Hei taas kaikille. Päätin tulla takaisin kiusaamaan teitä, mutta vain kuukaudeksi sillä pitäähän tuon Karinkin välillä lomaa saada. Oikeasti idea lähti siitä, että sain viimein teipata itselleni suomikuskin Renaultin ja ajattelin, että tässähän on samalla hyvä jutun aihe. Jo silloin joskus muinoin suunnittelin juttua pienoismallin teippaamisesta, mutta eipä niitä sopivia teippejä ikinä tullut kohdalle. Nyt tuli joten sain samalla uuden mallin hyllyyni, minulle uuden kuskin ja ensimmäisen Renaultin.
Tarinaa teippaamisesta
Ihan alkuun muistutan, että harrastan vain 1:43 malleja ja juttu käsittelee niitä. Mainitsen Ihan vain varoiksi, jos joukossa on lukija, joka tietää paljon hyviä 1:24 teippejä ja ihmettelee, miksi en puhu niistä mitään. Kuten lukija jo huomasi, puhun teippaamisesta vaikka oikeasti nuo mainokset, tai tarrat eivät ole teippiä vaan vedessä liotettavia siirtokuvia eli dekaaleja.
Facebookin pienoismalliryhmissä joku jaksaa aina puuttua sanavalintaani, joten kyllä, ebayssa näitä löytyy hakusanalla decal, mutta puhun tässäkin jutussa teippaamisesta, kun en keksi mitään muutakaan sanaa tälle toiminnalle/ harrastukselle. Nämä teipit tosiaan ovat vedessä uitettavia siirtokuvia, samanlaisia, joita lähes jokainen on lapsena liimaillut niihin kolmen markan pieniin, koottaviin lentokoneisiin, jotka sitten viimeistään teininä räjäytettiin kappaleiksi.
Aikaisemmin näitä teipintekijöitä oli netissä rajattu määrä ja lähes kaikki olivat ammattilaisia ja jälki oli hyvää. Facebookin kymmenien pienoismalliryhmien myötä homma on lähtenyt täysin lapasesta ja nyt eteläeuroopassa on niin paljon teippinikkareita, ettei kaupoista löydy edes aihioita läheskään kaikkiin malleihin. Jotta homma paisuisi tarpeeksi kaupalliseksi, kiinalaiset mallitehtaan tekevät moderneista WRC– ja R5–autoista kokonaan valkoisia malleja, joissa on mukana pyörät niin soralle kuin asvaltillekin.
Racing decals shop taas vastaa teippikysyntään tekemällä kaikki uutuudet suurin piirtein kilpailun jälkeisenä päivänä. Jos olisi rajattomasti rahaa, hyllyssäni olisi n. 20 eri väristä, suomalaisen ajamaa R5 Skodaa, se kun on tällä hetkellä luokan paras auto. Teippiä löytyy heti, kun jostain maasta, myös meiltä, löytyy joku uusi kyky ja valikoimissa vilahtelee jo sellaisia nimiä, joista suuri yleisö ei varmasti ole ikinä kuullutkaan.
Nämä teipit, siis dekaalit, voidaan jakaa karkeasti neljään lajiin. On hyviä, kohtalaisia, surkeita ja sitten kotitekoisia. Kätevä ja osaava kaveri saakin tehtyä itse lähes ihan mitä vaan, mutta ainakaan Suomessa nämä osaajat eivät pidä itsestään suurempaa meteliä, ilmeisesti he haluavat vain harrastaa, tehdä uniikkeja malleja, eikä myyntihomma kiehdo. Siksipä näitä pitää hankkia ulkomailta. Näppituntumalla näyttäisi, että eniten näitä valmistetaan Espanjassa ja loput menevät varmaan tasan Ranskan, Portugalin ja Italian kanssa.
Joskus Portugal teki kaikki teipit mm. Trofeu– ja Vitesse autoihin, mutta tietääkseni tuokin on ulkoistettu Kiinaan. Tietenkin tekijöitä löytyy melkein joka maasta, mutta tarkoitan nyt sellaisia tunnetumpia ja määrällisesti paljon tuottavia pienyrittäjiä. Kiina tosiaan on selviö, mutta siellä tehdään lähinnä massatuotantona ne arkit, joita tarvitaan kaupassa myytäviin malleihin.
