|
|
Ensi alkuun hiukan tarinaa tämän autosarjan ideologiasta ja sen sellaisesta. Mallit ovat taas ns. kioskiautoja, joista on puhuttu jo ehkä kyllästymiseen asti, mutta erikoisia malleja haettaessa päivän trendi näyttää väistämättä olevan näissä sarjoissa. Suurten valmistajien uutuudet ovat enimmäkseen siviiliautoja, joko merkkien uutuuksia tai jo klassikoiksi luokiteltavia autoja. (joista kiinnostavimpia tullaan totta kai esittelemään myös tällä palstalla). Nämä mallit ovat kaikki Espanjalaisen Carlos Sainzin nimikkosarjan autoja ja olen poiminut tähän keskenään erilaiset Sainzin ajamat Renault 5-mallit. Sarja ilmestyy, kuinkas muutenkaan, Espanjassa ja kaikkiaan siihen pitäisi tulla 38 pienoismallia eri aikakausilta - ja kilpailuista. Nämäkin mallit tehdään IXO:n tehtaalla ja kustantajana on Altaya. |
|
|
Sarjaan kuuluu siis paljon muitakin merkkejä ja tähän asti Renaultin viitosiakin on ilmestynyt jo kuusi kappaletta. Hankalaa on, etteivät mallit ilmesty missään aikajärjestyksessä, vaan tälläkin sivulla esiintyvä Renault 5 Maxi Turbo sai kunnian aloittaa koko hullutuksen, mutta pari seuraavaa mallia olivatkin jo 90-luvun WRC-autoja. Vasta myöhemmin, kun tämä nuorempi WRC-sukupolvikin oli saatu koukkuun, alkoi sarjaan ilmestyä myös näitä vanhempia autoja. Kukaan ei myöskään varmuudella osaa vastata siihen, mitä sarjaan vielä on tulossa. Kustantajan tämän hetkisen tiedon mukaan Renault 5 TL-malleja on tulossa vielä kaksi, kausilta 1981 ja -82,
mutta Altayan antamiin ennakkoluetteloihin kannattaa aina suhtautua pienellä varauksella.
Tässä esittelyssä ovat mukana R5 TL, 5 Turbo, Turbo 2 sekä Maxi Turbo, kaikkien ahdettujen autojen ollessa B-ryhmän keskimoottorimalleja. Turbo 2-mallilla Sainz ajoi kaksi kautta ja autoissa ei ole suurta eroa keskenään, siksi vain toinen pääsi mukaan. Se toinen puuttuva auto on etuvetoinen 5 Turbo, Sainz ajoi Espanjan R5 Turbo Cup-ratasarjaa ja malli on ihan hieno, mutta raja oli vedettävä ralliautoihin. Puuttuvista malleista on mukana ainoastaan yksi kuva kummastakin ja keltainen Renaultin logo kuvien kulmissa erottaa ne näistä jutun autoista. | |
|
|
|
Carlos Sainz on etenkin kotimaassaan todellinen legenda, joten sarjalle oli olemassa oiva markkinarako. Tosin Carlos tunnetaan joka puolella, missä on rallin harrastajia, onhan tilillä kaksi maailmanmestaruutta ja vaikka aktiiviura on jo loppunut, mies pitää edelleen hallussaan kakkossijaa, mitä tulee osakilpailujen voittomäärään. Tosin näillä meriiteillä meilläkin pitäisi ilmestyä vähintäänkin kuuden eri kuljettajan nimikkosarjaa…
Vaikka rallin ystävä olenkin, en jaksa uskoa, että suomalaisten itse tuottamista mallisarjoista on pelkoa ihan lähitulevaisuudessa. Käytän sanaa "pelkoa" siksi, että siinä loppuisivat sekä rahat että tilat jo ennen kesää, jos tällaisia sarjoja ruvettaisiin meillä julkaisemaan. Suomessa tuskin löytyy tahoa, joka alkaisi tuottaa näin laajaa projektia, mutta ainahan on mahdollista että Altaya tai vastaava taho ryhtyy väsäämään myös omaa Suomi-sarjaa.
