Kesä on kääntynyt jo elokuun puolelle ja sen vuoksi kuukauden autona on jälleen R4, kuten myös heinäkuussa. Tämänkertainen auto liittyy vahvasti elokuuhun, mutta en tiennyt tämän saamisesta vielä heinäkuun autoa tehdessäni. Kaksi peräkkäistä R4-esittelyä on siis ihan pelkkää sattumaa ja aikataulujen kiireellisyyttä. Jatkossa tulee taas muitakin autoja, mutta katsellaan ensin vielä yksi R4 versio joka ei olekaan aivan tavallisimmasta päästä.
Älkää siis luulko että tästä tulee virallinen R4 -palsta, pois se meistä vaikka useimmat mallit ovatkin tippaharrastajan kokoelmista peräisin. Käytänkin jutussa tästä eteenpäin paljon tuota harrastajienkin suosimaa "tipparellu"-nimeä ja ilman lainausmerkkejä, sillä uskon ihan jokaisen tietävän, mistä mallista on kyse. Kyseinen auto on pienen N-ryhmän ralliauto, oikeana autonakin todellinen harvinaisuus MM-tasolla. Tämä pienoismalli on tehty San Remo-rallin autosta mutta samainen kilpailijapari ja auto osallistuivat myös Suomen MM-ralliin 1999. Sain kuulla mm. että osa kerholaisista oli tuolloin paikan päällä todistamassa tämän kilpurin etenemistä ko. kilpailussa, mutta siitä lisää jäljempänä. Auton perustana on R4 GTL. Varsinaista tekniikkafaktaa tästä nimenomaisesta yksilöstä ei ole tarjolla, mutta MM-rallien autot ja niiden muutokset kulkevat hyvin tiukasti Pariisissa majaa pitävän, kansainvälisen autourheiluliiton (FIA) sääntöjen puitteissa ja valvonnassa. Tämän huomioiden voisi päätellä, ettei tähänkään autoon ole tehty mitään eksoottisia virityksiä, vaan auto on ollut hyvin pitkälle vakiomalli. Turvavarusteet ovat tottakai pakolliset, mutta muuten oletan, että R4:n luokitus ei salli kuin ehkä joitain alustan osien vaihtamisia ja vahvistamisia. Jo tämän perusteella jokainen osaa päätellä, ettei kyseessä ollut mikään aivan kärkitason turbo-ohjus vaan mitä suurimmassa määrin ns. turvavarusteilla höystetty retkeilyauto. | |
Takavuosina kotoiseen MM-ralliimme osallistui usein kilpailijoita, jotka halusivat tulla vain ajamaan reitin läpi, ilman sen ihmeempiä tulostavoitteita. Pääasiana oli hieno seikkailu ja se, että sai ajaa tämän kilpailun. Samalla se oli ehkä toiseksi halvin tapa toteuttaa automatkailua Euroopassa niin, että näki muutakin kuin pääteitä. Ja jos ei edes toiseksi halvin, niin ainakin hauskin. Nykyäänhän se ei enää ole mahdollista, jo kilpailujen aikataulut ovat muuttuneet niin paljon, ettei tällaisia elämysmatkailijoita ikävä kyllä enää MM-kilpailuissa nähdä. Mutta toisin oli ennen, nämä turistikuskithan olivat nähneet ja kuulleet meidän MM-tason kuskiemme suorituksia omien kotimaidensa ralleissa ja tästä innostuneena moni halusi edes kerran elämässään kilpailla Jyväskylän Suurajoissa, (Neste Rally Finland vuonna 1999) kuten kilpailun nimi aikanaan kuului. Ja niinhän se kulkee kansan suussa edelleenkin vaikka nyt elokuussa ajettava ralli on virallisesti nimeltään NesteOilRallyFinland. Melkoinen nimihirviö mutta markkinavoimat sanelevat nämäkin asiat nykyään.
