Kuten jo elokuun autojutussa hieman vihjaisin, alkavat pienoismallit olla lopussa, joten nyt siirrytään teemaan, josta myöskin silloin vihjaisin ja aletaan tutkia polkupyöriä. Pelkillä Renaultin fillareilla sivu täyttyy moneksi kuukaudeksi, vaikka esillä on aina useampi versio.
Ja sitten asiaan eli aprillia! En minä mitään polkupyöriä esittele, joskin tämä todella laaja pienoisautosarja on tehty polkupyöräteeman ympärille. Kyseessä on erittäin tunnettu maantiepyöräilykilpailu Tour de France, josta en kyllä itse tiedä muuta kuin, että siellä vallitsee aina hirvittävä hässäkkä ja monesti kilpailun jälkeen aletaan puida erilaisia doping skandaaleja. Sen kaiken hässäkän keskellä liikkuu kuitenkin aina myös paljon autoja, osa on tiimien huoltoautoja, osa järjestäjän autoja, on median autoja ja sitten ihan vaan mainospaikan ostaneitten firmojen autoja. Näistäkin autoista on tietysti tehty pienoismalleja ja pelkkiä Renaulteja on jo olemassa niin paljon, ettei niitäkään voi esitellä yksitellen. Nyt esillä on neljä autoa, eivätkä nämä lopu ihan äkkiä. Hiukan sarjan ideologiasta Joitain Tour de France -autoja oli olemassa pienoismallina jo aiemminkin, kunnes vanha tuttumme "kioskiauton tekijä" löysi tästä taas yhden markkinaraon lisää ja nyt malleja on saatavana ihan laidasta laitaan. Autosarjaa kustantaa Atlas, joka teettää mallinsa Norevilla, sarjaan kuuluu tietysti monia automerkkejä, joten kokonaismäärä on paljon isompi kuin mitä tämä juttusarja antaa ymmärtää. Autosarja alkaa sotien jälkeisestä ajasta ja koska en tuosta pyöräkilpailusta tosiaan juuri mitään tiedä, en tiedä myöskään, käytettiinkö niin sanottuja virallisia autoja jo aikaisemmin. Mikäli käytettiin, niissä ei ainakaan liene ollut Renaulteja, koska niistä ei löydy pikkuautojakaan. Esittely alkaa vanhimmasta autosta ja siitä edetään vuosilukujen mukaan aina uusimpaan, saatavilla olleeseen malliin, joskaan joka vuodelta ei ole autoa. Välivuosia tulee paljonkin eli aina silloin kun Renaulteja ole ollut missään virallisessa tehtävässä, toisaalta kaikista mukana olleista autoista ei vielä ole tehty mallia. Viime vuosinahan lähes kaikki polkupyöräletkan mukana kulkeneet autot ovat olleet VW- konsernin tuotteita, joskin 2010 jossain uutiskuvassa vilahti myös Smart- mainosauto. Myös 80-luku oli Renaultin osalta hiljaista, mutta 2000-luvulta on olemassa taas useitakin hienoja pienoismalleja. Nämä kerrotut vuosimallit ovat niitä, jolloin pienoismallin esikuva on toiminut siinä tehtävässä mihin pikkuauto nyt on varusteltu., kyseessä ei siis välttämättä ole kertaakaan juuri sen auton valmistusvuosi. Lisäksi pitää huomioida, että vuosiluvut ovat mallitehtaiden ilmoittamia ja jos siellä on sattunut virhe, se menee ainakin minuun ihan täydestä. Yhtä lukuun ottamatta kaikkien autojen mittakaava on 1:43, suuri osa on kioskiautoja, mutta mukaan mahtuu myös mallitehtaiden omaa nimeä kantavia tuotteita sekä joitain vanhoja, alkujaan leluksi valmistettuja pikkuautoja, eikä esittelyyn tule kahta täysin samanlaista mallia. Jokaisesta autosta on aina mukana kaksi isoa kuvaa sekä kuvalaatikko, johon olen koittanut saada ne tärkeimmät yksityiskohdat esille. Joistain erikoisista autoista on paljon kuvia, mutta mukaan tulee väkisin myös vähemmän erikoisia, lähes vakiokuntoisia autoja ja silloin yksityiskohtia ei liiemmin ole tarjolla. Kaikki autot on lainattu Kari Kitin kokoelmasta, ne ovat siis jo olleet esillä pidemmän tai lyhyemmän ajan ja sen vuoksi joissain malleissa on pieniä kolhuja, jälkiä