Viimeksi kirjoittelin täällä pari vuotta sitten, silloin teipattiin Luseniuksen R8 ralliauto ja taas väsytän teidät ralliauton rakennusjutulla, minulla ei nimittäin ole hajuakaan, kiinnostaako tämä ketään, mutta nyt tehdään vähän enemmän kuin silloin 2019.
Esikuva
Kuukauden mallina on Renault Clio S 1600, jolla Mikko Hirvonen ajoi kolme MM-rallia vuonna 2002. Pienoismallin esikuvalla, Renault Sportin rakentamalla yksilöllä ja korinumerolla 16, Mikko kilpaili San Remo-rallissa ja kotimaisessa Nesterallissa. Kuten rallissa niin usein käy, Italiassa tuli ylimääräistä ohjelmaa ja Hirvosella tuli maksimiaika täyteen myöhästymisissä, joten tilastoissa ei näy keskeytystä vaan ainoastaan lyhenne OTL.
Suomen MM-rallissa Mikko voitti samalla korilla luokkansa ja oli WRC- autojenkin joukossa yleiskilpailussa sijalla 21. Olisi tietysti ollut kiva rakentaa se auto, mutta syy sen mahdottomuuteen tulee esille myöhemmin.
Nämä olivat sen aikakauden nuorten lupausten autoja ja näillä ajettiin juniorien MM-sarjaa 2001-2010. Toinen vaihtoehto oli mm. Harri Rovanperänkin paljon ajama niin sanottu kit car. Valmistajat myös nimesivät autonsa ytimekkäästi sen omalla mallinimellä sekä S 1600- tai kit car -liitteellä. Nämä oli tehty kilpa-autoiksi ja hyvin kaukana vakiomalleista. Jo korista huomaa, ettei montaa vakiopeltiä löydy, kone kiersi kovaa ja korkealta, Vaihteistona oli kilpalaatikko, jossa vaihteet vaihtuivat eteen- taakse lyhyellä kepillä. Turboa ja nelivetoa näissä ei saanut olla. Vaihteita sai olla eteen päin kuusi ja tehohuippu oli rajattu 230 hevosvoimaan. Nyt tuo nuorten MM–sarja on yksityyppiluokka, jossa käytetään litraisia Ecoboosteja. Ei niin näyttävää, mutta hyvää on ainakin se, että tätä naputeltaessa Sami Pajarilla on erittäin hyvät mahdollisuudet maailman mestaruuteen.
Näiden superautojen vaihtuminen nykyisiin oli kustannuskysymys, toisaalta myös monta automerkkiä on kadonnut tai liittynyt yhdeksi yhtiöksi tämän aikakauden jälkeen, eikä kellään ole intressejä ajattaa saman konsernin eri merkkejä ja kilpailla keskenään. Esikuvasta riittäisi tarinaa, mutta mennään nyt asiaan.
Ei minun pitänyt, mutta…
Kerroin viimeksi eri teippifirmoista ja siitä, miten oudosti Ranskalaisen Rallye Miniaturen (CB Comin) laatu vaihtelee ja käytin silloin Virate Miniaturen teippejä. Ja kyllä, puhun edelleen teipeistä, vaikka tarkka nimitys on dekaali, mutta koska tämä ei ole Facebook niin kukaan ei tule väliin huutelemaan. Korjataan myös se asia, että Racing43 olisi laadultaan paras ja palvelu huippua. Ei ole enää, vanha tekijä eläköityi ja nykyinen tekijä ei ole kiinnostunut asiasta, vaan tekee sitä vain työnä. Sen huomaa laadusta ja siitä, että se ukko saa aina hepulin, kun sinne kirjoittaa ja valittaa puuttuvista teipeistä.
