Trafic, suomalaiselta nimeltään Liikenne on Jacques Tatin viides ja viimeinen kokopitkä elokuva vuodelta 1971.
Siinä Tatin itsensä esittämä legendaarinen herra Hulot on tällä kertaa Altra Motorsin suunnittelija, joka on kehittänyt aivan uuden matkailuautotyypin.
Elokuvassa tätä autoa ollaan viemässä kovalla tohinalla Amsterdamin suureen autonäyttelyyn, kuinka ollakaan, sillä matkalla tapahtuu aivan kaikenlaista. Ja paljon. Tuota leffaa voisi käyttää vaikkapa illanvietossa autotunnistuskilpailuna, sen verran siinä vilisee erilaisia, nimenomaan ranskalaisia automerkkejä. Elokuvan katsomisen voisikin tältä istumalta nimetä ainakin puolipakolliseksi tehtäväksi kaikille kerholaisille. Matkailuauto on ihan hieman muunneltu 4F4 type R2106, yksi sen erikoisuuksista on muuttuva akseliväli. Auto nimittäin venyy 35 senttiä napista painamalla, leiriytyessä peräosa siirtyy taaksepäin ja samalla kotelossa olleet muhkeat patjat täyttyvät ilmalla. Kaikki tämä valitettavasti vain elokuvassa, ei tässä pienoismallissa. Eli kaikki ne pienet liikkuvat jutut, joista seuraavaksi höpötän, eivät siis oikeasti toimi tässä pienoismallissa. | |
|
|
|
Aika tarkkaan ovat mallintekijät tuota elokuvaa katselleet, yllättävän paljon siihen on saatu mukaan alkuperäisiä yksityiskohtia. Kaikkiahan ei voi tuolla budjetilla toteuttaa, autohan on Ranskan lehtikioskeissa myytävää aika edullista Passion Renault 4 sarjaa.
Tosin sen Suomeen saaminen maksaa saman verran kuin autokin eli hinta tuplaantuu helposti. Ensin ranskalainen ebay-myyjä ostaa sen kioskista ja lätkäisee siihen sopivalta katsomansa summan välityspalkkiota, sitten hän määrää sille täysin mielivaltaisen postimaksun. Jonka jälkeen auton hinta onkin jo noussut uusiin ulottuvuuksiin Suomen maakamaralle päästyään. | |
|
|
|
Pienoismalli on sijoitettu alustaansa tavallaan kiinteästi, nuo takaluukun aukipitotuet kun ovat liimattu alustan läpi. Ja tavallaan hyvä niin, tuo painava luukku pysyy ylhäällä, eikä siinä muuten ole edes olemassa saranoita. Siinähän on pienempi ns. kirahviluukku sekä takaovi hitsattu toisiinsa kiinni, näin on saatu parempi sisäkorkeus takatelttaan.
Luukun reunoja kiertävät ruskeat alas laskettavat telttaseinät, jotka toimivat myös suihkuseininä. Matkailuautossahan on luonnollisesti suihku, tässä se toteutettu takaluukkuun kiinnitettävällä suihkuletkulla. Lämmintä vettä saadaan, kun laitetaan moottori käymään, ja jos suihkutellessa tulee liikaa kosteutta ja höyryä, niin katolla oleva valokattokupu aukeaa automaattisesti ja päästää liiat höyryt ulos. | |
|
|
|
Ulos vedettävät takapuskureiden pätkät kätkevät tuolit, joissa on jopa pieni selkänojakin, niiden väliin vedetään pöytälevy lattian pinnasta. Kummankin takavalon alaosasta tulee esiin roikkalamppu, jota voi käyttää vaikka teltan kattovalona tai pimeällä renkaan vaihdon yhteydessä. Yhdistetty keittiö, olo- ja makuuhuone tarjoaa matkailijalle aivan kaiken. Säleverhot, kattilat ja kauhat, tiskiallas, kaasukeitin, kahvinkeitin, tupakansytytin, vesijuomapiste, nestesaippuan annostelulaite, jne. kaikki ovat kätevästi saatavilla.
Unohtamatta oikealla puolella näkyvää, kääntyvän varren päässä olevaa ihmeen litteää televisiota, Tati taisi olla aikaansa edellä. Elokuvassa kuljettajan turvavyönä toimivat omat henkselit, jotka kiinnitetään penkin selkänojassa olevaan vastakappaleeseen, mutta pienoismallissa sitä ei näytä olevan. | |
|
|
| Auton keulaankin on operoitu jonkin verran. Etupuskurin keskiosaa ulos vedettäessä esiin tulee sähkökäyttöisen grillin laatikko vastuksineen, varsinainen jäähdyttäjänsäleikkö kääntyy sen päälle ritiläksi. Konepeltiin rakennetut kohoumat jäivät hieman arvoitukseksi, ainakin toisesta tuli ulos jotain höyryä. | |
|
|
|
Ohjaamo on maalattu kokonaan valkoiseksi, joten se vastaa myös esikuvaansa, puukehäisen ohjauspyörän (Nardi?) keskiöstä ulosvedettävä yhdistetty töötti/sähköparranajokone kuuluu myös varustukseen. Ulkopuolelta vielä mainittakoon erikoispölykapselit, ”puukyljet” sekä harvemmin Tipan pienoismalleissa tavattu äänenvaimennin toisen etulokasuojan sisällä. Malli on siis mielestäni todellakin hintansa arvoinen.
Valitettavasti kamerani ei vaan suostunut toteuttamaan keinovalossa tämän auton sinivihreää maalipintaa toden mukaisesti. Oikeasti auto, eikä tämä 1:43 mallikaan, ole näin sininen, mutta vain yhteen kuvaan jaksoin leipoa koneella oikean värisävyn. Julkaisija Hachette, valmistaja ilmeisesti IXO, Bangladesh. | |
| - Kari Kitti - | |
| |