Jutun auton Portugalilaiskaksikko oli ajanut rallia omaksi huvikseen, mutta takuulla tiesivät mistä maasta tulee esim. herra nimeltään Markku Alen. Markku tunnetaan vieläkin Portugalissa hyvin ja ehkä tästä innostuneena nämäkin Portugalin miehet päätyivät tipparelluineen juuri Suomen MM-ralliin. Pienoismallimme on täysin sama auto, mutta siis San Remon kisanumeroilla ja teipeillä, joten MM-startteja tällä autokunnalla oli muitakin. Eniten kuitenkin oman maansa, Portugalin osakilpailussa. Kuskina tässä autossa toimi Antonio Pinto dos Santos ja kartturin hommia hoiteli Nuno da Silva, autona siis Renault R4 GTL ja jälkimmäisen ulkonäkö oli vähintäänkin persoonallinen. Käyttööni saama kuva tuosta rallista on melko epätarkka ja rakeinen mutta kyllä siitä hyvin tunnistaa, että sama yksilö on sekä vauhdissa, että etualan pikkuautona. Itse pienoismalli on ns. vanhan Vitessen tekele vuodelta 2000. Firmahan meni konkurssiin vuonna 2001, mutta tuotemerkki on taas mukana bisneksessä, tosin eri mallistoilla ja isomman emoyhtiön alla. Alkuperäinen Vitesse oli Portugalilainen yritys ja se ehkä selittää sen, miksi tämä malli on päässyt tuotantoon, yleensähän mallit ovat menestyneiden kuskien takuuvarmoja myyntimalleja. Vitesse teki varsin paljon ralliautoja ja hyviä sellaisia, pikkutarkkuus parani jatkuvasti ja tuotannon siirtyessä Kiinaan nippelit alkoivat olla lähes yksi yhteen. Tässäkin mallissa on tuo erittäin hankala teippaus tehty todella hyvin, en kyllä kadehdi sitä henkilöä, joka näitä teippejä liimaili tehtaalla. Portugalin pojilla on ollut myös paljon sponsoreita, eri asia sitten on ollut se todellinen rahallinen panostus, mutta ainakin tarroja on tullut monelta taholta. Auton kori on periaatteessa vakio R4 GTL, ulkopuolella ei ole ainuttakaan kilpaosaa, jollei tankin korkkia lasketa mukaan. Se nimittäin jää hiukan epäselväksi, mallissa on teipistä tehty kilpakorkki mutta päällä on kuitenkin tavallinen "kumitötterö". Mahdollista on, että nämä veikot ovat piloillaan liimanneet omaan ralliautoonsakin kisakorkin teippiversion. Tarkoitan alumiinin tai hiilikuidun näköistä, täyttöaukkoa esittävää teippiä, joita bongaa helpolla teiniautoista vaikkapa lähimmällä marketin parkkipaikalla. Mallissa on siis ulospäin aivan vakion Vitessen R4-kori, josta löytyvät kaikki tutut pikkuosat: keulassa on muovimaski kromikehyksellä ja Renaultin merkillä, helmoja peittävät nuo isot, harmaat muovilistat. Taustapeilit, lasinpyyhkimet ja sisäilman ottoritilä ovat niin ikään erillisiä, mustia muoviosia. Jo mainitun tankin korkin lisäksi mallista löytyvät myös punaiset takavalot, mutta isot peruutusvalot on jostain syystä peitetty sinisellä ja mustalla, vaikka esikuvassa ne ovat kirkkaat ja kaiketi ihan toiminnassa. Ovenkahvat ovat kaikki kohollaan olevaa mallia ja maalattu hopealla, myös aivan kyljen alareunassa kulkeva hopean värinen lista on kohdillaan ja valettu aavistuksen koholleen muusta korista. Sivulasien luukkusysteemit on toteutettu teipillä, samoin kuin takaluukun saranat, avauskahva sekä ralliauton vaatimat lisälukitukset. | |
Takaluukun pokkaukset ja tarkat pikkuosat, kuten myös pikkupuutteet näkyvät hyvin selvästi lähikuvassa. Keulasta ei mitään erikoista siis löydy, ainoastaan väritys on koko sekamelskassaan hauska, huomiota herättävä ja takuulla uniikki. Pohjana näkyy olevan sininen auto, johon pojat sitten ovat askarrelleet tämän erittäin kummallisen teippipeitteen. Vain etuovet ja takaluukku ovat jääneet sinisiksi ja kuin kruununa tälle hassutukselle nuo kromipuskurit ja vanteet on vielä vedetty kirkkaan punaisella. Eräs juttu keulassa kyllä poikkeaa normaalista. Sen enempää esikuvassa kuin pienoismallissakaan ei ole niitä kromisia "kahvoja" etukulmissa.
