Ranskassa on aina perinteisesti luotettu oman maan tuotteisiin silloin kun valtion päämies on tarvinnut kulkuneuvoa. Edustusauton merkkeinä ovat olleet ainakin Berliet, Citroen, Panhard & Levasson, Peugeot, Simca, Talbot ja tietenkin Renault. Renaultilla on ollut montakin eri mallia näissä edustustehtävissä mm. 40CV, Reinastella, Suprastella, Rambler -62 Chapronin korilla, Safrane ja Vel Satis. Fregatea käytettiin ainakin vuonna 1959 Yhdysvaltojen presidentin Dwight Eisenhowerin sekä 1960 Neuvostoliiton presidentin Nikita Hrustsovin valtiovierailuiden aikana, Ranskan presidenttinä toimi silloin Charles de Gaulle. Nyt tarkasteltavana oleva limousiini-Fregate on oikeankin kokoisena ollut aikamoinen laite, pituutta on kertynyt 5,30 ja leveyttä 1,68 metriä. Siis puoli metriä pitempi kuin esim. Vel Satis. Tämän Fregaten korin pidennyksen suoritti italialainen koripaja Ghia vuonna 1958, keskelle autoa lisättiin 70 sentin mittainen jatkopala, myös takaovi ja takalokasuojat muotoiltiin uudelleen. Oikeastaan siinä taidettiin laittaa etuovista taaksepäin kaikki uusiksi, sen verran erilaisia muotoja löytyy, kun vierelle laittaa normaalin Fregaten pienoismallin. | |
Auton tyyppinumero on R1104, tuo sama numeroyhdistelmä löytyy myös kaikista Transfluide-vaihteiston omaavista malleista eli Amiral, Grand Pavois ja Manoir, myös Chapronin korittama Coupé on tehty samalla tekniikalla. Moottori on kooltaan 2141 kuutioinen, ja siinä on tuon vaihteiston vuoksi muutama lisäheppa eli yhteensä niitä löytyy 80 kappaletta. | |
Joku on tuota vaihteiston nimeä joskus yrittänyt suomentaakin, hydraulinen momentinmuunnin, semiautomaatti, jne.
Jossakin artikkelissa sitä verrattiin myös Twingon Quickshift-laatikkoon.
Jos jotakin kiinnostaa asian tarkempi tutkiminen niin
tästä
linkistä voi olla hyötyä, tosin se on sellaista automaatin kääntämää konekieltä, mutta kuitenkin jotenkin selvempää kuin tuo Gallian murre.
Oikea 1:1 kokoinen auto on säilynyt todella hyvässä kunnossa tai sitten se on entisöity uuteen loistoonsa. Se on ollut aktiiviuransa jälkeen esillä mm. Pariisissa Retro-Mobilessa 1997 ja Salon Automobilessa Lyonissa 2011. Koskapa muiden Fregattien historiaa ja tekniikkaa on jo parikin kertaa käsitelty tällä palstalla Markku Rantasen toimesta, niin jälleen kerran ajattelin päästä helpommalla ja laittaa tähän kohtaa linkit niille sivuille Fregate cabriolet ja farmari. | |
Tämänkertainen pienoismalli on rekisterinumeroaan (8209 CF 75) myöten laadukkaasti valmistettu, ja siinä on otettu huomioon korimuutokset. Takalokasuojat tosiaan ovat normaalia pidemmät, ne tavallaan alkavat aikaisemmin ja taitavat myös peräpäästään jatkua pidemmälle. Ilmeisesti matkustamoa on jatkettu tavaratilan kustannuksella, toisaalta ehkäpä valtiovierailla on ollut joku toinen kuljetusratkaisu matkalaukuille.
Mallin ulkoasu on pikemminkin pelkistetty kuin ylenpalttisesti koristeltu, siinä on käytetty kromilistaa ja muita koristeita jopa vähemmän kuin Grand Pavois luxus-mallissa. Renkaiden valkosivuraidatkin ovat tässä autossa normaalia kapeammat. | |
Pienoismallin sisäpuolella on huomioitu matkustajien ja kuljettajan osaston väliset eroavaisuudet. Kun takana olevia matkalaisia hemmotellaan puolentoista metrin jalkatilalla (de Gaulle oli pitkä mies) ja pehmeillä sinisellä plyyshi- penkillä, niin kuljettaja on saanut tyytyä kesällä ah niin kuumaan ja talvella kylmään mustaan sohva-malliseen nahkapenkkiin.
Toki takaa löytyy myös tulkille ja turvamiehelle omat pienet esiin taitettavat tilapäisistuimet, väliseinämän sisältä esiin nouseva paksu välilasi takaa neuvottelurauhan suurvaltojen johtajille. Valitettavasti en onnistunut saamaan aikaiseksi yhtään kunnollista kuvaa sisätiloista, mutta aivan kelvollista jälkeä sielläkin on tehty. Väliseinämän tuhkakuppi, taitetut istuimet ja kahvat sekä vaihteiston näyttö mittariston edessä tulevat kyllä esille, kun vain jaksaa niitä taskulampun valossa etsiskellä. | |
Transfluide-vaihteiston tunnus, kolmion muotoinen keulamerkki on kokoonsa nähden aika hyvin mallinnettu, siinä on näkyvissä samat kaksi kiemuraa kuin alkuperäisessäkin ja niiden lävitse teksti kulkee.
Pienoismalli kuuluu Ranskassa ilmestyvään "Voitures de chefs d´état" eli aivan itse sanakirjasta suomennettuna "Valtion päämiesten autoja" sarjaan. Se on siitä harvinainen kioskiauto, että sitä ei myydä lainkaan kioskeissa, vaan ainoastaan postitse tilaamalla, ja hintakin on sitten tietenkin tavallista korkeampi. Samaan sarjaan kuuluu tietenkin kaikki ranskalaiset Pösön ja Citikan pressa-versiot sekä jokunen jenkkiauto, JFK-Lincoln ym. Julkaisijana toimii Atlas ja valmistajana Norev, tämä sarja on vieläkin tuotannossa eli uusia malleja tulee jatkuvasti lisää. | |
Renault Miniatures kirja kertoi, että tämän limusiinin pienoismallia teki myös pieni ranskalainen firma nimeltään Canam vuonna 1984, ja tietenkin niiden piti valmistaa se resinestä, jolloin tuotteen hinta nousi uusiin ulottuvuuksiin.
Tosin siinä kalliimmassa mallissa on penkkien väritys mennyt hieman pieleen, eli kaikki istuimet ovat sinisiä. Ainahan noita pieniä kömmähdyksiä sattuu mallien valmistajille, mutta ei oteta niitä liian vakavasti vaan nautitaan näistä pienoismalleista, joita käsiimme saadaan. Ja mitä enemmän tutkii kirjoja sekä netin loputonta suota kahlailee, niin aina löytyy jotain uutta lisää. Nyt löytyi kaksi muuta mallien valmistajaa Esdo-Cama ja Heco, jotka myös tekivät resinestä presidentillisiä pitkiä Fregatteja. Kuvia oikeasta autosta Retron jutusta. | |
- Kari Kitti - | |