Elokuun pienoismalli on kerhomme syystapahtuman kolikonheitto kilpailun pääpalkinto. Säännöt ovat samat kuin ennenkin, ken heittää yhden euron kolikon kaikkein lähemmäksi puutikkua, on tämän uuden ajamattoman 1:18 kokoluokkaa olevan 4CV:n ensimmäinen omistaja. Toiseksi tullut saa samanlaisen, mutta pienemmän 1:43 kokoisen Ryppypepun.
Jollei joku vielä tunne tuota 4CV:n suomalaista lempinimeä, niin kerrataan se nyt tässä yhteydessä. Maija-Liisa Heini oli Hesarin toimittaja ja pakinoitsija, hän siis omisti pienen ranskalaisen Renault 4CV auton. Pakinoitsijana hän käytti nimeä Ksantippa (Sokrateen kiukkuinen vaimo), pakinoissaan hän kirjoitti mm. matkoistaan Rellun kanssa.
Hän antoi sille nimenkin ”Putte ryppypemppu”, sittemmin nimi on taipunut muotoon Ryppypeppu. Jokaisen 4CV:n omistajan kirjahyllyyn kuuluu tietenkin Ksantipan kirja ”Ryppypemppu ja ilmiöitä”.
4CV oli Renault tehtaan ensimmäinen uusi malli toisen maailmansodan jälkeen, sitä valmistettiin vuosina 1947-1961. Korin muodot säilyivät samana läpi vuosikymmenten, olihan välillä valikoimissa isoa rättikattoa, umpinaisia takaovia, lautalattiaa ym. veikeää. Näkyvin muutos tuli vuonna 1954, jolloin keulan vaakasuorat koristelistat vaihtuivat kuudesta ohuesta kolmeen paksumpaan.
Nyt esittelyssä oleva kolmelistainen vaaleanvihreä kaunotar on siis vuodelta 1955. Keulan koristelussa käytettiin runsaasti kromia ja muuta kiiltävää materiaalia, oikeastaan niitä listojakin on kuusi, kun lasketaan mukaan nokkapellin koristeet. Kun vielä mainitaan lampunkehykset, yksi lisävalo, äänimerkkilaite (töötti) sekä puskuri käpyineen, niin johan siinä kimmellystä riittää.
Ryppis nyt vaan on jotenkin symppis auto, omistajat kertovat, että sen kanssa tapaa aina uusia tuttavuuksia esim. huoltoasemilla. Takaviistosta otetusta kuvasta tulee mieleen auton ranskalainen lempinimi: Voinappi. Se lienee peruja sodan jälkeisestä maalipulasta, Rommelilta jäi nääs Afrikan sotareissun jäljiltä muutama tuhat litraa kellertävää maalia. Joten sitä ylijäämämaalia käytettiin ensimmäisten Ryppypeppujen maalauksessa hyvällä menestyksellä, pieni auto muistutti muodoiltaan ja väritykseltään voinappia. Ja niin oli uusi lempinimi syntynyt.
Todella reilusti avautuvat kaappariovet ovat todella hauskasen näköisiä nykyaikana, enää ei tuollaisia taida löytyä monestakaan uudemmasta autosta.
Auton peräpään kuvasta käy hyvin selville, miksi Ksantippa nimesi autonsa Ryppypepuksi, rypyssähän se on. Kannattaa huomioida myös erittäin hyvin mallinnetut takavalot, kaksiväriset erikoiset vanteet, niiden viisi kiinnityspulttia, venttiilin tappi sekä kiiltävä pölykapseli. Ja jos oikein tarkkaa kuvaa katsoo, niin huomaa äänenvaimentajan ja pakoputken sekä myös vetokoukun. Joku voi ihmetellä, että mitäs näin pienellä autolla oikein vedellään? Ryppikseen oli saatavilla yksipyöräinen pieni perävaunu, ikään kuin lisämatkatavaratilana. Tosin siinä oli kaksi vetoaisaa, eihän se olisi muuten pystyssä pysynytkään.
Sisäpuolen kuvien hyviä yksityiskohtia ovat istuimien säätökiskojen reiät sekä mallia lattian läpi tulevat polkimet.
Tämän pienoismallin hankinnassa kerhoamme avusti jälleen Automodelsin Markku Raski, jollei syystapahtuman kolikonheitossa ole sihti kohdallaan tai onnetar mukana, niin osoitteesta
www.automodels.fi
kannattaa kysellä korvaavia Renault tuotteita. Myös Markun liikkuvan myymälän voi tavata jossain autoalan tapahtumissa. Pienoismallien ostotilanteissa kannattaa ihan oikeasti suosia yhteistyökumppaneitamme.
Valmistaja Solido
Kari Kitti.