Mallin korista löytyy kaiketi kaikki peltiosien pokkaukset ja ominaismuodot, ainakin ne ovat kohdillaan siviiliversiossa. Tästä mallista sitä ei pysty sanomaan, sillä kori on kauttaaltaan niin paksun teipin peitossa. Itselleni ei oikein avaudu tuo koko autoa peittävän teipin kuvio, tai mitä se mahdollisesti esittää. Ensivilkaisulla mieleen tulee joku puujäljitelmä, mutta ei se tarkkaan katsottuna ole oikein sitäkään. Ehkäpä se on vain kuvioleikkiä ilman sen isompaa symboliikkaa ja päätarkoituksena on ollut hauskuus. Aivan tarkkaan en tiedä sitäkään, onko oikea auto maalattu vai teipattu, en ole itse nähnyt sitä luonnossa. Jos se on maalattu, olisi hienoa löytää jostain kuvia kun työ on vielä kesken ja nähdä samalla siinä käytetty maalaustekniikka. Vitessen ralliautoihin tottuneena tämän mallin sisusta ja renkaat olivat pienoinen pettymys. Sisällä on kyllä korkeat, ajanmukaiset kisapenkit ja Sabeltin vyöt, mutta turvakehikko on aivan liian vanhaa mallia. Sivukuvasta erottaa ehkä parhaiten nuo takakaaret ja suorassa auringossa otetusta keulakuvasta näkyy penkit ja vyöt, mutta etukaaria ei ole lainkaan. Minua harmittava seikka on myös täysin suljetut ikkunat, sisälle ei meinaa nähdä millään ja nyt nuokin pikkuosat menevät hiukan hukkaan. Siksi mukana on tuo liian kirkas kuva, jotta saadaan edes hiukan sisäkuvaakin. Yleensä Vitessen ralliautoissa on ainakin kuskin lasi kokonaan auki, jolloin penkit, vyöt ja muu varustus näkyy todella hienosti. Tuntuu ehkä turhalta marinalta, mutta ralliautojen kerääjänä juuri nuo pikkuosat, myös sisällä, ovat kiehtovia ja tekevät mallista ralliauton. Varsinkin kun tietää, että tehtaalla oli sekä osia että taitoa, tämä sisätilojen "piilottaminen" tuntuu oudolta. Vanteina näyttää olevan ihan hyvin tehdyt siviilimallin peltivanteet. Sen sijaan renkaat ovat hiukan outo juttu, jopa siviiliautoissa on mallinnettu varsin onnistuneesti erilaisia renkaiden kuvioita ja Vitessen ralliautoissa oli hyvin tarkkoja rallirenkaita. Tässä mallissa on kuitenkin lähes sileät ja hyvin kapeat renkaat. Jopa tipparellun tehoilla rallissa kyllä vaaditaan hiukan kuviota. Tällaisilla renkailla ei pystyisi ajamaan ainakaan San Remo- rallin reittiä läpi, vaan homma kaatuisi jo ensimmäiselle erikoiskokeelle neljän renkaan puhkeamisena. | |
Jäin myös kaipaamaan roiskeläppiä, useimmiten ne ovat jopa hiukan ylimitoitettuja ja laahaavat maata kun taas Renaultissa niitä ei ole lainkaan. San Remon kisasta en löytänyt kuvia, mutta ainakin Nesterallissa tässä esikuvassa oli takana roiskeläpät.