Ehdottomasti paras valmistaja on ollut Italialainen Racing43. Heidän ydinosaamisensa perustuu metallisten rakennusmallien ja kaikenlaisten pikkuosien valmistukseen, mutta teippejä on saanut ostaa erikseen, joko sähköpostilla suoraan em. firmasta tai sitten myyjiltä, jotka ovat ostaneet loppuvarastoja ja kaupanneet arkkeja ebayssa. Tein useita malleja heidän teipeillään – ja aineillaan, käytin heidän antennejaan jne. mutta viimeksi tiedustellessani noita pikkuosia, sain vastauksen, että ne ovat jääneet pois tuotannosta. Harmi, varsinkin teipin pehmentimen osalta, se oli täysin ylivertaista tavaraa.
Espanjassa on erilaisia putiikkeja, osa tekee hyvinkin laadukkaita teippejä, mutta lähinnä sikäläisten kuskien autoihin. Joskus löytyy Kanarialla ajettavien Rally Legend -autojen suomimallejakin, mutta turhan harvoin. Ihan oma lukunsa on Decal Designer, joka on massatuottaja, mutta jälki on todellakin kotikutoista. Ebayhin ilmestyy viikottain uusia suomimallejakin, mutta en suosittele ainakaan aloittelijalle. Kun värit irtoavat ja mainokset ovat pielessä niin siinä kyllästyy koko hommaan ennekuin on päässyt edes alkuun ja harrastuksesta ei jää kuin huono maku. Oma hankaluutensa on printata valkoista kirkkaalle paperille, se onnistuu kuulemma kotitulostimellakin, kun osaa roplata asetuksia, minä en osaa, eikä osaa tuo espanjan lahjakaan.
Ranskassa on erittäin aktiivisesti uutuuksia pukkaava Rallye-Miniature. Kummallinen firma, jossa laatu vaihtelee kreppipaperista tosi hyviin teippeihin ja kaikkeen siltä väliltä. Joku arkki repeää kokoajan, toinen on kuin peltiä ja sitten joukossa on aivan loistavaakin tavaraa. Jos näette CB com-nimellä myytäviä arkkeja, se on yrityskaupan jälkeen nykyään sama firma. Toinen usein vastaantuleva merkki on Virate Miniature, josta juttumme teipit on hankittu. Näiden kahden firman filosofia poikkeaa täysin toisistaan, ensin mainittu tekee moderneja WRC– ja R5-autojen teippejä, joissa materiaalia on todella paljon, koska esikuvatkin ovat nykyään lähes kokonaan teipin peitossa.
Virate taas tekee teippejä 60-70 luvun malleihin ja pyrkii tekemään senkin todella minimillä paperimäärällä. Virate myy myös erilaisia muovi- sekä valkometalliosia, valmiita malleja jne. Montaa "pakko saada" arkkia en ole sieltä ostanut, koska hinta on aika kova, referenssikuvat surkeita ja teippi keskinkertaista, mutta välillä eteen tulee niin houkuttelevaa tavaraa, että on vain pakko, Ihan kuten tälläkin kertaa. Renaissance on myös Ranskalainen putiikki, joka on keskittynyt rakennusmallien ja osien tekoon, mutta joskus heiltä ilmestyy sitten niin hienoja suomimalleja, että olen hankkinut teipit ja tehnyt auton valmiiseen metallimalliin.
Loput ovat sitten sattumalöydöksiä, olen saanut tiedon esim. brittiläiseltä harrastajalta, että semmoinen tyyppi siellä ja tuo tuolla ovat tehneet kiinnostavia teippejä ja kun aikansa penkoo ja löytää nämä tekijät niin kyllä, siellä on ollut hyvinkin harvinaisia ja erikoisia valintoja, joista olen saanut tehtyä tosi hienoja ja mieluisia malleja. Näillä yleensä laatu korvaa määrän, uutuuksia ei joka vuosi ilmesty, mutta muutama löytö on parempi kuin iso kasa huonosti tehtyjä teippejä.
Näistä putiikeista ainakin Rallye Miniature tekee myös paljon esim. Clio R3 autojen teippejä, mutta kun kerään vain suomikuskeja niin eipä siellä ole minulle mitään ostettavaa.
