Mava-yhtiön historia alkoi Kreikassa jo vuonna 1926, kun Nikos Maniatopulous perusti Patrasin satamakaupunkiin firman joka valmisti polku- ja moottoripyöriä. Myöhemmin he toimivat myös Renault-autojen maahantuojana, oma autovalmistus aloitettiin 1979.
Ensimmäinen malli Farma, perustui Tippa-Rellun 4F4 mallin pohjalevylle sekä 845 kuutioiseen moottoriin. Sen erottaa parhaiten tästä mallista R14:n maskista sekä etulampuista. Seuraava malli, tämä nyt esillä oleva Mava-Farma S, tuli markkinoille 1983.
Se puolestaan on rakennettu hieman pidemmän paku-Tipan eli 4F6:n pohjalevylle. Siinä käytettiin perinteistä R4:n mustaa muovimaskia pyöreine lamppuineen ja moottorina sai toimia 1108 kuutioinen isolohko.
Tämän mallin jälkeen suunniteltiin vielä Farma Change, mutta se ei ehtinyt tuotantoon asti. Vuonna 1985 Kreikan verotuksessa tapahtui niin suuria muutoksia, että tämän tyyppisten autojen valmistus ei enää kannattanut. Mava-Farman kaikkia versioita ehdittiin valmistaa vuosina 1979-85 yhteensä 4500 kpl.
Huomasin juuri, että näitä Tipan rättikatollisia ”maastoautoja” on valmistettu pienoismallinakin 10-15 erilaista versiota. Nykykielellä ne varmaan tunnettaisiin nimellä: mini-SUV, onneksi sitä nimitystä ei vielä tuolloin oltu keksitty.
Tämäkin pienoismalli on ihan kelvollinen esitys, ettenkö sanoisi oikeinkin hyvä. Niin kuin kaikki tämän kioskisarjan autot ja jos sen vielä olisi päässyt ostamaan Ranskasta tai Belgiasta 15 euron hintaan, niin sitten se olisi vielä tosi edullinenkin. Nyt se on vaan edullinen.
Vertailukuvat armeija-mallista on ottanut kerhomme jäsen, Miikka Sonkki lomareissullaan Kreikassa. Paikka on Hellenic motor museun, Ateena.
Alkuun voidaan kehaista hyvä kattoperssu ja sen muovi-ikkunat ryppyineen. Seuraavaksi vararengas, joka takaluukkuun sijoitettuna lisää maasturimaista ulkonäköä. Ja se on huomioitu myös alustassa, ovat jättäneet sen pois pohjalevyn muotista pienoismallitehtaalla, nyt siinä kohtaa näkyy pelkkä maalattu pohjapelti. Alustassa on näkyvissä myös pohjapanssari moottorin suojaksi sekä kerrankin eritäin hyvin mallinnettu tankkiin johtava bensaputki. Renkaat ovat juuri sopivasti karkeakuvioiset ja hyvän näköisten vanteiden keskiöön on laitettu Renault-logot.
Tipan ”ilmastointiluukkua” varten on korotettuun konepeltiin tehty pieni lovi, oven aukaisunapit taitavat olla R5:sta ja takalamppujen luovuttaja on R4F6. Vaalealla sisustuksella on ilmeisesti haettu ns. herrasmiesmaasturin tyyliä, muuten on noita valkoisia istuimia on vaikea ymmärtää. Toki voihan olla että pienoismalliksi on valittu sarjan koristelluin kaupunkiversio. Niin ja tässä Tipassa vaihdekeppi on lattialla.
Pienoismallin mukana tulleesta Passion Renault 4-lehdestä on kiva yrittää selvittää Ranskan kielistä tekstiä, mutta kyllä se välillä tämmöiselle ummikolle koville ottaa. Ja onhan noissa joskus pieniä asiavirheitäkin, mutta kuitenkin ne ovat todella hyviä julkaisuja.
Julkaisija: Hachette, Auto Plus Collection, valmistaja ehkä PCT/IXO, Bangladesh.
Kari Kitti.