Sivukuvasta näkee myös, miten ylhäällä pienoismallin perä on, mutta todellisuudessa se makasi hyvinkin alhaalla Suomen kilpailussa, syyksi arvelen, että herrat kuljettivat kaikki varaosat mukana autossaan. Lehtikuva kertoo myös, että ainakin yksi vararengas oli matkassa, erässä kuvassa auton etuvanteena on nimittäin hopean värinen vanne, tutun punaisen sijaan. Eräs tärkeä yksityiskohta tästä pienoismallista meinasi kokonaan unohtua. Tämän Portugalilaisen auton pakoputki on suomiautoista poikkeava ja kattaa myös pienoismallissa koko pohjan pituuden sekä takapöntön. Suomessa riitti pelkkä etuvaimennin, mutta Portugalissakin vaadittiin nähtävästi jo takapönttö ja se on mallinnettu hienosti myös pikkuautoon. Maassammehan on ainakin yksi Portugalin versio, joka lienee monille kerholaisille tuttu auto. Kyseessä on tietenkin jäsensihteeri Juha Leppäsen erittäin nätti, valkoinen R4 GTL joka saamani tiedon mukaan on tuotu Portugalista muuttoautona. Mainitsin aiemmin ne etukulmista puuttuvat "kahvat", Leppäsen autossahan sellaiset on, vaikkakin maalatut, joten sen perusteella ralliautoa on selvästi "viritetty" ja kahvat koristavat kenties herra Santosin terassin ovea. Muita vaihtoehtoja ovat vuosimalliero tai sitten tämä kori on alkujaan muualta kuin Portugalista. Tämä on kuitenkin pelkkää arvailua, sillä niin tarkkaan en asiaa tunne ja lähin, kaiken kattava R4-tietokirja on 30 kilometrin päässä Turussa tekemässä iltavuoroa. | |
Pääasiassa malli on ulospäin lähes sama auto kuin Nesterallissa, vain joitain teippieroja löytyy, mutta nekin ovat lähinnä kilpailun järjestäjän mainoksia, joista yksityiskuljettavat eivät voineet enää tuohon aikaan kieltäytyä. Tosin joitain uusiakin, omia sponsoreita oli tullut lisää, toisten taas loistaessa poissaolollaan.
Tuulilasin tarra on yksi näkyvä ero ja se onkin sinänsä taas hauska yksityiskohta. Rallimallissa istutaan melko korkealla ja mietin, miten ihmeessä tuolta matalasta lasista on voinut nähdä ulos tuon teipin takaa. Nykyäänhän WRC-autoissa näkee, miten lasista on teipattu lähes kolmannes, mutta se johtuu paitsi alhaalla istumisesta, myös uusien autojen tuulilasien muotoilusta.
Verrataan vielä ovinumeroita ja palataan sitä kautta itse Suomen MM-ralliin. Pienoismallissa lähtönumero on 136 ja suomessa se oli 135 joka kertoo, että tämä pari on startannut viimeisenä molemmissa kilpailuissa. Asian ymmärtää, kun miettii auton ja kuskin vauhtivaroja, pienemmällä numerolla tämä porukka olisi jatkuvasti ohitettavana pätkillä. Vanha lehtijuttu vahvistaa myös tämän turistiajelun, siinä kuljettaja on asettanut ainoaksi tavoitteekseen päästä maaliin ja sen tämä parivaljakko toden totta myös teki. Tuloksethan eivät olleet koskaan pääasia näille elämyksien etsijöille, mutta kerrotaan tähän nyt tämän parin sijoitus Nesterallissa 1999. Maaliin siis päästiin, sijoituksena 64:s ja samalla viimeinen sija, eroa seuraavaan kertyi yli puoli tuntia joten melko kauan saivat yleisö sekä toimitsijat välillä odotella tipparellun ilmestymistä paikalle. Kilpailun voitti Juha Kankkunen Subaru Imprezalla ja eroa Juhan sekä Portugalin poikien välille kertyi huimat kaksi tuntia 21 minuuttia. Vauhti ei siis ollut pääosassa, tärkeintä oli mukanaolo, hieno kokemus ja jotain kerrottavaa jälkipolville. Jo 90-luvun lopullahan pääosaa esittivät tehokkaat, nelivetoiset WRC-autot, joten tipparellun tehtäväksi jäi kerätä paitsi katseita, myös vähintään tynnyrillinen sympatiapisteitä. En nimittäin ole nähnyt ainuttakaan kuvaa, jossa yleisö ei osoittaisi suosiotaan tälle kilpailijaparille. | |
Minulle kerrottiin myös tarina, jossa eräs suomalainen katsojaryhmä, joukossa Renault-kerholainen Raimo Kähkönen, päättivät katsoa jollakin pätkällä kaikki autot. Kauan pitäisi olla paikoillaan mutta pitihän tämä auto nähdä edes kerran. Aikaa oli, joten kannatusjoukko ripusti Renaultin lippuja ja viirejä aivan tien viereen, näkyvälle paikalle. Viimein tippa tuli tähän paikkaan ja kun kuski huomasi liput ja katsojien hurjat kannustukset, oli tämä iloisena vilkutellut ja morjenstanut "fanijoukkoa". Turhaa kiirettä ei siis pidetty missään kohtaa…