Huonoista teipeistä vielä sen verran, että yleensä niissä on printattu kirkkaalle paperille vain valkoisen päälle tuleva teippi, kaikki muu on värillisellä paperilla eli jokainen pienikin merkki on leikattava tasan ääriviivoja myöten. Omat silmäni eivät siihen enää pysty, onneksi emäntä tykkää leikellä niitä aina joskus, kun sorrun ”vielä tämän kerran” hankkimaan niitä suttupapereita. Niidenkin kanssa kyllä tulee toimeen, jos on harrastanut kauan ja silppulaatikosta löytyy kaikki tunnetuimmat brändit, joilla voi korvata ne pieleen tehdyt tai hankalasti leikattavat yksilöt.
Jos haluaa koristella jonkun auton vaikka Renaultin merkeillä, laitella jotain raitoja, muutamia tuotemerkkitarroja jne, Facebookista löytyy tyyppi nimeltään JF 43. Hänellä on järjettömät kasat juuri niitä mallifirmoille tehtyjä arkkeja ja kuvia selaamalla saattaa löytää paljonkin tarpeellista. Olen ostellut yhtä jos toistakin ihan vaan siksi, että olen saanut laadukkaita tuotemerkkitarroja joihinkin malleihin, jotka on ollut pakko tehdä espanjankurasta. Tämän JF:n kanssa kaupat hoituu yksityisviesteillä, kaikki hinnat posteineen on syytä kysyä etukäteen, mutta muutamasta arkista ei köyhdy, keskihinta on jossain 3-4 euron paikkeilla.
Nuo teipattavan auton mallikuvat vaihtelevat myös todella paljon. Joillaan teippifirmoilla on mukana hyvin selkeät kuvat autosta sekä ”kartta”, josta eri mainosten paikat käyvät hyvin selville, joillaan jopa numeroituina. Jotkut käyttävät pientä, mutta piirrettyä värikuvaa, joka on myös aika selkeä, mutta suurimmalla osalla kuvat ovat tosi surkeita, pieniä ja suttuisia valokuvaprinttejä niin myös tässä.
Itse teen mieluiten niin, että lataan netistä tarpeeksi kuvia oikeasta autosta ja teippaan niiden mukaan, enkä käytä koko teippifirman suttupaperia lainkaan. Laajemmin teipatuissa autoissa kannattaa teippejä leikellä valmiiksi hyvin maltillisesti, esim. takapään teipit jollekin alustalle, mistä ne eivät katoa, sitten kuva auki, sommittelu, mietintä ja toteutus. Jos leikkaa kaikki ensin pikkusilpuksi niin ainakaan R5 ja WRC auton kanssa ei pärjää, korien muodot ovat jo niin monimutkaisia, että mukana on ihan pikkuruisiakin paloja täyttämässä hankalasti teipattavien kohtien aukkoja. Tällainen vanhempi, juttumme auto on niin simppeli, että kaiken voi leikata valmiiksi ja silloin kun painatus on tehty ammattimaisesti eli taustapaperista irtoaa vain se mainos, saksilla ei tarvitse mennä ihan ääriviivoja vaan tuollainen kuvan mukainen raaka rajaus riittää.
Vaihtoehtoja aihioiksi
Millainen auto sitten paras valinta aihioksi? Se riippuu täysin auton ikäkaudesta, omista laatuvaatimuksista sekä hinnasta. Kuten jo kerroin, moderni ralliauto on paras tehdä puhtaanvalkoiseen malliin silloin, kun se on mahdollista. Joissain tapauksissa taas pääsee hyvinkin helpolla, kun ostaa sen kioskisarjaan kuuluvan ulkomaalaiskuskin auton ja vaihtaa siihen vain nimet, numerot, kisatarrat ja rekisterit + jotain pientä. Olen tehnyt mm. Sainzin autoista monia Kankkusen ja Vatasen autoja, mutta tämä on toiminut lähinnä Subaruissa ja WRC Escorteissa.