Ihastuin itse jostain syystä tähän sarjaan heti tuoreeltaan ja jäin saman tien koukkuun. Helppoa sarjan kerääminen Suomesta käsin ei aina ole ollut, olen tilannut uutuuden aina suoraan tukkurilta Madridista, sillä näitä ei taaskaan myydä missään mallikaupoissa. Ideana kaiketi on, että ihmiset tilaavat kotiinsa lehden, jonka mukana tulee myös pienoismalli ja lehtiä / teemoja onkin sitten valittavana ihan jokaiseen makuun. Useasti esitetty ajatus siitä, että näitä kioskiautoja saattaisi löytää halvalla turistikohteista, voidaan nyt totaalisesti hyllyttää. Tämä asia on nyt tutkittu pienoismallien "professoritasolla", sillä itse Mr Renault Miniatures, hyvä ystäväni Kari Kitti kävi niin Gran Canarialla kuin Lanzarotellakin nuuskimassa asiaa. Lanzarotelta ei kipsaa löytynyt lainkaan, hiukan paremmin meni Gran Canarialla jossa "el kioscoja" oli tasan yksi ja sekin suljettu. Jos hän ei löydä näiden mallien myymälää, ei sitä löydä kukaan muukaan, näin uskallan väittää. On siis tyydyttävä nettiin, sähköpostin usein epämääräisiin kuviin ja sikäläisen trokarin sanaan kun haluaa haalia koko sarjan hyllyynsä pölyttymään. Espanjassa mallin mukana tulee siis aina myös lehti, kannessa komeilee ko. kuukauden mallin kuva ja siitä on myös erikseen oma juttunsa. |
|
|
Nämä autot on aina pakattu omaan, hienoon rasiaansa jossa taustapahvina on painettu värikuva ko. rallista / autosta, näin ikään kuin taataan mallin aitous. Lisäksi saman pahvin taustapuolella kerrotaan Sainzin sijoitus tässä kilpailussa ja mikäli kyseessä on joku mestaruussarja, myös muut osakilpailusijoitukset kerrotaan. Mukana on myös auton mallimerkintä, kilpailun ajankohta jne. eli mallin historiasta saa erittäin tuhdin tietopaketin. Lisäksi ensimmäisen auton mukana sai lahjaksi DVD:n ja Maxi Turboa myytiin myös mustassa salkkutyyppisessä lahjapaketissa, painoksen ollessa hyvin rajattu. Tämä kaikki hauskuus on melko edullista Espanjassa, mutta ennen kuin malli (ja mahdollisesti lehti) ovat täällä Suomessa, hintaa on kertynyt jo melkoisesti. Jokainen haluaa osansa, eikä se paikallinen trokari ole ainakaan sieltä anteliaimmasta päästä. Hintaa ei siltikään kerry kuin aavistuksen enemmän verrattuna IXO:n vakiotavaraan, mutta mielestäni sisältö on usein paljon kiehtovampaa. Osittain näiden autojen viehätys piileekin siinä, ettei näitä tehdä suuria määriä ja myyntiaika on rajallinen. Toisin sanoen jollei mallia hanki heti tuoreeltaan, sen myöhemmästä saatavuudesta ei voi mennä takuuseen. Joitain autoja jää irtonumeroiden myynnin jälkeen enemmän, jotkut taas loppuvat tyystin ja tässä kohtaa tarvittaisiin ennustajan kykyjä edukkaimman ratkaisun tekemiseen. Olen onnistunut hankkimaan joitain malleja myöhemminkin, kun joku on sellaista kysellyt. Jotkut taas ovat tiedustelleet mallia, jota ei löydä enää millään. Tämän epävarmuustekijän vuoksi olen päätynyt tähän, hieman kalliimpaan ratkaisuun ja varannut aina kahden kuukauden autot jo ennakkoon.
Itse malleissa kiinnostavinta on niiden autenttisuus, nämä ovat mahtavan pikkutarkkoja ja erikoisia monissa kohdin. Autoissa on erilaisia lisävaloja, teippauksia ja varusteita joita ei näe missään yleisemmin myytävissä malleissa. Joku paikallisen sorakisan ikkunatarrakin saattaa löytyä myös pienoismallin sivulasista. Alussa mm. Turbo 2:sen lisävalojen suuntaus hämmästytti, mutta asia oli helppo tarkistaa mukana olevasta kuvasta ja totta, ne ovat pilkulleen esikuvansa mukaiset. Kaikkiaan näiden autojen laatua on vaikea määrittää; alkuperäisen melko edullisen hinnan takia näissä on usein pieniä heittoja maalipintojen rajauksissa. Jossain joku teippi saattaa olla irti tai valmiiksi revennyt, maaliin on jäänyt pieniä roskia, auto on hiukan likainen tai muuta vastaavaa. Asiaa pitää kuitenkin lähestyä myös toisesta suunnasta; nämä aiemmin mainitut, usein omarakenteisten kilpaosien hienot mallinnukset ja monen auton kura-ja pölyefektit kallistavat vaa'an plussan puolelle. Vastaavia erikoisuuksia näkee harvoin, jos koskaan ns. massatuotantomalleissa. Lisäksi sarjassa on autoja, joita ei ole kerta kaikkiaan saatavana mistään muualta. Samalla huomaa eri maiden rallikulttuurien eron; kun täkäläinen rallijuniori aloittaa ajamisen, autovalinta osuu melko usein vanhaan Escortiin tai Starletiin, joihin löytyy koreja ja varaosia. Toisin on Espanjassa, tässä sivuilla esiintyvän R5 TL:n lisäksi sarjaan kuuluu mm. kaksi erilaista Seat Pandaa. Jos tuo Panda kuulosta täysin Espanjalaiselta jutulta, niin ei tuo R5 TL: kään ole ihan yleinen näky meidän ralliympyröissämme. Olen nähnyt vastaavia autoja Suomen ralleissa tasan yhden kappaleen, jopa keskimoottorinen Turbo oli täällä yleisempi joskus 80-luvulla. |
|
|
Tuon keskimoottorisen B-ryhmän ralliauton eri kehitysvaiheet kerrottiin jo yli vuosi sitten, kuukauden auto 2005 jouluna oli Renault 5 Turbo, joten tekniset tiedot -ja muutokset löytyvät sieltä.