ja kulumaa. Autot kuvattiin kesän 2010 lähes tappavissa helteissä, joten aina ei kuvan kirkkaus, aurinko ja mallin värisävy ehkä ihan täysin sovi myöhempään esittelyajankohtaan, mutta tämä on ainut tapa saada edes jollain lailla kunnollisia kuvia. Erikoisautoja piti käsitellä hyvin varovasti, enkä aina uskaltanut edes yrittää pyyhkiä kaikkia pölyjä, välillä taas iski jopa lievä lämpöhalvaus, mutta nämäkään seikat eivät selitä kaikkia lähikuvissa erottuvia virheitä. Kuten monesti on todettu, kioskiautoissa painavat eniten mahdollisimman halvat valmistuskustannukset ja se näkyy monellakin eri tavalla. Malleihin on koitettu saada mukaan kaikki mahdolliset teipit ja mainostarvikkeet, joka tietysti on hyvä asia, mutta samalla perusauto on usein jäänyt hiukan likaiseksi, maalipinnassa on roskia ja osat ovat kiinni minimaalisella liimamäärällä. Toinen säästämisen muoto ovat muutamat, todella vanhat ja jo selvästi eilisen päivän muotit, joita Norevilla on kaivettu jostain kellarin kätköistä. Atlas ei ole halunnut rahoittaa yhtään turhaa muottia, vaan kaikki jo kertaalleen tehty on pyritty hyödyntämään. Niinpä jotkut autot ovat jo selvästi pienoismallimaailman muinaismuistoja, mutta ne toimivat vielä tällaisessa sarjassa, jossa etusijalla on aina joku jälkeen asennettu teippaus, mainosvarustus tai muu vastaava, sen sijaan että pyrittäisiin pikkutarkkaan korimallinnukseen. Sarja ilmeisesti elää ja jatkuu yhä, sillä niin tekee myös polkupyöräkilpailu, ainakin 2010 kilpailun malleja on jo saatavana ranskalaisista malli- sekä nettikaupoista. Netin kautta näitä on myös helpoin koittaa hankkia, joskin eräässä asiassa pitää olla tarkkana. Ranskassa järjestettiin myös autokilpailua nimeltään Tour de France Automobile, eivätkä läheskään kaikki nettimyyjät viitsi mainita tuota automobile-sanaa erikseen, joten nettihaku tarjoaa ostettavaksi myös näitä kilpa- autoja, joilla ei ole mitään tekemistä tämän autosarjan kanssa. Lisänsä soppaan tuo myös Korsikan MM-rallin kalusto, sillä eräs, joskin pieni joukko joko laiskoja tai tietämättömiä trokareita myyvät näitäkin autoja nimellä Tour de France, kun nimi oikeasti kuuluu olla muodossa Tour de Corse. Hinnat vaihtelevat netissä todella paljon jopa saman automallin sisällä, joillain myyjillä lähtöhinta on alle kympin, kun kalleimmat mallit taas maksavat viisikin kymppiä ja päälle tulee aina ne postikulut, usein hatusta vedetty "vakuutus" ja muuta löysää, ostajan maksettavaksi jäävää kulua. Löytöjä voi silti aina tehdä, kärsivällisyys ja ajankäyttö palkitaan tässäkin lajissa ja kun jaksaa tarpeeksi istua koneella ja tutkia kaikki kohteet huolella, voi löytää ainakin nämä kioskiautot ihan sopivasti. Usein samalla myyjällä on tarjolla montaakin eri mallia, joka tasaa postikuluja huomattavasti. Norevin omat erikoismallit eivät juuri koskaan ole edullisia ja uskaltaisin väittää, ettei halpaa CIJ:n mallia ole myyty ikinä. Neljä ensimmäistä autoa Eipä sitten muuta kuin ruvetaan perkaamaan pinoa, vanhimmasta uusimpaan. Yleensä mukana on aina neljä autoa, joista on lyhyt sanallinen esittely sekä faktatietoja pähkinänkuoressa. Itse perusautoon ei keskitytä niin paljoa, se ei ole tämän juttusarjan oleellisin asia. Kuvia on tosiaan mukana joskus enemmän, joskus vähemmän ihan malleista riippuen ja vasta joskus hamassa tulevaisuudessa tiedämme "oliko tämä tässä", vai onko kustantaja vielä keksinyt joitain välistä puuttumaan jääneitä malleja. Mikäli on, jatketaan sitten juttusarjaa ainakin kuukaudella. 