MM-rallithan ovat ennakkotutustuttavia eli ns. nuottikilpailuja mutta epäilen, että tämän parin mottona oli "lahjattomat harjoittelee". Päättelen tämän siitä, että kaikissa kuvissa, jotka olen nähnyt, kartturi lepuuttaa kättään ulkona tai heiluttelee katsojille. Meno oli siis varsin rentoa, mutta nuo kuvat viestittävät, ettei parilla ollut mitään nuotteja, kartanlukijalla ei olisi aikaa roikottaa kättään pihalla, jos samaan aikaan pitäisi käännellä vihosta sivuja. Tosiasiallinen syy lienee ollut kustannuskysymys, harjoittelu olisi vaatinut toisen auton, kun usein nämä turistikuskit saapuivat kotimaastaan ajamalla Suomeen, tekivät autoon pikahuollon ja ajoivat kilpailun. Sen jälkeen oli hyvä jatkaa lomaa ja ajella hiljalleen takaisin kotimaahan. Näin ne ajat muuttuvat, tästäkään ei ole kuin seitsemän vuotta, mutta vastaavaa ei enää pääse MM-osakilpailussa harrastamaan. Nyt erikoiskokeet ajetaan useampaan kertaan. Tämä, sekä television aikataulut ja monet muut säännöt ovat muuttaneet tämänkin lajin luonnetta melkoisesti aivan viime vuosina, eikä ainakaan nykyisillä säännöillä ole enää mahdollista nähdä mitään vastaavia autoja. Olen kai tulossa vanhaksi, koska jo vuosi -99 saa minut ajattelemaan vanhoja, hyviä aikoja… Pienoismallin on siis valmistanut Vitesse, mittakaava on 1:43 ja näitä saattaa löytää joskus ulkomaisista nettikaupoista, ehkä jopa jostain vanhemmasta myymälästä. Vanhaa varastoa tuskin on enää meillä tallessa, sillä malli löytyy Vitessen vuoden 2000 uutuuslistalta eli auto on aivan tuotannon viimeisiä malleja. Tämä pikkuautohan on ehdottomasti paitsi hyvin erikoinen, myös hauskan näköinen. Lisäarvoa tulee vielä paljon tuosta Suomi-historiasta ja kuten sanottu, ulkoasu on mallinnettu todella hyvin. Se, miksi niuhotan jostain sisätiloista ja renkaista, johtuu pelkästään siitä, että puuhaan rallin parissa ja olen ralliautojen kerääjänä tottunut myös Vitessen pikkutarkkuuteen. Jos sama linja olisi pitänyt myös tässä mallissa, auto antaisi vielä paljon enemmän, varsinkin kun sisälle on osittain sovellettu rallivarustusta. Itselläni on joitain malleja, jotka on tehty pelkästään teippaamalla, sisällä ei ole mitään erikoista. En juurikaan tykkää niistä, vaan ne ovat mukana ainoastaan paremman puutteessa ja ne joutavat myyntiin aina, jos mallista ilmestyy parempi versio. Nyt lopetan kuitenkin jankuttamisen tästä pikkuseikasta, pääasiahan on, että näinkin marginaalisesta autosta on ylipäätään ollut saatavilla myös pienoismalli. Yleensähän kilpa-autojen mallit esittävät huippukuljettajien autoja. Jos haluaa itselleen jonkun vastaavan yksityiskuskin auton, ainoa mahdollisuus on yleensä ostaa vastaava korimalli ja teettää siihen teippaukset. Näitä erikoispajoja ja osaajia löytyy, mutta hinta on jotain ihan muuta kuin tällaisella sarjatuotantomallilla. Tosin poikkeus vahvistaa tässäkin säännön, sillä juuri Portugalissa sattuu olemaan monta mallifirmaa, mm. IXO ja Minipartes ja näin ollen sikäläisten yksityiskuskienkin autoista on saatavana valmiita malleja. Silti tämä Renault menee erikoisuudessaan selkeästi muiden edelle, eihän lähes vakio tipparellu ole sielläkään ollut kovin yleinen auto, edes harrastajilla. Tässä kohtaa minussa herää taas pieni kateudensiemen: miksei meillä voi olla ainuttakaan mallifirmaa… Netissä liikkuu satunnaisia kuvia tästä autosta ja pääasiassa kuvat ovat Portugalista. Tästä Suomen MM-rallin autosta on muutamia kuvia vanhoissa lehdissä, mutta kiinnostuneille löytyy helpoimmin apua Nesterallin - 99 galleriasta osoitteesta www.verkkonen.net -Markku Rantanen - |