Etuvetoinen R5 TL sen sijaan on, kuten mainittua, kaikkein erikoisin laite meidän kannaltamme katsottuna. Kun puhutaan pienoismallista, erikoinen laite on myös Turbo 2, ensimmäisen Turbon ja Maxin ollessa pikkuautomarkkinoilla paljon yleisempiä.
Tämän koko sarjan autojen korimallinnus on erittäin hyvää. Samaa muottia käytetään myös paljon kalliimpien mallien tekoon ja siitä pääsee tämä halvempi sarja selkeästi hyötymään. Rallivarustus ja tuo autojen yksilöinti näkyy olevan etusijalla, näihin on tungettu paljon pieniä ominaisuuksia, mutta selkeästi pääpaino on rallivarusteissa. Jotkut ralliautossa toissijaiseksi jäävät osat on joskus tehty hiukan hutaisten tai halvemmalla. Esimerkkeinä käyvät vaikkapa autojen takavalot, ne on tehty teippaamalla eivätkä häikäise laadullaan. Etuvilkut ovat myös teippiä muissa, mutta 5 TS on saanut jostain syystä erilliset muoviset vilkut nokalleen. Luukut eivät aukea missään mallissa, niiden ääriviivat on kyllä valettu hiukan upoksiin, mutta varsinkin ovet voisivat erottua paremminkin. Ovien kahvat on tehty samalla periaatteella, vain pieni upotus valussa paljastaa sijainnin. Bensan täyttöaukko taas on joka mallissa siirretty omalle paikalleen, samoin taustapeilit poikkeavat toisistaan. Saman tekevät myös vanteet ja renkaat, kaikissa on yksilöidyt, omanlaisensa pyörät. Jokaisessa mallissa on myös tuulilasin pyyhkimet ja niissäkin on pieniä eroja. Ajovalot ovat kaikissa kirkasta muovia, mutta esitys ei ole kovinkaan kehuttava. Vanhin malli on tietenkin 5 TS, auto on vuoden 1980 kilpailukaudelta ja sen ajan ryhmän 1 ralliauto. Käytännössä se on siis lähes vakio, ehkä jäykempi alusta oli sallittua mutta mitään isoja muutoksia autoon ei saanut tehdä. Tämä näkyy mallissa sisällä ja päällä, kori on päälisin puolin tavallinen TS, vain korin kanssa samaa valua olevat puskurit on teipattu raidalliseksi ja keulalla on neljä isoa Cibien lisävaloa, joissa on suojat päällä. Helmoissa on hopean väriset listat, konepellissä tavallinen ilmaritilä jne. Vanteet ovat Suomessa tutut ainakin 12 TS - mallista, mutta saattoihan niitä olla meidänkin 5 TS malleissamme. Sellaisen omistajat tietävät asian varmasti minua paremmin. Vanteiden mallinnus ei häikäise, autourheilukielellä niitä voisi kai luonnehtia "no ihan jees" tekeleiksi. Renkaat ovat vakiota leveämmät ja kuvio on karkea, ralliin tehty sen ajan sorakuvio. Sisältä auto on ihan vakio, vain turvakaaret ja nelipistevyöt on lisätty varusteisiin. Edessä on matalat penkit ja takapenkki on paikallaan. Tässä kohtaa tehtaalla on kämmätty, mukana olevasta kuvasta näkyy selkeästi, että etupenkeissä on korkeat, erilliset niskatuet. Lisäksi mallin sisusta on kokonaan musta, esikuvassa ainakin etupenkit olivat vaalean beiget. Turvavyöt on myös mallinnettu hiukan huonosti, mutta ne kyllä erottuvat penkeiltä. Tosin tuon ajan mustat kisavyöt eivät olleet kovin näyttäviä. Mittaristo sen sijaan on teipattu tarkasti ja hyvin, kartturille on myös lisätty omat mittarinsa. Tämä on kaikkiaan hauska malli, paitsi erikoisuutensa, myös hyvän maalipintansa johdosta. | |
