Tour de France polkupyörä-kilpailun mainoskaravaaniautot tuntuvat olevan loputon kiinnostuksen kohde. Yksi pienoismallivalmistaja aloitti uuden sarjan ”Véhicules Publictaires” valmistuksen jo vuonna 2015, tätä kirjoittaessa ollaan numerossa 60, ja vielä autoa 40 pitäisi ilmestyä.
Nämä ihmevekottimet ovat pääosin 50-70-luvuilta ja edustavat kaikkia silloisia ranskalaisia automerkkejä. On siinä erilaisten yhtymien, mainostoimistojen sekä koripajojen ihmiset saaneet pitää monen monta palaveriä ennen kuin valmis auto pääsi rullaamaan koritehtaan leveistä ja korkeista ovista ulkomaailmaan! Miedommista toteutuksista selvittiin pelkän punaviinin voimalla, kun näihin tämän kaltaisiin luomuksiin tarvittiin kenties jo pastista tai absinttiä. Tämän pienoismallin mukana tulleen lehden kertoman mukaan kaasu-yhtymä halusi autoistaan tarkalleen kaasupullojen muotoisia ja mittasuhteiltaan juuri oikean kokoisia, ja pitihän niiden vielä mahtua yleisen liikenteen sekaan kaduille ja kujille. Joten näiden autojen valmistus tuli todella kalliiksi, no, ainakin Leffondre koripajalla oltiin tyytyväisiä. Auto rakennettiin siis 1400 kiloisen Rellun Type R2066, rungon päälle, moottorin tyyppi 668.2, 4-sylilteriä ja 1996 kuutiosenttiä. Vuosimalli voisi olla 1956, tai joku siitä läheltä. Tuota lukua eri tietolähteet ehdottelivat eniten. | |
|
|
| En voi olla pohtimatta, että mitä on miettinyt sellainen vastaantulija maantiellä, joka ensimmäistä kertaa elämässään näkee kaasupullon tulevan tiellä vastaan? Pienoismalli on tosiaan vähintäänkin veikeän näköinen yksilö, taitaa olla toisena vitriinini hulluttelukisassa. Hooverin palloimuri-Estafette johtaa kyllä vieläkin. | |
|
|
|
Tässä autossa on ollut helppoa päättää kaksivärisyyden raja, tehdään toisesta propaani-pullon oranssi ja toisesta butaanin-pullon sininen. Tuo väriyhdistelmä kyllä sopii ainakin minun silmääni. Pullojen välissä olevista vitriineistä voi katsella, jotta mihin kaikkeen näitä kaasuja oikein voikaan käyttää. Siellä taitaa sisällä kaasuhella, lämmitin sekä kuumavesivaraaja.
Tummasinisen takaosan terassilla istuen voisi vilkutella kisan katsojille ja jakaa heille pieniä mainoslahjoja, mitähän muuten tämän firman edustajat jakoivat, heittelivätkö he pieniä kaasupulloja? Pariisissa rekisteröidyn Rellun takaosassa on monenlaista kylttiä. Tuo A jää tuntemattomaksi, F:n tietää kaikki ja URG alkuinen liittyi muistaakseni liikennöintilupaan? Tai sitten ei. Punaisista takavaloista ja keltaisista takavilkuista vielä erikseen pienet kehut, aina noita ei viitsi valmistajat huomioida. | |
|
|
| Tuulilasi onkin sitten oikea panoraamatuulilasi, on siinä sen verran kaarevuutta ja näkyvyyttä sivuillekin, ettei kukaan pääse yllättämään risteyksessä. Myös tuulilasin kehykset ansaitsevat irtopisteensä. Tuulilasinpyyhkijöiden akselit tulevat laseista läpi aivan kuten oikean kokoisessa autossakin, ohjaamossa on leveydestä johtuen tavallista Mörköä enemmän ilmavuutta. Mittariston mallinnus on ihan hyvä, tosin en tiedä, kuuluuko sen olla pyöreä vai kahdeksankulmainen tässä mallissa. | |
|
|
|
Suoraan edestä katsottuna tästä voi tunnistaa Mörkö-Rellun piirteitä, kapea säleikkö ja lähekkäin olevat valonheittimet. Vanteet ja renkaat ovat tyyliin sopivat, mustat ja pyöreät. Alustaan, tukevien runkopalkkien väliin on asennettu hyvä pakoputkisto pönttöineen. Pienoismallin hinta/laatusuhde on mielestäni hyvä, toki näitä kaasupullo-mörköjä on saatavilla vielä paremminkin tehtyjä, mutta hinta karkaa sitten sadan euron yläpuolelle.
Julkaisija Hachette, valmistaja IXO, Bangladesh. | |
| - Kari Kitti - | |
| |