Kuukauden auto: Renault AE500, huhtikuu 2025
Tämän kuukauden mallipalstalla vierailee pitkähköksi venähtäneen ajan jälkeen Leppäsen Juha. Kuukauden tarinan kohteeksi valikoitui pitkän tauon jälkeen henkilöauton sijaan raskaamman kokoluokan salmiakkikeula. Eli Renault AE500, joka paremmin tunnetaan tyyppinimellä Magnum. Ja tarinan kuvien kohde on myös hiukan harvinaisempi siinäkin mielessä, että se on kirjoittajan itse rakennussarjasta kokoama!
Muutama sana ensin tästä rakennussarjasta. Sarjan tekijä on Italeri ja sarjan tunnus tehtaan tuotannossa on 723. Mittakaava mihin sarja on tehty on 1:24 ja kootun mallin pituus on noin 24,5cm. Niille lukijoille, jotka eivät ehkä ole tutustuneet muovisten rakennussarjojen kiehtovaan ja monipuoliseen maailmaan kerron tässä sen verran, että rakennussarjan osat on valettu ns. valurunkoihin kokonaisuuksina, joista osat yksitellen maalataan, irroitetaan ja liitetään liimalla toisiinsa kokoamisohjeen osoittamalla tavalla. Tämä malli koostui 178 osasta ja eri maaleja kokonaisuuden maalaamisessa tarvittiin 13 erilaista. Kokoamisohjeesta esimerkkinä yksi kuva Magnumin moottorin kokoamisesta.
Seuraavaksi jonkin verran tämän rakennussarjan esikuvasta eli oikeasta Renault AE500:sta eli ”Magnumista”. AE tuli mallin tyyppimerkinnäksi sanasta AErodynamic, joka siis tarkoittaa aerodynaamista eli virtaviivaista. Se tuli markkinoille vuonna 1990 ja korvattiin täysin uudella mallilla vasta vuonna 2013. Tämä 23 mallivuotta on pitkä aika jopa hyötyajoneuvomaailmassa. Magnumin ohjaamon suunnitteli kuuluisa autojen muotoilija Marcello Gandini. Ohjaamossa oli esittelyaikanaan– voisiko sanoa jopa - uraa uurtavaa se, että sen lattia oli kokonaan tasainen, siis ilman ns. moottoritunnelia istuinten välissä. Lisäksi ohjaamo oli täysin erotettu moottoritilasta. Tämä lisäsi huomattavasti kuljettajan työskentelyn mukavuutta ohjaamon hiljaisuutena ja värinättömyytenä. Ja helpotti kuljettajan kulkua kummasta tahansa ovesta.
Magnum tuli markkinoille vuonna 1990 ja se äänestettiin tittelin ”Vuoden Kuorma-auto 1991” saajaksi euroopassa heti seuraavana keväänä.
Ensimmäinen kasvojen kohotus eli ”facelift” Magnumille tehtiin vuonna 1997. Se kohdistui ulkonaisesti tarkastellen vain lähinnä maskiin, mutta muista muutoksista mainittakoon uusien moottorien tulo valikoimaan. Toisen kerran suurempia muutoksia Magnumiin tehtiin vuonna 2001. Se jäikin viimeiseksi suuremmaksi päivitykseksi, koska vuonna 2013 esiteltiin täysin uusi seuraaja.
Rakentamassani mallissa on moottorina melkoinen voimala. Se on amerikkalaisen kuorma-autovalmistajan Mackin valmistama 16,4 litrainen, neliventtiilikansilla ja välijäähdyttimellä varustettu möhkäle, tyypiltään EE9. Hevosvoimia tässä moottorissa on ilmoitettu olevan 503hv. Mackin moottorin valinta Magnumiin perustuu siihen, että Renault oli juuri Magnumin esittelyaikoihin ottanut Mackin tehtaat omistukseensa USAssa. Kyseisestä moottorista otettiin hiukan myöhemmin käyttöön Magnumissa myös 560hv:n versio.
Tämä rakentamani malli siis edustaa ensimmäistä tuotantoversiota vuodelta 1991. Oikean auton akseliväli on ollut 3,84 m, eli tyypillinen mitta puoliperävaunun vetoautolle. Akselivälejä kuorma-autoille tehtaat tarjoavat usein hyvinkin laajalla valikoimalla. Niinpä Magnumiinkin oli tarjolla akselivälivaihtoehtoja yli kuuteen metriin asti. Ja lisäksi tietysti tämän kaksiakselisen alustan lisäksi kolmeakseliset versiot eli telialustat erilaisine telivaihtoehtoineen ja akseliväleineen.
Ja sitten itse kuvakertomukseen. Kuvassa 1 on esimerkki tämän rakennussarjan kokoamisohjeesta. Kyse on V8 moottorin kokoamisesta ja siinä on erotettavissa moottorin lohko, kannet, vaihdelaatikko, pakosarjat, turboahdin ja ruiskutuspumppu ym.
Seuraavaksi tulee muutamia kuvapareja, jotka kertovat auton rungon varustelemisesta molemmilta sivuilta kuvattuna. Kuvissa 2 ja 3 ollaan rungon varustelun alkuvaiheessa ja yhdistetyksi on saatu vasta rungon pitkittäispalkit poikittaispalkeilla ja rungon peräpäähän taka-akselin ilmajousituksen paineilmasäiliö.