Yleisesti käyttämäni tapa on tosi vaivalloinen, mutta usein ainoa vaihtoehto. Hankitaan pohjaväriltään oikeanlainen rallimalli, josta poistetaan kaikki mainokset ja laitetaan sitten tilalle uudet. Teippi lähtee irti raaputtamalla, joskus riittää pelkät kynnet, mutta usein tarvitaan avuksi puisia hammastikkuja ja asetonivapaata kynsilakanpoistoainetta. Mallitehtailla on tapana, että pieni osa mainoksista ei ole teippiä vaan printtiä. Tällä estetään mallin kopioiminen, mutta nuo printit tuottavat tuskaa poistovaiheessa. Siihenkin puree tuo kynsilakanpoistoaine, mutta ikkunoihin sitä ei voi käyttää ja isot printit leviävät muutenkin helposti.
Edes asetonivapaata kynsilakanpoistoainetta ei voi läträtä tolkuttomasti ilman, että maalipinta menee piloille, joten joskus nuo ovat todellisia painajaisia. Olen kokeillut erilaisia hiomatahnoja, mutta ikinä jälki ei ole täyden kympin arvoista. Tämän hetken tilannetta en ihan täysin varmaksi tiedä, mutta ainakin aiemmin vain Trofeu ja Minichamps käyttivät pelkästään teippiä. Trofeun autoja olen tehnyt paljon, mutta niiden käyttöä rajoittaa kova hinta ja suppea korivalikoima. Kuitenkin JOS löytyisi teipit vaikkapa Luseniuksen A110 Alpineen, aihiovalintani olisi suurella todennäköisyydellä Trofeu.
Viimeisin ja minulle vaikein vaihtoehto on purkaa pienoismalli muttereiksi ja maalata se yli. Yleensä rikon ikkunat poratessani niitä niittejä pois, pohjatyöt ovat hankalia, oikean sävyn löytyminenkin on haastavaa ja kun maalaamo sijaitsee parvekkeella, jäävät nämä suuritöisemmät mallit aina kesäprojekteiksi. Jos kuitenkin päätyy maalaamaan, kannattaa käyttää Tamiyan TS-sarjan paukkupulloja, niissä sumu on suhteutettu tuon kokoiseen autoon, eikä 1:1 kokoon kuten isoissa pulloissa.
Maalauksen jälkeen vaikeinta on saada tehtyä siistit, mustat ikkunankarmit. Siihenkin löytyy apuja kuten maalitusseja ja hyvin kapeita maalarinteippejä. Tamiyan uutuutena on nyt myös taipuisa teippi, jolla voi rajata esimerkiksi lokasuojien levikkeet. Kokeilin tehdä 2 erilaista autoa, joissa levikkeet olivat värilliset ja kori muuten valkoinen ja melkoista nysväämistä se oli, mutta teippi tuntuu toimivan. Suomessa näitä litkuja, maalarinteippejä ym. löytyy, tällä hetkellä varmaan helpoimmin tuolta:
https://kprtmodels.net
Teippien ja auton lisäksi tarvitaan tietenkin pienet sakset, pinsetit, vanupuikkoja ja pehmeää t-paitakangasta, kippo mihin otetaan vettä, hyvä valo, mielellään hyvät silmät, suurennuslasi, pari pientä, esim. vesiväripensseliä ja melko usein muutamaa erilaista kemikaalia. Hyvät teipit menevät paikalleen ihan pelkällä vedelläkin, mutta jos liima on hiukankin huonoa, alle kannatta aina laittaa pikkutippa Micoset-litkua, joka on eräänlaista lisäliimaa.
Itse käytän myös teipin pehmennintä, sitä tarvitaan aina kun kyseessä on iso pala ja se pitää saada taipumaan, mutta pehmennintä (softener) voi käyttää myös eräänlaisena lisäliimana. Yleisin aine taitaa olla Microsol, jolta löytyy edukkaasti kaikkea muutakin tarvittavaa pienissä muovipulloissa. Paras pehmennin oli Racing43, mutta sitä ei tosiaan ainakaan tällä hetkellä saa. Nyt käytän kuvassa näkyvää ainetta ja tuollainen puteli kestää ikuisuuden. Microsolin aineissa on se huono puoli, että niihin tarvitaan erillinen pensseli, kun itse olen tottunut tuollaiseen pensselipulloon. Se on vaivaton, nopeampi ja kaatuu kuitenkin pöydälle ihan yhtä helpolla kuin Microsolin aineetkin…
Racing43:n ukko neuvoi aikanaan, että kun teipit ovat paikallaan, kunnolla kuivuneet ja kaikki on ns. valmista, voi pehmentimellä niitata teipit todella lujasti pintaan kiinni. Tähän tarvitaan sitä t-paitakangasta ja malttia, sillä kaikkia mainoksia ei voi käsitellä kerralla. Laitan aina muutamaan vierekkäiseen teippiin ohuelti pehmennintä, sen jälkeen painan siihen muutaman sekunnin sillä kankaalla niin lujaa kuin kykenen ja siirryn seuraavaan kohtaan.