|
|
|
|
| Tämän vakioauton jälkeen tulevatkin jo B-ryhmän turboautot. Tehtaalla esiteltiin tietenkin ensin 5 Turbo ja sen kehitysversioksi Turbo 2, mutta jostain syystä Sainz ajoi vuodet -83 ja -84 kakkosmallilla ja vasta 1985 ensimmäisen sukupolven B-ryhmäläisellä. Syy varmasti selitetään mukana olleissa lehdissä, mutta koska en tajua niistä sanaakaan, tyydyn omiin olettamuksiini. Nuo arvailut ovat seuraavanlaisia; Sainz on tukijoineen ensin hankkinut käytetyn Turbo 2-mallin, jolla on ajanut pari kautta. Kaiketi homma on pyörinyt maahantuojan avustuksella kun katsoo auton mainoksia. Kauden 1985 auto taas on tehtaan väreissä (kuten myös 1986 Maxi Turbo) ja näinä vuosina kuljettaja on arvatenkin nauttinut tehtaan tukea. | |
|
|
|
|
|
Katsotaan autoja kuitenkin niiden esikuvien mukaisessa järjestyksessä. Yhteistä kaikille näille B-ryhmän autoille on moottori, se on kaikissa peitetty koko takatilan kattavalla, mustalla muovilla.
Näin on päästy paljon huokeammalla ja helpommalla, moottorin näkyminen lisäisi heti kustannuksia ja samalla mallin hintaa.
Autoissa on tarkkaan noudatettu korin muutoksia ja päivityksiä. Kaikki ilmanotto- ja poistoritilät ovat omilla paikoillaan ja niissä on erilliset, muoviset suojaritilät mikäli sellaiset löytyvät esikuvasta. Etu- ja takaluukkujen lukitukset, samoin kuin jo em. takavalot ja vilkut ovat vastaavasti vain teippiä. Korissa ei ole isommin muovia käytetty, vaan massiiviset puskuri/ spoileriyhdistelmät, levikkeet ja helmat ovat kaikki metallia ja samaa valua korin kanssa. Ykkösversiosta on erittäin hyviä kuvia ja pienoismalli on tehty tarkasti Sainzin auton mukaan. Kattoantenni, peilit, teippaukset yms. ovat tasan samat kuin kuvissakin. Keulassa pistävät silmään hienot lisävalot, puskuriin on upotettu yhdet pyöreät valot, lisäksi nokalla on isot Cibiet joissa on suojat päällä.
Mallissa on näyttävät tykkivanteet ja koska kyseessä on soraralli, ovat renkaat sen mukaiset.
Sisältä löytyvät kaikki turvavarusteet ja jälleen erittäin tarkka, muotoilulla ja teipeillä tehty mittaristo. Turvavyöt ovat punaiset. Hiukan outoa on, että ovet ovat puhdasta valua, sisällä ei ole mitään verhoilua tai edes muotoilua. Sama tilanne on Turbo 2-mallissa ja muutamassa muussa, ihan muun merkin autossa.
Nämä satunnaiset puutteet kuuluvat sarjan luonteeseen, vai pitäisikö sanoa luonteettomuuteen. Koskaan ei tiedä miten hyvin seuraava malli on tehty. Vastaavasti taas kaikista Renaulteista löytyy hieno pikkujuttu; määrästä tai muodosta riippumatta autojen taustapeilit ovat aina oikeasti peilaavaa materiaalia, kaiketi hyvin ohutta teippiä.
