Tammikuun autourheiluteeman tämän vuotinen edustaja on tietenkin tammikuussa ajettavaan Monte Carlon ralliin osallistunut Alpine 310 vuodelta 1976.
Tuo vuosi oli viimeinen jolloin näitä nelisylinterisiä A310 malleja valmistettiin, päällepäin näkyvin ero oli koko keulan levyiset ajovalot. Kokonaista kuusi umpiota on saatu mahtumaan kahden lamppuja suojaavan lasi(?)levyn alle. Toinen on tuntomerkki nelipulttiset vanteet, tämän vuoden jälkeen siirryttiin muutamaksi vuodeksi kolmipulttisiin vanteisiin. Ne vanteet ovat muuten erittäin hyvin mallinnettu. Kolmantena tuntomerkkinä voitaisiin mainita umpioiden yläpuolella olevat lisäilman ottoaukot. Tosin en päässyt selville mihin niistä aukoista sitä ilmaa oikein johdettiin. Tämän kyseisen auton kuljettajina toimivat Jean-Pierre Nicolas sekä Vincent Lavarne, heidän lähtöpaikkana näyttää olleen Pariisi. Ilmeisesti he ovat kilpailleet ryhmässä 4, ainakin jos tulkitsin kuljettajan ovessa olevan tarran oikein. Moottori on käsittääkseni 1605 kuutioinen voimanpesä, sen tehosta ja viritysasteesta ei vaan tuntunut löytyvän oikein luotettavaa tietoa. Tähän kohtaan täytyy jälleen kerran sanoa, että nämä tiedot ovat poimittu useasta tietolähteestä, ja mitä useammasta lähteestä tietoa etsit, niin sen enemmän löydät erilaisia vastauksia samaan asiaan. | |
|
|
| Autoa on levennetty edestä ja takaa, etulokasuojien maltillisempia levennyksiä ei vaan heti huomaa. Katse kohdistuu ensiksi kuitenkin takalokasuojiin, ja niiden ei niin maltillisiin pullistuksiin. Ne kuitenkin taitavat olla vain päälle kiinnitetyt irtopalat eli varsinaista koria ei käsittääkseni ole levitetty. | |
|
|
| Alpinen väritys on juuri se ainoa oikea Renault-kilpuriin sopiva, siis paljon keltaista sekä hieman mustaa ja valkoista. Eli auto on suorastaan herkullisen näköinen ilmestys, ainakin näin vanhan Rellu-äijän mielestä. Sikses varmaankin painava takalasi on tässä versiossa vaihdettu kevyempään muoviritilään, pienoismallissakin asia on huomioitu kiitettävästi. Siinä tosiaan on vain pelkkä avoin ritilä, ja niiden välistä pakosarjat pilkottavat juuri tyyliin sopivasti. Valitettavasti se ritilä ei ole aukeavaa mallia tässä pienessä autossa. | |
|
|
| Keulalle on asennettu sopivasti keltaisia tuikkuja antamaan valoa esim. legendaarisen Col de Turinin pikataipaleen varrelle. Siniset 5-piste turvavyöt ovat toteutettu perinteisellä ”tarra”menetelmällä, no sekin on parempi kuin ei mitään. Ohjaamossa on tietenkin kaikki kohdallaan, kartturin oma mittaristo, sammutin jne... Auton ulkopuoliset tarrat, lippuset ja lappuset ovat kaikki mukana ja oikeissa kohdissa. Pienoismallin valmistajilla on ilmeisesti ollut käytössään hyvät kuvat juuri tästä kyseisestä yksilöstä. Ja muutenkin tämä auto on hinta-/laatusuhteeltaan hyvin lähellä täydellistä. | |
|
|
| Takapään ”lisäilmanottolevikkeet” vai miksi niitä pullistuksia oikein kutsuisikaan, tekevät autosta todella ärhäkkään ja menevän näköisen vekottimen. | |
|
|
| Tälle 1:43 kokoiselle pienoismallilla on oikein oma varaosanumerokin, 77 11 421 922. Tosin se on tilattu ja hankittu yhdeksän vuotta sitten piirimyyjältä Seppo Ertmanin toimesta, joten sitä on enää tuskin saatavana sitä kautta. Isompaa 1:18 kokoista autoa on valmistanut ainakin Otto-Models, sen mallin hinta posteineen kipuaa netissä jonnekin 130-150 euron välille. | |
|
|
|
Valmistaja on IXO, Kiina.
- Kari Kitti - | |
| |