Näitä Tippa-Rellun ihmeellisiä ja erikoisia koreja riittää aina vaan, tällä kertaa tutkitaan Belgian autotuotannon yhtä helmeä 60-luvulta. Apal on lyhennys sanoista: Application Polyester Armé Liège.
Tämä pieni belgialainen koripaja, vai pitäisikö sanoa pieni autotehdas, valmisti vuosina 1962-1990 erilaisten alustoiden päälle monenlaisia koreja. Jossain vaiheessa he tietenkin huomasivat, että Tippa-Rellussahan on erillinen alustalevy, jossa on moottori jo valmiiksi kiinni ja että sen päälle on kätevästi rakennettavissa monenmoista vempainta.
Tämä on oikeastaan kaksimoottorisen R4 Apalin Muschangin siviiliversio ja se on varustettu Sinparin nelivetotekniikalla. Pienoismallin mukana tulleessa lehdessä sen vuosimalli on 1967, jossain muualla taasen 1969.
Ja aivan sama juttu se on jälleen muidenkin tietojen ja vuosilukujen kanssa, hieman toisistaan poikkeavia tietoja on runsaasti tarjolla eri lähteistä. Esimerkiksi tätä mallia valmistettiin 42 tai 50 tai 70 kappaletta, hmm…
Laminoidusta polyesteristä valmistettu matkustamo taitaa olla yhtä palaa, siihen kun vielä ruuvaa etulokasuojat ja keulapalan paikoilleen, niin kori alkaakin olla valmis. Takaluukkuahan autossa ei ole, vaan tavarat nostellaan kyytiin pressun reunaa nostamalla.
Juuri tämän yksilön pienoismalli oli minulle hieman niin kuin ”pakko-ostos”. Olin nääs ihaillut ja kuvannut tätä Tippaa 1:1 kokoisena Renaultin 100-vuotis juhlissa Pariisissa tai tarkemmin sanottuna Billancourtissa vanhan Renault-tehtaan pihalla vuonna 1998. Malli on rekisterinumeroa myöten aivan samanlainen kuin esikuvansa, mitä nyt omistaja oli veivannut autonsa alle 5 Alpinen kevytmetallivanteet. Ja nehän sopivat siihen todella hyvin.
Alkuperäisiä Tipan osia on ulospäin näkyvissä todella vähän, etusäleikkö lamppuineen, etuvilkut sekä takalamput. Konepelti on saranoitu takareunastaan ja leveissä sivuovissa on ulkopuoliset saranat. B-palkki näyttää muodostuvan leveästä oven takareunasta, mutta kyllä siellä alla jonkinlainen turvakaarikin on tai ainakin pressun tukirauta.
Suora tuulilasi on kiinnitetty aika tukevan näköiseen kehykseen ja se on konepellin päälle taittuvaa mallia. Tuulilasin lukitusvivut ovat muuten oikein hyvin mallinnettu, pyyhkijät on sijoitettu lasin yläreunaan ja mallissa on pieni pyyhkijöiden moottorikin huomioitu. ”Takaluukun” kiinnitysremmit on hienosti toteutettu, pieni kehaisu tulee pressuikkunan rypyistä. Myös bensiinitankin korkki on vaihtanut paikkaa kyljestä taakse.
Kojetaulu on muotoiltu uudelleen, mittaristo toki on alkuperäisellä paikallaan, kuten muutkin hallintalaitteet. Yleensä näistä ihmevekottimista tehdään kaksipaikkaisia, mutta tähän on jätetty takapenkki paikoilleen. Pienoismallin alustaan on asennettu aika hyvät 4X4 palikat, varsinkin takapyörien vetolaitteet ovat kiitettävästi mallinnettu.
Tämäkin malli kuuluu Auto Plus Collection, Passion Renault 4 lehtiauto-sarjaan.
Julkaisija Hachette, valmistaja ehkä PCT, Bangladesh.
Kari Kitti.