Suurin ulospäin näkyvä Turbo 2:n ero edeltäjäänsä on auton keulassa, vilkut ovat siirtyneet etukulmista ja pystyasennosta vaakatasoon, hiukan alemmas ja keskemmälle puskuria. Lisäksi tässä versiossa huomio kiinnittyy ensimmäisenä huimaan lisävalojen suuntaukseen. Nokalla on rivissä neljä isoa Cibien lamppua, mutta ulommaiset ovat aivan kulmissa ja osoittavat reippaasti sivulle. Lisäksi keulaan, aivan etuhelmaan on lisätty keltaiset, kantikkaat sumuvalot. Puskurin keskellä oleva ilmanottoaukko on kutistunut yli puolella entisestä. Vanteet ovat jälleen näyttävät ja hyvin tehdyt, mutta tykkivanteen sijaan näitä voisi kutsua kai tähtivanteiksi. Renkaat ovat tässäkin mallissa kuvioidut. Sisällä ei isoja muutoksia ole tapahtunut, suurin ero on mittariston värityksessä, lisäksi turvavyöt ovat vaihtuneet sinisiksi. Ulospäin tämä on kaikkein pirtein ja tavallaan hienoin malli tässä sarjassa, teippaus on niin erikoinen ja värikäs, että se saa tutun laitteen näyttämään kokonaan eri mallilta. | |
|
|
|
|
| Viimeisenä esiteltiin sitten Maxi Turbo, vaikka tässä sarjassa se oli ensimmäinen Renault. Maxissa kori on lähes kokonaan muutettu, kaikki ilmanottoaukot ovat saaneet uuden muotoilun, katto ulottuu siipiprofiilinsa takia pitkälle auton taakse ja keulakin laitettiin täysin uusiksi. Bensakorkki on vaihtanut puolta, etupyörien takana on kokonaan uudet ilmanpoistoaukot ja sivuhelmoissa on nyt huoltopukkien paikat. Nokalla on nyt kuusi apuvaloa, mutta erillisten valojen sijaan ne ovat integroitua mallia. Keulan ja katon lisäksi myös perä on saanut osansa, kun tehtaan aerodynamiikkanerot ovat hioneet muotoja kohdalleen. Kattosiiven lisäksi perän näkyvin muutos on lauhdutin jonka tieltä keskeltä puskuria on lähtenyt pala. | |
|
|
|
|
|
Kori on kaikkiaan tuttua ja samalla täydellistä Maxi Turboa, auton mallinnus on tosi hienoa ja tarkkaa. Vanteetkin ovat ihan hyvät, mutta Maxin vanne nyt vaan on muodoiltaan sellainen että siitä tahtoo pienoiskoossa aina tulla enemmän leluauton vanne, valmistajasta riippumatta. Nyt ollaan asvalttirallissa ja renkaat ovat kokeneet totaalisen muutoksen. Ne ovat kunnon vanhan ajan asvalttikumit, erittäin leveät ja täysin sileät. Mieleen tulee sen kuuluisan, entisen miehen hyvät kesärenkaat joissa ei ollut naarmuakaan.
Auton väritys on hyvin perinteinen, vain muutama pikkutarra ja sivulasin tarrat antavat yksilöllisen leimansa. Sisällä on koettu muutoksia, ovissa on nyt sisäpuolellakin kahvat, tosin ne on valettu koriin ja maalattu mustaksi erillisosien sijaan. Turvakehikko on nyt teräksenharmaa, mittaristo ja kojelaudan muotoilu on mennyt täysin uusiksi ja vöinä on ensi kertaa vielä tänäänkin tutut, punaiset Sabeltin vyöt. Vertailun vuoksi kaikkien vanteet rinnakkain. | |
|
|
|
|
|
Sarjasta on tätä kirjoitettaessa ilmestynyt 32 eri autoa, kerääminen on ollut ihan hauskaa, mutta toivon silti ettei valmistaja ahneuksissaan päätä jatkaa tätä sarjaa. Nyt lähes kaikki autot ovat vielä riittävästi erilaisia, mutta jatkoa ajatellen mallierot saattaisivat mennä "väkisin tekemisen" puolelle. Nyt ilmestyneissäkin malleissa on lähes samoja autoja, mutta kura- ja pölyefekteillä rinnakkaismalleihin on vielä saatu mukavasti eroa.
Näitä vanhoja malleja ei siis periaatteessa myydä enää missään, mutta yksityiset trokarit ovat hamstranneet malleja varastoon ja netin kautta näitäkin voi vielä mahdollisesti saada. Suurin osa autoista on Espanjassa, mutta ainakin Portugalilaiset yksityiskauppiaat ovat myyneet näitä satunnaisesti. Ranskalaiset koittavat myös kaupitella näitä jonkin verran, mutta hinta on aina merkin takia muita maita kalliimpi. Ilmiö on tuttu joka maassa; meillä on melko helppoa löytää ostaja mallille, jossa on NESTE-rallin teipit, kun taas epäilen, ettei suurempaa ruuhkaa pääse syntymään, jos laittaa tarjolle ensimmäisen korimallin Seat Panda ralliauton. | |
| -Markku Rantanen - |
|
|
|
|