Reagoin näihin Hirvosen teippeihin silloin, olikohan 2004, kun ne tulivat uutuutena CB Comin listoille, mutta arkki näytti niin oudolta, etten halunnut alkaa rakentaa mallia. Nyt tuli tilanne, että tarvitsin ihan muutaman, hyvin helpon teipin erääseen omaan projektiin ja kysyin Rallye Miniaturelta, onnistuuko ja mitä maksaa. Sieltä vastattiin, että osta joku artikkeli heidän nettikaupasta, niin saat ne muutamat ilmaiseksi. Selasin aikani tarjontaa ja lopulta päädyin tähän Mikon autoon, koska ärsyttävin juttu eli nimet printattuna mustan teipin päälle, oli korjattu. Ei olisi pitänyt, tästä kun alkoi sitten semmoinen Iisakin kirkon rakentaminen, että oksat pois.
Tarkoituksena oli muutenkin tehdä täysin ns. budjettiauto omaan kokoelmaan, ei myyntiin, joten menin ensimmäiseksi etsimään Ebaysta sen halvimman mahdollisen aihion. Auto löytyi helposti ja halvalla, sillä tarjontaa on todella paljon. Tämä on jälleen Altayan kustantaman Monte Carlo -lehtisarjan malli ja vaikka näistä puuttuu usein pieniä yksityiskohtia, ovat nämä varsin kelvollisia tähän tarkoitukseen.
Näistä valmistajista nyt sen verran, kun usein näkee, että valmistajaksi on merkitty Altaya, Atlas jne. Ne eivät ole valmistajia vaan lehtikustantamoja, jotka ostavat sopimuksella mallinsa Kiinalaiselta pienoismallijätiltä. Firma käyttää nimeä PCT Group ja löytyy myös nimellä Premium & Collectibles Trading Co.Ltd. Sen brändeihin kuuluvat IXO, Premium X, J-Collection, IST sekä useita eri lehtisarojen malleja. Nämä pohjautuvat pääasiassa IXO:n autoihin, mutta ovat hiukan halvemmalla tehtyjä ja kun ennen puhuttiin Kiinalaisista halpiksista, niin nyt pitää puhua aidosta Kiinalaisesta, sillä tämäkin firma on siirtänyt tuotantoaan Bangladeshiin, eikä laatu ole ainakaan parantunut.
Takaisin näihin teippeihin. Sen tiesin, että CB Com siirtyi 2007 Rallye Miniaturen haltuun, mutta nyt ilmeni, että RM tekee myös kaikki Virate Miniaturen teipit, myös ne, joilla viime jutussa teippasin sen R8:n. Tätä Rallye Miniaturea pyörittää henkilö nimeltään Elena Servent, alkujaan venäläinen täti, joka on sittemmin muuttanut ranskaan. Tuotantoa riittää, mutta kuten jo viimeksi sanoin ja moitin, laatu vaihtelee erittäin oudosti ja paljon.
Päädyin nyt siis näihin teippeihin, koska Elena lupasi laittaa samaan kuoreen ne muutamat helpot teipit, joita tarvitsin erääseen Kankkusen autoon. Tämän jälkeen kaikki alkoi mennä pieleen. Posti tuli, mutta siellä ei ollut niitä Kankkusen teippejä, kysyin asiaa Facebookin kautta (kyllä, olemme kavereita) ja hän oli unohtanut ne, mutta tekee ne viikonloppuna. Ei vaan maininnut minä viikonloppuna, ostin tämän arkin helmikuussa 2021 ja sain viimeiset teipit 17.8.2021, joskin edelleen puutteellisina ja väärin tehtynä. Jouduin kysymään ja hoputtamaan ainakin kymmenen kertaa, eikä se ole kiva tapa.
Lähes jokainen firma laittaa mukaan referenssikuvia, joiden mukaan malli pitäisi teipata. Kuvat ovat yleensä postimerkin kokoisia ja suttuisia, eikä kukaan pysty niiden avulla tekemään mallia oikein. Itse teen niin, että haen netistä kuvia ja teen niiden mukaan.
