Argentiinalainen Industrias Kaiser Argentina, eli IKA oli aikakautensa suuri Renault-autojen valmistaja Etelä-Amerikassa. He valmistivat Renaultille pääasiassa aika kookkaita isomoottorisia autoja, kuten Ambassador sekä tämä Torino.
Jotenkin tuntuu historiasivuja selatessa, että tehtaalla jo alun perin suunniteltiin iso ja voimakas auto, jota voisi käyttää myös kilvan ajossa. Oikeastaan Torino on kolmannen sukupolven AMC Rambler America, jonka Pininfarina suunnitteli uudelleen.
Se kyllä selittää auton sulavan ulkonäön, ja vaikka se onkin tuon aikakauden tyypillistä saippualaatikkolinjaa, niin se vaan on menevän näköinen. Saman miehen kynästähän ovat kotoisin esim. Pösön 404 Cabriolet ja Ferrarin 250 GT, ja niissä on mielestäni paljon samoja piirteitä.
Näissä käytettiin 3,0 tai 3,8 litran moottoreita, hevosvoimien ollessa 120-218 välillä. Kilpureissa 251 hv, ainakin. Itse asiassa aika huimia lukuja 60-70 luvun autoille. Ja kyllä sillä sitten kilpailtiinkin, Turismo Carreteran, sekä muiden kansallisten rata- ja kestävyyskisojen voittoja tuli ihan kiitettävästi.
Kuuluisin kansainvälisin menestys tuli vuoden 1969 Nürburgringin 84 tunnin (siis kolme ja puoli päivää!) kilpailussa, jossa Torino sijoittui neljänneksi, he kyllä saivat eniten kierroksia plakkariin, 334 kappaletta. Siis sitä vanhaa pitkää rataa, (Nordschleife eli Vihreä Helvetti), mutta kisassa saadut virhepisteet pudottivat autokunnan neljänneksi.
Nykyisin tämä auto numero kolme on nähtävillä Juan Manuel Fangion museossa Barcelonassa, argentiinalaiset autoharrastajat ovat muutenkin ottaneet Torinon kansallisautokseen. Torinoilla kilpaillaan edelleen, tosin moottorit ovat vaihtuneet Jeep Cherokeen vastaavan kokoisiin koneisiin. Malli voi siis hyvin, siihen on saatavana vieläkin varaosia ja sillä on oma merkkikerho ja veispuukki-sivukin.
Tämä Argentiinan serkku on eri lähteistä saatujen tietojen mukaan viimeinen etumoottorinen, takavetoinen Renault, voisi siis sanoa aika harvinaisuus.
Pienoismalli on kylläkin ihan siviiliversio, mutta on luultavaa, että näemme tulevaisuudessa vielä siitä valkoisestakin kilpurista, numero kolmosta tehdyn pienoismallin. Mallin onnistunut maalaus, tuollainen hopeanharmaa on ihan hyvän näköinen, mitä nyt melkein samanväriset Torino 380W kirjaimet etulokasuojissa ja takalamppujen välissä hukkuvat metallinhohtovärin sekaan.
Ja tuon värisen pienoismallin kuvaaminen on toisinaan aika konstikasta, kameran automaatti kun välillä ihmettelee, että mihin oikein tarkentaisi. Malli on hyvin tehty, kaikki ikkunalistat, lamput, puskurit, tuulilasin pyyhkijät ovat hyvin kiinnitettynä omilla paikoillaan. Auto on jostain metalliseoksesta valmistettu, aika painava, pohjalevy on muovia.
Malli on tukeva, se ei helise, ei kilise, eli se on oikein laadukasta tekoa. Sehän ei näissä ”kioskiautoissa” aina ole itsestäänselvyys.
Sisusta on kokonaisuudessaan sitä tavanomaista mustaa muovia, mutta esimerkiksi penkkien muotoilu ja tikkaukset erottuvat hyvin. Irtopisteet myös kolmipuolaisesta ohjauspyörästä sekä erittäin tarkasti mallinnetuista vanteista ja pölykapseleista. Malli on ilmestynyt Argentiinan kioskiautosarjassa, jota myydään käsittääkseni myös Espanjassa.
Vertailukuvat on ottanut kerhomme jäsen Jorma Peisalo Pariisissa, Retro Mobile tapahtuman Renault-osastolla vuonna 2020.
Kari Kitti.