Lähes aina tämä toimii, vain joskus jossain huonoissa teipeissä kangas on tarttunut kiinni ja siinä on saanut kirota ja kikkailla, jotta kankaan on saanut irti rikkomatta teippiä. Jotkut teipparit käyttävät myös kirkasta lakkaa, itse kokeilin Tamiyan lakkaa, pikkupullossa myytävää pensselitavaraa sekin, mutta en oikein päässyt siihen juttuun sisään. Teipit kiilsivät liikaa ja jotkut murenivat vuosien päästä. Tosin vika saattoi jälleen olla tekijässäkin.
Ruvetaan tekemään
Autosta pitäisi siis tulla Renault 8 Gordini, kilpailuna Monte Carlo 1970 ja kuljettajaparina Jorma Lusenius - Seppo Halme eli ei mikään b-luokan kuski todellakaan.
Koska mallibudjettini on tällä hetkellä minimi, mieluiten nolla, eikä tässä tehty asiakastyötä, menin aihion etsinnässä täysin hinta edellä. Vaatimuksina olivat tietenkin valmiiksi oikea väriyhdistelmä, oikeanlaiset puskurit ja mieluummin ei valmista ralliautoa. Niissä valmiissa kun on etupuskureita, joista puuttuu päätypalat, on kevytmetallivanteita, paljon poistettavia, tähän kuulumattomia mainoksia jne.
Myytävänä olisi ollut myös se itselleni hölmöin ostos eli tämä sama malli jonkun muun teippaamana. Siinähän menisi pohja harrastukselta… ja paljon rahaa. Tämä kyseinen malli oli nyt lähinnä oikeaa, virheeksi jäi pölykapselit, kun Luseniuksen autossa oli peltivanteet, mutta sellaista ei nyt löytynyt kuin Minichampsilta, hinta n.40 euroa. Tämä taas on kiinan pajalla tehty kioskiauto, tällä kertaa Atlas-merkkisenä ja hinta oli kympin (niin, mitään ns. aitoa IXO-tehdasta ei ole, vaan kiinassa on yritys, joka tekee ne IXOt, Atlakset, Altayat, IST:t, Premium X-mallit ja tosi paljon muitakin brändejä).
Katselin niitä valmiita ralliautoja ja aika moni niistäkin oli sisältä ihan siviiliauto, samoin kuin tämä. Eihän se sisusta tämän aikakauden autossa paljoa ulospäin näy, kun auto on vitriinissä lasin takana, toisin kuin nykyautoissa, joissa turvakehikkohässäkkä näkyy joka puolelta, penkit ovat korvaläppämallia ja sisältä auto on usein valkoinen. Tämä piti nyt kuitenkin ensimmäiseksi ruuvata auki, koska itselle riittää se tieto, että siellä on oikean aikakauden kuppipenkit ja edes jonkinlainen turvakaari. Lisävalotkin puuttuivat, joten ihan alkuun piti sukeltaa varaosapurnukoille.