1: 4CV Tour de France 1948 saa kunnian aloittaa sarjan. Tämä on Provence Moulagen valmistama hartsimalli, niin sanottu puolikoottava, jossa kori tulee tehtaalta maalattuna ja pisteosat sekä loppukokoonpano pitää tehdä itse. Suurin osa PM:n tuotannosta on kokonaan koottavia rakennusmalleja, joissa korikin on viimeistelemättä. Tällainen puolivalmis on sikäli varmempi vaihtoehto, ettei ainakaan siinä korin viimeistelyssä tai maalauksessa pääse tapahtumaan mitään peruuttamattomia mokia. Omat hermoni eivät näiden hartsimallien rakentelua kestä ja nostan hattua niille. jotka onnistuvat tekemään rakennussarjasta yhtä siistin mallin kuin tämä kuvien 15 vuotta vanha yksilö on. Muovi tahtoo hiukan karsastaa kiiltävää maalia ja tähänkin on ajan myötä tullut muutamia maalikolhuja. Silti auto näyttää erittäin hyvältä ja menisi valokuvissa täydestä myös metallimallina. Tämän mallin erikoisuuksia ovat katolla oleva laatikko, isot, viralliset kyltit molemmissa puskureissa sekä keulaan kiinnitetyt lipputangot. Nuo tangot ovat hieman liian pitkät, sillä mallin mukana ei ollut mitään ohjeita, eikä vanhoja valokuvia löytynyt siihen aikaan netistä, niin kuin löytyy tänään. Nyt löytyi myös hieman tarinaa noista - 48 vuoden autoista ja jutussa mainitaan, että tämä 4CV oli järjestäjien valitsema virallinen toimitsija- auto. Luonnollisestihan näitä oli monta samanlaista, määrää ei mainittu, mutta numero oli juokseva ja autokirjan vanhassa kuvassa tämän numero kahdeksikon rinnalla seisoo identtinen auto numerolla 24. Heti tässä ensimmäisessä mallissa on isoilla kirjaimilla nuo urheilulehden mainokset ja niitä tullaan näkemään paljon jatkossakin. | |||||||||||||||||
|
| ||||||||||||||||
2: 4CV Tour de France 1951 on Eligorin valmistama metallimalli. Tästä umpikylkimallista näkee kertomattakin, että kyseessä on mainosauto ja tämä, jos mikä, on ollut todella oikeassa paikassa, sillä putiikki myy polkupyörän renkaan paikkaussarjoja. Perusauto on tehty ihan hyvin, erillisosia ei ole paljoa, mutta mallinnus on hyvää ja jälki ihan siistiä. Auton erikoisuudet rajoittuvat kyljissä ja katolla oleviin Rustines-mainoksiin ja se varsinainen idea pompottelee sitten auton perässä, josta löytyy 4CV:n alkuperäistarvikkeisiin lukeutuva peräkärry, mutta nyt hiukan tavallisesta poikkeavana versiona. Matkalaukun sijaan kärryn päällä on musta hylje, joka pitelee nenällään tuota isoa Rustines mainospalloa. Pienoismallin kärry on irrallinen, takapuskurissa on pienet kolot, joihin kiinnitysaisat sujautetaan, mutta lyhyelläkin testilenkillä kärry tahtoi irrota kovin helposti. Häkkyrä on kokonaan muovia, silti siihen on onnistuttu mallintamaan mm. uskottavan näköinen jousitus. Auton väritys, peräkärry sekä hylje palloineen tekevät tästä todella hauskan näköisen kokonaisuuden. | |||||||||||||||||
|
| ||||||||||||||||
|
| 
3: 1400 kg Tour de France 1952 kuorma-auto. Tämän sarjan ainoa raskaan kaluston edustaja ja myös ainoa, jonka mittakaava on 1:50. Malli on vanhaan CIJ:n leikkiautoon perustuvaa uustuotantoa, niin sanottu retromalli, joka esittää vanhaa lelua, mutta nyt mallitehtaan kohderyhmänä ovat paljon " isommat pojat" kuin silloin joskus. Auton esikuva on selvästi valmistettu vain mainoskäyttöön ja siinä on varmasti myös ollut viralliset ns. kulkuekyltit, mutta tässä on haettu alkuperäisen, vanhan lelun henkeä niin täydellisesti, ettei malliin ole lisätty mitään, mitä ei vanhassa lelussakaan ollut. Malli on akseleitaan myöten metallia, äärettömän