Asiaa ei auttanut ainakaan se, että kuudesta kuvasta viisi oli Nesterallista, jossa teippaus tietenkin poikkesi siitä, mitä arkissa oli ja mitä oltiin tekemässä. Pikaisella silmäilyllä kaikki näytti kuitenkin hyvältä, joten ei muuta kuin tekemään. Tämän takia siis sanoin, että olisi ollut kiva tehdä Nesterallin malli, mutta ranskalainen teippifirma harvoin tekee niitä, vaikka opastekuvat ovatkin olemassa.
Korin esivalmistelut
Tällä kertaa auto piti maalata yli, työvaihe jota inhoan ja jossa voi tehdä paljon virheitä alkaen siitä, että mallin ikkunat hajoavat, kun niitä poraa auki. Tässäkin tehdas säästää: Kioskiauton ikkunat ovat puolet ohuempia kuin IXO-nimen alla myytävissä, muuten samanlaisissa autoissa. Paksumpaa ikkunaa voi hioa ja kiillottaa, jos saa siihen naarmuja, mutta nämä eivät kestä korjaamista vaan menevät heti puhki.
Tällä kertaa en onnistunut hajottamaan mitään, joten auton olisi voinut suoraan hioa ja maalata, mutta halusin – ja yritin tehdä jonkinlaisen kuvatarinan siitä, miten vanhoja teippejä voi poistaa silloin kun pohjaväriä ei lähdetä muuttamaan. Hyvin useinhan auton pääväri on valkoinen ja silloin riittää pelkkä vanhojen teippien poisto. Eikä ikinä pelkkien teippien, vaan mallitehtaat laittavat meidän rakentajien kiusaksi mukaan muutamia printtejä, ettei työ olisi liian helppoa.
Viimeinen vain teippiä käyttänyt tehdas oli Trofeu, niitä malleja käytin todella paljon, mutta enää ei tarvitse käyttää. Tehdas kun siirtyi metallimalleista muoviin, hienosti sanottuna heidän autonsa ovat resiiniä, mutta ohutta muovia joka tapauksessa. Samalla hinta pomppasi reilusti ylöspäin ja mukaan tuli printtejä. Tästä hinnoittelusta saisi oman tarinansa, kukaan ei käsitä miksi muovimalli maksaa enemmän kuin metallinen, onhan muotin teko ja korin valaminen paljon halvempaa ja tämä pätee kaikkiin valmistajiin, mutta se olisi taas oma juttunsa.
.jpg)
Jos nyt olisi halunnut säilyttää mallin keltaisena, on tuossa klikattavassa kuvakollaasissa hiukan esimerkkejä siitä, miten työ tapahtuu. Pahoittelen heikkoa laatua, mutta kun samalla yrittää tehdä kahdella kädellä ja kolmas käsi pitelee kännykkää niin tuloksena ei ole mitään, mikä päätyisi valokuvauksen historiaan.
Ensin auto pitää tietysti avata ja laittaa muttereiksi. Sisusta irtoaa yhtenä kappaleena pohjalevyn kanssa, kojelauta, etuvalojen tausta sekä ikkunat on niitattu kiinni. Melkein kaikissa malleissa 2 millin poranterä on paras, mutta ikkunoiden kanssa pitää silti olla todella varovainen. Porata voi vain tiettyyn pisteeseen asti, sitten pitää alkaa kokeilla, josko ne irtoavat ihan sormin tai varovasti jollain ohuella työkalulla auttamalla. Antenni, valot, peilit ja muu on yleensä painettu pieniin reikiin ja taustalla on kuumaliimaa tai vastaavaa ainetta, jolla kiinnitys on varmistettu ja samalla sinne taustapuolelle on syntynyt iso liimapallo, jota pitää raaputella, kunnes näkee sen varsinaisen pienen pisteen, jolla osa on kiinni.
Painelen ne pitkällä piikillä irti ja jollei muista tai pysty pitämään kämmentä vastakappaleena, asiasta seuraa yleensä operaatio suuretsintä. Esimerkiksi joku umpion lasi lentää yllättävän kauas ja erittäin kevyenä se putoaa äänettömästi lattialle. Sitten alkaa se konttaaminen, taskulamppu suussa ja kännykän valo kädessä. Samalla huomaa, miten huonon imurin omistaa, kun juuri eilen tuli imuroitua ne kuuluisat ”suurimmat”, mutta lattia on täynnä pientä murua. Joskus olen joutunut hakemaan pyöreää ajovaloa eli kirkasta, halkaisijaltaan 2.5 mm osaa kirjavalta matolta, mutta yllättävää kyllä, kaikki pikkuosat ovat löytyneet jossain vaiheessa.