Pohjassa on tuo tuttu IXO-ruuvi, siihen myydään ihan IXO-logoilla olevaa ruuvariakin, mutta kauppa on kaiketi käynyt tarpeeksi hyvin, sillä viimeksi kun ostin IXO-mallin, pohjassa olikin taas vanha, tuttu ristipää. Kuten näkyy, sisusta on tosiaan ihan perusmustaa ja hiukan aneeminen, joten pengoin kuskille matalan kuppipenkin ja kartturille taittuvaselkänojaisen. En tiedä, oliko tässä autossa näin, mutta se oli hyvin tavallista tuohon aikaan. Joku turvakaarikin sisään piti saada, mutta kun mitään kuvia ei löytynyt, päätin laittaa vain tuon pääkaaren, joka nyt juuri ja juuri erottuu sivuikkunasta tuolla vitriinissä. Mutta tärkeintä itselleni on se tieto, että se on siellä…
Kaikissa tuon kiinan tehtaan autoissa on penkit samalla tavalla kiinni, eli kuvassa näkyy tuollainen ura, kaiketi sisusta kulkee jossain hihnalla, penkit pudotetaan paikalleen ja alapuolelle menee tiraus kuumaliimaa. Olen avannut aika monta ralliautoa ja siviilimallia ja vielä ei ole muuta systeemiä tullut vastaan. Liimasauma näkyy niin hyvin, että se on helppo avata katkoteräveitsellä, penkki irtoaa silloin nätisti ja eheänä ja jos tilalle menevä jakkara on samasta tehtaasta, se osuu tuohon koloon. Nyt ei ollut, joten liimasin penkit suoraan lattiaan.
Turvavyöarkki piti myös kaivaa esille, koska kuskin vöistä oli osa lähtenyt kierrätykseen. Ne muuten ovat tuota samanlaista teippiä lähes kaikissa valmiissakin malleissa, poikkeuksena taas Trofeu ja ehkä jotkut todella kalliit merkit.
Itselläni on muutama vanhempi Autoart, HPi ja Kyosho, jossa vyöt ovat oikeasti erillistä, muovisen tuntuista materiaalia.
Sisustasta ei tullut taideteos, mutta se kelpaa nyt omaan käyttööni. Ne lisävalot piti myös asentaa ja löysin yhdet Timo Mäkisen Escortin valot joissa oli vielä telineet jäljellä. Tähän ne eivät muutoin sovi, mutta helpottivat asennusta, sillä valojen tartuntapinta on niin onnettoman pieni, että liimaus tahtoo aina mennä hiukan suttaamiseksi. Nyt sain valot pysymään paikallaan ja vasta sitten napsin sivuleikkureilla nuo tellingit pois.
Liimana lähes kaikessa mahdollisessa mikä liittyy pikkuauton osien kiinnitykseen, käytän tuota kuvan geeliliimaa. Se ei kilahda heti kovaksi, joten lisävaloakin pystyy hetken asettelemaan, koska ainakaan minun näkökyvylläni noin pienet osat eivät mene koskaan laakista ihan paikalleen. Nyt korin voikin taas kasata uudelleen ja siirtyä teippien laittoon, joskin itse tein toisin päin ja teippasin ensin ja vasta sitten laitoin nuo valot. Huomasin asian vasta kuvista, tätä naputellessa hommasta on jo viikko joten unohtuuhan nämä…
En muutenkaan tykkää laitella ylimääräisiä valoja, kaaria jne. sillä harrastan teippaamista, mutta en ole mikään rakentaja. Näin helppoja projekteja nyt saattaa tehdä, tai lisäillä historic-malleihin moderneja kaaria mutta siihen se kyllä saa jäädä. Tähän tein myös roiskeläpät ja se alkaakin olla jo ylivoimaista. Valoista vielä sen verran, että esikuvassa lienee ollut jotkin ristikot, kaiketi kivisuojat lamppujen päällä, mutta jätin taas väliin. Tuollaisten puolen millin raitojen tekemiset saa näillä sormilla unohtaa.
Teippauksen ns. havainnekuvat ovat aika surkeita, koska hommaan vaaditaan yleensä kaksi kättä, eikä assari ollut nyt paikalla kuvaamassa. Käytin tuossa huonossa esimerkkikuvauksessa Martinin logoa, koska niitä riittää, enkä uskaltanut kikkailla varsinaisten tämän auton teippien kanssa. Käytän aina lämmintä vettä, senkin on joku ulkomaalainen rakentaja aikanaan opettanut. Yleensä teippi irtoaa nopeammin ja helpommin taustapaperista. Teippi kunnon otteeseen pinsetteihin, hetken huljutus vesikipossa, jonne teippiä EI saa päästää uimaan, silloin se menee usein rullalle ja peli on menetetty.