yksinkertaisesti toteutettu ja silti jollain omalla tavallaan erittäin kiehtova. Ikkunat ovat muovia ja niistä näkee sisustan olevan täysin tyhjä. Vähäiset yksityiskohdat kuten valot, takapään pariovet ja hytin sivuovet on nekin tehty suoraan korivaluun. Takapäässä on erikoisen näköinen ramppi, vai pitäisikö sanoa lava. Auto mainostaa Savon Le Chat - kissasaippuaa, sen tehostamiseksi katon harjalla istuu muovista valmistettu, mittakaavaan nähden melkoisen iso kissa. Katti on kiinnitetty ruskeaan muovikuutioon, kuutiossa on kolo ja auton katolla vastakappale, joten kissan rintamasuuntaa voi halutessaan käännellä. Tämä poikkeaa tyyliltään ja taustaltaan niin paljon sarjan muista malleista, ettei mikään vertailu muihin autoihin ole mahdollista. Tämän auton ainoa irtopala on vain tuo kissa, mutta koko laitos on jo itsessään liikkuva tilataideteos, jonka muotoilua voi katsella vaikka kuinka kauan. Olen valikoinut, muokannut ja työstänyt näitä kuvia aina silloin tällöin ja joka kerta kun avaan tämän auton kuvakansion, jään katsomaan jotain tiettyä kohtaa tuossa korimuotoilussa. Jostain syystä tuntuu kuin tästä mallista löytäisi aina jonkun uuden, pienen kaaren tai vekin, joka viimeksi on jäänyt huomaamatta. Tämän takia sivun lopussa on vielä erikseen yksi kuva tästä mallista ja jos tuon kuvan laittaisi esille ihan sellaisenaan, ilman asiayhteyttä pienoismalleihin, harva taitaisi tunnistaa kuvan esittävän Renaultin nokkamerkkiä kantavaa automallia.
| 
| 
|
| 
4: 4CV Tour de France 1955 on sarjamme ensimmäinen kioskiauto, joskaan ei viimeinen. Perusauto on samaa mallia kuin vuoden 1951 umpikylkinen mainosauto, mutta nyt Norevin tekeleenä. Mittasuhteet sekä yksityiskohdat ja niiden toteutustapa vaihtuvat jonkin verran valmistajan mukaan. Tällaisia ovat esimerkiksi etusivuikkunat, maski sekä sivuvilkkujen ja katon tippalistojen muotoilu. Mitäs niitä selittämään, ne näkyvät valokuvissa, samalla pahoittelen tietämättömyyttäni niissä kohdin, joissa muutokset selittyvät autojen vuosimallieroilla. Tämäkin on erittäin huomiota herättävä mainosauto jo pelkän värityksen puolesta ja se varsinainen jippo eli katolla tönöttävä lammas kruunaa koko homman. Katolla on myös erillinen, muovinen mainoskyltti ja etukulmassa on taas tuo hieno, virallisen kulkueauton kyltti. Muista yksityiskohdista pitää ehdottomasti mainita keulan komeat, kiiltävät alppitorvet sekä etupellin päällä oleva kiiltävä luukun avauskahva. En tiedä, onko lammas ollut tämän firman logona tuohon aikaan, mutta ainakin se herättää huomiota. Käsittääkseni kyseessä on lähinnä postimyyntifirma, jolla on myös joitain fyysisiä kauppaliikkeitä, nykyisin pääasiana on tietenkin nettikauppa ja firma myy tavaraa laidasta laitaan. Vaikka näin erikoisia mainosautoja ei enää käytetäkään, tämän putiikin mainoksia näkee tuon fillarikilpailun yhteydessä yhä tänäänkin. Auton huonona puolena on väritys; vain valkoinen on kiiltävää maalia, sen päälle on sitten lisätty muu väritys, joka ainakin näppituntumalla on printtiä. Ratkaisu ei sinänsä haittaisi mitään, mutta nyt suuri osa pinnasta on mattaa ja se saa auton näyttämään jotenkin…ehkä synkältä. Tämä malli on siis Atlas-kustantamon kioskiauto ja valmistaja on Norev, kuten se on myös kaikissa myöhemmin esiteltävissä Atlas-kioskiautoissa.
| 
| 
Seuraavat neljä mallia taas kuukauden päästä aina toukokuulle asti, joskin joulukuussa pidetään taukoa ja esitellään jotain ihan muuta.
|
| 
- Markku Rantanen -
| | |||||||