Katsellaas välillä tämmöistä raskaamman kaluston pienoismallia, kyseessä on monipuoliseen käyttöön sopiva keskimoottorinen kuorma-auto vm. 1955, joka tunnetaan parhaiten lempinimellä Fainéant, eli Laiska.
Syytä tuohon nimeen ei liene vaikea arvailla, tuon aikakauden kuormurit eivät varmaan olleet kaikkein hurjimpia kiihtyvyydeltään ja huippunopeuskin oli 75 kilometriä tunnissa. 6 sylinterinen ja 6,2 litrainen diesel-moottori on sijoitettu melkein keskelle autoa alas runkopalkkien väliin kyljelleen vaakatasoon jossa se ei vie tilaa ohjaamosta eikä hyötykuormasta. Tämän ansiosta ohjaamossa on tilaa kolmelle henkilölle, ratkaisulle antoivat arvoa erilaiset työkomennuskunnat sekä kuntien korjausryhmät. | |
|
|
|
Mallin pohjalevystä, pakkauksesta tai mukana tulleesta lehdestä ei käynyt selville aivan tarkkaa tyyppinumeroa, joten olen joutunut päättelemään tuon 4140-numerosarjan tarkoittavan juuri tätä ns. normaalia 5/7 tonnin alustaa.
4144 tarkoittaa pitempää runkoa, 4190 puolestaan oli bussin tunnus. 4180 on tosi lyhytrunkoinen, oikeastaan yhdistelmän nuppi, jolla vedettiin monen moista lavaa perässä. Ja tosiaan sen vetopöydän alla sijaitsi tuo laiskaksi mainittu moottori. Myöhemmin tämän ”Laiskurin” keulassa nähtiin myös Saviemin nimikyltit, esim. nelivetoinen TP10 Tancarville oli tuotannossa vuoteen 1967. | |
|
|
|
Raskasta kalustoa paremmin tuntevilta täytyy pyytää anteeksi kaikkia tässä jutussa esiintyviä asia- ja kirjoitusvirheitä.
Tälläisellä Tippa-Rellu luokan tuntemuksella ei ehkä kaikki mene aivan kohdalleen.
Pienoismalli itsessään on todella komian näköinen ilmestys Azur-öljy-yhtiön väreissä, punaiset vanteet ja hopean värinen säiliö muutoin tummansinisessä kuormurissa ovat ihan kelpo väriyhdistelmä. Suoraan edestä katsottuna Laiskurissa on havaittavissa selvä sukulaissuhde Mörköön, tuplavalot ja leveämpi maski tekevät autosta tietenkin leveämmän näköisen. Ja niinhän se oikeasti olikin, kyllä tämä Fainéant on jo aivan eri kokoluokkaa kuin Mörkö. | |
|
|
|
Takaa päin kuvattuna malli on sileä ja hopean hohtoinen, nuo pari tahraa lähtivät onneksi pyyhkimällä. Tietenkin huomasin ne, niin kuin aina, vasta kuvien oton jälkeen. Joskus näissä pienoismalleissa on yllättävän paljon tuollaisia likaplänttejä.
Rekisterikilven viimeiset numerot kertovat tämän säiliöauton olevan kotoisin Normandiasta, Euren departementista.
Punainen teksti puolestaan varottaa auton kuljettavan palavaa nestettä.
Keulan vanha Renault-merkki on oikein hyvin mallinnettu, myös alumiinilistojen punaiset viivat kulkevat juuri siinä missä pitääkin. Tuulilasien kumilistat sekä kojetaulussa törröttävä ns. kauhukahva (myös hampaanpoistoraudaksi kutsuttu) ovat hyviä yksityiskohtia. | |
|
|
|
Ohjaamo on todella yksinkertaisen karu, mutta niin se oli oikean kokoisessakin autossa. Ohjauspyörän, vaihdevivun ja kolmen istuimen lisäksi siellä ei oikein muuta ollutkaan.
Rellun tuttu kahdeksankulmainen mittaristo on asennettu keskelle sinistä pellinpalaa ja siitä on välittynyt kaikki tarpeellinen tieto kuljettajalle.
Tuon hopeisen putken ja säiliön käyttötarkoitus ei minulle oikein kirkastunut, olisikohan se jotenkin jäähdytykseen liittyvää? Punaisten tykkivanteiden muoto ja kiinnityspulttien lukumäärä eroavat etu- ja takapyörien osalta juuri sopivasti. | |
|
|
|
Keltaiset tuplavaloumpiot helpottavat Laiskuri-Rellun tunnistamista, hyvin monet sekoittavat sen Mörkö-Relluun. Vasta tämän jutun yhteydessä minäkin tajusin niiden olevan aivan eri autoja.
Äänimerkinantolaitteet (töötit) sekä kahdeksan puskurin kiinnityspulttia ovat hyvin tehtyjä, mutta vuosimallin 1955 autoon ei tuo tarrarekisterikilpi kyllä oikein sovi. Pienoismallitehdas on ilmeisesti juuri siinä kohdassa päättänyt hieman säästää valmistuskuluissa. | |
|
|
|
Pari alustakuvaa auttaa selventämään moottorin sijoitusta. Täytyy jälleen tunnustaa tekninen tietämättömyyteni raskaaseenkin kaluston nähden.
Kun käänsin mallin kyljelleen, niin ihmettelin, että jopas on lyhyt kardaani-akseli ja mihin ihmeen mötikkään se oikein meneekään. Ja onpas siinä pitkä vaihdelaatikko, kunnes tajusin sen olevan linja-autoissa yleinen ns. mahurimoottori. Ihmekkös se, että tästä tehtiin myös linja-autoversio. | |
|
|
| Takapuskurina toimivaan tukevan oloiseen U-palkkiin on upotettu tyylikkään näköiset valot. Sinisessä kyltissä mainitaan, että kuljetusliike Veljekset Desmarais Euresta hoitaa homman eli jakelun. | |
|
|
| Pienoismalli on tullut maahamme ranskalaisen Franck Destraitin toimesta. Julkaisija Altaya, valmistaja ilmeisesti IXO,Ranska/Kiina. | |
| - Kari Kitti - | |
| |