Näitä Tour de France polkupyöräkisan mainosautoja vaan riittää, nyt on vuorossa Vitabrill-hiusvoidetta tunnetuksi tekevä tuubiauto vuosimallia 1952. Tämäkin kilpailee ansiokkaasti vitriinini toiseksi hassuimman mallin tittelistä, palloimuri-Estafette toki johtaa vieläkin sitä kisaa.
Tämähän on lievästi sanottuna aika erikoisen näköinen. Toisaalta auto on myös erittäin sulavalinjainen, onhan sen muotoillut kuuluisa ranskalainen taidemaalari ja julistetaitelija Géo Ham. Hänen työpöydältään ovat lähtöisin mm. lukuisat Monaco Grand Prix julisteet 30- ja 40-luvulta, eräs vanhempi Fregaten esite näyttää olevan myös hänen kuvittamansa. Ilmeisesti auto on rakennettu pitkän akselivälin omaavan 2,5 tonnisen Galionin alustalle, siitä ei löytynyt aivan tarkkaa tietoa. Moottori on tyyppiä 603, neljä sylinteriä, 2383 kuutiosenttiä ja 46 hevosvoimaa, noilla lukemilla päästiin jo 80 km/h vauhtiin. | |
|
|
| Pienoismallille on kertynyt pituutta 18 senttiä, joten se vie melkein kahden normaalin auton tilan. Tätä juttua kirjoittaessa ja mallia käännellessä olen pikkuhiljaa alkanut pitää tätä vekotinta jopa kauniina, siis pelkkää autoa, ei tukkarasvatuubia. Ulkonäköön on saatu sopivasti glamouria laittamalla tähän kuorma-autoon valkosivurenkaat ja ”rumat” tykkivanteet peittävät käsintehdyt kromatut pölykapselit, ja tämä kaikki siis 50-luvun alkupuolella, 66 vuotta sitten. | |
|
|
| Sisäänkäynti ohjaamoon tapahtui tuubin takaosassa olevien ovien kautta, saranat sijaitsevat kivasti kulkusuuntaan nähden ovien etureunoissa. Takapään turvakaidekin on jätetty matalaksi siitä johtuen, on siinä ollut aikamoinen pujottautuminen sisätiloihin. Muutamista vanhoista kuvista näkee, että koko ovi onkin poistettu käytöstä. Auton takapuskuri on muotoiltu melkeinpä kiinteäksi osaksi madaltuvaa takaosaa, lennokasta 40–50 lukujen tyylisuuntaa. | |
|
|
|
Etuosan muotoilusta voidaan olla montaa mieltä, ainakin se on erilainen. Joku iso vihreä sammakko (Kermit) tai vihreä Madagaskarinpäivägekko tulevat ensimmäisenä mieleen sitä katsellessa. Aika umpinaisen näköinen keula, mistähän moottori jäähdytysilmansa otti, vai onko pienoismallin valmistaja vetänyt mutkat suoriksi.
Jaaha, vanhojen valokuvien tutkiminen paljasti että olihan siinä oikeassa autossa sittenkin ritilä keulalistojen alla. Keltaiset ajovalot sekä pitkävartiset peilit sopivat kivasti tähän muutoinkin veikeän näköiseen keulaan. Täytyy myöntää, että noiden pölykapselien ”kromaus” on onnistunut hyvin tässä pienoismallissa, tarkemmin katsottuna sieltä näkyy takapihan ulkostudion tuolit ja kastelukannukin! | |
|
|
|
Isoista ikkunoista johtuen kerrankin näkee kunnolla sisälle, ja siellähän on kuljettajalle ja kartturille kummallekin kunnon kuppi-istuimet. Toisaalta nuo isot ikkunat ovat varmaan päästäneet kivasti auringonvaloa sisään, joten luultavasti sisällä on ollut joskus aika lämmintä. Autossa ei näytä olevan ainuttakaan avattavaa ikkunaa, nuo sivuikkunoiden takana olevat ritilät ovat kaiuttimia varten.
Harvemmin näissä mainosautoissa on takapenkki, mutta tästä mallista se löytyy. Sinne on voinut istuttaa vaikkapa kyseessä olevan Vitabrill valmistajan Vitapointen markkinointi-ihmisiä mukaan Tour de France-kiertueelle. Julkaisija AutoPlus/Hachette, valmistaja ehkä IXO. | |
| - Kari Kitti - | |