Rallin pituus oli tällä kertaa 15 645 kilometriä, aikaa tuohon matkaan kului voittajilla 8 päivää, 22 tuntia ja 28 minuuttia. On siinä päivämatkaksikin tullut aika monta kilometriä. Kuljettajina toimivat silloin vielä tuntemattomammat Bernard ja Claude Marreau, veljesten lisäksi miehistöön kuului myös Yvon Garin. Autoa vahvistettiin ennen kisaa ihan joka paikasta, sekä myös kevennettiin joka paikasta.
Pienoismalli kuuluu ranskalaiseen La Saga Gordini sarjaan, siinä ilmestyneiden mallien hinta/laatusuhde on mielestäni todella hyvin kohdallaan. Vaikka ei sekään täydellinen ole, konepellin kiinnipito remmeistä puuttuu 2 kipaletta. Mutta ei anneta sen häiritä. Mallin kaikki lisävalot ovat oikeassa paikassa ja oikean värisiä ja kokoisia. Mattamusta konepelti ja käännettävät hakuvalot tuulilasin alakulmissa olivat tyypillisiä tuon aikakauden aavikkokilpailuiden autoissa.
Tässä on huomioitu 12G:n ilma-aukko konepellissä sekä kyljessä sijaitseva polttoainesäiliön korkki. Ja vieläpä kaksi erillistä korkkia, koska bensasäiliöitäkin on kaksi. Kunnon pohjapanssari ja tukeva valojen suojateline edessä tuovat lisää aavikkoralli tunnelmaa. Tarrojen sijoittelussa ollaan näköjään oltu tarkkoina pienoismallitehtaalla, kaikki ovat kohdallaan. Kuljettajien nimet vain vasemmassa etulokasuojassa, vain toisessa takalokasuojassa Facomin tarra, sekä takaluukun pienet L.H.D. ja Farber´s lätkät. Turvakaaret ja varapyörä ovat suurimmat muutokset ohjaamon puolella, niin ja juuri oikean mallinen ohjauspyörä.
Jos joskus käytte ranskanmaalla, niin kurkatkaapa lehtikioskin sisäpuolelle, sieltä hyllystä saattaa löytyä todella tyylikäs RClassic-lehti. Se sisältää vain ja ainoastaan juttuja Renault autoista! Tässä numerossa on Bernard Saran hieno artikkeli juuri tästä yksilöstä, upeat kuvat on ottanut Etienne Crébássègues. Toivottavasti he eivät haasta minua oikeuteen, kun olen sijoittanut pienoismallin lehden kuva-aukeaman päälle, ja vieläpä laittanut kuvan siitä nettiin ilman lupaa. Tosin tällä ei ole kaupallista tarkoitusta, joten ehkä selviän tästä rikkeestä vähällä.
Kari Kitti.
Algeriasta Kapkaupunkiin ajettavan aavikko/viidakkorallin aloitusvuosi on ilmeisesti 1924, viimeistä tai viimeisintä vuosilukua ei oikein löydy mistään. Kilpailun nimi, pituus, reitti, järjestämisvuodet, aloitus- ja maalipaikkakunta vaihtelevat eri tietolähteistä riippuen jonkin verran.
Itse asiassa aika paljon. Auton kyljessäkin lukee 1971, mutta kuitenkin tällä autolla taidettiin voittaa kyseinen kisa vuonna 1972.
Takapenkin paikalla sijaitseva valtava lisäpolttoainesäiliö lisäsi täytenä painoakin valtavasti, mutta mahdollisti nuo mahtavat päivätaipaleet. Painon säästämiseksi mm. ovet valmistettiin alumiinista ja sivuikkunat pleksistä. Tarina kertoo, että myös turvavyöt(?) ja niskatuet poistettiin vauhdissa tapahtuvan kuljettajan vaihdon helpottamiseksi, ja se kuulemma tapahtui esim. 170 km/h vauhdissakin! Uskokoon ken tahtoo.
Vertailukuvan on tälläkin kertaa ottanut kerhomme Ranskan kirjeenvaihtaja Franck Destrait ”World series by Renault” moottoriurheilutapahtumassa Paul Ricardin radalla vuonna 2012.
Julkaisija Atlas, valmistaja ehkä IXO/PCT, Kiina.