Tämän palstan kirjoittaja ei keräile linja-autojen pienoismalleja. Mutta kun halavalla sai, niin en malttanut pitää näppejäni irti tästä bussista. Oikeastaan tästä voi käyttää myös nimitystä seka-auto, eli rahtia ja matkustajia kuljettava ajoneuvo. Tämän yksilön historia alkoi vuonna 1937, kun Algerialainen liikennöintiyhtiö SATT, (Société des Transports Africains Tropicaux) tilasi AGP kuorma-autoon perustuvan uuden aavikkobussin Saharan ylittämistä varten. Ligne du Hoggar niminen linja, Algeriasta puoleen väliin Afrikkaa, oli maailman pisin. Ja sitä pituutta kertyi 4700 kilometriä suuntaansa, en löytänyt mitään aikataulutietoja, mutta veikkaan, ettei sitä ihan viikossa Saharan läpi vedetty. Auto on yksilöllisesti koritettu, mutta keula on aivan samanlainen kuin 30-luvun nokattomissa Renault-kuormureissa. Teräspeltikuorinen bussi on eristetty korkilla Saharan kuumuuden vuoksi. Neljä litrainen bensiinimoottori tuotti 85 hevosvoimaa, sillä saatiin kelattua vauhtia 80 km/h. Joka on muuten aikas huima suoritus tuona aikana 3,4 tonnia painavalle bussille. Myös 4,7 litrainen diesel-moottori oli kuorma-auto valikoimassa, sitä myytiin mm. Kiinan Kansanarmeijalle huomattavia määriä. | |
Pienoismalli on ihan hyvä toteutus tästä kenties maailman ainoasta tällä korilla varustetusta AGP-kuormurista. Mallin väritys taitaa olla aika lähellä alkuperäistä, vanhoista valokuvista päätellen auto oli juuri tuollainen, mattapintainen, vaaleanharmaa tai alumiinin värinen. Auton mittasuhteet tuovat jotenkin mieleen nykyaikaisen Dakar-aavikkokilpurin, tietenkin kuorma-autosarjan edustajan. Suuret pyörät, lyhyet etu- ja takaylitykset ovat omiaan vahvistamaan sitä mielikuvaa. Ikkunoiden yläpuolelle on maalattu linjan reitti, Alger-Fort-Lamy, Tsadin pääkaupungin silloinen nimi. | |
Olen aina pyrkinyt käyttämään vain luvallisia kuvia näissä tarinoissa, mutta koska en löytänyt yhtään tutun kuvaajan otosta 30-luvulta, niin päädyin ottamaan luvatta netistä ilmeisesti SATT:n omistaman kuvan omasta autostaan. Tai sitten kuvan omistaja on Hoa-gui, niin tai näin, ehkä he eivät haasta minua/Renault-kerhoa oikeuteen, koska kyseessä ei ole kaupallinen hyötyminen. Noin 80 vuotta vanhassa kuvassa Rellu on saapunut jonkun paikallisen restaurant-hotel-bar yhdistelmän eteen. | |
Ensin hieman ihmettelin, että rättikattoisen auton katolle johtaa kahdet tikkaat, eihän siellä ole edes kattotelinettä? Kunnes asia selvisi jonkun bussipienoismalliharrastajan sivulta. Siellä katolla on matala matkatavaralokerikko, jonka kantena on tuo ruskea pressu. Samalla se lokerikko toimii myös lämpöeristeenä Saharan kuumuudessa. | |
SATT:n bussi numero 64 kantaa nimeä Guêpe (Ampiainen). Kuljettajan ikkunan alle kootuista luvuista käy selville omapaino, kantavuus, huippunopeus sekä istumapaikkojen lukumäärä, 10 kpl. Voi olla, että joskus matkustajia on ollut pikkuisen enemmänkin kyydissä. Yksi Saharan erikoisuus näkyy tässä kuvassa, autossa ei ole lainkaan tuulilasinpyyhkimiä. Ne jätettiin pois jo suunnitteluvaiheessa, eihän Saharassa koskaan sada. Ei muuten ole peilejäkään.
Sisusta on jälleen kerran mustaa muovia, matkustajille on istumapaikkoja laskentatavasta riippuen noin 7-10 kipaletta. Kakkoskuskilla on kunnon kauhukahva käytössään, siinä kelpasi roikkua röykkyisillä osuuksilla. Etu- ja takapään kuvissa näkyvä pyöreä punainen lätkä jäi minulle arvoitukseksi. Ja vasta nyt huomasin kuvasta nuo pienet keltaiset äärivalot katon kulmissa. Pienoismalli on ilmestynyt ranskalaisessa bussien kioskiautosarjassa, julkaisija Hachette, valmistaja ilmeisesti IXO. | |
- Kari Kitti - |