Tammikuuhun sopiva pienoismalli on tällä kertaa hieman pieni tehoisempi kuin viime vuoden Clio Maxi, mutta aivan oikeasti Monte Carlon perinteiseen ralliin osaa ottanut kilpa-auto. 850 kuutioista moottoria ei ole mitenkään viritelty vaan 4 Superin kaikki 32 virkeää villihevosta ovat olleet käytössä koko pitkän kisan ajan. Kyllä sillä on ollut ilo päästellä Alppien rinteitä ja serpentiinejä, varsinkin ylämäkeen. Jotain pieniä parannuksia sentään tehtiin ennen kisaa, mm. lasit vaihdettiin kevyempiin plekseihin ja keulalle sijoitettiin peräti kolme lisälyhtyä tuomaan valoa illan pimeyteen. Jäähdyttäjän säleikön eteen laitettiin suojapahvi pakkaskelejä varten sekä etupäähän oikein nastarenkaat. Yksi tärkeä lisävaruste oli etupuskurin ympärille pujoteltu hinausvaijeri ongelmatilanteita varten. Kuljettajina toimivat kokeneet Jean-Pierre Manzon sekä Hubert Melot. Nippelitietona mainittakoon, että Manzon ajoi samana vuonna mm. 24 tunnin Le Mans-kisan kauniin sinisellä Rene Bonnet Aerojet LM6 autolla, jossa puolestaan oli Renaultin 1,1 litrainen moottori. Kyseessä on siis aito Rellu-kuski. | |
He sijoittuivat Monte Carlon tuloslistalla sijalle 68, sen vuoden kisan voittivat Saabilla naapurin pojat Erik Carlsson ja Gunnar Palm. Pohjoismaihin tulivat myös muut palkintopallisijat, 2. Pauli Toivonen Citikalla ja 3. Rauno Aaltonen Minillä. Nämä kaikki tiedot ovat jälleen poimittu monesta eri tietolähteestä, kenties niistä on joku oikeikin. | |
Pienoismalli itsessään on oikein hyvin valmistettu ja korin mallinnus on aivan kohdallaan, mutta mutta… on siinä jossain vaiheessa muutama pieni kämmi käynyt tekijöille.
Ensinnäkin vuosimalli on hieman väärä, autossa on vuoden 1962 MC-kilvet, toiseksi se on vihreä vaikka vaaleansininen olisi oikea värisävy. Kolmanneksi siinä on väärät rekisterikilvet, 9 puuttuu numerosarjan keskeltä. Neljäs virhe on normaali takaluukku, vaikka siinä kuuluisi olla Superin alareunasta saranoitu versio sekä iso luukun sisään laskeutuva takaikkuna. | |
Mutta me sulatamme tämän kaiken, koska emme ole piukkapipoisia niuhottajia vaan suvaitsevia harrastajia, jotka kyllä kestävät nämä ruodusta poikkeavat, kiireellä tehdyt mallit. Se oli sitä aikaa kun pienoismallitehdas valmisti yhden peruskorin, josta sitten tehtiin teipeillä ja pikkuosilla muita versioita. Ja olihan kysymys myös kustannuksista.
Mutta on siinä sentään Superin puskurit ja takavaloissakin on oikean malliset kiiltävät kehykset. Sekä takarekisterikilven paikan metallinen kehys. Näissä 60-luvun ralliautoissa oli tosi vähän sponssitarroja, tässäkään ei ole yhtä ainoaa kipaletta. | |
Oikean värisen, siis vaaleansinisen Tipan valokuva sai toimia värimallina ja taustana.
Juliste on 4LMagazine lehden nro 22 keskiaukeaman keräilykuva, (photo: Renault Classic) vielä kun vaan olisi tilaa harrasteluolan seinillä.
Siinä uudelleen rakennetussa replica-autossa on näkyvissä se edellä mainittu hinausvaijeri sekä Superin takaluukku avattuna. | |
Niuhotan nyt kuitenkin hieman lisää. Tuon L-kirjaimen sijasta takaluukussa kuuluisi hieman tyylitelty Super-teksti.
Keulan kolmen keltaisten lisävalojen välistä näkyy, että numero 9 puuttuu heti kutosen jälkeen. Sisätiloistakin löytyy motkottamista, istuimet ovat nekin 4L-mallista vaikka Superissa on oikeat ns. auton penkit.
Koskapa ilmeisesti kukaan Renault-kerholainen ei ollut paikalla Ranskan Alpeilla 1963 kuvaamassa tämän pienoismallin esikuvaa, niin nyt joudumme käyttämään niitä kahta ainoaa tunnettua valokuvaa siitä autosta. Ajokuva on jostain reitin varrelta, poseerauskuvasta kannattaa huomioida eturenkaiden nastojen koko ja lukumäärä, noin 40-50 kpl per rengas! | |
Tarina ei kerro onko herroilla Melot ja Manzon kuvassa aikakauden herrasmiesten ajopuvut jo päällä.
Tarmokkaista etsinnöistä huolimatta en onnistunut löytämään näiden kuvien ottajien nimiä.
Tietenkin minun piti koittaa, miltä Monte-Carlon Tippa näyttää Varsinaissuomalaisen takapihan kallion päällä, no ei siinä varmaan oikein alkuperäiseen tunnelmaan pääse. On siellä sentään hieman lunta taustalla, mutta serpentiinitietä ei oikein tahtonut löytyä kuviin. Sähkörata-autojen valmistaja Scalextric on tehnyt tästä Tipasta 1:32 kokoisen version, jossa on huomioitu yksityiskohdat kohdallaan. | |
Niin tai näin, vaikka tässä mallissa onkin jotkut asiat pielessä, niin ei tarkoita, että se olisi jotenkin muita huonompi. Päinvastoin, tätä kirjoittaessa en löytänyt netistä kuin yhden myytävän Monte Carlo 44:n. Ja sen hinta Suomeen tuotuna olisi noin 60 euroa, joten se on jo nyt pieni harvinaisuus.
Tämä Tippa on ostettu vuonna 1996 osoitteesta Annankatu 13, Helsinki. Siellä sijaitsi nyt jo lopettanut Radiotarve niminen liike, joka myi nimensä mukaisesti radiotarvikkeita ja pienoismalleja. Aina iloinen monsieur Pentti Pajunen myi pieniä autoja myös joskus rompetoreilla. Pienoismallin valmistaja on Vitesse, Portugali / Kiina. | |
- Kari Kitti - | |