Kun jotkut ihmiset nykyään puhuvat kaappiautoista, he tarkoittavat Rellun malleista vaikkapa Kangoota, Modusta, tms. Tuota nimitystä käytetään todella kevyin perustein, he eivät ole tainneet koskaan kuulleetkaan maailman ensimmäisestä umpiautosta, nimeltään Renault Type B. Tässä meillä on todellinen kaappiauto, se on oikeasti kaapin näköinenkin. 190 sentin korkeus selittynee sillä, että auto suunniteltiin silinterihatullisille herrasmiehille, pituutta siinä on suunnilleen saman verran ja leveyskin vain 115 senttiä. Tyyppi B oli jo nimestäänkin päätellen toinen malli, jota Billancourtin ”Renault Frères” eli Renault Veljesten tehtaalla valmistettiin. Enää ei ollut kyseessä se valokuvistakin tuttu Louis Renaultin pieni paja pihan perällä, vaan oikea tehdas, joka työllisti jo yli sata ihmistä. Mallin suunnittelu aloitettiin 1899 ja tuotantoon se tuli vuonna 1900. | |
Silloin ei Renaultilla ollut vielä omaa moottoria, joten voimanlähteet toimitti toinen ranskalainen autotehdas: Motor de Dion Bouton. Yksisylinterisen voimanpesän tilavuus oli 480 kuutiota ja tuotti 2,3/4 verohevosvoimaa. Mutta se riitti kuljettamaan tätä pystysuoran vaatekaapin muotoista autoa 48 kilometriä tunnissa, voimaa riitti, eikä siinä silloin tarvittu mitään tuulitunneleita. | |
Pienoismalli itsessään on jotenkin huvittavan oloinen, siinä on ripaus Mummo Ankan autoa sekä hevosrattaita. Mutta olihan se aikoinaan aivan mahtava peli, sade ja tuuli eivät haitanneet matkantekoa ja kapsäkit sai laitettua omaan tilavaan tavarasäiliöön. | |
Mallin valmistusvuotta en tarkkaan tiedä, jonnekin 60-luvun alkupuolelle se kuitenkin sijoittautuu. Tämä Pariisissa sijaitseva pienoismallitehdas oli toiminnassa 1961–1978. B-tyyppiä he valmistivat lukuisissa eri väreissä, mm. kahta eri valkoista. Täytyy myös ottaa huomioon, että tämä oli oman aikakautensa todella tarkka ja hyvin valmistettu pienoismalli! Samalla valmistajalla oli muitakin tuon aikakauden Relluja, kuten Type K, Paris-Wien kisaan osallistunut avoauto. | |
Suoraan takaapäin kuvattuna auton kapeus todella vain korostuu. Jäähdyttäjän säleiköstä ei vielä löydy tuttua salmiakkia, tavarasäiliö eli matka-arkku on sijoitettu kätevästi takalehtijousien kiinnitystukien yhteyteen. Katossa näyttäisi olevan kahta eri materiaalia, tiedä häntä sitten oliko alkuperäisessä umpiautossa erillinen katon takaosa. Metallisessa pohjalevyssä on tekstien lisäksi hyvät lehtijouset ja kunnon akselit, joiden ansiosta malli rullaa tosi hyvin. | |
Tämän mallin ikioma erikoisuus on kirkkaasta muovista valmistetut ”pinnapyörät”, umpinaiseen läpinäkyvään muovi/plastiikka/pakeliitti vanteisiin on valamalla saatu aikaan eri syvyisiä uria jotka näyttävät määrätyssä valaistuksessa melkein aidoilta pinnavanteilta. Ihan näppärä toteutus. Tosin mallitehdas teki myöhemmin myös oikeilla pinnoilla varustettuja vanteita samaan autoon. | |
Auton moottorikopan päällä olevan, kahdeksalla pultilla kiinni olevan luukun ristin heti konepelliksi. Vaikka taitavat sivulla olevat saranoidut pellit kuitenkin hoitaa huoltoluukkujen virkaa. Lopuksi vielä ns. vertailukuva samasta autosta, siihen on kylläkin tullut vuotta liian pieni vuosiluku. Kyseessä on kaverini Markun nuoruusajan vanhat verhot, jotka saivat uuden elämän tyynyinä, sain ne eräs vuosi joululahjaksi. Tietenkin hän oli leikannut ne niin että juuri tämä Renault on niissä päällimmäisenä. | |
Pienoismalli on hankittu ebayn kautta Belgiasta, alkavat olla jo harvinaisia sielläkin, tätä kirjoittaessa ei netistä löytynyt yhtään myynnissä oleva autoa. Valmistaja Safir, Ranska. | |
- Kari Kitti - | |