Rakentelen keittiön pöydän äärellä ja siinä on kirjava, paksuhko matto alapuolella. Ratkaisuna täysin järjetön, mutta kun se ei ole pääasiallinen mallitehdas vaan keittiö, en rupea siirtämään koko kalustoa pois, että saisin maton heivattua muualle rakentelun ajaksi.
Teipit irtoavat usein pelkästään kynnellä raaputtamalla, varsinkin jos on vahvat ja pitkähköt kynnet. Tosin tähän pätee taas usein se, että aihiomallissa teipit istuvat kiinni kuin tauti, säilytettävässä mallissa ne taas irtoilevat itsestään. Tässä oli kuitenkin tyypilliset kioskiauton teipit, mutta minulla on lyhyet kynnet, joten käytän tuommoista muovista pinsetin puolikasta ja pienissä kohdissa puisia hammastikkuja. Viimeiset jämät voi nyppiä varovasti vanupuikolla, joka on kastettu kynsilakanpoistoaineeseen.
Samalla systeemillä saa poistettua myös printit (kuvassa pari esimerkkiä), mutta aineen pitää olla asetonivapaata ja työ vaatii suurta varovaisuutta. Mieluummin liian vähän ainetta ja hitaasti, kuin litimärkä vanupuikko, josta aine lähtee valumaan poistaen samalla maalit ja printti leviää pitkin kylkeä.
Kaupasta ostetun Clion takaluukku näyttää hienolta ja tarkasti viimeistellyltä, mutta irrotuksen jälkeen karu totuus paljastuu. Tässäkin säästetään, koko luukku lamppuineen, kaikkineen on yksi kirkas muovipala, johon on printattu väri, ikkunan musta kehys, lamput jne. ja sama systeemi pätee kaikkiin pystyperäisiin malleihin, merkistä riippumatta. Muoviosiin ei saa laittaa tuota litkua, se pilaa kaiken ja varsinkin ikkunat menevät heti harmaiksi parin pisaran jälkeen.
Vanupuikolla hankaaminen jatkuu, mutta helpoin aine on tuttu, punainen Glymin vaha. Jos printti istuu oikein tiukassa, voi ensin hioa tuolla tutulla tuubiaineella ja viimeistellä vahalla, sillä tuubitavara on niin hiovaa, että se tekee ikkunan sameaksi. Varsin hyvä aine on myös jarruneste, mutta siinä on hankaluutena se valuva ominaisuus. Irtonaisissa ikkunoissa se on helpoin aine, mutta maalipinnalle sitä ei pidä päästää yhtään eli askarrellessa pitää vaihtaa aluspaperia ja pestä käsiä todella usein. Kerran kun unohtaa ja sormissa on jarrunestettä ja sitten ottaa auton käteensä, maali ottaa tosi äkkiä nokkiinsa.
Ikkunoiden mustat reunat ovat myös printtiä, joten ne häipyvät yleensä samalla muiden printtien kanssa. Sivulaseihin on tosi helppo tehdä uudet, mattamustalla teipillä hiukan siihen suuntaan, eikä edes viimeistely ole pakollista, sillä kaikki liian pitkät teipinpalat ja muut jäävät lopulta korin taakse piiloon. Takalasissa yritin säästää niin paljon mustaa kuin mahdollista ja loput paikkasin rajaamalla maalarinteipillä ja piirtämällä uutta mustalla maalikynällä.
Näillä eväillä mallin saa kuitenkin ihan perusväriseksi silloin kun tarvetta on, nyt jätin teipin raaputuksen hiukan kesken ja siirryin suoraan hiontaan ja sen jälkeen maalaukseen.
