Ihan ensimmäinen sarjatuotanto Mörkö-Rellu näytti tältä, se tunnettiin ensin tyyppinumeronsa nimellä 206 E1. Aika pian autot nimettiin kantavuutensa mukaan, 1000kg, 1400kg ja 2,5 tonnes. Vuosien vieriessä ne saivat nimetkin, Galion, Voltiguer sekä Goelette.
Mainittakoon jälleen kerran, että kaikki nuo tiedot ovat poimittu useista eri tietolähteistä, joten voi olla, että joku niistä on oikeinkin. Vuosimalliksi ilmoitetaan jossain 1945-47, tiedä sitten on siihen laskettu mukaan mahdollinen prototyyppikin. Eräs sivusto kertoi, että tämä auto olisi juuri se proto. Asiassa voi olla perääkin, koska se palveli Renault-tehtaiden omana ambulanssina.
Parhaiten tämän varhaisen mallin erottaa valonheittimistä, jotka ovat korista erillään olevat ns. kauhalamput. Toisena erikoisuutena mainittakoon sileä katto, ohjaamon ja tavaratilan tai tässä tapauksessa potilasosaston katot ovat sileät.
Rakennetta jäykistävät urat tulivat kattoon 50-luvun alussa, samoihin aikoihin kaappariovet vaihtuivat edestä saranoituihin. Eikä tässä vielä ole niitä pieniä sivuikkunoita heti etuovien takana.
Vahvan X-palkkirungon päälle rakennetussa korissa oli tukeva lankkulattia, ja myös korin rakenteissa käytettiin jonkin verran puuta jäykisteenä.
Ambulanssin kylkiin on asennettu maitolasiset liukuikkunat, joiden läpi tulee valoa myös tässä pienoismallissa; myös ikkunoiden limitys on hyvin mallinnettu, hieno juttu. Koska mallissa on iso liukuikkuna myös väliseinässä, sekä vielä pienet ikkunat takaovissa, niin sisälle pääsee kurkistelemaan taskulampun kanssa mainiosti. Potilasosastossa näyttää olevan ainakin paarit, eikä siellä oikein muuta hoitovälineitä sitten olekaan. Mutta hyvä niinkin, yleensä näissä pienissä ambulansseissa ei ole takaosastossa yhtään mitään.
Ohjaamo on sitä normaalia karua Mörkö-sisustusta, yhteen kulmikkaaseen mittaristoon on koottu kaikki tarpeellinen informaatio. Kuljettajalla on paremman näköinen penkki, taitaa olla oikein pehmusteilla varustettu. Apumiehen telttatuolin näköinen matalampi jakkara nököttää hieman jälkiasennus tyyliin ohjaamon toisella reunalla. Se sallittakon, jos tämä on se proto.
Pienoismallin korissa kaikki ulkonevat osat ovat oikein hyvin mallinnettu, kahvat, saranat, esim. jäähdyttäjän säleikkö on tarkkaa työtä. Etupuskurissa oleva veivin tukireikä, poikamalliset vinkkarit, kattosireeni, sekä kolmiväriset juuri oikean tyyppiset vanteet antavat hyvän vaikutelman kalliimmastakin mallista. Tässä on hinta/laatusuhde enemmän kuin hyvä. Pienoismallia on saatavana myös avattavakylkisenä kauppa-autona.
Ainakin yksi tämmöinen oikean kokoinen ”Barnier” pakettiauto on entisöitynä tehtaan varastoissa, suomalainen Moottori-lehti pääsi koeajamaakin sitä Pariisissa jokin aika sitten.
Mikähän näissä Mörkö-ambulansseissa oikein viehättää allekirjoittanutta, tämä on jo neljäs yksilö. Viimeisessä kuvassa pari vanhempaa pienoismallia on päässyt samaan kuvaan 2000-luvun tuotteen kanssa. Vas. Dinky Toys, Made in France, armeijan ambulanssi on hieman reissussa rähjääntynyt. Keskellä CIJ, Made in France, entisöity siviiliambulanssi. Oikealla siis Renault-tehtaan oma, (proto?) työtapaturman uhriksi joutuneiden kuljetusväline.
Malli on ilmestynyt Utilitaires Renault kioskiautosarjassa numerolla 35 Ranskan maalla vuonna 2019.
Julkaisija Hachette, valmistaja tuntematon, ehkä PCT, Bangladesh.
Kari Kitti.