Seuraavaksi teipin siirto lähelle lopullista paikkaa, mukana kannattaa tuoda hiukan vettä, jonka ravistaa ensin siihen oikeaan kohtaan, jolloin teippiä pystyy vielä liikuttamaan. Hyvä teippi irtoaa vanupuikolla liu’uttamalla ja siirtämällä juuri siihen mihin sen haluaa. Sitkeämpi tapaus tai liian ohut teippi on parempi siirtää hyvällä vesiväripensselillä (tai sitä kokoluokkaa), koska muuten teippi runttaa kasaan ja sotkeentuu itseensä. Vanupuikolla on myös hyvä kuivata vedet pois varovasti painelemalla, eli puikkoja kuluu jonkin verran. Jos kyseessä on isompi teippi, puikolla saa painettua suurimmat vedet pois, mutta varsinainen kuivauspainelu tehdään t-paitakankaalla, mieluiten vaalealla, ettei siitä irtoa väriä.
Kun teippi on halutussa paikassa ja kuiva, sipaisen yleensä hiukan pehmennintä päälle, muutaman teipin sarjoissa, mutta sen lopullisen ”niittaamisen” teen vasta kun koko auto on tehty. Tästä sitten edetään niin kauan kunnes malli on valmis ja oikeakätisen kannattaa teipata vasemmalta oikealle, jos vain mahdollista. Liian usein jo kuivaltakin vaikuttava teippi liikahtaa vinoon, kun kämmenen syrjä ottaa siihen kiinni.
Yksi outo juttu näissä teipeissä on aina: kaikissa arkin teipeissä on tietysti samaa liimaa ja ikkunoihin tarkoitetut mainokset tarttuvatkin yleensä ilman mitään ongelmia, mutta muut muovipinnat ovat yhtä taistelua. Lisävalojen suojat laitan niin, että maalaan ensin valot valkoiseksi, mutta tässäkin piti saada nuo punaiset palat etupuskuriin ja paitsi, että ne olivat liian pitkät, liima ei tarttunut sitten millään. Lopulta Microsetin, pehmentimen ja ihme kikkailun avulla sain ne pysymään, mutta siistejä niistä ei tullut.
Mallin halpuus näkyy tässäkin, sormet koskivat monta kertaa kyljen listaan eli harmaaseen raitaan ja siitä irtosi jo väriä sormiin, mutta vanha totuushan on, että jos haluaa halvan ja hyvän, pitää ostaa kaksi.
Tuommoinen siitä nyt kuitenkin tuli ja olen autoon tyytyväinen. Miinuksena hiukan suttuiset lisävaloliimaukset ja huonot kuraläpät, mutta plussana sain lopulta hyllyyn R8 Gordinin, joka oli tuttu auto ja yksi suosikkejani, kun lapsena ja nuorena käytiin kilpailuja katsomassa. Tärkeää on myös kuljettajapari, jolta minulla ei aiemmin ollut ainuttakaan autoa. Aloitin kansakoulun samana vuonna, kun Jorma Lusenius- Seppo Halme olivat tuoreita Suomen mestareita sekä tuttu näky eri ralleissa ja tiesin asian silloin hyvin tarkkaan, koska opettelin lukemaan nelivuotiaana, kun Vauhdin Maailma alkoi ilmestyä. Kyllähän nyt rallijutuista piti olla kartalla, samoin jää- ja asvalttiratojen tapahtumista, eikä asiasta ollut muuta haittaa, mutta koulussa pidettiin pikkuisen omituisena, kun jalkapallo ei kiinnostanut pätkääkään, ei liioin jääkiekon keräilykuvat.
Tästä kuluikin sitten yli 40 vuotta ennen kuin sain / kehtasin mennä pyytämään Luseniuksen nimmarit muutamiin valokuviin.
Laitoin auton vitriiniin aikalaistensa joukkoon ja kuvassa on vielä lasiovi auki, mutta siltikään en näe virheitä ”tänne” asti ja ovi kiinni vielä vähemmän, joten katson lopputuloksen onnistuneeksi ja olen erittäin tyytyväinen. Ihan hiukan tyytyväisempi olisin vielä, mikäli tähän olisi saatavana Jyväskylän suurajojen teipit, mutta ranskalainenhan tekee tietysti Monten ja onneksi edes sen.
- Markku Rantanen -