Telineenä käytän Tamiyan tätä varten tehtyä pyörivää hässäkkää. Jousia voi siirtää, jolloin niihin sopii eri kokoisia malleja, alkujaanhan tämäkin teline on tarkoitettu 1:24 muovimallien eli koottavien tekijöille. Maalina on myös Tamiyan spray, siinä on oikean kokoinen suutin ja pinnasta ei tule liian rakeista, kuten helposti käy, kun maalaa oikean auton maalilla.
Musta on kiitollisin maalata, se peittää helposti ja varsinkin vanhemmissa malleissa kun on vielä ”ikkunatiivisteet” kauttaaltaan, ei tarvitse niitä alkaa rajailla ja maalata, sillä sinä syntyy helpolla sotkua.
Kun auto on maalattu, sitä pitää tietysti heti sovittaa pohjalevyn päälle, että miltä se nyt näyttää. Tässä ei ole kovin paljoa pikkuosia, mutta kerääntyy niitä kuitenkin, kun kaiken latoo pöydälle.
Sisustaan en tehnyt mitään muutoksia, eihän sinne mitään näe ja toisaalta en löytänyt mistään kuvia, millä tarkistaa, onko kaikki oikein. Esikuvassa on jonkinlaiset sävylasit, mutta niitä ei nyt ollut mahdollista tehdä. Kaikkien pienoismallien piti myös olla samanlaisia ja myyntikuvassakin näkyy kaksi lasinpyyhkijää, mutta tässä oli vain yksi, joten sellainen piti lisätä.
Käytän tuommoista sinistä alustaa ja kuvassa on myös tärkeimmät työkalut. Alustoja myydään rakennusmallikaupoissa ja tämä on niin sanottu itse korjaava malli eli pienet viillot yms. menevät itsestään umpeen. Ei tietenkään ikuisuuksia, mutta alustan hinta on KPRT-modelsilla kympin luokkaa, joten jo nyt yhden vuoden käytön jälkeen olen tyytyväinen.
Nyt piti alkaa se mukavin vaihe, mutta nämä on printattu vielä perinteisellä tyylillä, jossa logon saa leikata melko suurpiirteisesti taustapaperista ja kun sitä uittaa vedessä ja laittaa paikalleen, pelkkä logo jää autoon ja se muu, yleensä kirkas paperi, jää pinsetteihin. Nykyäänhän melkein kaikki ovat siirtyneet halvempaan tapaan, jossa kaikki mikä on pinseteissä, tarttuu myös autoon eli leikkaaminen on ärsyttävänkin tarkkaa puuhaa.
Aloitan yleensä katolta, jotta valumavedet saa pyyhittyä pois, eivätkä ne irrottele ja pilaa enää valmiita teippejä. Isossa Play Station -teipissä näkyi kirkas ympärysalue, sen kuuluisi olla niin ohutta, ettei se jää millään tavalla näkyviin. Nyt se oli omituista, melko rakeista tavaraa ja reunat törröttivät tosi rumasti esillä.
Onnistuin myöhemmin hiukan fiksaamaan niitä lakalla ja lähes järjettömällä painelulla, mutta näin sen ei pidä olla. Kuviakin piti hiukan stilisoida, sillä meinasin itse saada niistä silmäsyövän.
Joissain kuvissa näkyy kuitenkin se kirkkaan teipin raja. Yläviistokuvassa näkee hyvin, miten konepellin Battery- logossa on sitä liian paksua, kirkasta teippiä ihan liikaa, samoin sitä on kylkien ja etulokasuojien isoissa teipeissä. Suoraan takaa otetussa kuvassa näkyy, miten siiven alla olevan teipin kirkas osa on tosi paksua, unohdin sen lakata ja saa olla noin.
