestyksessä omilla puolillaan autoa. | |
|
|
|
Ja lisää kehuja tulee tarkoista "ralli-tarroista", nämä teipit ovat jo niin hyvin tehtyjä että niiden kuvia voi oikeasti julkaista, välillähän näitä lähikuvia ei oikein kehtaa laittaa artikkeliin kuvitukseen. Noin neljä millimetriä leveään info-korttiin ei voi tässä hintaluokassa vaatia oikeita valokuvia kilpailijaparista, mutta hyvä näinkin.
Myös takaluukun lukitussokat ovat teipillä toteutettu ja pieninä löytyivät melkein vahingossa hopeisen auton pinnasta. Aivan takarenkaiden edessä, alahelmassa sijaitsevassa Renault sport-tarrassa on hieman oudot värit, eli musta, punainen ja keltainen. En tiedä onko teipin tekijälle sattunut tulemaan pieni virhe, mutta kyllä ne värit olivat ainakin ennen keltainen, sininen ja punainen. No nyt taisi jälleen lipsahtaa pikkumaisuuden puolelle. | |
|
|
| Sisäkuvien onnistuminen tuntuu joskus olevan sattuman kauppaa, kokomusta väritys ei ainakaan paranna mahdollisuuksia. Sisustasta löytyy kyllä yksityiskohtia, pätevän näköiset kisaistuimet ja niiden viiden pisteen turvavyöt, turvakehikko, sammutin. Kojelaudan muodot ja tuuletusritilät ovat normaali Williamsin peruja mutta mittaristo on muutettu digitaaliseksi. | |
|
|
| Tavaratilan puolelta osuu silmiin ensin punainen bensiinitankin täyttöputki sekä yksi varapyörä turvakaarien putkien keskellä. Kannattaa huomioida myös ralliautosta tarpeettomana poistettu takalasin pyyhin, nyt sen paikalla on vain musta tulppa, pisteet siitä. | |
|
|
|
Otin tarinaan mukaan myös toisen valmistajan Clio Maxin, se on niin sanottu Presentation-malli eli jonkinlainen esittelyversio tehdasvalmiista ralliautosta. Aika samanlainen on UH:n näkemys tästä kilpurista, sen valkoisissa vanteissa on nyt näkyvissä valmistajan; Speedlinen nimi.
Tämä pienoismalli on hankittu vuonna 2002 Pirkanmaan Käyttöautosta eli vanhaan hyvään aikaan, kun Markku Niemi vielä piti yllä Suomen parasta Renault-pienoismalli myymälää Tampereella. Valmistaja Universal Hobbies, Kiina. Renault varaosanumero 77 11 218 632. Vierekkäin kuvattuna huomaa että tuolla tarrattomalla autollahan voisi lähteä normaali liikenteen sekaan, eikä suurin osa kanssakulkijoista edes huomaisi sitä kilpuriksi. Molemmat pienoismallit ovat kokoa 1:43. Diac-Clion pienoismallin valmistaja on IXO, Altaya julkaisi mallin Monte Carlo Rallye-sarjassaan numerolla 32. Auto on ostettu Ranskalaisten autojen visiitistä Ruotsinpyhtäällä vuonna 2007. | |
|
|
| Netistä löytyy vaikka minkälaista rallivideopätkää autosta, tässä eräs retro-henkinen kolmen minuutin juttu, jossa itse Jean Ragnotti pyörittelee työkaluaan näytösmielessä vuoristokylän pikkutiellä. Ragnotti Retro. | |
| - Kari Kitti - | |
| |