Kuvissa 4 ja 5 on saatu runkoon liitetyksi jo erillään kootut moottori ahtimineen ja vaihteistoineen, kardaaniakseli, jäähdytin ahtimen välijäähdyttimineen ja etu- ja taka-akselit. Akseleissa mukana myös iskunvaimentimet. Etuakselilla on paraabelilehtijouset ja taka-akselilla ilmajousitus. Huomaa myös etuakselin jarrulevyt.
Kuvissa 6 ja 7 on mukaan liitetty pakoputki äänenvaimentimineen, välijäähdyttimen putket, takajarrurummut ja polttonestesäiliö.
Kuvissa 8 ja 9 ovat mukaan lisätyt taka-akselin lokasuojat, varapyörä telineineen, ilmanpuhdistinkotelo ja akkukotelo.
Tässä kuvaparissa on kokonaisuuteen lisätty kävelytaso ja vetolautasen kiinnitysalusta rungon päälle ja etu- ja taka-akselin vanteet renkaineen.
Kuvissa 12 ja 13 on kiinnitetty maski ja moottoritilan sivukatteet sekä rungon suojapellitykset vararenkaan ja polttonestesäiliön suojaksi. Niin ja onhan oman paikkansa löytänyt myös vetolautanen. Vetolautanen on se vetoauton osa, johon vedettävä puoliperävaunu lukittuu.
Kuvassa 14 on kuvattu ohjaamon lattia alapuolelta, jossa näkyy ohjaamon alapuolelle sijoitetut paineilmajärjestelmän säiliöt. Yleensä kuorma-autoissa kyseiset säiliöt on sijoitettu auton rungon sivuille tai pitkittäispalkkien väliin. Tämä on siis yksi Magnumin erityispiirre.
Kuvassa 15 on hytin lattiataso ennen maalausta ja varusteiden kiinnitystä. Vasemmalla puolella on kuljettajan istuimen paikka ja oikealla puolella apukuskin.
Kuva 16 on otettu samasta kuvakulmasta kuin kuva 15. Asennettuna on istuimet, kojelauta, vaihteen valitsin ja alavuode. Kovin on sisustus harmaansävyinen. Mutta niin se on oikeassa Magnumissakin.
Tämä kuva 17 on samasta varustelun vaiheesta kuin kuva 16. Nahkaiset istuinpäälliset eivät pääse kuvassa oikein hyvin oikeuksiinsa.
Kuva 18 on otettu samasta kuvakulmasta kuin kuva 17. Varusteluun on lisätty hytin takaosan sivuseinät, takaseinä ja ylävuode. Pitkän matkan rekkavetureissa on aika usein kaksi vuodetta.
Kuvassa 19 on hytin sisäkatto. Kuvan yläosassa on tuulilasin yläpuolelle tulevat säilytyskaapit.
Kuvassa 20 onkin yhdistettynä sangen monta osakokonaisuutta toisiinsa, eli hytin sisäkatto, ohjaamon alaosa varusteluineen, ulkokatto, hytin sivuseinät ja takaseinä. Tämän kokonaisuuden yhteensaattaminen oli ehkä koko kokoonpanon hankalin vaihe. Eipä onnistunut aivan ensiyrittämällä.
Kuvassa 21 ohjaamo on saanut etuseinänsä ja tuulilasin. Lisäksi tässä on aloitettu teippaus ohjaamon alaosan rajaamiseksi maalausta varten.
Tässä kuvassa 22 ohjaamon alaosa on jo saanut oranssin värinsä ja teippaus hytin yläosan maalin rajaukseksi on tehty ja osa sen maalauksestakin on jo tehty.
Kuvassa 23 on ohjaamon maalaus samassa vaiheessa kuin kuvassa 22:kin, kuvattuna vaan eri näkökulmasta.
Tässä kuvassa 24 on koko ohjaamo saanut maalipintansa ja odottelee varusteluvaihetta. Maalista riippuen yleensä yksi tai kaksi maalikerrosta riittää.
Kuvassa 25 on ohjaamo saanut varusteikseen tuulilasin pyyhkijät, taustapeilit, ohjaamoon kiipeämistä helpottavat tartuntakaiteet ja katon etureunan äärivalot. Lisäksi ohjaamoon kuuluvat tarrat on jo kiinnitetty.
Kuva 26 on samasta valmistuksen vaiheesta kuin edellinenkin kuva näyttäen tilanteen toisesta kuvakulmasta. Ohjaamon oikeassa takakulmassa näkyy moottorin imuilman imuhormi.
Ja lopulta viimeisissä kuvissa koko valmis rakennussarja valmiina eri kuvakulmista.
Ja jos joku havaitsee ohjaamon värivalinnoissa jotakin yhteneväisyyttä esimerkiksi jonkin jääkiakkoseuran väreihin niin yhtäläisyys on aivan puhdasta sattumaa.
Kyseinen rakennussarja on omassa arviointiasteikossani jo kohtalaisen työläs koottava. Niinpä se veikin minulta sellaisella rauhallisella kokoamistahdilla noin 9 kuukautta.
Juha Leppänen.