Pienemmät teipit taas ovat epätarkkoja ja omituisen rakeisia, kaikkiaan melkoista kuraa koko arkki. Kylkiraidat olivat mielenkiintoisia: Kaikki oli liian suurta, muoto oli pielessä ja asennus menikin melkoiseksi soveltamiseksi. Sivulasien välissä raita kääntyy ihan väärään suuntaan, sille ei voinut tehdä paljoakaan, mutta muualle laitoin vaan koko teipin paikalleen ja sitten lyhentelin ja muotoilin vapaasti veitsellä, kunnes lopputulos oli jotenkin siedettävä.
Pahoittelen työvaihekuvien pölyä, sitä syntyy paljon, kun vuorotellen käyttää vanupuikkoa ja puuvillakangasta, enkä taas älynnyt pyyhkiä pölyjä joka välissä, kun keskityin tekemään, enkä enää kuvaamaan. En tiedä, lisääkö kirkas, kuuma työvalo vielä pölyä, mutta ihan julmetusti sitä on koko ajan auton päällä. Käytän sellaista pehmeää sutia, missä on pieni pumppu kahvana. Se taitaa olla alkujaan tarkoitettu diakuvien puhdistamiseen, mutta toimii tässäkin mainiosti.
Takapään raidat vedin suoraan paikalleen ja leikkelin vasta siinä ne ylimääräiset niin helmoista kuin lamppujenkin alta, koska siellä kuuluu olla hopean värinen pohja. Lamppujen maalaus meni kuitenkin hiukan poskelleen, joten tällä ei nyt ollut suurempaa merkitystä. Näin sitten edettiin, kunnes huomasin, että arkissa on väärät rekisterikilvet ja etukulmien Speedline-teipit puuttuvat. Ei muuta kuin viestiä Elenalle, kuvan kera, joka kertoi, että nämä tulivat CB Comin yrityskaupan mukana, eikä hän ole näitä tarkistanut ja minä olen ensimmäinen, joka asiasta huomauttaa.
Tästä voi vetää johtopäätöksen, ettei teippareita paljoa kiinnosta, mitä siinä arkissa on, auto tehdään pikkukuvien mukaan tai fiilispohjalta ja laitetaan hyllyyn. Itseäni ärsyttää näin isot virheet suunnattomasti ja pyysin uusia ja mieluummin heti + samalla ne Kankkusen teipit, mistä koko homma sai alkunsa. Elettiin kai maaliskuuta 2021 ja hän lupasi tehdä ne ihan kohta, mutta juuri nyt on kiire. Se ihan kohta oli sitten 17.8 jolloin kuori saapui. Takakilpi oli oikein, Speedline väärin ja etukilpi puuttui. En jaksanut enää, vaan laitoin nekin paikoilleen, yritin tuhertaa etukilpeen D- kirjainta B:n tilalle, muttei oikein onnistunut.
Uusi kilpi on tulossa muualta, mutta saattaa vierähtää tovi, koska samalla tehdään niin paljon muutakin ja sitten eletään jo säkkipimeää vuodenaikaa, jolloin kuvaaminen ei onnistu. Tämän takia kuvissa on nyt tuo kamala etukilpi, mutta eipä sekään nyt tässä kokonaisuudessa niin paljoa merkitse. Mietin, että eihän näitä katsele kukaan muu kuin minä ja joskus Kari ja kun vitriineissäni ei ole valoa, kumpikaan ei näe yhtikäs mitään. Ei Karikaan, vaikka kävikin jossain silmäoperaatiossa eli kyllä tämä auto meille papoille riittää. Tuuppasin mallin perä edellä vitriiniin ja hyvältähän se siellä näyttää.
Teen nyt Italialaisen kaverin kanssa yhteistyötä, tulossa on muun muassa kaksi klassikko Renaultia ja samalla uusi kilpi tähän autoon. Hän sanoi piirtävänsä myös nämä teipit uudestaan, kunhan jää ylimääräistä aikaa. Katson sitten, viitsinkö tehdä uudestaan, tuskinpa. Tässä arkissa melkein kaikki on liian suurta, takahelman kanssa sain kikkailla kauan, lopuksi laitoin maalikynällä mustaa sen kirkkaan päälle ja asia parani hiukan, mutta ei kokonaan.
Valitan tässä nyt paljonkin tuosta laadusta, mutta kun tämä ei ole ammattitason tavaraa, vaikka myyjänä ja tekijänä on paljon tekevä firma, eikä mikään kotitulostaja.
Paljoahan nämä eivät maksa, mutta jos aikoo aloittaa tämän harrastuksen, tämä malli ei ehkä ole se paras, koska siinä menee heti into koko touhuun. Hyviäkin on, joten turha huonoa on ylistää. Kuvassa malli on kasattu, mutta en ole lakannut, viistellyt, enkä jumpannut noiden isojen teippien kanssa.
Etuvalojen lasit irtoavat erikseen, kiiltävä tausta on tuollainen muovipala ja lasit kiinnitän tuommoisella Microscalen aineella. Yritin ottaa asennusvaiheesta kuvia, mutta ei onnistunut. Homma toimii niin, että aine on pullossa valkoista, paksua ja liisterimäistä, eikä sitä tarvita paljoa. Hammastikulla muutama viiva ajovalon reunoille, lasi paikalleen ja kun aine on kuivunut, se on täysin kirkasta.
Takasiiven, luukun, peilien ja muiden liimauksen jälkeen auton sai koota ja jättää siis odottamaan uusia rekisterilappuja. Odotus kesti, mutta laitoin ne kelvolliset teipit heti paikalleen ja ryhdyin kuvaamaan. Fiksu ihminen olisi taas pyyhkinyt autosta pölyt, minä en sitä muistanut. Ensin kuvasin kameralla, joka arpoo värejä ja tarkkuutta niin, ettei kuvilla tehnyt mitään. Seuraavaksi Samsungin kolmoiskameraluurilla, jossa on liian terävä piirtokyky ja tehdasuusi mallikin näyttää roskistavaralta.
Sitten kaivoin muutoin jumissa olevan, vanha Samsungin ja kirosin taas loppukesän auringonvaloa. Auto kiiltelee hiukan omituisesti, tulee keltaisia heijastuksia ja niin edelleen, mutta saatiin nyt kuitenkin muutama kuva kelvolliseksi. Siistihän tämä malli ei missään tapauksessa ole, mutta se oli halpa, siinä sai aikaa kulumaan, sain uuden suomiauton hyllyyni ja mikä hauskinta, tämä lienee maailman ainoa lähes oikein tehty malli tästä autosta. Päättelen sen siitä, ettei kukaan ollut aiemmin valittanut vääristä rekistereistä, eikä muustakaan ja ne mitä löysin netistä, keräilijöiden sivuilta, oli kaikki tehty väärin, jopa mukana olevia teippejä oli jätetty pois ja muutenkin löytyi erikoisia sovelluksia.
.jpg)
Tampereella toimiva mallien ja rallimateriaalin nettikauppa on myynyt tätä valmiiksi tehtynä, hinta oli jossain kohtaa satasen, viimeksi oli alennuksessa ja nyt näkyi olevan loppuunmyyty. Siinä mallissa oli nimet mustalla pohjalla, katolta puuttui teippiä ynnä muuta outoa, joten ei kai pidä valittaa, ihan hyvä tämä on näin kotikäyttöön.
.jpg)
.jpg)
Valmiissa autossa ei paljoa näe sisälle, mutta jos sisustan kuvaa, kun se on auki, siitä saa vielä heikomman käsityksen. Onhan siellä kuitenkin hyvät kaaret, mittariston teippejäkin on hiukan laitettu ja niin sanotut korvaläppäpenkit on tehty sitten ihan uniikilla tavalla, halvalla ja äkkiä, liimaamalla tuollaiset u-palat vanhaan penkkiin. Aika hauska, mutta ostan kyllä edelleen modernit penkit irtonaisina, kun teen historic-luokan autoja.
Samoissa hyttikuvissa näkee myös hyvin, miten oviteippi ja katon teipit ovat ihan rakeisia, katolla on kirkasta, mutta rakeista aluetta jne.
.jpg)
.jpg)
-Markku Rantanen -